Aamos on heprean 'taakan, kuorman kantaja'. Aamos oli Vanhan testamentin profeetta. Nimi on ollut meillä almanakassa 1600-luvulta alkaen vuoteen 1907. Kansank. Aappa, Ape, Amos, Amo, Ami, Mosse ja Mossi.
Nimi on ortodoksien kalenterissa. Profeetta Aamoksen muistopäivää vietetään 15.6. Ortodoksisessa perinteessa ei siis juhlita tavallista länsimaista nimipäivää. (Tietoa enemmän osoitteessa http://www.ortodoksi.net/tietopankki/nimet/ortodoksinen_kalenteri.htm)
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Alpi on lyhentymä Albinuksesta, joka puolestaan on johdos latinan valkoista merkitsevästä sanasta albus. Katolinen kirkko tuntee viisi Albinus-nimistä pyhimystä. Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Alpi-nimen Albianokseen, joka on perimätiedon mukaan pappismarttyyri 300-luvun alusta.
Tietoa espanjalaisesta perinne- ja taidemusiikista ja niiden vaikutteista ja historiasta löytyy seuraavalta nettisivulta:
http://www.tribalsmile.com/music/article_37.shtml
ja seuraavista teoksista. Teokset löytyvät HelMet-kirjaston aineistohausta. http://www.helmet.fi
Syvä laulu / Juha Varto & Hakim Attar (2006) 952-5503-18-6
Song of the Outcasts : an Introduction to Flamenco / by Robin Totton (2003) 1-57467-080-8
Flamenco / Katja Lindroos, Matti Helariutta, Outi Böök, Markku Huotari, Anna Niinimäki (1999) 951-578-643-6
Flamenco deep song / Timothy Mitchell (1994) 0-300-06001-7
Spanish music in the twentieth century / Tomás Marco ; Translated by Cola Franzen (1993) 0-674-83102-0
Music in the Modern Age / Edited by F. W. Sternfeld (...
Selma Lagerlöfistä löytyy kohtuullisen hyvin kirjallisuutta. Sinun kannattaa kokeilla Piki-verkkokirjastossa hakua, jossa laitat asiasanaksi Lagerlöf, Selma. Mikäli haluat tulokseksi vain suomenkielistä materiaalia kannattaa laittaa vielä kielirajaus. Lagerlöfin teokset löydät puolestaan laittamalla tekijä-hauksi Lagerlöfin ja kielirajauksen. Samalla voit tarkistaa mistä kirjastoista teoksia löytyy. Osa Tampereen kaupunginkirjaston materiaalista on vain pääkirjasto Metson varastossa. Varastokirjoja saam myös lainaksi.
Tässä muutama suomenkielinen elämäkerrallinen lähde: Tapola, Äitini puutarhassa (2002); Koski, Ulkomaisia satu- ja kuvakirjailijoita (1998); Palola, Brontesta Lagerlöfiin (1950), Wägner, Selma Lagerlöf (1944); Lagerlöf,...
Tämän kysymyksen kanssa kannattaa kääntyä erikoiskirjaston puoleen. Alan erikoiskirjastoja Helsingissä ovat Helsingin yliopiston Slaavilainen kirjasto, yhteystiedot osoitteessa http://www.lib.helsinki.fi/palvelut/Slavica/Slaavilainen_kirjasto.htm, ja Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin kirjasto, yhteystiedot sivulta http://www.rusin.fi/. Lisäksi on olemassa erityinen Venäjä-info Suomi-Venäjä seuran yhteydessä, yhteystiedot sivulla http://www.venajaseura.com/venaja_info/venaja_info.htm. Useilla venäläisillä kirjastoillakin on toki omat sivunsa internetissä, linkkilista löytyy esim. aihehakemistosta http://www.ru (sivut englanniksi ja venäjäksi).
Tietoa belgialaisten kirjailijoiden suomennetuista teoksista on vaikea löytää.
Kirjallisuutta voi etsiä kielialuettain (esim. ranskankielinen kertomakirjallisuus, joka on kirjastoluokka 84.61), mutta tällainen haku ei erottele Belgiassa julkaistua kaunokirjallisuutta. Belgian kirjallisuushan jakautuu maan kielialueiden mukaan flaamin- ja ranskankieliseen kirjallisuuteen. Lisäksi on julkaistu kirjallisuutta vallonimurteilla.
Belgian kirjallisuudesta löytyy jonkin verran tietoa mm. Otavan kirjallisuustieto-teoksesta vuodelta 1990 ja Noora Erosen ja Reijo Kemppisen kirjasta Belgia-maa Euroopan ytimessä (2000). Myös Suomi-Klubin Belgia-oppaan sivuilla on kirjoitettu lyhyesti belgialaisesta kirjallisuudesta: http://www.suomi-klubi.com/opas/...
Mahdetaankohan vientiagentti-nimityksellä tarkoittaa samaa kuin esim. termeillä kauppaedustaja, myyntiedustaja tai myyntiagentti? Niitä ainakin käytettiin vaihtoehtoisina nimikkeinä Työministeriön sivulla, jolla kerrottiin kauppaedustajan ammatista:
http://www.mol.fi/webammatti.cgi?ammattinumero=33250&kieli=00
Tässä joitakin teoksia, joista löytyy tietoa tältä alalta:
-Erämetsä, Suominen, Agenttikaupan käsikirja
-Lumijärvi, Agenttiteoria ja sen eräitä sovellutuksia
-Pekkarinen, Henkilökohtainen myyntityö
-Pitkänen, Kansainvälinen myyntiagenttiverkosto pk-yritysten vientitoiminnassa
-Immonen, Vientiedustaja: valinta, sopiminen ja yhteistyö
-Viljakainen, Laki kauppaedustajista ja myyntimiehistä
Useimpien löytämieni lähteiden mukaan Voittoratsukko -kirja todella kuuluu Nummelan ponitalli -sarjaan. Esimerkiksi Lasten ja nuorten jatko- ja sarjakirjat (BTJ 2005) väittää niin. Toisaalta itse kirjassa ei missään kohtaa mainita, että se kuuluisi Nummelan ponitalli -sarjaan tai mihinkään muuhunkaan sarjaan. Kirjan henkilöt eivät ole samoja kuin selaamissani aikaisemmin ilmestyneissä Nummelan ponitalli -sarjan kirjoissa. Suomen kansallisbibliografia Fennicassa ei Jalon Voittoratsukko -kirjan tiedoissa liioin ole merkintää siitä, että se kuuluisi mihinkään sarjaan. Nummelan ponitalli -sarjaa on kustantanut Otava vuoteen 2001 asti, jolloin kustantajaksi vaihtui WSOY. Voittoratsukko -kirja on ilmestynyt kustantajan vaihdoksen jälkeen...
Joutilaisuuden ja laiskuuden klassinen hahmo löytyy venäläisestä klassisesta kirjallisuudesta: Ivan Gontsarovin Oblomov. Venäläisessä kirjallisuudessa on paljon esimerkkejä rikkaista joutilaisuudessa ja kaihossa elävistä aatelisista, esim Anton Tsehovin näytelmissä Kirsikkapuisto ja Kolme sisarta. Tsehovilla on myös novelli Joutilaisuudessa kokoelmassa Ensirakastaja, 1946.
Joutilaisuudesta nautitaan myös Hermann Hessen teoksessa Kylpylävieraana Badenissa. Hessen Siddhartha istuu puun alla mietiskelemässä.
Hermann Melvillen Bartleby-hahmo on eräs maailmankirjallisuuden tyylikkäimpiä pinnareita.
Marcel Proust Swannin tiestä löytyy myös joutilaisuuden kuvausta.
Epikurolaiset runoilijat ylistävät laiskuutta: Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud...
Akvaariokaloja ja niiden hoitoa käsitteleviä kirjoja ovat esim. Markku Varjon Akvaario-opas, Baileyn ja Burgessin kirja Tropical fislopaedia: a complete guide to fish care ja John Dawesin Complete encyclopedia of the freshwater aquarium
Lehdistä tietoa saa ainakin Akvaristi-lehden artikkelista Jukka Järvi: Miksi kalat sairastuvat (Akvaristi 2003, nro 2, s. 47-49). Jukka Järvi on kalatauteihin erikoistunut eläintieteilijä. Lehdellä on verkkosivut (http://www.akvaristi.com/) , mutta artikkelit on luettava paperisesta lehdestä.
Akvaariokalojen tauteja käsitellään perusteellisesti myös Jukka Järven verkkosivuilla. Hän antaa myös ohjeita mahdollisesta karanteenista sekä kirjallisuusluettelon aiheesta.
http://www.aquahoito.info/suomi/taudit/...
Noel-nimen alkuperästä näyttäisi olevan kahtalaista tietoa. Se on joko hebreaa tai ranskaa. Merkitys on kuitenkin yksiselitteinen. Nimi tarkoittaa jouluna syntynyttä, joulua. Noel on tavallinen nimi Ranskassa.
http://www.zelo.com/firstnames/index.asp
http://www.behindthename.com/
Anna-kirjoista on tehty useita tv-sarjoja ja pari elokuvaa. TV-sarjoja en löytänyt kirjastoista, mutta niitä kyllä kannattaisi tiedustella YLE:n tallennemyynnistä, sillä Annasta kertova tv-sarja on pyörinyt myös Suomen televisiossa lähiaikoina. Myynnissä se ei tällä haavaa näytä olevan. Ohessa linkki http://www.yle.fi/tallennemyynti/.
Annan myöhäisemmistä vaiheista kertova elokuva "Tuulentuvan Anna" sen sijaan on lainattavissa mm. Helsingin kaupunginkirjastosta. Kaukolainan voit tehdä lähimmästä kirjastosta.
Runotytöstäkin on tehty tv-sarja. Sarjan nimi on "Emily of New Moon" ja se on valmistunut vuonna 1998. Kirjastoista sitä en löytänyt.
Lucy M. Montgomery on ollut mukana kuuluisia kanadalaisia käsittelevässä tv-sarjassa, mutta sitä ei...
Philip Ridley syntyi vuonna 1960 Lontoon East Endissä, missä hän edelleen asuu ja työskentelee. Hän opiskeli maalausta St.Martin's School of Art-nimisessä taidekoulussa, josta hän valmistui vuonna 1984. Vuonna 1988 ilmestyi hänen ensimmäinen kirjansa Crocodilia.
Nämä tiedot löysin saksankielisiltä nettisivuilta osoitteesta http://www.theaterkosmos.at/conts/11autoren/philip_ridley.htm . Ridleyn henkilötietoja en löytänyt suomenkielisiltä sivuilta.
Nykysuomen sanakirja vuodelta 1980 (WSOY) määrittelee sanat pikkupiika, piika ja emäntäpiika seuraavasti:
Pikkupiika on palvelustyttönä (tav. vanhemman palvelijan ohella) toimiva keskenkasvuinen tyttö. Emäntäpiika taas
emännän tehtäviä hoitava palvelija, emännöitsijä, esimerkiksi kartanon, piispan emäntäpiika. Piika viittaa
nykyään varsinkin maalaistaloissa, aikaisemmin yleisemmin naispalvelijaan, -palkolliseen, palvelustyttöön, kotipiikaan, talousapulaiseen, mutta sanalla on nykyään hieman halventava sävy.
Ainakin Kaari Utrio on käsitellyt naishistoriaa ja piikoja kirjoissaan Kalevan tyttäret ja Suomen naisen vuosisadat, osat 1-4. Viimeksi mainitun moniosaisen teoksen 1-osan nimi on Piikasesta maisteriksi.
Justus tarkoittaa latinan kielellä oikeamielinen, rehellinen, vanhurskas. Uudessa Testamentissa Justus oli mies, jota ehdotettiin apostoliksi pettäjä Juudas Iskariotin jälkeen. Katolisessa kirkossa Justus on neljäntoista pyhimyksen nimi. Kirkon kalenteriin nimen on tuonut Lyonin piispa Justus, joka perimätiedon mukaan kuoli 2.9.309. Suomalaisessa almanakassa Justuksen päivä oli tämän päivän mukaisesti vuosina 1708-1907 ja on Ruotsin almanakassa edelleen.
Lähteet: Lempiäinen, Pentti : Nimipäivättömien nimipäiväkirja, 1989 ja Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja, 1999.
Nykysuomen sanakirjan mukaan koetinkivi on kivi, jota käytetään kulta- ja hopeapitoisuuden määrittämisessä, koetuskivi. Se on siis paikka, missä aines, laatu, testataan. Yleiskielessä sana on saanut kuvaannollisen merkityksen ja sitä käytetään tilanteissa, jossa jokin asia on koetuksella, testissä (köyhyys on ystävyyden koetinkivi).
Sanan kantana on verbi koetella, jolla on useita merkityksiä:
1. tunnustella (esim.valtimoa)
2. kokeilla, tutkia (kokeilla onneaan, kokeilla kestävyyttä)
3. panna koetukselle, pitää koetuksella, kysyä, rasittaa
(johdin on koeteltu suurella jännitteellä)
4. joskus myös merkityksessä yrittää, yritellä
(he koettelivat käyttäytyä kuin juhlissa) )
Tässä pari vinkkiä:
Hesse; Hermann: Lasihelmipeli
Proust, Marcel: kadonnutta aikaa etsimässsä
MacDonald, Ann-Marie: Linnuntietä
Alnæs, Karsten: Euroopan historia. Herääminen : 1300-1600
Alnæs, Karsten: Euroopan historia. Kiihkon aika : 1600-1800
(Alnaesin teos on erittäin sujuvasti ja mielenkiintoisella tavalla kuvaillut Euroopan historiaa. Hän kertoo arkielämästä, eikä hallitsijoista ym. Voi lukea kuin romaania)
Némirovsky, Irène: Ranskalainen sarja
Nesser, Håkan: Kaikki kirjat, hienoa jännitystä
Mankell, Henning: Kaikki kirjat, hienoa jännitystä ja loistavia Afrikka-kirjoja.
Eva ja Adam -kirjojen kirjoittaja Måns Gahrton (s. 1961) itse on syntynyt Lundissa, mutta muuttanut jo hyvin varhain Tukholmaan.
Eva ja Adam -kirjoissa kyseessä on nykyaika ja koulu on ruotsalainen peruskoulu.
Gahrtonin Rosa-kirjojen Rosan kotipaikaksi mainitaan Tukholma ja Gahrton asuu itsekin Tukholmassa. Joten voisiko olla...???
Mervi Kosken kirjassa "Ulkomaisia nuortenkertojia 1" on kerrottu enemmänkin kirjailijasta itsestään ja myös hänen kirjoistaan, mutta sielläkään ei ollut vastausta paikkaa koskevaan kysymykseen. Kirjoissa pääpaino on enemmänkin ihmissuhteissa ja ystävyydessä ja jokapäiväisessä elämässä, jolloin tapahtumien paikka ei ole nähtävästi pääasia.
Evalla ja Adamilla on omat kotisivut.
http://www.evaochadam.com/index2....
Marilyn Kayesta on kysytty tällä palstalla aiemminkin. Vastaukset löydät arkistosta kirjoittamalla laatikkoon Kaye Marilyn. Esim. seur. osoitteesta löytyy tietoa suomeksi
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=authors&auth_cat=2&id=320&lastname=Kaye&…;
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Tiia on Virosta meille tullut Dorotean lyhentymä. Dorotea puolestaan on kreik. Jumalan lahja ja kolmen katolisen pyhimyksen nimi. Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Tiian Concordiaan sen lopun perusteella, mutta muuta yhteyttä niillä ei ole.
Siiri on suomalainen muunnos Sigridistä, joka on muinaisskandinaavinen nimi. Sigridin alkuosa merkitsee voittoa ja jälkiosa kaunista tai ratsastajatarta, siis voittoisa kaunotar tai voittoisa ratsastajatar.
