Suomalaiset kirjastot hankkivat aineistoa kirjakaupoista kirjavälittäjien kautta, ja useimmissa kirjastokimpoissa/aluekirjastoissa kirjahankinta on keskitetty omaksi palvelukokonaisuudekseen. Kirjoja valitaan mm. kirjakauppojen ja kustantajien uutuusluetteloiden kautta, mutta itse hankinta tapahtuu pääsääntöisesti kirjavälittäjien, kuten Kirjastopalvelun tai Kirjavälityksen kautta. On siis hyvin todennäköistä, että jos kirjasi ilmestyy joltakin kotimaiselta kustantajalta, sitä hankitaan myös ainakin joihinkin yleisiin kirjastoihin, kunhan se on kirjaston kokoelmapolitiikan (ks. esim. Kansalliskirjaston kokoelmapolitiikka) mukainen.
Kirjaa voi markkinoida myös suoraan kirjastoille. Voit ottaa yhteyttä...
Hei!
Uusin Tatu ja Patu on jo tilattu Vaara-kirjastoihin, myös Joensuun pääkirjastolle. Kustantaja on arvioinut ilmestymispäiväksi 15.6 ja se saapuu heti samalla viikolla myös meille. Suosittelen tekemään varauksen, Tatut ja Patut on ns. kuumaa kamaa.
Sanonta on ollut olemassa muodossa "kikka kutonen" jo ennen Kikan levyä, joka ilmestyi vuonna 1991. Heikki Paunonen (Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin suursanakirja) tosin ajoittaa "K-6":n 90-luvulle, mutta se on kuitenkin tätä vanhempaa perua.
Paunonen määrittelee kikka kutosen "taitavaksi harhautukseksi pelissä tai harhautukseksi yleensä". Onkin luultavaa, että sanonnan alkuperä on urheilumaailmassa. Varhaisin K-6, johon sanonnan alkuperää selvitellessäni törmäsin, löytyy Helsingin Sanomien urheilusivuilta: "'No tavallinen kikka kutonenhan tämä oli', naureskeli [Heikki] Lähteenkorva." (HS, 30.11.1975)
Pitäisin siis todennäköisenä, että Kikan markkinointitiimi on levyä nimettäessä yksinkertaisesti hyödyntänyt...
Täsmälleen kuvaustasi vastaavaa sarjaa ei valitettavasti löytynyt, vaikka useamman kollegan kanssa pohdittiin. Etsimme eri hakukoneilla ja eri kielillä, katsoimme ohjelma-arkistoista sekä selasimme IMDb:tä ja Wikipediaa.
Kaniteemaa kuitenkin on ainakin vanhoissa piirrosanimaatioissa Ruohometsän kansa (Watership Down) sekä Kaukametsän pakolaiset (Animals of the Farthing Wood). Molemmat sarjat kertovat eläimistä, jotka pakenevat ihmisen aiheuttamaa kaaosta. Yksittäistä valkoista kanihahmoa näissä ei varsinaisesti ole. Lisäksi vanhemmasta tuotannosta tulee mieleen vielä Petteri Kaniini ja hänen ystävänsä (Peter Rabbit), josta on myös uudempi animaatioelokuva vuodelta 2018.
Uudempia lastenohjelmia, joissa valkoisia kaneja...
Singer 306K:n sarjanumero löytyy koneen alta ja sen tulisi alkaa E-kirjaimella. Sitä seuraa toinen kirjain (väliltä J-S) ja 6 numeroa.
https://www.singersewinginfo.co.uk/306/
Singer 306K - sarjanumeron sijainti
K-kirjaimella alkava 7-numeroinen sarjanumero, joka on laitteen takaosaan kiinnitetyssä laatassa (ks. oheinen video kohdasta 2:05), ei ole ompelukoneen, vaan ainoastaan sen moottorin (Singer Sewing Motor) sarjanumero.
https://www.youtube.com/watch?v=vtsDrxeIEGk
Kappaleen säveltäjäksi on joskus mainittu Toivo Kärki, useimmiten se on merkitty kansansävelmäksi. Kärki ainakin toimi mukana laulun sovituksessa. Sanoitus on Markus Allanin omaa työtä.
Laulussa joku istuu yömyöhällä hiipuvan nuotion äärellä hiillokseen tuijottaen. Kyyneleet valuvat ja laulaja arvuuttelee mahdollisia sydänsuruja. Seuraavassa säkeistössä kertoo laulaja hiipivänsä tyttönsä luo leirille hiljaa ja kuiskaavansa hänelle anteeksipyyntönsä. "On vuosia siitä niin monta nyt vihdoinkin luoksesi saan." Lopuksi hoputetaan ratsua kiiruhtamaan "vuorien taakse lentäen". "Tiedäthän ettemme kauas matkaamme jatkaa saa." Kädet koskettavat vielä toisiaan ja katseet kohtaavat. Viulut soivat, kertovat itkien, "mustalainen kaipaa taas."
Laulun...
Laivan kovaäänisenä laite lienee kaiketi alun perin palvellut. Navy Department-Bureau of Ships viittaa Yhdysvaltain laivastoon ja sen vuonna 1940 perustettuun virastoon, jonka vastuulle kuuluu erilaisia merivoimien laivanrakennukseen, ylläpitoon ja tekniikkaan liittyviä tehtäviä.
Amerikkalainen RCA Manufacturing Co valmisti radiolaitteita vuosina 1919–1986. Miten kovaäänisjärjestelmä on Suomeen päätynyt, sitä on vaikea arvata. Jos tiedät minkä kentän kuulutuksissa sitä käytettiin, voisit kääntyä omistajaportaan puoleen ja kysellä löytyisikö tietoa laitteen alkuperästä mahdollisesti heidän arkistoistaan.
Keräilijöitä kovaääninen voisi kiinnostaa ja sitä voisi tarjota myytäväksi vaikkapa verkon kauppapaikoilla.
https://en....
Niin, tässäpä vasta kysymys!
Usein virkanimitykset liittyvät enemmän tai vähemmän tiiviisti edustukselliseen päätöksentekoon, jota tehdään ministeriöissä. Tällöin poliittiset sidonnaisuudet ja muodollisen pätevyyden rajat voivat hämärtyä.
Poliittisin perustein tehtyjä virkanimityksiä on kritisoitu aina 70-luvulta asti, ja jopa Yle on tuominnut ne korruptioksi. Ongelma lienee siinä, että poliittisen kokemuksen voi nähdä "korvaavan" muodollista pätevyyttä ainakin osaltaan. Vaikka poliittiset virkanimitykset ovat paitsi moraalisesti kyseenalaisia myös nykyään laittomia, kuten tässä HS:n maksumuurin takana olevassa jutussa todetaan, tulkinnanvaraa lakiin tuo se, että sen mukaan ketään virkamiestä ei saa "ilman...
Hei,
Kirjastokimppoja on Suomessa 27 kappaletta: Anders (Kokkola), Blanka (Parainen), Eepos (Seinäjoki), Fredrika (Pietarsaari), Heili (Lappeenranta), Helle (Porvoo), Helmet (Helsinki), Kainet (Kajaani), Keski (Jyväskylä), Kiri (Haapajärvi), Kirkes (Kerava), Kyyti (Kouvola), Lapin kirjasto (Rovaniemi), Lastu (Lahti), Loisto (Loimaa), Louna (Forssa), Lukki (Lohja), Lumme (Mikkeli), Outi (Oulu), Piki (Tampere), Ratamo (Hyvinkää), Rutakko (Iisalmi), Satakirjastot (Pori), Tiekkö (Ylivieska), Vaara (Joensuu), Vanamo (Hämeenlinna) ja Vaski (Turku). Niiden oletettavasti isoimmat kunnat ja siten kirjastot ovat suluissa nimen perässä.
Lisäksi osa kirjastoista ei kuulu mihinkään kimppaan kuten Kangasniemi, Kirkkonummi, Kuopio, ...
Verohallinnosta vastattiin, että näiden tietojen perusteella vero maksetaan koko kauppahinnasta, johon sisältyy myös pantti- ja haltijavelkakirjat, eli tässä tapauksessa vero maksettaisiin tuosta 80 000 eurosta. Jos kyse on kiinteistöstä, vero on 4 prosenttia.
Lisätietoa: https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/asuminen/varainsiirtovero/n%C3%A4in-hoidat-varainsiirtoveron/
Tapauskohtaisesti kannattaa olla yhteyksissä suoraan verohallintoon. https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/yhteystiedot-ja-asiointi/
Alexandra Salmelan romaanissa 27 eli kuolema tekee taiteilijan on useita kertojia, mm. pehmoeläin herra Possu. Alice Seboldin romaanissa Oma taivas kertoja on nuori tyttö, joka on kuollut. James Hannahamin (ei-suomennetussa) romaanissa Delicious Foods yksi kertojista on huume, crack-kokaiini. Tibor Fischerin niinikään suomentamattomassa romaanissa The Collector Collector kertojana toimii antiikkinen vaasi. Orhan Pamuksin Nimeni on punainen -romaanissa kertojina toimivat mm. kolikko, Saatana ja syntymätön lapsi.
Hyönteiskertoja on Rebecca Millerin romaanissa Jacob's Folly, ja ainakin hyönteisnäkökulmia mm. Viktor Pelevinin proosateoksessa Hyönteiselämää.
Sanonta Odottaa kuin kuuta nousevaa löytyy jo Suomen kansan vanhoista kalevalamittaisista runoista. Nousevalla kuulla tarkoitetaan tässä sanonnassa kasvavaa kuuta eli vaihetta Uudesta kuusta, kun kuu on täysin pimeä, täysikuuhun, jolloin kuu on täysin näkyvillä. Vanhan kansan uskomus oli, että kasvavan kuun aikana moni työ tuottaa paljon paremman tuloksen, kuin laskevan kuun aikana. Odottaa kuin kuuta nousevaa ei siis tarkoita kuun ilmestymistä taivaalle iltaisin vaan kuun kasvamista.Lähteenä tähän olen käyttänyt Anne Pöyhösen Yläkuu ja alakuu –kirjaa. Kirja löytyy Helmet-kirjastoista ja halutessasi voi varata sen ja tutustua asiaan tarkemmin.
Kanariasta Tällainen kirja voisi olla
Dr. Donald ja V. L. Macleod: Tourism, Globalisation and Cultural Change: An Island Community Perspective
myös Greg Richardsin: Cultural Tourism: Global and Local Perspectives voisi valottaa aihetta.
Kenties vielä Stefan Gössling ja Edward Elgar:Tourism and Development in Tropical Islands: Political Ecology Perspectives. https://www.google.fi/search?hl=fi&tbm=bks&q=tourism+development+local+perspective&spell=1&sa=X&ved=0ahUKEwi31riI9_HpAhWC4aYKHUKPAnUQBQglKAA&biw=1920&bih=937&dpr=1
Suomeksi kirjoja on vaikeampi löytää. Huomasin vain teoksen Matkailijan ihmeellinen maailma: matkailun historia vanhalta ajalta omaan aikaamme
Nide 977...
Maria Jotuni kirjoitti Jussi ja Lassi -kirjan pienten poikiensa puheita mukaillen. Kari Tarkiaisen Jotuni-elämäkerrassa "Maria Jotuni: vain ymmärrys ja hymy" (Musarum minister, 2013, s. 257) kerrotaan, että perheessä puhuttiin kahta kieltä, kotona savoa ja muiden kuullen suomea. Lisäksi Marian ja hänen poikiensa kieleen kuului monia itse kehiteltyjä ilmauksia, kuten "hairale" (suurenmoinen) ja "kankelo" (hieno, elämyksellinen"). Sanatarkkojen selitysten lisäksi lukija voi yrittää eläytyä lasten maailmaan ja savon murteeseen Jussia ja Lassia lukiessaan ja löytää ilmauksille vielä muitakin merkitysvivahteita.
Kierrätyshyllyt ovat nyt pois käytöstä korona-aikana, eikä ole tietoa, kuinka kauan tämä tilanne kestää, mutta Pitäjänmäen kirjasto tiedottaa asiasta heti kun ne tulevat taas saataville.
