Päivi Hartzellin ohjaama lastenelokuva Lumikuningatar (1986) on julkaistu DVD:llä vuonna 2018, ja sen voi lainata useasta kaupunginkirjastosta. Kannattaa kysyä omasta lähikirjastosta, miten sen helpoiten saisi käsiinsä.
Kyseessä on varmaankin tämä kirja:"Suurenmoinen rakkauden näytelmä" : Suomen evankelis-luterilaisen Ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppineuvottelut kylmän sodan vuosinaKirjan tiedot Finna-palvelussa: https://finna.fi/Record/helka.9920266583506253?sid=4434034155
Ilmeisesti teosta ei ole muualla kuin Rautatiemuseon kirjastossa. Jos teosta olisi olemassa useita kappaleita, sitä pitäisi periaatteessa olla vapaakappalekirjastoissa; tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei teosta ole kuin yksi kappale.Vaikuttaisi siltä, että rata on Venäjän puolella kulkenut ainakin Kantalahteen.
Monissa maissa lainsäädäntö mahdollistaa edelleen kuolemanrangaistuksen maanpetoksesta.Lisätietoa kuolemantuomiosta maittain: https://en.wikipedia.org/wiki/Capital_punishment_by_countryMaanpetoksesta: https://en.wikipedia.org/wiki/TreasonKuolemanrangaistuksen pysyvyydestä maanpetostapauksissa: https://academic.oup.com/bjc/article/61/6/1435/6246105?login=true
Vernakulaarinen tarkoittaa yleensä kansanomaista. Vernakulaarinen valokuvaaminen on amatöörivalokuvausta eli valokuvausta, jossa kuvaajana ei ole ammattilainen tai taidevalokuvaaja. Antropologiassa amatöörivalokuvaajien ottamat valokuvat voivat toimia lähdeaineistona.Ks. Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Vernacular_photography
Lisäaine E202 on kaliumsorbaattia ja E330 on sitruunahappoa. Kaliumsorbaatin pitäisi olla mautonta, sitruunahapolla taas on selvästi erottuva maku, jonka voi joskus huomata myös valmiissa tuotteessa, johon sitä on lisätty. Pinaatti - varsinkin vanhat lehdet - voi maistua kitkerältä tai suolaiselta, mikä johtuu joko sen oksaalihappo- tai kaliumpitoisuudesta.Kysymykseen ei voi antaa varmaa vastausta, mutta mahdollisesti kyseessä on käytetyn pinaattierän luontainen kitkeryys, ehkä lisättynä sitruunahapon happamuudella.
Ensimmäisessä esimerkissä olette kolmasia serkkuja. Toisessa esimerkissä olette kyllä sukua toisillenne, mutta sukulaisuussuhteelle ei ole olemassa erityistä nimitystä.
Piitä on mahdollista valmistaa kvartsista.Lyhyt kuvaus prosessista: https://www.missilicon.com/processAlkuaine pii Wikipediassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pii_(alkuaine)Puolijohteiden valmistamisessa kvartsia käytetään myös esim. yksikiteisen piin valmistamiseen käytettävissä upokkaissa.
Kyseessä on virolaisen Ellen Niitin runo Katoavat kaukaiset päivät (Kaovad, kaovad mu plikaee kauked pãevad, 1965). Runon on suomentanut Brita Polttila ja sen voi lukea Ellen Niitin runojen kokoelmasta Maailman pysyvyys (toim. Pirkko Huurto, 1994).https://joki.finna.fi/Record/tiekko.873173?sid=4731119545
Suomen Kansallisbibliografia Fennican mukaan Mark Twainin teosta Following the Equator: A Journey Around the World ei ole suomennettu.https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/fennica-suomen-kansallisbi…
Väestöennusteita on tehty jo 1930-luvulla, jolloin Viipuri vielä kuului Suomelle, mutta vain koko maan väestönkehitystä koskien. Tilastollinen päätoimisto julkaisi ensimmäisen koko maata koskevan väestöennusteen vuonna 1934. Seuraavatkin ennusteet koskivat koko maata. Ensimmäinen tilastoalueittainen väestöennuste tehtiin vasta 1964 ja kunnittainen väestöennuste 1969. Voit tutustua Suomen väestötilastoinnin historiaan Tilastokeskuksen julkaisussa Väestötilastoja 250 vuotta: katsaus väestötilaston historiaan vuosina 1749-1999.
Säveltäjien elämäkerroissa käsitellään yleensä myös teoksia, mutta ei kovin yksityiskohtaisesti. Sibeliuksesta on kirjoitettu useita elämäkertoja. Aineistoa löytyy myös verkosta, esimerkiksi Helsingin Suomalaisen Klubin tuottamalta Jean Sibelius -verkkosivustolta (https://www.sibelius.info/suomi/index.html). Kimmo Korhonen on kirjoittanut laajan elämäkerran Selim Palmgrenista. Kirjassa on myös teoshakemisto. Pekka Kostiaisesta ei ole tähän mennessä kirjoitettu varsinaista elämäkertaa, mutta Hanna Maria Pishro on tehnyt hänestä kuorosäveltäjänä opinnäytteen.Kun etsit tietoa säveltäjästä ja hänen teoksistaan kirjastojen luetteloista, esimerkiksi Finnan avulla, käytä säveltäjän nimeä aiheena eli asiasanana. Voit kokeilla tarkentaa hakua...
Georges Simenonin salanimiä on 15-17. Määrä vaihtelee eri lähteissä. Hänen salanimiään ovat mm. Georges Sim, G. Sim, Geo Sim, Christian Brulls, Christian Brull’s, Jean du Perry, Jacques Dersonne, Jean Dorsage, Luc Dorsan, Georges Martin-Georges, Gaston Vialis, Germain d’Antibes, Aramis, Bobette, La Deshabilleuse ja Gemis. Mainituilla salanimillä kirjoitettuja kirjoja ei löydy Vaski-kirjastojen kokoelmista ja niitä löytyy muista Suomen kirjastoistakin niukasti. Alla on listattuna kolme Suomen kirjastoista löytyvää salanimellä kirjoitettua teosta. Kaikki teokset ovat ranskankielisiä. Voit halutessasi tilata niitä kaukolainaksi omaan lähikirjastoosi. Christian Brulls: La maison des disparus https://finna.fi/Record/helka.9916806023506253?...
