Olisiko ystäväsi lähestynyt sinua messengerillä? https://www.voice.fi/tekniikka-ja-tiede/a-150300
Jos viestiä ei näy enää löydy, voi olla, että Facebook on suodattanut viestin.
"Tiedät varmaankin Facebookin Others-kansion, johon saapuvat viestit ihmisiltä, joiden ystävä et ole Facebookissa. Nyt on kuitenkin löytynyt vielä uusi salainen paikka, johon osa viesteistä menee.
Samalla tavalla kuin osa sähköpostiviesteistä saattaa mennä suoraan roskaposti-kansioon, myös Facebook laittaa osan viesteistä suoraan erilliseen kansioon.
Jos kuitenkin haluat nähdä kaikki sinulle lähetetyt viestit, se onnistuu helpolla kikalla.
- Mene ensin puhelimesi kautta Facebookin Messenger-sovellukseen.
- Klikkaa tämän jälkeen settings/...
Malleja testamenteista on esimerkiksi painetuista asiakirjaoppaissa, joita on kirjastoissa. Niiden lainaaminen ja lukeminen paikan päällä on ilmaista:
- Asiakirjamalleja, (toim. Kemppinen Seppo et al.) 2002
- Asiakirjamallit, (toim. Järvensivu Petri et al.) 2008
- Juridiset asiakirjamallit, (Erkkilä Mikko et al.) 2007
Suuri osa valmiista verkossa tarjottavista testamenttipohjista on maksullisia ja hinnat pyörivät siinä 10 € tuntumassa. Tällainen ilmainen verkko-opas kuitenkin löytyy: https://hameenlinna-rotary-fi-bin.directo.fi/@Bin/2cb8dcc0d0ce530997eda569580ab7f3/1542097858/application/pdf/176035/JariOivo.pdf
Sonkajärven kirjasto vastasi Facebook kyselyyni näin: "Kyllä on ollut. Autosta on luovuttu 90-luvun puolivälin tienoilla. Auton sijaan on päätetty säilyttää Sukevan lähikirjasto, joka toimii vieläkin."
En tiedä, onko "Vauva-palsta" jokin käsite, joka pitäisi tuntea, mutta jos rohkeasti oletan, että puhumme nyt Vauva.fi:n keskustelupalstoista, jotka ovat suhteellisen usein keskusteluissa puheenvuorojen vähemmän ylevän tyylilajin takia, niin eipä näyttäisi ainakaan nopeasti vastaan tulevaa maksimipituutta olevan. Säännöistä en löytänyt mitään mainintaa, enkä saanut varsin pitkälläkään tekstimäärällä sitä laatikkoa ilmoittamaan, että raja tuli vastaan. Varmaan siellä joku raja on, ääretöntä tilaa ei voi tarjota, mutta tavanomaiseen keskusteluun se taitaa olla vallan riittävä. Mitä siinä tutkiessani tulin huomanneeksi, useimmille "vieraileville kommentoijille" riitti mainiosti 1-2 sanan tila.
Heikki Poroila
Monissa päiväkodeissa ruoka-apulaiset auttavat ruokailussa, mutta varmastikin päiväkodeissa on erilaisia käytäntöjä. Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa -hankkeen raportissa, johon on koottu mm. hyviä käytäntöjä, sanotaan näin:
"Ruoka-apulaisia voidaan käyttää, kunhan noudatetaan hyviä hygieenisiä työskentelytapoja."
Raportin voi lukea täältä:
https://apps.utu.fi/media/liite/sapere-koko.pdf
Mielestäni ei ole mitään tyhmää siinä, jos puhutaan syömisestä ja siinä yhteydessä kertoo, miten itse nauttii blinit - tai mitä muuta tahansa. Syömiseen liittyvät asiat kiinnostavat ihmisiä ja joskus sitä sanoo ääneen sellaista, josta joku toinen saa mielenkiintoisen idean. Mikäs sen mukavampaa?
Sen sijaan minusta olisi vähän tyhmää ruveta väittämään, että makuasioissa on vain yksi totuus. Jos joku toinen syö blininsä smetanan ja suolakurkun kera, hän on aivan yhtä "oikeassa" kuin se, joka valitsee täytteeksi jotain muuta. Usein perinteiset yhdistelmät ovat melko onnistuneita, siksi ne ovatkin jääneet käyttöön. Mutta mikään ei estä kokeilemasta makuja. Itse esimerkiksi valmistin vastikään uunissa haudutettua turskanfilettä, jonka olin...
Ammattiarmeijoiden palvelusajat ja niihin tehtävät sopimukset ovat todella pidempiä verrattuna esimerkiksi Suomen asevelvollisuuteen perustuvaan armeijaan. Taustalla on useampiakin syitä.
Merkittävä osa ammattiarmeijoiden pidemmästä palvelusajasta perustuu monesti valmiuden ylläpitämiseen. Ulkopuoliselle tämä saattaa näyttäytyä herkästi "tyhjäkäyntinä", mutta todellisuudessa ammattiarmeija säilyttää välittömän toimintakykynsä jatkuvasti. Syvän rauhan aikana tämä sisältää kuitenkin myös säännöllistä harjoittelua. Ammattiarmeijoissa uutta henkilöstöä tulee sisään ja vanhaa lähtee pois, jolloin sykli on jatkuvaa ja palveluksessa on aina riittävä määrä toimintakykyisiä joukkoja. Esimerkiksi Suomen kaltaista mallia kahdesta...
Ainoa, proosa, mitä löysin oli Petras Cvirka, jonka teoksia ei valitettavasti ole Helmet-kirjaston kokoelmissa.
Salaisuus: kertomuksia. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1955.
Kettu kuningattarena. Suom. Nikolai Gippijev. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1958.
Näytelmiä sen sijaan oli enemmän:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1834087__S%28kaunokirjallisuus%29%20%28liettua%29__P0%2C8__Orightresult__U__X3?lang=fin&suite=cobalt
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1741525__S%28kaunokirjallisuus%29%20%28liettua%29__P0%2C9__Orightresult__U__X3?lang=fin&suite=cobalt
Ja runoja:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1086789__S%28kaunokirjallisuus%29...
Lila-nimen taustasta on olemassa erilaisia tulkintoja. Se voidaan nähdä pidentymänä tai muunnoksena Elisabetin hellittelymuodoista, kuten Lil, Lill, Lily, Lilly, Lilian ja Lillian, tai lyhentymänä lila-loppuisista nimistä, kuten Delila. Joissakin maissa nimen alkuperänä pidetään Leilaa. Suomessa Lila liittyy väriin liila ja sitä kautta nimeen Liila, joka naisennimenä on myös kansanomainen muunnos nimestä Delila.
Delilan merkitystä ei tiedetä varmasti, mutta tämän alkuperältään heprealaisen naisennimen on selitetty tarkoittavan muun muassa "hentoa, herkkää" tai "riutuvaa, kaihoisaa". Elisabetin tausta on niin ikään hepreassa ja naisennimessä Elisheba, joka tarkoittaa "Jumala on valani". Leila on alkuaan arabialainen ja...
Parmas on varsinkin runokielessä tavattava rintaa, povea ja syliä tarkoittava sana. Nykysuomen sanakirja tarjoaa useita esimerkkejä sanan esiintymistä kotimaisessa kirjallisuudessa:
-- somer silmille sirisi, / meri parskui parmahille (Kalevala)
-- olisi likistäytynyt lemmityisensä parmaille (Kallas)
-- uinui Luojansa suvessa, / luonnon laajan parmahilla (Leino)
Mikä pilven parmahilla? (Haarla)
Parmas on myös vanha halkomitta. Suomen kielen etymologinen sanakirja argumentoi vahvasti sen puolesta, että parmas ruumiinosan nimenä ja tilavuusmittana on samaa alkuperää (vrt. syli).
Lähteet:
Nykysuomen sanakirja. Neljäs osa, O-R
Suomen kielen etymologinen sanakirja. III
Suomen sanojen alkuperä (osa 3; SKS ja Kotus, 2000) kertoo, että sanan valittaa alkuperä on epäselvä. Se saattaisi tulla muinaisnorjan sanasta vála (’valittaa, ulista’). Toisaalta se voi olla myös omaperäinen sana ja kytkeytyä sanoihin vala ja valo. Asiasta ei kuitenkaan ole varmuutta.
Karhu kesyyntyy jonkin verran ja voisi teoriassa olla ainakin ulkotarhan lemmikki.
Siitä on muutamia esimerkkejäkin esim. Kuusamon suurpetokeskuksen Sulo Karjalainen https://www.is.fi/matkat/art-2000001261566.html
ja Yhdysvaltalainen Kowalczikin perhe http://www.tuhoatylsyys.com/600-kiloinen-karhu-lemmikkina/
Suomen lain mukaan luonnonvaraisia eläimiä ei kuitenkaan saa ottaa lemmiksi.
Korkeasaaren kuraattori Ville Vepsäläinen kertoo, että villieläin ei halua päätyä lemmikiksi: https://www.korkeasaari.fi/villielain-ei-halua-paatya-lemmikiksi/
Hei,
tämä on vaikea kysymys. Yritin etsiä tietoa tai mielipidettä, miten esim. asiantuntijat suhtautuvat tähän, mutta löysin tietoa puuttumisesta lasten tai nuorten käytökseen tai huonoon käytökseen työpaikalla, mutta en julkisella paikalla. Olisi tietysti toivottavaa, että käyttäytyisimme kaikki julkisella paikalla ystävällisesti ja kohteliaasti toisia ihmisä kohtaan.
Itse ajattelen, että voi puuttua, jos näkee huonoa käytöstä esim. juuri kaupan kassalla, mutta se on jokaisen omassa päätösvallassa. Puuttuessaankin pitäisi muistaa ystävällisyys ja myös tämän toisen osapuolen kunnioitus, vaikka hän ei itse näin käyttäyisikään. Kovin kiihtynyt ihminen saattaa kokea puuttumisen itseä uhkaavana, mutta ehkä hän rauhoituttuaan ajattelee...
Hei,
tämä on vaikea kysymys. Yritin etsiä tietoa tai mielipidettä, miten esim. asiantuntijat suhtautuvat tähän, mutta löysin tietoa puuttumisesta lasten tai nuorten käytökseen tai huonoon käytökseen työpaikalla, mutta en julkisella paikalla. Olisi tietysti toivottavaa, että käyttäytyisimme kaikki julkisella paikalla ystävällisesti ja kohteliaasti toisia ihmisä kohtaan.
Itse ajattelen, että voi puuttua, jos näkee huonoa käytöstä esim. juuri kaupan kassalla, mutta se on jokaisen omassa päätösvallassa. Puuttuessaankin pitäisi muistaa ystävällisyys ja myös tämän toisen osapuolen kunnioitus, vaikka hän ei itse näin käyttäyisikään. Kovin kiihtynyt ihminen saattaa kokea puuttumisen itseä uhkaavana, mutta ehkä hän rauhoituttuaan ajattelee...
Fennica-tietokannan mukaan viimeisin varma tieto on, että vuonna 2007 on otettu kirjasta 64. painos. Senkin jälkeen on ilmestynyt muutamia painoksia, joissa jostain syystä ei kuitenkaan ole painosmerkintää. Todennäköisesti oikea määrä on jossain 65:n ja 70:n välillä.
Heikki Poroila
Jos netistä ei löydy kuvia jostakusta henkilöstä, se johtuu todennäköisesti siitä, ettei hän ole halunnut kuviaan levittää. Suosittelen ottamaan suoraan yhteyttä henkilöön, josta kuvia kaipaa. Siinä yhteydessä selviää, onko niitä ylipäätään saatavana vai onko kyseessä ollut vain hakuongelma. Kysyjän etsimä henkilö käyttää ainakin Twitter-palvelua, jonka kautta häneen saa yhteyden.
Heikki Poroila
On yllättävän yleinen väärinkäsitys, että kaikista ja kaikesta löytyy tai täytyy löytyä kuvia ja tekstiä. Mitä uudemmasta ilmiöstä on kysymys, sitä todennäköisimmin kaikki kiinnostava aineisto on toistaiseksi julkisuudelta piilossa. Uudet kirjailijat, laulajat ja vastaavat ovat julkisuudelta piilossa kuten me kaikki olemme siihen asti, kun joku alkaa julkaista ko,. henkilöön tai ilmiöön liittyvää aineistoa. Joskus sen tekee artisti itse, joskus kustantaja tai levy-yhtiö, mutta olennaista on, etteivät kuvat ja tekstit ilmaannu tyhjästä. Kouluissa annetaan ilmeisesti jatkuvasti esitelmätehtäviä hyvin uusista asioista, ja silloin tilanne on kysymyksessä kuvatun kaltainen. Myöskään meillä kirjastoissa ei ole mitään taikakeinoja etsiä ja löytää...
Maailma on täynnä asioita, joita kukaan ei ole tutkinut ja sen takia niistä ei löydy valmista tutkimustietoa. Normaalisti tällaisen kirjahankkeen edellytyksenä on perusteellinen oma perustutkimus, joka ei voi tapahtua googlaamalla vaan menemällä paikkakunnalle, siellä oleviin ja maakunta-arkistoihin, ihmisiä haastattelemaan jne. Jos asian sanoo karusti, maailmassa on lähinnä asioita, joita kukaan ei ole toistaiseksi tarkemmin tutkinut ja vain vähän kunnolla tutkittuja, joista voi lukea kirjan tai edes kunnollisen artikkelin. Jos joku olisi aiemmin tutkinut Paimion Mäntymäen tanssilavan toimintaa, tieto löytyisi kirjastojen tietokannoista, joista tietysti kannattaa aina lähteä liikkeelle. Jos itse lähtisin tällaista kirjaa tekemään,...
