Tähän kysymykseen saimme apua Kuvataideakatemian kirjastosta. Sieltä vastattiin, että Un Kolor Distinto -taiteilijaduon töiden voidaan katsoa edustavan katutaidetta, englanninkielinen termi on street art. Katutaiteesta voi lukea tarkemmin esim. https://uniarts.finna.fi/Record/arsca.424008
Laurel Burchin taiteesta ei kirjaston kokoelmissa ole tietoa. Internetissä nähtävillä olevien töiden pohjalta ainakin osan hänen teoksistaan voidaan nähdä edustavan naivismia.
Helmet-kirjastojen kokoelmissa olevia katutaidetta tai naivismia esitteleviä teoksia voi etsiä helmet-haulla (www.helmet.fi) hakusanoilla katutaide ja naivismi. Suomalaisia naivistisia taidemaalareita ovat esim Alice Kaira, Andreas Alariesto, Martti Lehto ja...
Näkemättä juuri näitä täsmällisiä papereita on vaikea arvioida, ovatko summat markkoja vai euroja. Halutessasi voit ottaa yhteyttä Suomen Pankin viestintään joko sähköpostilla osoitteeseen info(at)bof.fi tai puhelimitse numeroon 09 183 2626 (palvelunumero avoinna arkisin klo 9:30-15:30).
Asiaa kannattaa kysyä suoraan siitä kirjastosta, jossa haluat käydä asioimassa. Useimpiin kirjastoihin saa kirjastokortin, jos on osoite Suomessa ja mukana jokin kuvallinen henkilöllisyystodistus.
Tietokoneiden käytön ehdot vaihtelevat, joten sitäkin kannattaa kysyä suoraan siitä kirjastosta, jossa haluat asioida. Joissain kirjastoissa tietokoneen käyttö vaatii kirjastokortin, mutta ei välttämättä kaikissa.
Hei,
Emme löytäneet erityistä nimitystä serkun isälle.
Muista erityisistä sukulaisnimistä on tietoa artikkelissa osoitteessa https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/20/perheen-nimet-tadista-kytyyn-ja-natoon
Sitrushedelmiin kuuluvan mandariinin nimi on lainattu suomen kieleen todennäköisesti ruotsista (mandarin). Alunperin sana on levinnyt Euroopan kieliin portugalista, jossa nimitys on syntynyt kansanetymologisena muodostelmansa intialaisesta neuvonantajaa merkitsevästä sanasta (sanskr. mantrin, hindust. mantri) ja käskemistä merkitsevästä verbistä mandar. Kiinassa kyseistä nimitystä ei kuitenkaan ole koskaan käytetty.
Nimi on otettu Euroopassa käyttöön 1800-luvun alkupuolella juuri ilmeisesti sen perusteella, että muinaisten kiinalaisten virkamiesten puvun väri muistuttaa mandariinin kuoren väriä. Suomessa nimitys on tullut käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004...
Tähän Juho Takasen säveltämään kappaleeseen ei ole julkaistu nuottia. Suomen kansallisdiskografian ja nuottien kansallisbibliografian Viola-tietokannan mukaan kappaleen arkistokopio on Musiikkiarkistossa Helsingissä. Arkistokopio on valokopio, jossa on valssin melodia ja sointumerkit, sanat ovat erillisellä paperilla. Musiikkiarkisto ei lainaa aineistojaan arkiston ulkopuolelle, mutta tiedusteluihin vastataan puhelimitse tai sähköpostilla.
Tässä linkki Finna-hakupalvelun viitteeseen: https://finna.fi/Record/viola.806265
Tietoa Musiikkiarkistosta: https://www.musiikkiarkisto.fi/
Lemminkäisen äidillä, kuten monella muullakaan Kalevalan hahmoilla ei ole erisnimeä. Lemminkäisestä itsestään käytetään usein määrettä lieto, joka tarkoittaa pehmeää, mutta myös kevytmielistä. Lemminkäinen kuvataan sotaisana naistenmiehenä, joka ryöstää Saaresta itselleen kauniin morsiamen Kyllikin, jonka kuitenkin pian jättää ja lähtee kosimaan kauniiksi kuvattuja Pohjolan neitoja.
Lemminkäisen äiti on kaiken kärsivän, mutta rakastavan äitihahmon arkkityyppi. Lemminkäisessä itsessään yhdistyy yleismaailmallisia myyttejä esimerkiksi vuodenkierrosta (kuolema ja uudelleen syntyminen).
Kirjailija Eino Kemppainen antaa kansanrunoteoksessaan Sankari väkevä (1918) Lemminkäisen äidille etunimen Lemmi, mutta tätä nimitystä ei tosiaankaan...
Will Trent -kirjasarjan osat vanhimmasta uusimpaan ovat Triptyykki, Pelon huone, Kivun jäljet, Pettävä hiljaisuus, Yli rajan, Rikollinen, Näkymätön ja Kahlittu. Sara Linton liittyy mukaan sarjaan Kivun jäljet -osasta alkaen.
Sara Lintonin tähdittämän Grant County kirjasarjan osat ovat järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan Sokaistu, Riistetyt, Piinattu, Merkitty, Kadotettu ja Häpäisty.
DekkariNetti-sivustolta löytyy aika hyvin tietoa dekkareista ja niiden ilmestymisvuosista. Myöskin Karin Slaughterilla on omat nettisivut, jotka vaikuttavat oikein kattavilta.
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=SlaughterKarin
http://www.karinslaughter.com/
Pyysimme muutamalta museoalan asiantuntijalta vastaukset kysymyksiinne. Tässä heidän esittämiään faktoja.
Teemu Korkiakangas Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksen tiedemuseosta vastasi kahteen ensimmäiseen kysymykseen näin:
”Vanhoja Suomen lippuja, esimerkiksi mainittuja 1918-1920 välillä käytössä olleita kruunullisia valtiolippuja sekä kansallislippuja, on useissa eri museoissa. Niitäkin vanhempia leijonalippuja on samoin säilynyt eri paikkakunnilta.”
”Lipuilla on paljon nimenomaan käytön mukana tulevaa paikallista merkitystä, minkä vuoksi niitä säilytetään eri puolilla eri museoissa. Vanhoja lippuja pitää säilyttää tarkoissa olosuhteissa, että ne säilyvät ehjinä tulevillekin sukupolville. Siksi museot tuskin asettavat...
Tätä on syytä kysyä suoraan viranomaisilta. Ei tunnu todennäköiseltä, että turistina maahan tulevan verotustietoja kysytään, mutta esim. oleskelulupaa varten saattaisi olla niin, asia kannattaa tarkistaa Maahanmuuttovirastosta, http://migri.fi/etusivu. Vero.fi vastaa myös verotukseen liittyvissä asioissa, sieltä voi kysyä chatissa https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/yhteystiedot-ja-asiointi/cha… . Tulli valvoo rahan kuljetusta, http://tulli.fi/henkiloasiakkaat/matkailijalle/kateisrahat , mutta sieltäkään ei löydy mainintaa siitä, että maahan matkustavan verotustietoja valvottaisiin. Tullista voi myös kysyä, http://tulli.fi/tietoa-tullista/yhteystiedot/kysy-henkiloasiakkaat
Kuopion kaupunginkirjaston tiloja ja laitteita voi käyttää ilman Kuopion kirjastokortin ottamista. Meidän asiakastietokoneemme ovat vapaasti käytettävissä ilman kirjautumista. Konetta ei voi varata etukäteen.
Skannausmahdollisuus on esimerkiksi pääkirjastolla. Skannaaminen onnistuu omalle muistitikulle tai voit ostaa muistitikun myös kirjastosta; hinta 6,50 euroa.
Mikäli haluat lainata aineistoamme tai käyttää kirjastomme e-aineistoja, täytyy ottaa kirjastokortti. Sen saa täyttämällä sitoutumislomakkeen ja esittämällä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen.
Anni Swanin sadussa Nokkosnoita esiintyy Tulitukka-tyttö (nimi on kirjoitettu sadussa nimenomaan tässä muodossa). Satu sisältyy esimerkiksi teokseen Valtterin matkassa, joka kuuluu sarjaan Suomalaisia satuja (Weilin + Göös, 1997). Teoksen ovat kuvittaneet Kristiina Louhi ja Riikka Juvonen. Nokkosnoita on luettavissa myös teoksesta Anni Swanin sadut (kuvittaneet Rudolf Koivu, Martta Wendelin, WSOY, 1933) ja Suuri suomalainen satukirjasto. 2, Adalminan helmi : suomalaisia satuja (kuvittanut Kristina Segercrantz, WSOY, 1989).
http://pandora.lib.hel.fi/kallio/sadut/hae.html
http://prettylib.erikoiskirjastot.fi/snki/koko.htm
Valtterin matkassa. Suomalaisia satuja (Weilin + Göös, 1997).
"Elämän nälkä" -kappaleen nuotti löytyy lukion musiikin oppikirjasta "Opus : suomalaisena musiikin maailmassa", jonka tekijät ovat Eira Kasper ja Raija Lampila (Otava, 1994, s. 190-193). Nuotissa on tästä Pave (Pekka) Maijasen kappaleesta Petri Laaksosen sovitus, laulun sanat ja sointumerkit. Laulu alkaa: "Tää niitä aamuja on". Lauluosuus on kirjoitettu 1-3 äänelle. Kaikille soittimille ei ole omaa stemmaa, mutta akustiselle kitaralle, sähkökitaralle, bassolle, rummuille ja tamburiinille on komppiehdotukset.
Suuri toivelaulukirja -sarjassa ei tähän mennessä ole "Elämän nälkää" julkaistu. Sarjan uusin osa, nro 24, ilmestyy tänä vuonna (2018). Sen sisällöstä ei ole vielä tietoa.
Arto Nuotio on esittänyt kappaleen suomeksi nimellä "Jos diggaat pina coladaa". Kappale löytyy vinyyleiltä Kesähitit (1980) sekä Arto Nuotio: Lennän tähtitarhaan (1980).
Helsingin työväenopiston opiskelijat ovat maalanneet sähkökaappeja useammallakin kurssilla työväenopiston 100-vuotisen historian kunniaksi. Helen Sähköverkko oli mukana projektissa. Niitä ovat maalanneet myös muiden oppilaitosten opiskelijat, jotka eivät liity tähän projektiin.
Työväenopiston mukaan listaa tai tietoa tekijöistä ei ole koottu. Alla on linkki uutiseen työväenopiston projektista:
https://www.helen.fi/uutiset/2015/uutta-taidetta-helsingin-sahkonjakokaappeihin/
Alla myös linkki karttaan, josta löytyvät työväenopiston maalaamien sähkökaappien sijainnit. Töölönlahdella ei ole yhtään, joten muistamasi kaappi on jonkun muun maalaama:
https://www.google.com/maps/d/viewer?mid=1C9HOX534c8O0AEB4ihN6WaT4Zu0&ll=60....
Oikeusministeriön määräyksessä Lautamieskustannusten suorittaminen https://www.finlex.fi/data/normit/10030/lautamieskustannusten_suorittaminen.pdf sanotaan näin:
Oikeusministeriö päätti vahvistaa käräjäoikeuden lautamiehelle valtion varoista
suoritettavien palkkioiden, korvausten ja päivärahojen osalta noudatettavaksi seuraavaa:
1. Istuntopalkkio
Käräjäoikeuden istuntoon osallistumisesta suoritetaan palkkiota istuntopäivän pituuden
mukaan seuraavasti:
* 65 euroa, jos istunto kestää enintään 6 tuntia,
* 90 euroa, jos istunto kestää yli 6 tuntia, tai
* 115 euroa, jos istunto kestää yli 9 tuntia
Kyse ei siis ole istuntojen määrästä päivän aikana, vaan istuntopäivän pituudesta.
Määräyksessä on asiakohtina myös...
Tässä Nelonen Median tuottajan vastaus:
Haluatko miljonääriksi -sarjan jaksoja ja esiintyjiä ei esitetä aina televisiossa siinä järjestyksessä kuin missä heidät kuvataan.
Kyseessä on viihdyttävä ja jännittävä ohjelma, ja katsojia palvellaan ja mielenkiintoa pidetään yllä sillä, että jokaisessa jaksossa nähdään niin onnistumisia kuin pettymyksiäkin sopivassa järjestyksessä.
Se, miten kilpailijat kisassa menestyvät on täysin heidän omaa ansiotaan. Tähän mikään ulkopuolinen taho ei puutu tai siihen vaikuta. Ainoastaan leikkauspöydällä voidaan muuttaa esiintyjien esiintymisjärjestystä ohjelmassa.
Hakusanoilla urheilu löytyy näitä runokirjoja:
- Runo100 / toim. Markku Heino; Reuna, 2017
- Itkonen, Jukka : Laulavat lenkkitossut : urheilullisia liikuntarunoja; Lasten Keskus, 2015 (lasten- ja nuorten runoja)
- Jylhä, Yrjö : Meidän pihan urheilijat; WSOY, 1992 (näköispainos)
- Hotakainen, Kari : Kuka pelkää mustaa miestä; WSOY, 1985
- Tossavainen, Jouni : Juoksijan testamentti; Gummerus, 1985
- Suomalaista urheilurunoa / toim. Klaus U. Suomela; Valistus, 1958
Lausuttavaksi käy myös kaikki elämää (urheilua) intohimoisesti kuvaavat runot, kuten Tommy Tabermannin Elinehto ja Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen. Otsikoita ei ole pakko ottaa mukaan, jos niin haluaa.
Tiedonantaja-lehden levikki nousi tasaisesti koko 70-luvun. Vuonna 1972 se oli 15 550; huippunsa 27 500 se saavutti vuosina 1978 ja 1979. Vaikka levikkilukuihin sisältyvät myös irtonumerot, ne antavat verrattain hyvän kuvan lehtien tilaajamääristä, sillä Suomessa irtonumeromyynnin osuus sanomalehdistön kokonaisvolyymistä on pysynyt pienenä: vuonna 1970 irtonumeroiden myyntiosuus oli 4,1%, vuonna 1980 5,8%.
Lähteet:
Suomen lehdistön historia. 3, Sanomalehdistö sodan murroksesta 1980-luvulle
Suomen lehdistön historia. 7, Hakuteos Savonlinna-Övermarks tidning
