Uuno Kailaan runokokoelmia ei ole käännetty ruotsiksi tai tanskaksi. Kuitenkin nuottijulkaisusta "Kokoelma yksinlauluja 4 - En samling solosånger 4" (1967) löytyy Linnut -runosta kaksi säkeistöä (ensimmäinen ja viimeinen) ruotsiksi käännettynä nimellä Linnut - Fåglarna.
Linkki teokseen Vaski-tietokannassa:
http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=docis&previd=fullt&sesid=1279…
Vaski tarkoittaa kuparia tai kupariseosta. Vaskikello-sanaa on käytetty niin kirkon- kuin lehmänkelloista.
Lähde:Nykysuomen sanakirja. 3, osat 5 ja 6 : S-Ö , WSOY, 1978.
Tietoa Vaskikellon kelloista:
http://vaskikello.fi/valikko.htm
Kiinalainen kirjoitusasu nimelle Kati löytyy sivulta http://chineseculture.about.com/library/name/female/blna_kati.htm
Varsinaisia kiinalaisia aakkosia ei ole olemassakaan, sillä kiinan kieli perustuu kirjoitusmerkkeihin (hànzi). Jokainen kirjoitusmerkki edustaa puhutun kiinan yhtä tavua. Joka merkillä on myös oma merkityksensä. Näin ollen suuri osa kirjoitetun kiinan "sanoista" muodostuu kahdesta tai useammasta kirjoitusmerkistä.
Kiinan kielen merkkejä koskeviin kysymyksiin löytyy vastauksia arkistohaustamme hakutermillä "kiinan kieli". http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/asiasanankysymykset.aspx?Con…
Olisiko kyseessä lastenkirja nimeltä ”Muistojen Sarah Kay” (Kirjalito, 2005)? Sen ranskankielinen alkuteos on ”Le grand livre de Sarah Kay”. Osoitteesta http://kirjavainen.jns.fi/cgi-bin/select3.cgi?id=4209 löytyy lyhyt selostus kirjasta, ja osoitteesta http://www.info.fi/tiedot.aspx?Tieto=1524953 voit vilkaista, muistuttaako se kansikuvaltaan yhtään ennen omistamaasi kirjaa.
Valitettavasti kirjan saatavuus näyttää olevan hyvin heikko, eikä verkkokaupoista näyttänyt sitä löytyvän lainkaan. Jos haluat kirjan omaksesi, antikvariaateista sitä voisi yrittää metsästää, sillä läheskään kaikki antikvariaattien valikoimat eivät ole Internetissä näkyvillä. Antikvariaatteja löytyy esimerkiksi osoitteista http://www.tie.to/antikvariaatit/, http://www...
Tilastot laahaavat aina hiukan järjessä, joten tuoreimmat tiedot Suomen väestön määristä ovat vuodelta 2009. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli 16–20-vuotiaita 334 196, heistä 170 538 miehiä ja 163 658 naisia. Tarkemmin ikäryhmittäin jakauma menee näin: 16-vuotiaita 65 965, 17-vuotiaita 68 049, 18-vuotiaita 66 980, 19-vuotiaita 67 523 ja 20-vuotiaita 65 679.
Osoitteesta http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=050_vaerak_tau_104_fi&ti=V%E… löytyy tietokanta, jossa ikäjakaumaa voi tarkastella myös kunnittain. Maakunnat saat näkyviin, kun vaihdat ensimmäisen valintataulukon yläpuolella olevasta valikosta kohdan ”Maakunnat 2010”.
Kannattaa tutustua seuraaviin pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-hausta poimittuihin teoksiin:
Suomi silloin kerran : näin elettiin vuosina 1944-1956
Pois pula, pois puute : kun kansa selviytyi / Meri, Utrio
1930-luvun lama teollisuuskaupungissa. II : Lama, pula ja työttömyys : tamperelaisperheiden toimeentulo 1928-1938 / Jarmo Peltola
Kortilla korviketta : säännöstelyä ja selviytymistä pula-ajan Suomessa / Satu Jaatinen
Sodan liepeillä : kasvun aikaa, lapsuus ja nuoruus / Rauno Salonen
Kotirintaman lapset / Hanna Pukkila
Lapsi sodan varjossa / Taina Almgren
Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalipolitiikka / Heikki Waris
Haussa voi käyttää vuosikymmeniä esim. 1930-luku ja yhdistää tämä toiseen asiasanaan esim. lapsuus ja kohdistaa haku...
Hei!
Anne Saarikallen kirjan Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön mukaan
Mette pohjautuu saksalaisperäiseen Mechtild-nimeen, jonka alkuosa merkitsee voimaa ja loppuosa taistelua.
Saman teoksen mukaan Minja-nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Kyseessä voi olla muunnos nimestä Mina (joka taas on johdettu Vilhelmiinasta ja se miesten nimestä Vilhelm, joka tarkoittaa lujatahtoista kypäränkantajaa).
Maria on heprealais-aramealainen nimi, jonka alkuperäinen kreikankielinen muoto on Mariam. Sen on arveltu tarkoittavan toivottua lasta, näkijätärtä ja herratarta.
Carita on alkuaan italialainen nimi, joka tulee latinan sanasta caritas
(rakkaus, lempeys).
Catalinaa en löytänyt nimikirjoista. Olisiko se johdos Catarinasta? Kreikan katharos...
Bestseller-sivu Wikipediassa antaa myydyimpien kirjojen lisäksi tietoa myös eniten painetuista kirjoista. Täsmällistä tilastotietoa on olemassa painetuimmista kaunokirjallisista teoksista. Suomalaisen kaunokirjallisuuden painetuimmat teokset vuoteen 2001 mennessä olivat:
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä (1873, 1 506 000 kpl)
Elias Lönnrotin Kalevala (1836, 1849 1 400 000 kpl)
Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat (1848-1860 1 209 000 kpl)
Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954, 708 000 kpl) sekä
Aleksis Kiven Nummisuutarit (1864, 500 000 kpl).
Raamattu varmaan menee eri painoksineen yli kaikkkien näiden.
Vuoden 1992 Raamatun käännöstä on vuosina 1992–2004 myyty 1,6 miljoonaa kappaletta ja vuoden 1987 suomenkielistä virsikirjaa 3...
Kysymyksestäsi ei käynyt ilmi missä vaiheessa ja millä tallentimella videosi tällä hetkellä on (videokamerassa, kännykässä, tietokoneella, ehkä jo valmiiksi YouTubessa?), joten nopeaa ja yksiselitteistä ratkaisua on näillä tiedoilla hankala antaa.
Jos tarkoitat videon "kansilehdellä" alkutekstejä ja kaipaat apua haluamasi otsikkotekstin lisäämiseen videoon jollakin editointiohjelmalla (Windows-koneilla on useimmiten valmiina MovieMaker ja Appleissa iMovie), sinun kannattaa tutkia suoraan käyttämäsi ohjelman ohjeesta, miten voit lisätä tekstiä suoraan videon päälle tai luoda videon alkuun erillisen taustan teksteille esim. valokuvan tai vain yksivärisen ruudun avulla. Yleisiä digivideon käsittelyoppaita sekä suosituimpien ohjelmien, esim...
a) Dollari oli (keskuspankeille ja hallituksille) kultaan vaihdettava valuutta ns. Bretton Woods-sopimusten perusteella aina elokuuhun 1971 saakka, jolloin USA lopetti dollarien lunastamisen kullalla. Kullan hinta on sen jälleen noussut rajusti. vuonna 1971 se oli 35 dollaria unssilta, viime viikkoina hinta on ollut 1200 dollarin tietämillä. Vuoden 1971 jälkeen maailman rahajärjestelmä on ollut irrallaan kullasta. Kulta on kuitenkin tavara, jota on hyvin helppo myydä, ja joka keskimäärin säilyttää arvonsa, ja siksi monet maat pitävät nykyäänkin hallussaan isoja kultavarantoja kriisiaikojen varalta. Mitään vakavaa keskustelua maailman rahajärjestelmän palauttamisesta kullan varaan ei ole 1970-luvun jälkeen käyty, ehkä siksi. Yksi syy tähän...
Maija Louhivaara esittää kirjassaan Tampereen kadunnimet (Tampereen kaupunki, 1999), että synkältä kuulostavan Ristinarkku-nimen pohjana on ollut nimi Ristinorko. Nimen alkuosa viittaa kylän teiden risteykseen, "raitinristiin", ja loppuosa sen viereiseen notkoon raivattuun peltoon, "orkoon". Orko, "notko, notkoon raivattu niitty tai pelto", oli yleinen sana keskiaikaisissa kylännimissä. Orko-sanan muuttumisessa arkuksi lienee kyse ns. kirjurinetymologiasta: kirjuri, jolle sana orko oli tuntematon, korvasi sen mielestään ymmärrettävämmällä sanalla arkku. Louhivaara kertoo vastaavasta tapauksesta Vuoksen alueelta, jossa paikannimi Arkuntanhua esiintyy asiakirjoissa ensin muodossa Orkotanhua ja myöhemmin muodossa Arku(n)tanhua, joka sitten...
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että etunimi ”Elisa” on lyhentymä nimestä ”Elisabet”. Se puolestaan tulee heprealaisesta nimestä ”Elisheba”, jonka merkitys on ’Jumala on valani’. ”Elisa” miehennimenä (esim. ”Raamatun” profeetta Elisa) on myös peräisin hepreasta ja merkitsee ’Jumala on auttanut, Jumala pelastaa’. Suomessa ”Elisa” on kuitenkin leimallisesti naisennimi, sillä sen on saanut vain muutama poikalapsi.
Kysymäsi Franzénin runo löytyy Em. Tammisen suomennoksena nimellä ”Kotona oleville” kokoelmasta ”Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia” (Otava, 1891). Runo on sivuilla 77–80, ja ruotsinnokseen verrattaessa siinä näyttävät olevan kaikki samat säkeistöt. Suomennos ei tosin ole kovin tarkka ruotsinkieliseen verrattuna vaan luovasti käännetty.
Pari kysymäsi runon säkeistöä löytyy myös Ester Hällströmin (myöh. Ståhlberg ja J. K. Ståhlbergin puoliso) kirjoittamasta elämäkerrasta ”Frans Mikael Franzén” (Kansanvalistusseura, 1905): 3. ja 4. säkeistö. Ne lienevät Hällströmin suomentamia ja poikkeavat Tammisen käännöksestä.
Elämäkertojen kirjoittamiseen voisi löytyä apua Marija Vanttin kirjoittamasta kirjasta Totta ja tarua (2010). Sukututkimukseen perehtymisen voi aloittaa esim. Sukututkimuksen käsikirjasta (2009), jonka kirjoittajat ovat Huovila, Liskola ja Piilahti. Myös Suomen sukututkimusseuran sivuilla on paljon hyödyllisiä neuvoja ja lähteitä.
Koska tarkoituksena on tutkia tavallisten naisten elämää, myös seuraavista muistitiedon käyttöä ja tutkimusmetodeja käsittelevistä kirjoista voi olla hyötyä:
Ukkonen: Menneisyyden tulkinta kertomalla (SKS, 2000)
Muistitietotutkimus (SKS, 2006)
Suomen sukututkimusseura: http://www.genealogia.fi/
Kirjastomme kokoelmassa on runsaat 300 teosta, jotka liittyvät Mannerheimiin tai hänen sukulaisiinsa. Useimmat on kuvitettu, ja joukossa on useita kokonaisia kuvateoksia. Mutta Mannerheimin lapsuudenkotiin ja perheeseen liittyviä kuvia on kovin niukasti. Kirjoissa toistuvat samat perheenjäsenten muotokuvat.
Hautajaiskuvia ei löydy myöskään Eva Mannerheim-Sparren lapsuudenmuistelmista eikä Sophie Mannerheimin elämäkerroista. Eva Mannerheim kertoo äitinsä hautajaisista mutta ei anna kaipaamiasi käytännön detaljeita. Hän mainitsee vain oman asunsa: ”pitkän, maatalaahaavan turkin”. (Mannerheim-Sparre, Eva: Lapsuuden muistoja. Otava 1952, s. 96).
Kuoleman kulttuurihistoriasta on melko paljon materiaalia. Mutta kirjat käsittelevät etupäässä...
Nimitys on yhdistelmä kahdesta kreikan sanasta
ηγουμενος /heeguumenos, [nykykreikkalainen ääntämys suunnilleen igumenos]
’luostarin johtaja’
ja
σχημα / skheema [shima]
’munkin kaapu’,
jotka ovat tulleet meikäläiseen ortodoksiseen kielenkäyttöön venäjän kielen kautta
игумен / igumen
схима / shima.
Skeema-nimitystä on käytetty koko munkin asusta tai vain esiliinaa muistuttavasta vaatekappaleesta, johon on kuvattu Kristuksen kidutuksen välineet. Venäläisessä perinteessä vanhoja luostarikilvoittelussa pitkälle edistyneitä munkkeja on vihitty suureen skeemaan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että he ovat saaneet vapautuksen luostarinsa yhteisistä jumalanpalveluksista, ruokailusta ja yhteisasumisesta voidakseen keskittyä ankaraan askeesiin...
Avioliittolaissa http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234 ei serkuksia kielletä menemästä naimisiin keskenään, olivatpa he sisarten lapsia tai veljesten lapsia.
Hei,
Irrallisia kansipapereita, tai suojapapereita, alettiin käyttää ilmeisesti Englannissa 1820-luvun lopussa kangassidosten yleistyessä. Hienot kannet kaipasivat suojausta, ja usein suojapaperi peittikin koko kirjan, ja paperi poistettiin ostamisen jälkeen. Nykymuotoisia kansipapereita alettiin käyttää 1850-luvulla, ja ne yleistyivät vähitellen vuosisadan kuluessa. Kansipapereiden pääasiallinen tehtävä oli kuitenkin vain suojata kirjaa, joten ne olivat usein huomattavasti vaatimattomampia kuin kirjan varsinaiset kannet. Kansipaperit heitettiinkin yleensä pois joko silloin, kun kirjat asetettiin kirjakaupassa myyntiin, tai sitten oston yhteydessä. Niitä kuitenkin jaettiin melko yleisesti kirjojen mukana 1860-70-luvuilla Euroopassa, Iso-...
Kyseinen kirja on kyllä tulossa useisiin Espoon ja muihinkin pääkaupunkiseudun kirjastoihin, mutta vielä kirjaa ei ole HelMet-kirjastojen hyllyissä eikä siihen voi siksi tehdä vielä varauksiakaan.
Kirjan arvioiduksi ilmestymisajaksi on mainittu aiemmin 16.07.2010, joten voisi olettaa, että kirja olisi tulossa suhteellisen pian kokoelmiin.
Kirjan suomennettuna nimenä näytetään muuten käytettävän joissain luetteloissa muotoa "Mitä mieleen tulee", joskin kirjan kannessa lukee otsikkona "Mielen peli", joten kannattaa varautua tuohon kirjaa kysellessä ja esim. varausta tehdessä.
Yksikorttijärjestelmässä jokaisessa kirjassa oli eräpäiväliuska, johon lainauksen yhteydessä merkittiin palautuspäivä ja asiakkaan lainauskortin numero.
Asiakkaan nimellä ja lainausnumerolla varustettuja lainauskortteja oli useampia. Jos kirjastosta sai lainata esimerkiksi enintään neljä kirjaa kerrallaan, oli lainauskortteja neljä. Lainauskorttiin merkittiin aina yksi laina per kortti. Lainauskortista ilmeni kirjan palautuspäivä, kirjan kirjastoluokka (paitsi kaunokirjallisuuden osalta) ja lainattavan kirjan kartuntanumero. Nämä kortit jäivät kirjastoon ja kun kirjat palautettiin, merkattiin korttiin, että kirja oli palautettu.
Seikkaperäinen kuvaus lainausjärjestelmästä löytyy Helle Kannilan teoksesta Kirjastonhoidon opas, Otava, 1966...
