Aaluette tunnetaan etenkin lastenlauluna/-hokemana, jota lauletaan tavallisesti vuoro- eli kaikulauluna (partiolaistermein myös: Vuorovaikutteinen huuto). Sitä hokevat etenkin partiolaiset, ja sen sanat löytyvät esimerkiksi PartioWikistä:
AALUETTE
(soolo+ muut)
Aaluette, Aaluette
Pikepikepusse, Pikepikepusse
Aalu aalu aalu ee, Aalu aalu aalu ee
Fillarin satula, Fillarin satula
Kaasupoljin, Kaasupoljin
Ylipitkä viineri, Ylipitkä viineri
Ei tuu mittään, Ei tuu mittään
Täytyy laulaa lujempaa (hiljempaa), Täytyy laulaa lujempaa (hiljempaa)
Jne. kunnes tuntuu että on aika lopettaa: (viim. säkeistö) ”Täytyy laulu lopettaa”
Aaluette on levytetty muutamaan otteeseen. Se löytyy esim. Fröbelin Palikoiden Jee-jee 30-vee -...
Käypien postimerkkien myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Postimerkistä maksettua maksua pidetään tavarakuljetuspalvelun ennakkomaksuna. Postimerkkiä voi yleensä käyttää ainoastaan yleispalveluun kuuluvissa postilähetyksissä, joten postimerkin hintaan ei sisälly arvonlisäveroa Tuberkuloosi.fi sivuston mukaan viimeinen joulumerkki julkaistiin vuonna 2001.
Lähde: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti.
Nykysuomen etymologisesta sanakirjasta tai Jukka Parkkisen teoksesta Aasinsilta ajan hermolla (2005) ei löytynyt kyseisen sanonnan alkuperää. Vastausta voisi etsiä myös näistä kirjoista:
Sakari Virkkunen: Suomalainen fraasisanakirja (1981)
Päivä pulkassa, pyy pivossa (2014)
Leea Virtanen: Ellun kana ja Turusen pyssy (1999)
Olisi hyvä tietää, mistä seurakunnasta onnykyisin määritetty kyse; seurakuntavaalit järjestetään seurakunnittain, ei valtakunnallisesti.
Seurakuntavaalien ajankohta on nykyisin määritetty, mutta vuoden 1965 tilanne on kuitenkin tarkistettava.
Kirkkohallitukselta tulleen selvvtyksen mukaan tietoa vuoden 1965 seuraluntavaaĺlien yhteisestä ajankohdasta ei löydetty heidän arkistostaan, kirjastostaan, eikä myöskään Kirkon tutkimusleskuksesta. Tästä pääteltiin, että vaaĺien ajankohta oli seieurakuntien itsensä määrättävissä. Näin antaa yan märtää myös seurasva lainaus Hannu Mäkeläisen jùlkaisussa Luottamushenkilöt seurakunnan hallinnosa:
"Vuonna 1970 vaalit toimitettiin ensimmäisen kerran uuden käytännön mukaan à...
Suomen matkailijayhdistyksen julkaisemaa Turisti -lehteä on julkaistu vuodesta 1891 alkaen. Vanhimmat aikataulut on digitoitu ja ne ovat vapaasti luettavissa verkossa. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/titles/fk34300?display=THUM…
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/titles/0357-1165?display=TH…
Uudempia (nimellä Suomen kulkuneuvot) voi kysellä Jyväskylän yliopiston kirjaston vapaakappalekokoelmasta. Yliopiston kirjaston tiloissa on mahdollista tutkia 1940-luvun digitoituja Suomen kulkuneuvot-kirjasia. Yliopiston kirjasto palvelee pääkirjaston remontin ajan Mattilanniemen kirjaston tiloissa. Tässä linkki aukioloaikoihin ja yhteystietoihin:https://kirjasto.jyu.fi/fi/yhteystiedot/aukioloajat
Hei,
Tarkoittanet Valittujen palojen Kirjavaliot-sarjaa. Suomen kansallisbibiliografiassa (https://kansalliskirjasto.finna.fi/) on kaikki Suomessa ilmestynyt kirjallisuus, Kattavasti noiden hakeminen ja hakutulosten selaaminen on aika urakka. Wikiaineistosta löytynee varsin pätevä Kirjavaliot-listaus osoitteessa:
https://fi.wikisource.org/wiki/Valittujen_Palojen_Kirjavalioiden_biblio….
Tuo näyttäisi silmäillen olevan kattava listaus.
Nykyään sävelen F nimi lausutaan suomeksi äf, mutta 1970-luvulla muoto ef oli yleinen taidemusiikin piireissä ja muutenkin.
Kysymys liittyy laajempaan ilmiöön kuin vain sävelten nimiin. Eräiden yksittäisten konsonanttien ääntämistapa jakoi aikoinaan jyrkästi mielipiteitä. Kiistely sai vauhtia siitä, että Yleisradio päätyi 1960-luvun taitteessa käyttämään uutisissa ä-muotoa. Taustalla oli Suomen Akatemian kielenhuollon suositus, joka ei kuitenkaan ollut ehdoton.
Virallisluonteisissa yhteyksissä oli siihen asti käytäntönä e-alkuinen lausuminen. Esimerkiksi STT (Suomen tietotoimisto) oli es-tee-tee, MTK oli em-tee-koo. Matematiikassa muuttuja x lausuttiin eks. Sitä pidettiin oppineena tapana, toisin kuin arkikielen ä-muotoa. Ä-muotoa...
Kuvien perusteella kyseessä voisi olla riesakuoriaisen toukka. Tässä linkki Ympäristökeskuksen ja Helsingin kaupungin tekemään hyvään kodin tuholaisesitteeseen, jossa on kuvat kodin hyönteisistä:
https://www.hel.fi/static/ymk/esitteet/tuholaisesite.pdf
Lisätietoa riesakuoriaisesta:
https://vieraslajit.fi/lajit/MX.193675
Pimeä-sanan yhteydessä tavattavat pilkko ja pilkkoinen ('pilkkoinen pimeä') on tulkittu alkusointuun perustuviksi vahvistussanoiksi: pilkkopimeä ja pilkkoinen pimeä tarkoittavat aivan pimeää, täysin pimeää. Alkuperältään pilkko liittynee sanaan pilkottaa, 'näkyä vähän, pilkistää'. Pilkkopimeä on siis täydellistä pimeyttä, jossa pilkottaa pelkkää pimeyttä.
Lähteet:
Suomen kielen etymologinen sanakirja. 3
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. L-P
Marja-Leena Vainionpään kirjassa Kirjallisuustieteen perusteita /1974) kirjoittaja kertoo, että romaanit voidaan luokitella monin tavoin. Lukuromaani-termi on luettelossa, jonka hän mainitsee olevan yhdistelmä yleisimmistä, tunnetuimmista romaanityypeistä. Lukuromaanin hän sanoo olevan mainoskielen antama nimitys viihteelliselle romaanille, jonka kaksi tärkeintä aihepiiriä ovat rakkaus ja väkivalta (s. 107). Termille ei liene varsinaista määritelmää.
Ainakin myös ruotsin kielessä on käytössä termi "läsroman". Esimerkiksi Biografiskt lexikon för Finland luettelee genretermejä, joita kirjallisuusarvosteluissa on käytetty kirjailija Laila Hietamiehen (Hirvisaaren) tuotannosta. Niiden joukossa on myös läsroman...
Timo Honkelan Rauhankoneessa kyseisellä sivulla ei isän ilmausta tarkemmin taustoiteta, arvellaan vain, että se ei liene ymmärrettävä useimmille nykynuorille. Olisikohan isä viitannut siihen, että Toijala on ollut rautateiden risteyspaikka, jossa junat varmasti usein ovat pysähtyneet.
Suomalainen paikannimikirja (2007) kertoo, että Toijala kasvoi tavallista kirkonkylää suuremmaksi sen jälkeen, kun sinne perustettiin rautatieasema 1876. Toijala-nimen taustalla saattaa olla samanniminen talo, ja nimen vanha muoto ehkä on ollut Toiviala.
Oxford English Dictionaryn mukaan kyseinen termi tulee latinan "par"-sanasta, joka tarkoittaa esimerkiksi "samanlaista" tai "yhtäsuurta". Golfissa termiä on käytetty 1800-luvun loppupuolelta alkaen.
Latinalaisin kirjaimin tuo on ilmeisesti Elenchos dabateerioon? (vähän epäselvä, omega eli pitkä o?). Tosin tällä haulla ei löydy paikkakuntaa eikä lentokenttää, mutta sisään on tultu ja pois on lähdetty ja ilmeisesti ilmateitse on tultu. Elenkhos -sanalla on myös merkitys tarkastus.
Muistat oikein, Tove Janssonin lasimaalaus koristi Ravintola Tullinpuomin hissin ovia, tosin muumi ei teoksessa esiintynyt.
Tullinpuomin lasimaalaus vuodelta 1941 oli ensimmäinen Janssonin julkiseen tilaan tekemä työ. Valitettavasti hissinovet ja sitä myöten maalaus ovat sittemmin tuhoutuneet, jäljellä on vain mustavalkoinen valokuva.
Tuo valokuva löytyy mm. täältä: http://muumittaja.blogspot.com/2014/03/tove-janssonin-monumentaalityot…
Muut lähteet:
https://www.moomin.com/fi/blogi/tove-jansson-toi-julkisten-tilojen-sein…
https://tovejanssonseura.fi/tove-jansson/tove-janssoniin-liittyvia-paik…
https://elokuvateattereita.blogspot.com/2013/04/sininen-kuu-entinen-elo…
Kyseessä on Toivo Vuorelan teos Kansatieteen sanasto (1958). Satulahuovasta aiemmin käytetty nimitys on voilokki. Mainitut käsitteet on selitetty teoksen uudemmassa painoksessa (1964) seuraavasti:
Marhaminta PKarj., PSavo, Pohj., Peräp. riimuun, päitsiin jne. kiinnitettävä hihna t. rautainen riimunvarsi, jolla hevonen sidotaan kiinni LS riimunvarsi.
Voilokki länkien pehmike, -> hamutta; paksu huopamainen villakangas, josta tehdään hevosloimia.
Teos löytyy Akaan kaupunginkirjaston kokoelmista.
Nykypäivänä mainitsemaasi muotoa 'Mrs. Jack Taylor' ei enää käytetä kuin harvoin, mutta entisaikaan se oli tapana. Nykypäivänä voidaan käyttää pariskuntaa esiteltäessä muotoa 'Mr. and Mrs. Jack Taylor', mutta vaimoa esiteltäessä muoto on 'Mrs. Elizabeth Taylor' tai mahdollisesti 'Doctor Taylor', jne. Nykypäivänä ei ole myöskään olennaista onko nainen naimisissa vai ei, joten muotojen 'Ms.' ja 'Mrs.' merkitys on nykyään olematon.
Käytäntöjen taustalla on pitkälle 1900-luvulle jatkunut käytäntö, jossa aviomies ajateltiin perheen ja pariskunnan keskeisenä hahmona. Kyse on siis patriarkaalisesta tavasta, joka on nykypäivänä liudentunut vähitellen pois yhteiskunnan kaikilta tasoilta. Vastaavanlaisia tapoja puhutella löytyy myös muista Euroopan...
Emme löytäneet termiä tälle englannin kielen murreilmiölle. Helsingin yliopiston Nykykielten laitos on julkaissut teoksen nimeltä Englannin aika: elävän kielen kartoitusta (Nevalainen, Terttu; Rissanen, Matti; Taavitsainen, Irma, 2015), joka käsittelee mm. englannin kielen murteita (s. 130-149). Julkaisussa käsitellään monia englannin murteille tyypillisiä ns. dignostisia piirteitä. Artikkeli on luettavissa verkossa:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153953
