Kysymys on esimerkki niinsanotusta Valehtelijan paradoksista, joka tunnetaan jo antiikin Kreikasta. Sitä on pohdittu ainakin kertaalleen myös filosofian ylioppilaskokeessa, ja siihen Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto ry:n sivulla annettu vastaus tiivistää ongelman ja sen ratkaisuyritykset seuraavasti.
"Jos valehtelija kerran sanoo valehtelevansa, niin hän puhuu totta; mutta jos hän puhuu totta, niin silloin pitää paikkansa, että hän valehtelee - siis ei puhukaan totta. Puhuukoo siis sellainen henkilö totta, joka sanoo valehtelevansa vai valehteleeko hän myöntäessään valehtelevansa? Voiko puhua totta valehdellessaan ja valehdella puhuessaan totta? Valehtelijan paradoksi tunnetaan myöhäisantiikin Kreikasta. Sen on...
Hei!
Helmet-sivustolta, joka on pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen yhteinen sivusto löytyi tällä hetkellä vain yksi Minna Canth -tapahtuma: Kannelmäen kirjastossa (Klaneettitie 5) 21.3.2013 klo 18-20 Minna Canthin henkilön ja tuotannon äärellä. Aiheesta kertomassa: Kannelmäen seurakunnasta Anne Myllylä ja Aili Raitavuo ja Kannelmäen kirjastosta Leena Paunamo ja Maarit Levänen. Tämäkään tapahtuma ei ole varsinaisena Minna Canthin -päivänä.
Kannattaa vielä lähempänä kyseistä päivää tarkistaa Helmet-sivuston tapahtumahaulla, olisiko muissakin kirjastoissa Canth-tapahtumia: Helmet-etusivu > Vinkit > Tapahtumat: Tämän sivun oikeassa laidassa on hakumahdollisuus. Kirjoita hakusanaksi Canth, vieritä sivua alaspäin ja klikkaa Hae....
Seriphus politus on Sciaenidae -heimoon kuuluva kala, englanninkielinen nimi on queen croaker tai queenfish, lisätietoja esim. http://www.fishbase.org/summary/Seriphus-politus.html.
Maailman kalojen nimet -kirjassa heimo Sciaenidae on suomeksi rummuttajat (rumpukalat).
Runo on tosiaan Ilpo Tiihosen kirjoittama ja nimeltään Suomen äideille. Runo on julkaistu vuonna 1994 ilmestyneessä kokoelmassa Muusa (WSOY). Lisäksi se löytyy kokoelmasta Lyhyt oodi kaikelle : valitut runot 1975-2000 (WSOY, 2000).
Teosten saatavuustiedot voi tarkistaa HelMet-verkkokirjastosta
http://www.helmet.fi/fi-FI
Runon voi lukea myös Helsingin Sanomien sivuilta, vanhasta äidinkielen ylioppilaskokeen tehtävästä:
http://www2.hs.fi/extrat/kotimaa/yo06kevat/kysymykset/1303/aidinkieli/p…
Northanger Abbey ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi Eila Pennasen kääntämänä vuonna 1953 nimellä Neito vanhassa linnassa (viimeisin painos on vuodelta 2001). Pennasen suomennoksessa kysymyksen sitaatti kuuluu seuraavasti: "Puvut olivat hänen intohimonsa. Hän iloitsi viattomasti siitä että saattoi pukeutua hienosti; -- ."
Vuonna 1999 kirjasta ilmestyi Paula Merjamaan uusi suomennos Northanger Abbey -nimisenä. Merjamaa on tulkinnut kysymyksessä siteeratun tekstikohdan näin: "Vaatteet olivat hänen intohimonsa. Hänellä oli enimmäkseen harmiton mieltymys koreiluun, -- ."
Yleiset kirjastot luetteloivat aineistonsa kirjojen nimiösivun mukaan. Michelin postimerkkiluettelot löytyvät verkkokirjastosta kirjoittamalla teoksen nimeksi Michel (www.outikirjastot.fi ). Mikäli haluatte saada tietoa muista Outikirjastoissa olevista postimerkkiluetteloista kannattaa muuttaa hakuehdoiksi kaksi asiasana -hakua ja kirjoittaa niihin postimerkit luettelot.
Jyväskylän kaupunginkirjasto - Keski-Suomen maakuntakirjaston aineistonvalintaperiaatteet löytyvät verkkosivultamme http://www.jyvaskyla.fi/kirjasto/kokoelmat/aineistonvalinta. Kirjastoon ostetaan suurten ja pienten kustantajien kaunokirjallisuutta. Omakustanteita hankitaan pääsääntöisesti Keski-Suomen alueelta. Keskisuomalaisten kirjailijoiden teoksia hankitaan myös kirjaston maakuntakokoelmaan http://www.jyvaskyla.fi/kirjasto/keskisuomi/maakuntakokoelma.
Kaikkea ilmestynyttä kirjallisuutta suurikaan kirjasto ei voi ostaa. Suomessa on kattava kirjastoverkko, jota asiakkaat voivat hyödyntää; jos omasta kirjastosta teosta ei löydy, on mahdollista saada seutu- tai kaukolainoja muista kirjastoista. Myös hankintaehdotuksia kirjastoon voi tehdä...
Meidän mökki lehden palstalla on vastattu samanlaiseen kysymykseen viime kesänä. Kirjoituksen mukaan yleispätevää näädän karkotinta ei ole. Näätä ei pääse kulkemaan alle 4 cm:n aukoista, joten ainakin voisi näädän menevät aukot tukkia. Näätä on yllättävän rohkea ja mikäli se on päässyt pesiytymään vintille, kannattaa odottaa sen lähtöä metsästysretkelle ja tukkia sinä aikana näädänmentävät aukot.
Näädät saalistavat myyriä ja oraviakin. Myyräkantojen ollessa pieniä, näätä saalistaa myös lintuja, mutta sillä kelpaavat myös marjat, sienet ja hedelmät. Naaras synnyttää huhti-toukokuussa keskimäärin kolme poikasta. Näätää esiintyy kaikkialla Suomessa, etenkin seuduilla missä on suuria havu-ja sekametsiä. Sitä saa metsästää marraskuusta...
Etunimiä käsittelevistä kirjoista ei löytynyt Pokko-nimeä. Väestörekisterin nimipalvelusta http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 voi tarkistaa, kuinka yleinen nimi on Suomessa.
Suomen sanojen alkuperä -kirjan osassa 2 (SKS 1995) s. 387 on sanalle pokko selitetty seuraavat merkitykset:
1. pokko 'pieni poika'
2. pokko, poko 'pässi, pässikaritsa'
Sanan taustasta lisätietoja löytyy em. teoksesta sekä Suomen kielen etymologisesta sanakirjasta, osa 2 (Suomalais-ugrilainen seura 1958).
Tällaista sukukirjaa en valitettavasti löytänyt. Yliopiston Melinda tietokannasta löytyi kirja, joka käsitteli Mussaloa: Mirja Huuhka: Mussalo; saaren elämää menneisyydestä nykypäivään ( Mussalon historiatoimikunta, 1988). Kirja on saatavilla Kansalliskirjastossa.
http://finna.fi
Suvun historiaa voisi kysellä esim. Arkistolaitokselta
http://www.arkisto.fi/fi/aineistot/apuvaelineet/sukututkimus-2/
Suomessa oli keskiajalla kruununtiloja vain noin 1 % kaikista tiloista. 1700-luvulla talonpojat alkoivat lunastaa sukuoikeuksia kruununtiloihin, mutta lunastusmaksu oli korkea ja harvalla olikin siihen mahdollisuus. Vuonna 1741 lunastussumma alennettiin kolmen vuoden veroiksi ja perinnöksi ostettujen tilojen määrä kasvoi ja Ruotsin vallan lopulla Länsi-Suomessa tiloista oli noin 20 % kruununtiloja. Lukuja löytyi vuodelta 1805, jolloin kruununtiloja oli 8304 kappaletta ja torppareita 23924.
Seuraavalla sivustolla löytyi lukuja vuodelta 1720, jolloin oli Satakunnassa 3100, Hämeessä 3093 ja Savossa 2344 kruununtilaa.
http://www.kauhanoja.fi/index.php?toiminto=juttu&tietoID=71674133&raken…
Lähteet: Rainer Fagerlund: Kuninkaita ja...
Kirjastosta eikä Suomessa painetun kirjallisuuden luettelosta löytynyt Föhr- eikä Förare -suvuista. Airaksisen suvustakaan kertovia kirjoja ei löydy kaupunginkirjastosta mutta niitä on sentään olemassa: Näihin voi tutustua Helsingin Yliopiston kirjastossa:
Airaksinen, Lauri.
Airaksiset polvesta polveen / Lauri Airaksinen. Kuopio : Airaksisten sukuseura, 1973 (339 sivuinen)
ISBN 951-99026-7-8
Paikalla, KANSALLISKOKOELMA (käyttö vain lukusalissa)
Airaksisia polvesta polveen: sukukokous 1948.
Painopaikka Kuopio, Julkaisija Airaksisten sukuseura, painovuosi 1948.
Sivumäärä 22 s.
Yhteystiedot: http://www.helsinki.fi/kirjasto/yhteystiedot/
Kun HelMet-tietokannassa näkyvät julkaisun tiedot, mutta niihin ei liity yhtään kappaletta, myöskään varausnappia ei näy (kun ei ole, mitä varata). Yleensä tällainen tilanne johtuu siitä, että julkaisu on käsitelty, mutta niteitä ei ole ehditty lisätä. Voi myös olla kyse siitä - kuten tämän Asian CD:n kohdalla -, että nide on tilapäisesti saavuttamattomissa, mutta se on jossain vaiheessa tulossa taas saataville.
Kysyjän tarkoittaman levyn yritämme etsiä käsiin ja toimittaa asiakkaalle mahdollisimman pian.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Joseph Persico, joka on myös kirjoittanut 1. maailmansodan viimeisestä päivästä teoksen "Eleventh Month, Eleventh Day, Eleventh Hour: Armistice Day, 1918 World War I and Its Violent Climax" (2005) on listannut erillisessä artikkelissaan viimeisen päivän tappioita. Tässä listauksessa ei ole eritelty kaatuneita, haavoittuneita ja kadonneita erikseen, vaan ne on kaikki laskettu tappioiden kokonaislukuun:
Yhdysvallat n. 3500 miestä
Iso-Britannia n. 2400 miestä
Ranska n. 1170 miestä
Saksa n. 4120 miestä
Kaikkiaan viimeisen sotapäivän tappioiksi voidaan laskea siis yli 11 000 miestä, joista kuitenkin suuri osa on ollut haavoittuneita. Toki näistäkin luvuista saa ainakin suuntaviivoja myös pelkästään kaatuneiden lukumäärien suhteeseen eri maiden...
Latinankielinen kalannimi euthynnus alletteratus on suomksi pikkuboniitti (tunniina). Lähde: VARJO, Markku: Maailman kalojen nimet (Suomen biologian seura Vanamo, 2004).
Aiheesta lisää internetissä
http://www.afrikkanet.fi/elaimet/kalat/ahvenkalat21/scombridae/euth2.htm
Kolmas osa The Perfect Hope on ilmestynyt vuonna 2012. Sarjaa Suomessa kustantavalta Gummerukselta kerrotaan, että käännös on luvassa alkuvuodesta 2014.
Yleensä nimikirjoissa kerrotaan nimien alkuperä. HelMet-haun "nimikirjat" antaa tulokseksi suuren joukon saatavilla olevia kirjoja. Perusteellisia ovat esimerkiksi: Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toimittanut Pirjo Mikkonen, 2005 sekä Suuri etunimikirja / Pentti Lempiäinen ; [toimitus: Raisa Vuohelainen, Tanja Soikkeli],
1999. Näissä ei kuitenkaan ole eroteltu nimiä alkuperämaan mukaan vaan mukana ovat niin suomalaista kuin ulkomaistakin alkuperää olevat nimet.
Verkkosivulta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_muinaisnimet löytyy lista nimistä, joiden voi olettaa olevan alkujaan suomalaisia.
Teoksessa Varjo, Markku: Maailman kalojen nimet annetaan seuraavat suomennokset: Harengula thrissina = EI käännöstä (muut harengulat ovat sillejä), lutjanus mahogoni = mahonkinapsija, salvelinus leucomaenis = läikkänieriä , sarda chiliensis lineolata = EI käännöstä (sardat kuuluvat makrillien heimoon) ja salmo dentex = EI käännöstä (kuuluu heimoon lohet)
Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström ovat tehneet luettelon Maailman kalojen nimet, jossa kerrotaan suomenkielinen nimi yli 8 000 tavallisimmalle kalalajille. Menticirrhus undulatus on suomeksi käännettynä Hietarummuttaja.
