Kyseessä on varmaankin kirja nimeltä Rannikolta rintamalle : sotavuodet 1918, 1939-40, 1941-45 : Pyhäjoki / [toimitus ... Raili Viirret-Heiskari] ; [matrikkelin työvaliokunta: Aaro Leipälä ... et al.]. Pyhäjoki : Pyhäjoen sotaveteraanit, 1994.
Kirja on saatavilla ainakin Kalajoen kirjastosta, Oulaisten kaupunginkirjastosta ja Kuopion varastokirjastosta. Lähikirjastostasi voit pyytää kirjan kaukolainaksi.
Hakusanalla Yppäri ei löytynyt historiikkia, ainoastaan Oulun yliopiston kirjastossa on olemassa opinnäytetyö: Korhonen, Kirsi-Maria, Yppärin koulun toiminta ympäristössään vuosina 1897-1993. Sitä voi pyytää sieltä kaukolainaksi.
Sekä kansalliskirjaston Fennica-tietokannasta että korkeakoulukirjastojen Linda-yhteistietokannasta voit etsiä...
Kirjastoissa sähköisenä käytössä oleva ”Kielitoimiston sanakirja” tarjoaa sanan muodossa ”akasia”. Kielitoimisto antaa sen myös osoitteesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4355 löytyvässä ohjeessa esimerkkinä kolmitavuisesta erikoislainasanasta, joissa on lyhyt vokaali sanan lopussa olevan kirjainyhdistelmän ”ia” edellä. Tuota voisi siis pitää suosituksena.
Haukotuksesta on olemassa hyvin vähän varmaa tietoa. Se on erikoinen hengitysrefleksi, jonka syytä ei tiedetä.
Tutkija Miiamaaria Kujala on väitöskirjassaan Social perception and cognition - processing of gestures, postures and facial expressions in the human brain (2010) esittänyt, että haukotuksen tarttumisen taustalla on "aivojen tunnetietokoneeksi" kutsutun mantelitumakkeen toiminta. Haukottelevien kasvojen havaitseminen aktivoi ohimolohkon alueita. Mitä heikompaa mantelitumakkeen aktivaatio on havainnon aikana, sitä enemmän tuntee tarvetta haukotella itse katsellessaan haukottelevia kasvoja. Haukottelu ei tartu suun aukomisesta, joten kyseessä ei ole pelkkä peilautumisreaktio, vaan aivoaktivaatio on yhteydessä havainnoitsijan...
Johan Bäckvallin Saarijärven Paavo -suomennoksessa esiintyvän sanan "sitkaimitten" ("tuli syksy, sivu sitkaimitten / meni vilun vaino vaarallinen / aivan koskematta kultapäihin") perusmuoto on sitkain. Sitkaimet olivat maahan pistettyjä merkkitikkuja, joilla kylvetty ala merkittiin maahan.
"Tähkäpää", joka esiintyy sekä Paavo Cajanderin että Otto Mannisen suomennoksissa, tarkoittaa jyvällä olevaa viljan tähkää.
"Perkas" (Cajander) tulee verbistä perata, joka kirjaimellisesti tarkoittaa jonkin tarpeettoman, tiellä olevan poistamista jostakin, jotta se tulisi käyttökelpoiseksi, pellon, laitumen tms. raivaamista.
"Silkko" (Cajander, Manninen) on petäjän kuoren alaisesta pehmeästä kerroksesta valmistetuista pettujauhoista leivottua hätäleipää...
Ainakaan Kallion kirjastossa olevista Taiteilijamatrikkeleista ei kysymiäsi nimiä löytynyt. Myöskään verkossa olevasta Kuvataiteilijamatrikkelista ei löytynyt tietoa mainitsemillasi nimivaihtoehdoilla: http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/etusivu.html
Googlaaminenkaan ei tuottanut tulosta. Sukunimi auttaisi tietysti paljon etsintää, ilman tarkkaa sukunimeä tietoja on hyvin vaikea löytää.
On myös mahdollista, että kyseessä on sen verran tuntematon taiteilija tai mahdollisesti harrastajataiteilija, mikä selittäisi sen, että tietoa on vaikea löytää. Mikäli kyseinen henkilö on ollut Kankaanpäässä vaikuttajahahmoja, voihan tietysti olla että hänestä saattaisi olla maininta esimerkiksi jossakin paikallishistoriassa. Mikäli taas omistat...
Kyseinen kirja ei valitettavasti ole vielä tullut lainattavaksi pääkaupunkiseudun kirjastoihin, eikä siitä voi vielä tehdä varausta. Voit seurata HelMet-tietokannasta milloin kirja tulee kirjastoihin, ja varata sen itsellesi.
Tapio Saario kirjoittaa Kuka kukin oikeasti on -teoksessaan (BTJ Kirjastopalvelu, 1996) Kenttäläisestä seuraavasti:
"Paavo Kenttäläinen perustuu suurelta osin Salaman nuoruudentoveriin, kirjailija Jorma Kannilaan (1934-[2010]). Salama ja Kannila olivat tutustuneet Tampereen Klassillisessa lyseossa, ja heitä yhdisti kirjoittamisharrastus. Salama lopetti koulun jäätyään viidennelle luokalle vuonna 1954. Muutamaa vuotta vanhempi Kannila auttoi Salamaa ensin kirjoittamisen alkuvaiheissa, mutta ystävysten välit viilenivät Kannilan saatua ensimmäisenä menestystä kirjoittajana. Esikoisteoksen Salama sitten kuitenkin sai julki pari vuotta ennen Kannilaa."
"Salaman osalta Kenttäläisen hahmo on luultavasti syntynyt aluksi jonkinlaisena kostona siitä...
Varmaankin yleisesti katsotaan, että kirjat ovat vaikutuksiltaan lievempiä kuin elokuvat. Raakuudet luultavasti vaikuttavat voimakkaammin kuvallisina kuin vain sanoin ilmaistuina. Elokuvat tuovat tapahtumat katsojan silmien eteen, kun taas lukija ei niitä näe kuin korkeintaan kuviteltuina mielessään, mikä ei liene yhtä voimakasta. Turhaan ei sanoa, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Erityisesti nuoret lapset saattavat samaistua aikuisia voimakkaammin elokuvan hahmoihin.
Kirjailija Jarkko Sipilä pohtii hiukan kirjojen ikärajaa novellikokoelmansa ”Kulmapubin koktaili” esipuheessa. Hän pitää kokoelmansa novellia ”Syyllinen” K18-leiman ansaitsevana siihen sisältyvän seksuaalisen väkivallan vuoksi. Novellissa kuvataan vankilassa...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksissa Suomalaiset sukunimet (Weilin+Göög, 1993) ja Sukunimet (Otava, 2000) kerrotaan, että sukunimenä Liikamaa perustuu talonnimeen. Liikamaa-nimisiä taloja on ollut lähinnä Pohjois-Suomessa, kuten esimerkiksi Alatorniolla, Ranualla, Kolarissa, Muoniossa ja Pudasjärvellä. Näillä alueilla Liikamaa -sukunimeä varsinkin esiintyy, etenkin Pellossa.
Kansalliskirjasto hallinnoi Suomessa kirjojen tai muiden erillisteosten kansainvälisiä standarditunnuksia eli ISBN-tunnuksia. Kyseessä on yksiselitteinen tunnus, joka annetaan jokaiselle julkiseen käyttöön tarkoitetulle kirjalle tai muulle erillisteokselle. Teoksen fyysisellä muodolla ei ole merkitystä, se voi olla painettu kirja tai audiovisuaalinen tai elektroninen tallenne. Tunnus haetaan kansalliskirjaston nettisivujen kautta: http://www.kansalliskirjasto.fi/julkaisuala/isbn.html
Tapauskohtaisia lisätietoja voit pyytää Kansalliskirjastosta:
Puh. (09) 191 44327
tai Sähköposti: isbn-keskus(at)helsinki.fi
Helmet -aineistohausta (http://www.helmet.fi )tehtiin hakuja mainitsemillanne hakusanoilla. Haku rajoitettiin aikuisten suomenkieliseen kaunokirjallisuuteen.
Teokset, jotka käsittelevät muun muassa syyllistämistä löytyvät seuraavasta linkistä:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Ssyyllist%C3%A4minen__Ff%3Af…
Seuraava tulosjoukko käsittelee muun muassa kateutta käsitteleviä romaaneja. Haku on rajattu kuten edellä. Huom. sivuja on kolme. Seuraavassa linkki:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Skateus__Ff%3Afacetcollectio…
Hakusana ’syytökset’ tuotti tulokseksi seuraavan kirjallisuusluettelon:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Ssyyt%C3%B6kset__Ff%3Afacetc…
Kadun- ja paikannimet ovat aina syntyneet tarpeen mukaan vähitellen paikanmäärityksen helpottamiseksi ja ympäristön jäsentämiseksi.
Asiakirjojen perusteella esimerkiksi Turussa on ollut 1300-luvulla vain muutama kymmenen kadunnimeä, kun 1700-luvun lopulla kadunnimiä tiedetään olleen jo toista sataa. Alueeltaan paljon laajemmassa Nyky-Turussa on noin 5 000 kaavanimeä.
Kadunnimet voivat myös muuttua tarpeen mukaan. Siitä kertoo hyvin Helsingin Mannerheimintien nimen historia. 1600-luvulla katua tai silloista maantietä kutsuttiin Töölöntieksi, Espoon maantieksi ja Turun maantieksi, kunnes se erinäisten vaiheiden kautta vuonna 1942 sai nykyisen nimensä.
Kadunnimiä on tutkittu paljon, mutta tiettävästi niitä ei ole tilastoitu lyhyyden tai...
Hei!
Kirjallisuutta löytyy paljon, esim: Collins, Mathew: How to live and work in the UK vuodelta 2010 ja Tan, Terry: Culture shock!: Great Britain vuodelta 2008.
Suomenkielisiä ei löydy aivan tuoreita, mutta vuodelta 2000 olisi tällainen teos: Muistiinmerkintöjä pieneltä saarelta / Bill Bryson ; Helsinki : WSOY, 2000 .
Lisää kirjoja löytyy Piki-verkkokirjastosta osoitteesta http://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena/haku;jsessionid=095442E0BCC0C09…
Vapaasanahaku-laatikkoon kannattaa kirjoittaa peräkkäin Iso-Britannia kulttuuri (esim.)
Parhaan avun tietenkin saa poikkeamalla lähimpään kirjastoon.
Esimerkiksi seuraavissa kirjoissa kuvataan neuvostoajan elämää eri näkökulmista sekä Neuvostoliitossa että Baltian maissa.
Kazmina-Björkbacka, Angelina: Venäläinen onni : Stalinin kauden perhekronikka (Books on Demand, 2010)
Kross, Jaan: Rakkaat kanssavaeltajat (WSOY, 2005), Rakkaat kanssavaeltajat 2 (WSOY, 2010)
Lugovskaja, Nina: Haluan elää : venäläisen koulutytön päiväkirja 1932-1937 (WSOY, 2004)
Mäkelä, Raija-Liisa: Minä, muilutetun tytär : puoli vuosisataa Neuvostoliitossa (Minerva, 2009)
Neuvosto-Viron arkipäivää (WSOY, 2006)
Rinne, Harri: Laulava vallankumous : Viron rocksukupolven ihme (Johnny Kniga, 2007)
Žīgure, Anna: Kuitenkin niin lähellä (Otava, 1997)
Ajankuvaa ja elämäntapoja löytyy myös kaunokirjallisista teoksista. Tässä...
Poistokirjoja lukuun ottamatta kirjastosta ei voi juurikaan ostaa kirjoja. Joillakin – lähinnä tieteellisillä – kirjastoilla saattaa olla omaa julkaisutuotantoa, jota myydään kirjaston yhteydessä. Pääsääntöisesti muita kuin poistokirjoja ei kuitenkaan voi ostaa.
Kirjojen korvaaminen on asia erikseen. Jos hävittää tai turmelee kirjaston kirjan, sen joutuu korvaamaan maksamalla sen korvaushinnan tai mahdollisesti toimittamatta ehjän kappaleen samaa kirjaa. Turmeltuneen kirjan saa silloin omakseen. Harvinaisemmissa kirjoissa korvaushinnat pyritään määrittämään sen mukaan, paljonko kirja maksaisi antikvariaatista ostettuna, joten kirjan ”kadottaminen” ei ole mikään kätevä tapa ostaa harvinaisia kirjoja.
Helsingin kaupunginkirjastossa ei...
Nykyinen presidenttimme Tarja Halonen ei kuulu kirkkoon, mutta ilmeisesti kaikki aiemmat ovat tai olivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä.
Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari kuuluvat Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Koivisto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Ahtisaari
Wikipedian kautta löytyy myös tieto Urho Kekkosen, J. K. Paasikiven, Risto Rytin ja Kyösti Kallion luterilaisuudesta.
Kyösti Kalliota ja P. E. Svinhufvudia lukuun ottamatta edesmenneet presidenttimme (Urho Kekkonen, J. K. Paasikivi, C. G. E. Mannerheim, Risto Ryti, Lauri Kristian Relander ja K. J. Ståhlberg) on haudattu Helsingin evankelis-luterilaisten seurakuntien hallinnassa olevalle Hietaniemen hautausmaalle....
Kirjaston kirjat voi toki palauttaa jo ennen eräpäivää ja heti, kun ne on lukenut. Eräpäivä on vain viimeinen takaraja, jolloin kirjat täytyy palauttaa tai uusia, jotta muutkin kirjaston asiakkaat voivat niitä lainata. Usein kirjoja palautetaankin kirjastoon jo ennen eräpäivää.
Joissakin erityisen suosituissa kirjoissa saattaa olla tavallista lyhyempi laina-aika, jotta muutkin kiinnostuneet saisivat ne nopeasti lainattaviksi. Helsingin kaupunginkirjastossa tällaiset lainat on merkitty bestseller-tarralla, niiden laina-aika on vain viikko, eikä bestsellereitä voi uusia. Myös suosituissa uutuuslevyissä on vain viikon laina-aika tavallisen neljän viikon sijaan. Siten yksi ainoa asiakas ei voi pitää hallussaan levyä kokonaista neljää viikkoa...
Helmet-kirjastojen e-kirjoja voi lukea niillä lukulaitteilla, joihin voi asentaa Adobe Digital Editions -ohjelman. Tämä ohjelma ei ole yhteensopiva Kindlen kanssa, joten sen kautta e-kirjoja ei voi lukea. Jos iPadiin voi asentaa tämän ohjelman, lukeminen sillä onnistuu.
Napit tulivat muotiin 1300-luvulla. Ne auttoivat tekemään vaatteista tyköistuvia. Oletetaan, että nappeja on käytetty varhemminkin arkipukimissa, mutta tähän aikaan nappeja alettiin käyttää vaatteissa runsaasti ja niistä tuli vaurauden sekä arvokkuuden merkkejä.
Kirjoitetaan, että napin paikka vakiintui vasta 1800-luvulla. Muotikirjoissa, joita selasin, kiinnitin huomiota siihen, että jo varhaisessa vaiheessa useissa kuvissa tuo suunta liepeissä on ollut naisilla päinvastainen kuin miehillä.
Siitä ei ole varmaa tietoa, miksi miesten ja naisten paidoissa napit ovat vastakkaisilla puolilla: miesten paidassa ja takissa oikealla ja napinreiät vasemmalla, naisten päinvastoin. Oletetaan, että miesten napitus liittyy oikean käden käyttöön ja...
