Voitte lukea Tekniikan maailman vuoden 1978 numeroita 1-10 ja 11-20, vuoden 1977 numeroita 1-10 ja 11-20 ja vuoden 1976 sidottua teosta, osa 1 ja osa 2 Tikkurilan kirjastossa. Näitä pitää mennä siis Vantaan Tikkurilaan lukemaan. Teoksia ei voi varata eikä lainata kirjaston ulkopuolelle. Kirjastossa voi ottaa valokopioita.
Tässä linkit teoksiin
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1109493__Stekniikan%20maailma__P3%2C97__Orightresult__U__X6?lang=fin&suite=cobalt
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1109547__Stekniikan%20maailma__P3%2C98__Orightresult__U__X6?lang=fin&suite=cobalt
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1109495__Stekniikan%20maailma__P3%2C99__Orightresult__U__X6?...
Autofiktiivinen ja omaelämäkerrallinen romaani ovat lähikäsitteitä, joiden käytössä on jonkin verran koulukuntaeroja ja erimielisyyttä siitä, milloin voidaan puhua omaelämäkerrasta, milloin elämäkerrallisuudesta ja milloin autofiktiosta.
Arkikielessä kirjallisuudenlajeista puhuttaessa autofiktiivinen ja omaelämäkerrallinen romaani esiintyvät synonyymeina, ja esimerkiksi kirja-arvosteluissa termien näkee jossain määrin limittyvän. Kirjallisuustieteen todellisuudessa termit eivät kuitenkaan merkitse samaa.
Autofiktio-käsitteeseen liitetään usein minä-muotoinen kerronta ja se, että kirjan minä-päähenkilö on samanniminen kuin kirjailija. Autofiktion käsitteen keksi Serge Doubrovsky, joka käytti sitä omasta romaanistaan vuonna 1977....
Se on peräisin kreikan kielen X-kirjaimesta (äännearvo kh). Kyseinen khii-kirjain esiintyy usein kristillisissä symboliikassa, sillä se on Kristus-nimen kreikankielisen muodon (Χριστός, khristos) ensimmäinen kirjain.
Yritin tuloksetta etsiä vastausta sanojen alkuperiin Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisesta sanakirjasta sekä Suomen murteiden sanakirjasta (http://kaino.kotus.fi/sms/). Kiinnostava artikkeli maitojuomien nimityksistä on Maija Länsimäen vuonna 1975 ilmestynyt artikkeli "Kurnaali on kummallista" (Virittäjä 79 (3), 267-278). Artikkeli on luettavissa osoitteessa http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1975_267.pdf. Jeongdo Kim käsittelee väitöskirjassaan Hulisemisesta hulinaksi (s. 153-154) lyhyesti myös kuoritun maidon nimityksiä. Hänen väitöskirjansa löytyy osoitteesta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/304891.
Kyllä, jos olet lainannut kirjan jostain Espoon, Helsingin tai Vantaan kirjastoista, niin sen voi palauttaa mihinkä tahansa muuhun näiden alueiden kirjastoon takaisin. Esimerkiksi Espoon kirjan voi palauttaa Vantaalle. Helmet kun on iso pääkaupunkiseudun kirjastoverkko, joka kattaa aikaisemmin mainitsemani alueiden kaikki kirjastot. https://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Mika_Helmet_on
Vastaus koskee Iso-Britannian aatelisarvoja ja muita arvonimiä.
Monarkki ei voi itsenäisesti perua henkilöiden voimassa olevia aatelisarvoja ja arvonimiä.
Alempien aatelisarvojen, kuten ritarinarvon, ja arvonimien peruminen edellyttää Britannian hallituksen alaisen komitean (Honours Forfeiture Committee) suositusta, jonka monarkki hyväksyy. Ritarinarvon tai arvonimien peruminen ei ole epätavallista, esim. 2010-luvulla ritarinarvo peruttiin usealta eri henkilöltä.
Perinnöllisten päärinarvojen sekä ei-perinnöllisten päärinarvojen perumiseen päätevät eri säännöt.
Päärinarvoja ovat herttua, markiisi, jaarli, varakreivi ja paroni. Nykyään perinnöllisiä päärinarvoja myönnetään vain...
Nimeke:
Kanan ohrapelto
Kielet:
Suomi
Pääsana:
ENNO, Ernst
Pääkirjaus tekijästä:
Enno, Ernst
Lisäkirjaus tekijöistä:
Kivit, R.; Haavio, Martti
Tekijät:
[teksti E. Enno ; kuvat: R. Kivit; suomeksi mukaillut Martti Haavio]
Julkaisutiedot:
Porvoo : WSOY, 1938
Ulkoasu:
11, [1] s. : kuv.
ISBN:
nid.
Julkaisusarja:
Kultainen koti; [2]
Kysymäsi kirja on Kultainen koti-sarjassa ilmestynyt "Kanan ohrapelto". josta on otettu paljon painoksia 1930-luvulta lähtien.
Voit etsiä kirjaa omaksesi nettiantikvariaateista tai kysyä lainaksi oman kirjastosi kaukopalvelusta.
Disneyn piirretty on varmaankin oma...
Gambinasta on kyselty palvelussa samoin sanoin ennenkin, aivan hiljattain vieläpä: https://www.kirjastot.fi/kysy/etsisin-gambinasta-mita-tahansa-tietoa?language_content_entity=fi
Altian asiakaspalvelijan mukaan (chat-keskustelu 27.2.2020) Gambinaa on valmistettu 30-luvulta lähtien Rajamäen tehtaalla, joka oli ennen Alkon omistuksessa. Suurin osa juoman ainesosista (ainakin vermutti) tulee ulkomailta, mutta valmistus on edelleen rajamäkeläistä. Valitettavasti Altian arkistoistakaan ei löytynyt juomasekoituksen tuotekehittäjien tietoja. Myös Hotelli- ja ravintolamuseon tiedoissa on Gambinan kohdalla aukko (sähköposti 28.2.2020).
Gambina ilmestyi Alkon hyllyille heti kieltolain kumoamisen jälkeen (1932). Kieltolaki oli vaikeuttanut...
Hei,
Tässä muutamia Kyyti-kirjastoista löytyviä tietokirjoja aiheesta.
1. Sosiaalisesti kontrolloitu, hauraasti autonominen : nuorten toimijuuden rakentuminen etsivässä työssä / Tarja Juvonen. (2015, 243 s.)
2. Etsivän katse : etsivä nuorisotyö ammattina ja ammattialan kehittäminen - näkökulmia käytännön työstä / Anne Puuronen. (2014, 124 s.)
3. Etsivässä työssä / Jaakko Kaartinen-Koutaniemi (toim.) ; [julkaisija:] Nuorten keskus. (2012, 104 s.)
4. Tappelusta jutteluun : nuoren kohtaamisen taito / toimittaneet Timo Purjo, Jani Kuusela. (2009, 239 s.)
5. Hengailua, kohtaamisia ja yhdessä olemista : nuoruuden elementtejä ja työmuotoja julkisissa ja puolijulkisissa...
Kalevi Keihäsestä ei toistaiseksi ole kirjoitettu elämäkertaa. Kuvalähteitä Korpilinnastakin on vaikea löytää.
Kansanfunkis-verkkosivustolla on Raimo Sallisen piirtämä kuva Korpilinnasta vuodelta 1982. http://kansanfunkis.fi/muistatko-purettuja-funkistaloja/
Pääkaupunkiseudun kirjastojen asiakaskoneilla on mahdollista tutkia Helsingin Sanomien aikakoneen avulla lehden numeroita takavuosikymmeniltä. 29.5.1973 julkaistussa numerossa oli kokosivun juttu Keihäsestä otsikolla: "Nää on suuret systeemit - Keihänen, Cassius ja Callas". Artikkelissa kerrotaan jonkin verran Korpilinnasta ja kuvituksena on valokuva Keihäsen hulppeasta kotibaarista.
5.7.1978 Helsingin Sanomat kertoi Korpilinnan pakkohuutokaupasta. Valokuvassa kansa parveilee...
Tarvitsemme lapsen henkilötunnuksen hänen identifiomista varten ja se myös helpottaa tilannetta kun lapsi saavuttaa täysi-ikäisyyden, jolloin hänen lainaoikeutensa säilyy automaattisesti.
Suomen viime sotien jälkeen ilmestyi paljonkin lapsille ja nuorille suunnattuja sodasta kertovia kirjoja - tosin osa niistä on auttamatta vanhentunut.
Uudempiakin kirjoja toki löytyy.
Evakoista ja sotalapsista:
Peren Vadelmanpunainen (kuvakirja, 2017), Wiklandin Pitkä pitkä matka (kuvakirja, 1996), Malmbergin Aapeli ja evakkomatka (2011) ja Konttisen Inkeri palasi Ruotsista (1953).
Juutalaislasten kohtaloista:
Friedin Bodrin tarina (kuvakirja, 2020), Levinen Hanan matkalaukku (2004) ja Folmanin Anne Frankin päiväkirja (sarjakuva, 2019).
Helmet.fi-sivustolla on luettelo pakolaisia käsittelevistä lasten- ja nuortenkirjoista. Linkki luetteloon:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Sd%3A%28pakolaiset%29%20f%3A…...
Jos sisaruksilla on sama äiti mutta molemmilla on eri isä ja isät ovat veljiä keskenään, sisarukset ovat tosiaan sisarpuolia. Näin ollen heillä olisi 25 % yhteisiä geenejä äidin puolelta. Isien puolelta lapset puolestaan ovat serkkuja keskenään, joten yhteisiä geenejä on noin 12.5 %. Näin ollen yhteisiä geenejä lapsilla keskenään voi olla 37,5 %. Kysessä on kuitenkin aika karkea arvio ja todennäköisyyksiä käyttäen tehty laskutoimitus. Lopullisent tiedon asiasta antaisi parhaiten varmasti geenitesti.
Kiinnostava kirja geeneistä ja mistä olemme tulleet on esimerkiksi Adam Rutherford: Lyhyt historia meistä kaikista - ihmiskunnan tarina geenien kertomana.
Edullisesti on päätteellä -sti muodostettu adverbi. Isossa suomen kieliopissa kerrotaan -sti adverbeista, että ne ovat rajatapauksia, mutta että niillä ei ole nominien taivutukselle tyypillisiä muotoja: http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=62 Johtamisen ja taivutuksen rajatapauksia ovat myös adjektiiveista muodostetut sti-loppuiset adverbit, esim. kauniisti, välittömästi. Produktiivisuutensa ja adjektiivin valenssin säilymisen perusteella niitä voisi pitää adjektiivin taivutusmuotoinakin, mutta toisaalta niillä ei ole nominitaivutukselle tyypillistä lukuoppositiota ja niiden muodostus on produktiivista vain adjektiiveista, ei muista nomineista.
Korkea poolokaulus on tunnettu jo keskiajalla, mutta "poolokaulus" -nimityksen alkuperä on jäänyt hieman hämärän peittoon. Kaulus tunnetaan myös englanninkielisessä maailmassa nimillä "polo neck" ja "turtle neck".
"Polo shirt" -paidan historia on juontaa tennikseen. Paidan kehitti tennistähti René Lacoste 1920-luvulla. Peliuransa jälkeen hän loi paidasta menestyvän myyntituotteen, jonka myös hevospoolon pelaajat ottivat omakseen. Siitä nimi. Molempia paitatyyppejä yhdistää rento ja ilmava, pehmeä kangastyyppi.
Lisää aiheesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Polo_shirt
https://tyylit.fi/olennaiset/miehen-kesatyyli-pikeepaita
Pere-nimelle on olemassa useita vaihtoehtoisia tulkintoja. Eino Lähteenmäki on Tampereen nimen syntyä tarkastelevassa kirjoituksessaan huomauttanut, että monin paikoin itsenäisenä esiintyvä sana 'pere' käsitetään samaksi sanaksi kuin 'perä': "Niinpä eräs pirkkalainen selitti Nuolialan kylässä olevan Pereen talon nimen merkitsevän aivan samaa kuin Perä sanan, lisäten selitykseksi nimelle sen, että talo sijaitsee erään pienehkön lahden perässä. Samantapainen on Kokemäellä Sonnilan Pere nimisen talon nimen selitys. Talo sijaitsee erään viljelysaukean perällä ja siitä talolle nimi Pere."
Paitsi rinnakkaiseksi muodoksi sanalle 'perä', pere voidaan tulkita 'perheen' murteelliseksi muodoksi. Niin ikään Tampereen nimeä käsittelevässä...
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto vastaa:
Runoa on merkitty muistiin eri puolilta Suomea. Kuten muun suullisen perinteen kanssa, ei tässäkään voi selkeästi osoittaa mistä runo on lähtöisin. Mikäli suvussanne on runossa mainittuja henkilöitä, voi olla, että runo on syntynyt siellä sukunne asuinsijoilla. Mutta aivan yhtä hyvin voi käydä niin, että yleisesti tunnettuun runoon liitetään tuttujen henkilöiden nimiä. Kolmantena vaihtoehtona on se, että runossa on vain sattumalta saman nimisiä henkilöitä. Kiinnostavaa, että vanhin muistiinpano on Lönnrotilta.
Runon sijoittaminen Suomen kartalle vaatisi tarkempaa tutkimusta ja pelkät keräystiedot eivät välttämättä kerro sen ”syntypaikkaa”. Perinteen kerääminen ei ole ollut...
Olli on ruotsalaisen Olle-muodon kautta syntynyt suomalainen lyhentymä Olavista. Olavin kantamuotoja taas ovat muinaisskandinaaviset nimet Anleifr, Olafr ja Oleifr, joiden osat tarkoittavat 'esi-isää' (anu, ano) ja 'jälkeenjäänyttä' (laib). Nimi merkitsee siis 'sukunsa jälkeläistä'. Virossa ja Saksassa Olli tunnetaan naisennimenä, jolloin se on muunnos Olgasta tai Oliviasta.
Ollista on mainintoja Suomessa jo 1300-luvulta (ensimmäistä kertaa se esiintyi Paimiossa v. 1346), mutta nimen nykyinen suosio on saanut alkunsa vasta 1900-luvulla. Nimen suosiota ovat vauhdittaneet 1920-luvulta alkaen Väinö Nuortevan Olli-nimimerkillä kirjoittamat suositut pakinat ja 1940-luvulta Suomisen perheestä kertovat elokuvat ja Lasse Pöystin roolihahmo...
Tuukka Talvion teoksessa Suomen rahat (2003) kerrotaan, että Suomessa senttiarvoisissa rahoissa päätettiin käyttää Suomen tunnuksena perinteistä vaakunaleijonaa, kun rahapaja alkoi valmistaa eurorahoja vuonna 1999. Suomalaisten kolikoiden vuosittaiset lyöntimäärät käyvät ilmi Suomen Pankin sivulta https://www.suomenpankki.fi/fi/raha-ja-maksaminen/eurokolikot/suomalaisten-kolikoiden-lyontimaarat/. Wikipedian Eurokolikot-artikkelissa kerrotaan, että eurokolikot otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Maat aloittivat kolikoiden valmistamisen 1999 ja löivät niihin vuosiluvun 2002, paitsi Alankomaat, Belgia, Espanja, Ranska ja Suomi, jotka löivät kolikoihin valmistusvuoden https://fi.wikipedia.org/wiki/Eurokolikot.
Kyseinen Dumas'n teos on alun perin nimeltään Vingt ans après. Ensimmäisen kerran se ilmestyi suomeksi nimellä Myladyn poika eli kaksikymmentä vuotta jälkeenpäin ensin Eemil Forsgrenin (1896), sitten V. Hämeen-Anttilan kääntämänä (1914). 60-luvulla Myladyn poika julkaistiin Marjatta Salosen suomentamana osina 7-16 kaikkiaan 36 osaa käsittäneessä Alexandre Dumas -sarjassa. 60-luvun lopulla ilmestyi myös tarkistettu suomennos V. Hämeen-Anttilan käännöksestä viisiosaisena sarjana Muskettisoturit seikkailevat jälleen (Muskettisoturit palaavat, Muskettisoturit juonittelevat, Muskettisoturit taistelevat, Muskettisoturit pakenevat, Muskettisoturit voittavat). Nämä julkaistiin vuonna 1989 yhtenä niteenä nimellä Muskettisoturit seikkailevat jälleen.
