Suomen Pankin verkkosivuilta (http://www.suomenpankki.fi/fi/setelit_ja_kolikot/eurokolikot/pages/defa…) voi lukea, että vaikka nämä pikkukolikot eivät ole Suomessa laajassa käytössä (koska hinnat pyöristetään lähimpään viiteen senttiin), kyseiset kolikot ovat virallisia maksuvälineitä, eikä niitä siten ole tarvis minnekään lähettää. Kauppias voi kieltäytyä ottamasta niitä vastaan, mutta asiasta täytyy ilmoittaa etuovella. Tämä lienee harvinaista eli jos lompakkoon on näitä pikkukolikoita kertynyt, kyllä niitä voi Suomessakin käyttää maksuvälineinä.
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
Kysymäsi nimet Anita Diamantin romaanissa Punainen teltta (The red tent) ovat suomennoksessa muodoissa Bar-Salem ja Ra-mose.
Lähde:
Diamant, Anita: Punainen teltta (Tammi, 1999)
https://finna.fi
Olen penkonut kaikki mahdolliset nettilähteet löytämättä selkeää tietoa siitä, että levystä olisi julkaistu versio "laajemmalla tekstiliitteellä", vaikka kahden CD:n laitos tunnetaan (toisella levyllä musiikki ilman lauluosuuksia, Nuclear Blast Records sekä Potoska Publishing, molemmat p2014). Nämä löytyvät niin Piki- kuin HelMet-kokoelmastakin, eikä kummankaan luettelointitiedoissa viitata "tavallista" tekstiliitettä merkittävämpään osioon.
Mutta jos joku kollega tällaisen extended-version löytää, niin kertokoon sen tähän jatkoksi ja asiakkaan iloksi :)
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
"Ennamari" on yhdistelmä nimistä Enna ja Mari, virallisella nimipäivälistalla sitä ei ole. Myös muotoa "Enna-Mari" ja "Enna Mari" esiintyy. Wikipedian artikkelin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Enna) mukaan "Enna" voisi olla friisiläinen nimi, mutta myös muita arvailuja esitetään. Nimi on annettu vuoden 2012 loppuun mennessä 1065 henkilölle. Virallinen nimipäivä on nykyään 23. tammikuuta.
"Mari" on lyhyt muoto yleisestä ja suositusta nimestä Maria. Mari-nimisiä naisia oli vuoden 2012 loppuun mennessä ollut yli 25000. Googlaamalla löytyy myös nimiä "Ennimari" ja "Enni-Mari", joten kyseessä on toistaiseksi epävirallinen, itse tehty yhdistelmä.
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
Kalle Päätalon teos "Huonemiehen poika" julkaistiin vuonna 1971. Suuren kysynnän vuoksi kirjasta otettiin Fennica-tietokannan mukaan samana vuonna neljä lisäpainosta ja myöhempinä vuosina monta lisää siten, että 12. painos julkaistiin vuonna 2014. Toisin sanoen vain vuonna 1971 julkaistu voi olla ensipainosta.
Kirjojen keräilijän näkökulmasta sillä, onko kyseessä kirjan aidosti ensimmäinen painos vai jokin myöhäisempi, on yleensä suuri merkitys. On keräilijöitä, joita kiinnostavat vain ensipainokset. Tämän Päätalon kirjan kohdalla aito ensipainos on vuonna 1971 julkaistuista laitoksista se ihan ensimmäinen.
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
Tätä kyseistä teosta ei suomalaisissa kirjastoissa näyttäisi olevan, mutta kansainväliset verkkokaupat myyvät Kanadassa 1999 julkaistua englanninkielistä versiota noin 60 eurolla.
Saman tekijän kaksiosainen teos "Michael Wittmann and the Waffen SS Tiger commanders of the Leibstandarte in World War II" (Stackpole Books 2006) on Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastossa.
Turun seudun kirjastojen kokoelmia voi selata osoitteessa https://www.vaskikirjastot.fi.
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
Tämä laulu löytyy Ilpo Mäkelän omakustanteena vuonna 1982 julkaisemalta kokoelmalta "Ilpo Mäkelä". Nuotti löytyy ainakin Tampereen ja Tornion kaupunginkirjastoista, joista sitä voi oman Rautjärven kirjaston kautta pyytää kaukolainaksi.
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
Tuija Lehtinen on kirjoittanut neljä kirjaa liittyen autoihin:
Voitto kotiin, Vintiöt
Vauhdin huumaa, Vintiöt
Hanaa, Vintiöt!
Karting team Vintiöt
Arvi Arjatsalo on kirjoittanut kirjan Uponnut auto. Kirja on jo vuodelta 1978.
Suosittelen vierailua Oulun kaupunginkirjaston tietopalvelussa. Tämä Kysy kirjastonhoitajalta -palvelu ei ole tarkoitettu korvaamaan tutkimuskirjallisuuden etsimistyötä, joka on aivan liian suuritöinen yhdellä vastauksella hoidettavaksi. Menemällä kirjaston asiakkaana kysymään saat kuitenkin varmasti sellaista apua, jota kirjastossa kyetään antamaan.
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
Onhan se lähettäminen teknisesti mahdollista, sillä kaikkien julkisten kirjastojemme sähköpostiosoitteet löytyvt mm. kirjastot.fi-palvelun kautta. Iso työ kaikkien keräämisessä on, sillä mitään valmista e-listaa ei tietääkseni ole olemassa.
Kokonaan eri asia on, mitä tällaisesta postituksesta seuraa. Jokaisen kirjaston johtaja päättää itsenäisesti, miten hän reagoi pyyntöihin laittaa jokin tiedote kirjaston ilmoitustaululle. Jotkut epäilemättä lämpenevät tällaiselle esitykselle ja saattavat tulostaa vetoomuksen esille. Joku toinen taas voi pitää ehdotusta huonona ja jättää viestin huomiotta. Missään tapauksessa ei kannata olettaa, että tällaisella sähköpostittelulla olisi kovinkaan suuri vaikutus. Kirjastoihin tulee koko ajan paljon...
Monissa kirjastoissa on tapana alleviivata se sana ("pääsana"), jonka mukaan teos löytyy hyllystä aakkostettuna. Tämä tapa on kuitenkin harvinaistunut, koska se vie aikaa. Mutta alleviivattuna voi olla tekijän sukunimen sijasta myös nimen ensimmäinen sana silloin, kun tekijää ei ole tai tekijöitä on niin monta, ettei ketään heistä valita ensisijaiseksi tekijäksi. Muita kuin aakkostuksen määräävan sanan alleviivauksiin tuskin törmää.
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
Näillä tiedoilla on valitettavasti hyvin vaikea päätellä, kenen versiosta voisi olla kyse. Tästä Adagiosta on tehty suuri määrä versioita, eikä ilmaisu "jazz-yhtye" kerro mitään täsmällistä esimerkiksi soittimista. Kävin läpi Radio Classicin helmikuun soittolistat, joilta löytyi kyllä tämä teos pariinkin kertaan, mutta ihan perinteisinä versioina.
Jos emme tiedä varmasti, minkä version asiakas on kuullut, on sen esittäjääkin vaikea arvailla. Jos radioaseman nimi on muistettu oikein, voisi ilmaisun "hiljattain" täsmentäminen auttaa eteenpäin. Osoitteessa http://www.radioclassic.fi/fi/soitetut voi etsiä aseman soittamaa musiikkia.
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
Ylellä tällä hetkellä esitettävän televisiosarjan Syke on tuottanut Yellow Film & TV. Tuotantoyhtiöstä kerrottiin, että sarjan kuudennessa osassa kuultavan laulun "Täällä Pohjantähden alla" sarjan kuudennessa osassa laulaa Vaula Korhonen.
Lähde:
Yellow Film & TV
www.yellowfilm.fi
Se on julkaistu suomeksi kokoelmassa "Vuosisadan rakkaustarina" (Tammi, 1978). Ruotsiksi alkuteos on kokoelmassa "Århundradets kärlekssaga". Vuoden 2002 painoksessa runo on sivulla 153.
Kuntien kirjastojen kelluvat kokoelmat eivät ole yleisiä ainakaan vielä. Ainakin näissä kirjastoissa Suomessa aineistot kelluvat joko kokonaan tai osittain:
- Keski-kirjastoista Saarijärven ja Wiitaunionin kirjastot (Pihtipudas, Viitasaari, Wiitaunionin kirjastoauto). Osittainen kellutus on käytössä Jyväskylässä ja Jämsässä. Laukaa ja Hankasalmi harkitsevat osittaista kellutusta.
- Heinäveden kunnankirjasto
- Oulun kaupunginkirjastossa on aloitettu kellutus vuoden 2015 alusta.
- Helmet-kirjastoista Vantaalla ja Espoossa alkaa kellutukseen liittyvä projekti tänä vuonna (2015):
http://hankkeet.kirjastot.fi/hanke/kelluva-kokoelma-ei-sammaloidu
Kollega Oulusta vinkkasi, että kyseessä on Otto Mannisen runo ”Pyhä tuokio”. Se on ilmestynyt kokoelmassa ”Matkamies” (WSOY, 1938) ja löytyy esimerkiksi Mannisen kokoelmasta ”Runot” (WSOY, 1950). Kyseessä on runon toinen säkeistö.
Suomen pankin 68.vuosikirjassa 1987 s. 29 kerrotaan seteliuudistuksesta. Suomen Pankin johtokunta käynnisti uuden setelimalliston suunnittelun keväällä 1981. Seteleiden aihepiiriä pohtimaan asetettiin toimikunta. Toimikunta päätyi esittämään kuva-aiheiksi Suomen historian aikakausia. Uuden setelisarjan kuva-aiheiden valinnassa valittiin kolmijako Ruotsin vallan aikaan (1000 mk), autonomian aikaan (500 ja 100 mk) ja itsenäisyyden aikaan (50 ja 10 mk). Jokaisessa setelissä on henkilökuva. ”Henkilöiden valinnassa pidettiin silmällä heidän työnsä luonteenomaisuutta, edustavuutta ja tunnettavuutta aikakauden kannalta.”
Lähde : Suomen pankin 68. vuosikirja 1987 https://helda.helsinki.fi/bof/bitstream/handle/123456789/9309/SP_Vsk_19…
Tarina on nimeltään Don Rhododendron ja löytyy kirjasta Sandman Lilius: Irmelin : Muukalaiskadun satuja (2001) s. 172-181. Myös suomi24-sivuille on vastattu.
Ilmeisen vaikeaa se taitaa olla. Hyvin toimiviksi koettuja ohjeita ei löytynyt. Tällaisia neuvoja kannattanee kokeilla: kulhollinen etikkaa kirjan lähelle tai tuuletus kirja pystyasennossa sivut levällään.
Kuka kukin on 1966 -kirjassa ei ole Asta Maria Lantzin syntymäaikaa, vain avioliiton solmimisvuosi (1937). Sama tieto on myös Kuka kukin on vuosien 1978, 1964 ja 1960 painoksissa ja kirjassa Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 : yhteisö- ja henkilöhakemisto (toim. Ilona Tainio).
Vuoden 1978 Kuka kukin 1978 on myös verkossa luettavana Project Runeberg -sivuston kautta:
http://runeberg.org/kuka/1978/0642.html
Valitettavasti hänen syntymäaikaansa ei löytynyt muistakaan lähteistä.
