Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet-kirjan mukaan Kirves-sukunimi on tosiaan tunnettu juuri Laatokan Karjalassa, mm. Lumivaarassa, Jaakkimassa ja Sortavalassa. Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan Kirves on tai on ollut sukunimenä 596 suomalaisella:
http://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/default.asp?L=1
Tarkempia tietoja suvusta ei yleisen kirjaston lähteiden kautta löytynyt. Tietoa sukututkimuksen lähteistä löytyy Arkistolaitoksen ja Sukututkimusseuran kautta:
http://www.arkisto.fi/se/aineistot/apuvaelineet/sukututkimus-2
http://www.genealogia.fi/
Tässä lista Seppo Jokisen teoksista ilmestymisjärjestyksessä:
• Koskinen ja siimamies. Hämeenlinna: Karisto, 1996.
• Koskinen ja raadonsyöjä. Hämeenlinna: Karisto, 1997.
• Koskinen ja pudotuspeli. Hämeenlinna: Karisto, 1998.
• Koskinen ja taikashow. Hämeenlinna: Karisto, 1999.
• Koskinen ja kreikkalainen kolmio. Hämeenlinna: Karisto, 2000.
• Hukan enkelit. Hämeenlinna: Karisto, 2001. (Wolves and
Angels, Ice Cold Crime, 2012)
• Piripolkka. Hämeenlinna: Karisto, 2002.
• Vilpittömässä mielessä. Hämeenlinna: Karisto, 2003.
• Suurta pahaa. Hämeenlinna: Karisto, 2004.
• Sana sanaa vastaan. Hämeenlinna: Karisto, 2005.
• Hiirileikki. Hämeenlinna: Karisto, 2006.
• Viha on paha vieras. Hämeenlinna: Karisto, 2007.
• Kuka sellaista tekisi....
Aki Kaurismäen Le Havre -elokuvan lopputekstien aikana soiva kappale on nimeltään "Matelot" (Brown - Gibson - Johnson - Mallett) ja sen esittää The Renegades.
Suomeksi kappale tunnetaan nimellä "Yksinäinen merimies".
Kappale on kuultavissa lukuisilta äänitteiltä. Lainattavat äänitteet löytyvät HelMet-verkkokirjaston haulla helposti kappaleen nimellä.
Lähteet:
http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1511500
http://areena.yle.fi/tv
https://finna.fi
Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa on vuonna 1994 ilmestynyt Elina Arohongan haastattelu, jossa kerrotaan kirjailijan muuttaneen Hämeenlinnaan. Valitettavasti tästä lehtileikkeestä puuttuu tarkka päivämäärä, mutta jutun perusteella näyttäisi siltä, että muutto on tapahtunut vasta vähän ennen haastattelua, vuonna 1994 tai aikaisintaan loppuvuodesta 1993. Hämeenlinnaan muuttaessaan Elina Arohonka (kirjailijanimi Elina Aro) oli jo yli seitsemänkymmentävuotias eikä toiminut täällä enää opettajana.
Lauri Pohjanpään runo Palokärki alkaa säkeillä "Kuka metsissä illoin huutaa? / Kenen valitus kaukaa soi?". Runo julkaistiin ensimmäisen kerran Pohjanpään runokokoelmassa Metsän satuja (1924). Palokärki-runo sisältyy mm. teoksiin Lauri Pohjanpää: Kaipuu ylitse ajan. Valitut runot 1910 - 1954 (toim. Helena Anhava, WSOY, 1989) ja Eläinrunojen kirja (toim. Satu Koskimies, Kirjayhtymä, 1997).
Saatte koko runon sähköpostiinne.
Lähteet:
https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena
Lauri Pohjanpää: Kaipuu ylitse ajan. Valitut runot 1910 - 1954 (toim. Helena Anhava, WSOY, 1989).
Mieleen tulee ainoastaan nykydekkareita, joissa on mukana virolainen henkilö. Esimerkiksi Ilkka Remes:Riskiraja, Olavi Kokko:Luvattu maa, Juha Numminen: Henkipatto, Jarkko Sipilä: Likainen kaupunki; Anna Jansson: Loputon uni ja Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies.
Kirjasammon sivustolta yritin myös hakea, mutta en löytänyt. Varmaankin joku lukijoistamme keksii kirjoja aiheesta.
Viro keskukselta voisi myös kysyä.
http://www.eestimaja.fi/
http://www.kirjasampo.fi/
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1968137__Sriskiraja__Origh…
Laulaja Meikku on Merja Hanell-Lihr, ja vuonna 1978 julkaistu LP on hänen ainoansa. Samana vuonna julkaistiin myös single, joka sisältää kappaleet "Ihana Anelma" ja "Ootan aamuun aikaiseen".
Meikku osallistui myös vuoden 1978 viisukarsintoihin Timo Kalaojan säveltämällä ja Katri-Helena Kalaojan sanoittamalla kappaleella "Ystävä".
Kansallisdiskografia Viola ja YLE:n äänitearkiston tietokanta Fono sisältävät tiedot kappaleista ja niiden tekijöistä, mutta levyllä soittaneista muusikoista ei ole julkaisuissa tarkempaa tietoa.
https://finna.fi
http://www.fono.fi/LaajennettuHakutulos.aspx?esittaja=meikku
LP:t Ihana Anelma sekä euro- ja intervisiokarsintojen kokoelma
Viisut 78 ovat kuunneltavissa Spotify-palvelussa.
Ihana Anelma
https://play....
Tiedonlähteistämme ei valitettavasti löydy suomalaisen RÄÄVELI-nimen merkitystä.
Tallinaa tarkoittavasta Rääveli-nimestä löytyy tietoa seuraavasta blogista.
http://sana-analyysi.blogspot.fi/2009_05_01_archive.html
Blogissa mainitaan Lennart Meri ja
Lennart Meren kirjassa Hopeanvalkea pohditaan Tallinan vanhoja nimiä sivulta 398 alkaen.
Kirja on lainattavissa Lahden kaupunginkirjastosta.
Kotimaani ompi Suomi -laulun vaiheista löytyy tietoa Terttu Kaivolan artikkelista "Kotimaani ompi Spanja" (Hiidenkivi 1/2012, http://www.hiidenkivi-lehti.fi/Digipaper/OldNews.aspx?id=3467). Siinä on julkaistu myös ilmeisesti laulun alkuperäisin Jooseppi Riipan sanoitus:
Kotimaani ompi Suomi,
Suomi on mun kotimaa,
siellä valkolatva tuomi,
järven rannalla tuoksuva.
Ahon laidat armahimmat
mansikoista punertuu.
Ruusut siell’ on kaunihimmat
siell’ on kirkkahampi kuu.
Siellä äiti hymyhuulin
tuuti pientä kehdossa,
Siellä ensi kerran kuulin
lintuin laulun lehdossa.
Siellä myöskin ensikerran
lempi syttyi sydämeen.
Liekö ollut tahto Herran,
kun se päättyi kyyneliin.
Synnyinmaani heitin silloin
huolissani huokaillen.
Milloin taasen näen oi milloin...
Kysyin tätä tuntemaltani alan asiantuntijalta ja sain seuraavanlaisen vastauksen.
On vähintään kolme aakkosia käyttävää kreikkaa ennen nykykreikkaa:
1) Arkaainen ja klassinen kreikka (n. 700-330 eKr.)
2) Jälkiklassinen kreikka (n. 330 eKr.- 330 jKr., aluksi koiné, esim. UT)
3) Bysanttilainen kreikka (n. 330 - 1453 jKr.)
Arkaaisella ajalla kreikan kielen eri murteet poikkesivat paljon toisistaan. Attikalainen murre kehittyi klassillisesta kreikasta hellenistiseksi yleiskieleksi ja uuden testamentin kreikaksi.
Nykykreikka syntyi puhutusta kielestä, joten äänteellinen eriytyminen on ollut käynnissä periaatteessa reilut 2300 vuotta. Kielioppi puhutussa kielessä alkoi yksinkertaistua jo jälkiklassisella kaudella.
Bysanttilaisella...
Kyseessä on Larin-Kyöstin runo ”Anni kirjoittaa äidille”. Runo on julkaistu vuoden 1916 Joulupukki-lehdessä. Siitä ei valitettavasti löydy viitetietoja, olisiko runo julkaistu jo aikaisemminkin jossain kokoelmassa.
Joulupukki-lehden kyseinen vuosikerta näyttäisi löytyvän ainoastaan Suomen Kansalliskirjastosta. Runo on lehdessä aivan täsmälleen samassa muodossa kuin netistä löytyvässä blogissa, johon on linkki alla.
Lähteet:
https://finna.fi
http://melinda.kansalliskirjasto.fi/F/?func=find-b-0&con_lng=fin&local_…
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/
http://onnitteluruno.blogspot.fi/2011/05/anni-kirjoittaa-aidille.html
Ikävä kyllä laulua ei ole tunnistettu. Alla olevassa blogissa sanat ovat otsikkona Scandinavian Music Groupin Valmis-kappaleen sanoille, mutta kysymiäsi sanoja ei kappaleessa ole:
http://maailmanauraa.blogspot.fi/2014/03/ala-kadota-aikaa-ala-vajoa-uud…
Prinsessan testamentti: lauluja huumeiden uhreilta (säveltänyt ja sovittanut Matti Rag Paananen) -levyllä on kappale nimeltä Älä kadota elämää, mutta senkään sanoitus ei täsmää.
Tunnistaisiko joku lukijoista laulun?
Sukunimi Sainio voitaneen lukea kuuluvaksi niihin uusiin nimiin, joita otettiin käyttöön kansallisuusaatteen alullepaneman 1800-luvun jälkipuoliskon ja 1900-luvun alun sukunimien suomalaistamisen yhtyedessä. Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet-kirjan mukaan nimeä on otettu runsaasti käyttöön erityisesti maamme lounaisosassa vuonna 1906, jonkin verran myös Itä-Suomessa.
Sainiota muistuttavia nimiä on kirjattu eri puolilla Suomea jo 1400- ja 1500-luvuilla (Saynyola, Sainoin), mutta Sainio-muodossa siitä tunnetaan esiintymiä vasta 1800-luvulta. Haukiputaalta on kirjattu Abr: Johs: Sainio vuonna 1844. Varhaisimpia nimensä Sainioksi suomentaneita oli vuonna 1876 porilainen Frans Viktor Sillberg (s. 1852).
Sana "sainio" kuuluu...
Naisilla on monissa kulttuureissa kautta historian ollut pidemmät hiukset kuin miehillä, mutta he ovat usein peittäneet hiuksensa häveliäisyyssyistä, etenkin mentyään naimisiin. Kristillinen käsitys siitä, että lyhyt tukka sopii miehille ja pitkä naisille, on peräisin Raamatusta Paavalin 1. korinttolaiskirjeestä.
Ensimmäisen maailmansodan aikoihin länsimaissa tuli vallalle tapa, että miehellä on lyhyt tukka. Miehillä pidettiin lähes ainoana soveliaana sellaista hiustyyliä, jossa korvat jäivät paljaiksi eivätkä hiukset ulottuneet takaa kauluksen päälle. Otsahiustenkin tuli mielellään olla taaksepäin kammatut.
Arkistostamme löytyi seuraavanlainen vastaus:
Termiä ”ranskalainen viiva” ei löydy Suomen kielen fraasisanakirjasta eikä Nykysuomen sanakirjasta. Markus Itkosen typografian käsikirjassa mainitaan luetelmaviiva, jota usein myös ranskalaiseksi viivaksi kutsutaan. Se on yhdysmerkkiä pidempi, mutta pitkää ajatusviivaa lyhyempi eli ns. lyhyt ajatusviiva.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ( Kotus) vastaa, että sanonnan etymologiaa ei ole selvitetty. Ranskalainen viiva saattaa viitata sanaan ranskalainen kolmioviiva, jossa on paksumpi viiva ja lyhyempiä viivoja ja jota käytettiin kirjan kansissa koristeena.
http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=1880c294-c969-489…
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2062956__Sitkonen%...
Kaupungin alkuperäinen nimi oli Villmanstrand eli Villimiehenranta.
Tuo nimi johtui kuningatar Kristiinan kaupungille antamasta sinetistä,
jossa oli kuvattu villi metsäläinen. Sama kuva on edelleen kaupungin
vaakunassa. Lappeenranta sai kaupunkioikeudet vuonna 1649.
Suomalainen paikannimikirja (2007)kertoo: "[Kartoissa] Lapwestrandh, Lappestrandz stad 1652, Lappeenrannan 1844. Nimeä oli jo aiemmin käytetty Lappeen pitäjässä Saimaan rannalla olleesta markkinapaikasta, joka nyt siis sai kaupunkioikeudet. Nimi on syntynyt kaupungin emäpitäjän Lappeen nimen pohjalta. Suomenkielinen nimiasu Lappeenranta esiintyi kaupungin asemakaavassa ensi kerran vuonna 1892."
Kristiina Vuoren Näkijän tytär, Kaari Utrion Sunneva ja Philippa Gregoryn Valkoinen kuningatar saattaisivat sopia kuvaukseesi. Helmet-hausta
Kysymykseen keskiaikaan sijoittuvista romaaneista on myös vastattu kattavasti vuonna 2010:
https://www.kirjastot.fi/kysy/mita-keskiaikaan-sijoittuvia-fiktiivisia-…?
Kirjastot ottavat vaihtelevasti vastaan lahjoituksia. Uudet ja kysytyt kirjat voidaan ottaa kirjaston kokoelmiin, mutta monista lahjoituskirjoista on riittävästi entisiä kappaleita kirjastojen kokoelmissa. Jos kirjastossa on kierrätyshylly, niin lahjoituskirjoja voi joutua sinne. Jos haluaa lahjoittaa kirjoja kirjaston käyttöön, niin kannattaa kysyä etukäteen kirjastosta jossa asioi, että onko niille tarvetta. Kirjastoissa oleviin kierrätyshyllyihin voi itse viedä kirjoja.
Mainitsemiesi satukirjojen lisäksi Weilin + Göös julkaisi 1970-luvulla myös nämä isokokoiset satukirjat:
- Afrikkalaisia satuja (1973)
- Pohjoismaisia satuja (1974)
- Satuja Etelämeren saarilta (1980)
- Intiaanisatuja (2. ja 3. painos ilmestyi 70-luvulla)
- Eläinsatuja (1973)
Osa kirjoista kuuluu Maailman satuaarteita -sarjaan.
Vuonna 1968 ilmestyi Satukaruselli, jossa on moderneja tsekkiläisiä satuja.
Aasialaisia kansansatuja ilmestyi vuonna 1978, mutta se on hieman pienikokoisempi kuin edellä mainitut kirjat.
Lähinnä tuli mieleen Disneyn prinsessoista viimeisin eli Merida. Merida seikkailee animaatioelokuvassa "Urhea" ja samasta elokuvasta on tehty myös samanniminen kuvakirja. Merida on selvästi toisenlainen kuin aikaisemmat prinsessat Tuhkimo, Lumikki tai Ruusunen. Merida on skotlantilainen prinsessa, jonka pitäisi valita itselleen prinssipuoliso, mutta asia ei kiinnosta häntä ollenkaan. Hän haluaa mieluummin säilyttää vapautensa. Sadussa on myös muita "moderneja" piirteitä kuten tyttären ja äidin kimurantti suhde. Tarina ei myöskään lopu siihen, että prinsessa löytää prinssinsä, vaan Merida jää itsenäiseksi.
Yritin etsiä myös muita vastaavia, mutta en löytänyt. Valtaosa prinsessatarinoista noudattaa perinteistä kaavaa prinsseineen ja...
