Kirjasto 10:ssä on laite, jolla voi digitoida VHS-kasettien sisällön DVD-levylle. Voit varata laitteen puhelimitse (09 3108 5900), kirjaston tietokoneiden ajanvarausjärjestelmästä (kone 46) tai käymällä Kirjasto 10:ssä. Koneen varaaminen ajanvarausjärjestelmässä edellyttää, että sinulla on voimassa oleva HelMet-kortti ja siihen liitetty pin-koodi.
Digitointiin tarvitset mukaasi tallennusvälineen (DVD tai muistitikku).
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kirjasto_10/Palvelut
https://varaus.lib.hel.fi/default.aspx
Yleensä suojelijana tuntuu olevan joku tunnettu henkilö, jolla on arvovaltaa. Usein suojelijat ovat politikkoja, mutta esimerkiksi osoitteessa http://www.pirkanpojat.com/requiem.html mainitun Requiem-tapahtuman suojelijana on toiminut Pelastakaa Lapset ry:n ylilääkäri Jari Sinkkonen, joka ei ole poliitikko mutta muuten arvovaltainen henkilö.
Kyse on kai aika pitkälti sitä, mitä suojelijan nimeämisellä halutaan saada. Yleensä suojelijan merkitys lienee siinä, että hän saattaa tuoda tapahtumalle näkyvyyttä omalla tunnettavuudellaan. Ei liene aivan huono veto valita joku tapahtuman alan tunnettu henkilö, kuten esimerkiksi osoitteessa http://www.visithelsinki.fi/fi/juuri-nyt/tapahtumia/dekkari-festivaali-… mainitussa Dekkarifestivaalissa,...
Kuukausimaksuttomia liittymiä on toki vielä tarjolla. Koska en halua mainostaa mitään palveluntarjoajaa, ehdottaisin, että laitat Googleen hakusanan "kuukausimaksuton liittymä". Sillä löytyy vaihtoehtoja. Vastaavasti hakusanalla "prepaid-liittymä" saa tuohon vaihtoehtoja.
Käsikranaatteja oli sotavuosina käytössä monia erilaisia malleja.
Sotia edeltävät oppaat tuntevat mallit varsikäsikranaatti/32 sekä munakäsikranaatti/32. Mallit olivat painoltaan n. 550-600 grammaa. Räjähdysaine oli trotyylia. Saksalaiset vastaavat kranaatit olivat Stielgranate 24 ja Eiergranate 39. Ne olivat painoltaan 596 grammaa sekä 340 grammaa, ja pituudeltaan 35,6cm sekä 7,62 cm.
Venäläisillä oli käytössään useita vastaavia muna- ja varsikranaattityyppejä samassa koko- ja painoluokassa. Emme löytäneet kirjallisuudesta mainintoja saksalaisten tai neuvostoliittolaisten käsikranaattien käytöstä Suomessa, mutta talvisodan aikana käsikranaatteja tilattiin mm. Unkarista 300 000 kpl, Iso-Britanniasta 10 000 sekä Ranskasta 200 000. Kaikki...
Käytettävissä olevien lähteiden mukaan Oriana Fallaci ei koskaan ollut naimisissa.
Cristina de Stefanon teoksen ”Oriana Fallaci : nainen ristitulessa” (Gummerus, 2014) takakansitekstissä todellakin mainitaan, että Fallaci ”oli naimisissa kreikkalaisen vallankumousaktivistin kanssa”. Tässä viitataan kaiketikin kreikkalaiseen Alexandros (Alekos) Panagoulisiin (1939 – 1976), jonka kanssa Fallacilla oli kolmisen vuotta kestänyt suhde. Fallaci on ikuistanut Panagoulisin romaanissaan ”Mies” (Kirjayhtymä, 1981).
Women Writers of Great Britain and Europe: An Encyclopedia (Katharina M. Wilson, Paul Schlueter, June Schlueter, Routledge, 2013)
https://books.google.fi/books?id=oeFcAgAAQBAJ&pg=PT164&lpg=PT164&dq=ori…
http://www....
Heinolan kirjastossa ei valitettavasti ole kumpaakaan kirjaa. Voit tehdä kirjoista kaukolainatilauksen alla olevalla lomakkeella:
https://my.surveypal.com/app/form?_d=0&_sid=319438199&_k=9XPew4icvrvHif…
Tarina lapsia tuovasta haikarasta on syntynyt Länsi-Euroopassa 1800-luvulla. Tällä alueella haikaraa pidettiin tuolloin onnen ja hyvinvoinnin symbolina. Se oli myös lintuna suurikokoinen, joten olisi kyennyt kantamaan ihmisvauvaa. Lähde: Historia-lehti, 1/2010 s. 13:
http://historianet.fi/kulttuuri/miksi-juuri-haikara-tuo-vauvoja
Haikaralajia ei yleensä tarkemmin eritellä, mutta joidenkin lähteiden mukaan se olisi lajiltaan kattohaikara:
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/haikara-ei-kuljettele-vauvoja-suomes…
Kattohaikarat ovat suurikokoisia ja pesivät mielellään ihmisten lähellä kulttuuriympäristössä - Suomessa tosin ensimmäisen kerran vasta tänä (2015) kesänä, joten sopisivat tässä mielessä hyvin tarinan linnuksi. Tietoa kattohaikarasta...
Kirjastojen laitteilta ei tällä hetkellä saa tallennettua kuin DVD-levyille.
Omalle koneelle voi asentaa ohjelman, jolla DVD-levyn sisällön saa haettua käsiteltävään muotoon.
Hei!Tarvitset mukaasi uudella sukunimelläsi olevan virallisen kuvallisen henkilöllisyystodistuksen,esim.passi,kun seuraavan kerran käyt kirjastossa ja siellä palvelupisteessä,jossa kerrot,että sukunimesi on vaihtunut.
Tanssilajeja ei yleensä kerrota levykannessa, nuoteissa niitä näkee toisinaan. Oheinen lista perustuu kappaleiden kuunteluun. Kaikkia ei ollut saatavilla juuri mainittuina versioina, joten tuloksissa saattaa olla tulkinnanvaraisuutta.
Yön kukka. SLOW FOX
Pieni lintu. SLOW FOX
Kurjet. TRIOLIFOKSI /SLOVARI
Varjojen yö. SLOW FOX
Ei koskaan vannoa saa. FOKSI
Illan varjoon himmeään. TANGO (Agentsin versio BEAT)
Tuota kulta-aikaa. FOKSI
Kesäni auringotar. SLOVARI
Lapin kultaa. SLOW FOX
Lumikukkien maa. BEGUINE
Tää päivä hääpäivä. VALSSI
Ranskalaiset korot. SLOW FOX / SWING
Kellot moskovan. SLOVARI
Lähtöhetki. VALSSI
Mä putoan. FOKSI
Kaupunginkirjastoista Pasilan kirjastossa voit lukea Helsingin sanomaa, HBL:ää ja Iltasanomia mikrofilmeiltä. Mikrofilmejä ei tarvitse ennakkoon tilata, vaan ne on käytettävissä koko kirjaston aukioloajan. Jos haluat käyttää laitetta, missä on tulostusmahdollisuus, se täytyy varata osoitteesta: https://varaus.lib.hel.fi/default.aspx
Pelkät mikrofilmienkatselulaitteet on ilman varausta ja aina pääsee lukemaan.
Keskisuomalaista ja Kalevaa ei ole Pasilan kirjastossa, mutta ne löytyvät Kansalliskirjaston valikoimista kuin myös HS, HBL ja IS.
More on alkujaan italialainen kappale. Sen sävelsivät Nino Olivero ja Riziero Ortolani. Kari Tuomisaari suomensi laulun muotoon Ken. Ensimmäisenä suomennoksen levytti ruotsalainen(!) Carl-Erik Thörn.
Suomennosta ei ole julkaistu nuottina, joten sanat täytyy kuunnella levyltä. Kirjastoista on saatavissa Markku Suomisen versio vuodelta 1978: Suominen, Markku: Parhaat (Poptori, 2002, SNAPCD-396).
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Saarinen” perustuu sanaan ”saari”, joka on ollut talon tai torpan nimi. Pääte ”-nen” on saatettu lisätä, jotta sanasta tulisi sukunimimäisempi. Nimeä on annettu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tilattomalle väestölle, joten aina sukunimen taustalla ei ole suoraan vanha asutuspaikan nimi.
Kyseessä on Tuula Närhisen vuonna 2003 tekemä taideteos Kluuvinlahden fossiilit.
Katuun upotetuissa kuparinauhoissa on ruohikkoisen merenrannan kasvien ja eläinten latinankielisiä nimiä. Tällä tavoin taideteos muistuttaa alueen historiasta, sillä Kluuvinlahti ulottui 1800-luvun alkupuolelle asti siihen paikkaan, jossa taideteos nyt sijaitsee.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kluuvinlahden_fossiilit_%28taideteos%29
http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=387&sortby=ar…
Tässä muutamia keskenään erilaisia novelliteoksia ja-kokoelmia, joita voisitte miettiä koulussa hyödynnettäväksi:
Laaksonen, Heli: Pursu
Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja
Mykkänen, Erkka: Kolme maailmanloppua
Rannela, Terhi: Yhden promillen juttuja
Latvala, Taina: Ennen kuin kaikki muuttuu. E-kirjana teokseen voi tutustua lastukirjastojen- kirjastokortin avulla osoitteessa https://www.ellibslibrary.com/book/9789511289838
Huotarinen, Vilja-Tuulia: Kimmel
Kauhunovelleja kotimaisilta kirjailijoilta sisältävä kokoelma: Luurankomies : ja muita kauhutarinoita Villistä Lännestä
Nuorten kirjoittamia novelleja löytyy kokoelmasta:
Supernyrkki - Novelli palaa!-kirjoituskilpailun parhaat
Kymenlaaksoon on tulossa uusi kirjastojärjestelmä ensi vuoden huhtikuussa ja tässä järjestelmässä järjestelmän toimitaja juuri vastasi, että tekeillä on. Toinen verkkomaksamista rajoittava tekijä on kirjastomaksujen pienuus. Pankkien välitysmaksut ovat sen verran suuria että nähtäväksi jää kannattaako verkkomaksua ottaa käyttöön vaikka siihen tekniset edellytykset olisivat olemassa.
Tässä muutamia kirjavinkkejä. Tarkempia kuvauksia näistä kirjoista voi hakea esim. Kirjasampo-sivustolta (http://www.kirjasampo.fi/fi#.VfvuW03smUk).
Anthony, Evelyn: Hakaristin varjo (Weilin + Göös, 1986)
Brook, Rhidian: Talo Elben rannalla (Otava, 2014)
Capella, Anthony: Napolilainen naimakauppa (Tammi, 2008)
Capus, Alex: Léon ja Louise (Atena, 2012)
Doerr, Anthony: Kaikki se valo jota emme näe (WSOY, 2015)
Dueñas, María: Ommelten välinen aika (WSOY, 2013)
Grémillon, Hélène: Uskottuni (Otava, 2012)
Harris, Joanne: Appelsiinin tuoksu (Otava, 2000)
Keating, Barbara: Tyttäreni Ranskassa (Tammi, 2004)
Ondaatje, Michael: Englantilainen potilas (Otava, 1993)
Orringer, Julie: Näkymätön silta (Otava, 2011)
Wallner, Michael: Pariisin huhtikuu (...
Kävin läpi kotimaisia nuortenkirja klassikoita esittelevät kirjat mutta mitään kuvailemaasi en löytänyt. Laitan kysymyksesi yleiselle tiedonhakulistalle jolloin kaikista Suomen kirjastoista voidaan vastata kysymykseesi. Toivotaan että oikea kirja löytyy.
Munsterhjelmin päiväkirjaa ei edelleenkään ole suomennettu.
Piikojen valtakunnan kirjallisuusviitteiden perusteella vaikuttaisi siltä, että lähdeluettelossa mainittu Kirsi Vainio-Korhosen Jacobina Charlotta Munsterhjelmin päiväkirja 1799-1801 (2006) tarkoittaa itse asiassa Vainio-Korhosen paljolti Munsterhjelmin päiväkirjaan perustuvaa artikkelia Piikojen arkea ja juhlaa Hämeenkylän kartanossa noin 1800, joka sisältyy vuonna 2006 ilmestyneeseen Vainio-Korhosen ja Marjatta Rahikaisen toimittamaan kirjoituskokoelmaan Työteliäs ja uskollinen : naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään.
Vainio-Korhonen on käsitellyt Munsterhjelmin päiväkirjaa myös kirjassaan Suomen herttuattaren arvoitus : suomalaisia naiskohtaloita 1700-luvulta...
