Kielitoimiston sanakirjan mukaan ötökkä-sana on hyönteisen tai muun pikkueläimen arkinen ilmaus.https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/ötökkäEtymologisen sanakirjan mukaan ötökkä on itikka-sanan leikillinen muunnos. Ötökän ensiesiintyminen on Tove Janssonin Muumi-kirjojen suomennoksissa. https://kaino.kotus.fi/ses/?p=article&etym_id=ETYM_0474050dac5302722705cec7d9789fb4&word=%C3%B6t%C3%B6kk%C3%A4Kovin vakiintunutta määritelmää sanalla ei tosiaan ole, mikä käy hyvin myös tästä Suomen Luonto -lehden artikkelista:https://suomenluonto.fi/mika-on-otokka/
Kysymyksen kanssa kannattaa kääntyä Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kielineuvonnan puoleen.Tässä linkki palveluun: https://kotus.fi/kotus/kieli-ja-nimineuvonta/kielineuvonta/
Kivineitojen "likka" on englanninkielisessä alkutekstissä "lass", etenkin Pohjois-Englannissa ja Skotlannissa nuoresta (naimattomasta) tytöstä käytetty vanhahtava puhekielinen ilmaus.
Mikäli olet ottanut käyttöön suomi.fi-viestit, jolloin sinulle ei tule paperipostia, voit perua ne suomi.fi-sivustolta löytyvien ohjeiden mukaisesti: https://www.suomi.fi/ohjeet-ja-tuki/viestit/suomi-fi-viestien-kayton-lopettaminenMikäli kyse on jostain muusta paperilomakeasiasta, ota yhteyttä Verohallintoon jonkin heidän kanavansa kautta: https://vero.fi/tietoa-verohallinnosta/yhteystiedot-ja-asiointi/
Postin usein kysytyistä kysymyksistä löytyi tieto, että edellisenä vuonna ostetut kävisivät. Sen vanhempia kortteja siinä ei käsitelty.Kysyin asiaa postin Chatbotista ja ainakin sen mukaan vanhoja postimaksu maksettu -kortteja voisi edelleen käyttää.Varmimman tiedon saat kysymällä postin toimipaikasta tai soittamalla. Puhelin 0100 5577. Maanantai - perjantai 8-18, lauantai 9 - 16. pvm (paikallisverkkomaksu)/mpm (matkapuhelinmaksu). Jonotus on maksullista.
Emme valitettavasti onnistuneet selvittämään mukavan kuuloisen kappaleen tekijää. Musiikintunnistussovellukset eivät tunnistaneet sitä, vaikka kappale soi pitkään ilman taustahälyä mainoksen aikana. Tämä viittaa siihen, että kyseinen biisi on tehty varta vasten mainosta varten ja sitä ei siis löydy levyiltä tai striimauspalveluista.Tietäisikö joku kysymyksen lukijoista, kuka esittää kyseisen laulun? Tietoja siitä voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
Harri Heinon teoksen mukaan Suomen Gideonit kuuluvat otsikon "tunnustuskuntiin sitoutumaton evankelioiva herätyskristillisyys" alle.
Maailmanlaajuinen Gideon-järjestö sai alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 1899. Sen perustivat kristityt kauppamatkustajat, ja myös Suomessa toiminnan aloittivat kauppaedustajat vuonna 1946. Nimi oli alunperin Kauppaedustajain Kristillinen Yhdistys, kunnes vuonna 1961 Suomen Gideonit hyväksyttiin virallisesti kansalliseksi järjestöksi osana maailmanlaajuista Gideon-järjestöä. Järjestö on rekisteröity 18.10.1967.
Gideonien jäseniksi otetaan liikemiehiä ja viran- ja toimenhaltijoita, jotka uskovat Raamattuun Jumalan innoittamana sanana ja ovat uudestisyntyneitä kristittyjä ja jonkin evankelisen seurakunnan...
Tässä pieni listaus romaaneista, joissa kissa on merkittävässä osassa. Kirjat ovat eri genreistä, toivottavasti löydät näistä jotakin mukavaa luettavaa!Amory, Cleveland: Kissa, joka tuli jouluksi kotiinArikawa, Hiro: Matkakissan muistelmatBulgakov, Mihail: Saatana saapuu MoskovaanCapuzzo, Michael: Sydämeni kissaGrass, Günter: Kissa ja hiiriHerriot, James: Elämäni kissat (novelleja)Hiraide, Takashi: KissavierasHoffman, E. T. A.: Kissa Murr ja hänen elämänviisautensaHunter, Erin: Soturikissat -sarjaKing, Stephen: Uinu, uinu lemmikkiniLessing, Doris: KissoistaMichie, David: Dalai-laman kissaMäkinen, Heidi: Ei saa mennä ulos saunaihollaNatsukawa, Sōsuke: Kissa joka suojeli kirjojaStatovci, Pajtim: Kissani JugoslaviaTovey, Doreen: Pienet...
Selvittelin asiaa selailemalla aihetta käsittelevää kirjallisuutta, mutta ensimmäisestä käyttökerrasta ei löytynyt tietoa. Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjan ”Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa” (Kirjapaja, 2007) esipuheessa sanotaan käsitettä ”luokkaretki” (”klassresa”) on käytetty Ruotsissa tarkoittamaan ”työväenluokasta lähtöisin olevan henkilön sosiaalista nousua” (s. 8). Suomessa sen sijaan heidän mukaansa on puhuttu enemmänkin sosiaalisesta noususta. Kyse ei siis olisi tämän mukaan niinkään maaltamuutosta tai Ruotsiin muuttamisesta vaan noususta korkeampaa yhteiskuntaluokkaan.
Luultavasti termi on ollut aika populaari, sillä sitä ei löytynyt vanhemmista sosiologiaa käsittelevistä teoksista, vaikka niissä käsitellään kyllä...
”Laulu Dneprille” (”Reve ta stogne Dnipr široki”) on alun perin ukrainalainen kansansävelmä. Sanat siihen on kirjoittanut Ukrainan kansallisrunoilija Taras Ševtšenko (1814-64). Suomessa sävelmä tunnetaan myös hengellisenä lauluna ”Kristallivirta” (sanat Helli Kaikkosen; sisältyy mm. Suureen Toivelaulukirjaan 1).
Tsaarin aikana elänyt Taras Ševtšenko oli ukrainalainen isänmaanystävä, joka joutui mielipiteidensä takia julkaisukieltoon. Mutta on vaikea ymmärtää, miksi ”Laulu Dnepristä” olisi ollut kielletty Neuvostoliiton aikana. Runo on lyhyt (kolmisäkeistöinen) synkkä luontokuva öisestä Dnepr-joesta. Mitään mielipiteitä siinä ei esitetä. Ja tsaaria vastustanut Ševtšenko oli neuvostoaikana hyvin positiivinen henkilö.
Ukrainan Wikipediassa...
Taiteilija Kaija Väreestä ei tosiaan ole tietoa taiteilijamatrikkeleissa tai historiikeissa. Hän on maalannut muotokuvia mm. näyttelijä Ansa Ikosesta ja Tarmo Mannista. Tarmon Mannin muotokuva on näytteillä Saarijärven museossa. Valokuva muotokuvasta löytyy tämän blogin sivulta:
http://jalkaisin.blogspot.fi/2012/07/saarijarvi-muotokuvia.html
Yksi lehtiartikkeli löytyy. Glorian antiikki -lehdessä (2010, nro 2, s. 75) on Muotokuva kertoo -artikkelisarjassa artikkeli Kaija Väreen Ansa Ikosen muotokuvasta. Lehti löytyy muutamista Helmet-kirjastoista:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28glorian%20antiikki%29%20…
25.11. 2010 vastatussa kysymyksessä oli lähteitä liittyen torppareihin ja torpparilaitokseen yleensä. Alla on joitakin lähteitä, jotka liittyvät Sysmän historiaan, kartanoihin ja torppareihin. Voit pyytää kirjoja kaukolainaksi oman lähikirjastosi kautta:
- Stjernvall-Järvi, Birgitta, Virtaan kartanot Sysmän kartanoyhteisössä 1800-luvulla (1995)
- Suvanne, Em., Sysmän historia nykyaikaan asti (1912)
- Juvelius, Einar W., Sysmän pitäjän historia (1927)
- Ticcander, Michael, Sysmän pitäjä 1792: Maantieteellinen ja historiallinen väitöskirja Sysmän pitäjästä (1942)
- Stjernvall-Järvi, Birgitta, Kartanoelämää Itä-Hämeessä (2009)
- Stjernvall-Järvi, Birgitta, Kartanoarkkitehtuuri osana Tandefelt-suvun elämäntapaa (2007)
Lin Hallbergin Sinttu-kirjoja on ilmestynyt suomeksi viisi, kuudes on tulossa maaliskuussa 2011. Kotimaassaan Ruotsissa sarjassa on julkaistu kahdeksan kirjaa, yhdeksäs on tulossa ensi vuonna.
1. Maailman ihanin Sinttu (Alla älskar Sigge)
2. Torstaina nähdään, Sinttu (Torsdagar med Sigge)
3. Hieno hyppy, Sinttu (Kom igen, Sigge)
4. Aprillia, Sinttu (April, april, Sigge)
5. Kiva leiri, Sinttu (Ridläger med Sigge)
6. Sinttu on paras! [maaliskuussa 2011] (Simma lugnt, Sigge)
7. (Äventyr med Sigge)
8. (Det spökar, Sigge)
9. (Hoppa högt, Sigge) [keväällä 2011]
Sintusta (Sigge) kerrotaan myös kirjassa Sam och Sigge, jota ei ainakaan vielä ole suomennettu. Se on kertomus siitä, kuinka shetlanninponit tulivat ratsastuksenopettaja Inkalle...
Jaakko Raholan ruokasanaston mukaan vaaleanpunaisella sokerikuorrutuksella varustetun berliininmunkin alkuperä löytyy Berliinistä. Saksaksi ja varsinkin Berliinissä se on berliner Pfannkuchen, 'berliiniläinen pannukakku' eli lyhyesti vain Berliner. Se ei välttämättä ole päällystetty sokerilasitteella, vaan voi myös olla sokeroitu kuten meillä munkit yleensä.
Lähde:
http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/m.html#munk
Tiedekeskus Heurekassa on ollut "Kysy mitä vaan" -päivä, jossa koululaiset ja muut ihmiset saivat kysyä professoreilta ja tiedemiehiltä mitä vaan. Maailman vaikeimmaksi kysymykseksi on valittu "elämän tarkoitus" http://www.nelonen.fi/b-studio/ .
Kelanauhurin lainaaminen tai kelanauhojen kuuntelupaikan löytäminen saattaa osoittautua vaikeaksi. Ainakin soittokierros pääkaupunkiseudun äänitearkistoihin ja joihinkin äänitealan yrityksiin osoittautui tuloksettomaksi sikäli, ettei ainakaan näissä paikoissa ollut mahdollista kuunnella omia kelanauhoja eikä henkilökunta myöskään tiennyt missä tällainen mahdollisuus olisi tarjolla.
Soittaessani Yleisradion äänitearkistoon minut ohjattiin edelleen tv-arkistoon, jonne otin yhteyttä sähköpostitse kyskymyksenne tiimoilta. Vastauksen saatuani otan teihin sähköpostitse yhteyttä.
Pääkaupunkiseudulla ainakin Diginord -niminen yritys digitoi kelanauhoja uudenaikaisempaan formaattiin, jolloin niitä olisi mahdollisuus kuunnella. Maksutonta tämä...
Perunkirjoitusvelvollisten on valittava perunkirjoitusta varten kaksi uskottua miestä, jotka arvioivat omaisuuden arvon ja merkitsevät sen perukirjaan. Heille ei ole laissa asetettu pätevyys- tai esteettömyysvaatimuksia. Perunkirjoitus kannattaa kuitenkin teettää ammattitaitoisilla henkilöillä: heidän tulisi osata arvioida varallisuutta objektiivisesti eikä ole hyvä, jos he ovat jäävejä, koska jälkeenpäin voidaan arvioida perukirjaa jääviyden perusteella epäluotettavaksi. Osaamattomasta toiminnasta saattaa aiheutua ongelmia omaisuutta myytäessä. Jos perukirja on laadittu ammattitaidottomasti , osakkaat voivat joutua maksamaan turhan suuria perintöveroja.
Tiedot pesän varoista ja veloista antaa pesänilmoittaja. Hän on se osakas, joka...
Carolyn Keenen Neiti Etsivä -kirjoja on ilmestynyt Suomessa yhteensä 105 erilaista, ensimmäinen vuonna 1955 ja viimeisin vuonna 2000.
Neiti Etsivä ja kadonnut testamentti (1955)
Neiti Etsivä kummitustalossa (1955)
Neiti Etsivä maksaa velkansa (1956)
Neiti Etsivä kohtaa kolmion (1956)
Neiti Etsivä kallioluolassa (1957)
Neiti Etsivä ja hämähäkkisafiiri (1972)
Neiti Etsivä ja vanhan linnan arvoitus (1972)
Neiti Etsivä ja mallinuken arvoitus (1972)
Neiti Etsivä Skotlannissa (1973)
Neiti Etsivä ja robotti (1973)
Neiti Etsivä ja lohikäärmeen arvoitus (1976)
Neiti Etsivä ja hehkuvan silmän arvoitus (1976)
Neiti Etsivä ja kadonnut lasimaalaus (1978)
Neiti Etsivä kummitussillalla (1974)
Neiti Etsivä ja 99 askelman arvoitus (1978)
Neiti Etsivä ja...
Voi. Kuiva heinä on marsun perusravintoa. Marsulle luonnollista ja terveellistä ravintoa ovat myös vihannekset ja tuorerehu. On myös huolehdittava, että marsu saa ravinnostaan C-vitamiinia; sitä se ei pysty itse tuottamaan. Sopivaa syötävää ovat omena, banaani, päärynä, mansikat, hunajameloni, kiivi, vesimeloni, viinirypäleet, kukkakaalin lehdet jne. Eläinkauppojen valmisseos (marsun väkirehu) sisältää vehnää, kauraa, maissia, maapähkinöitä ja auringonkukansiemeniä. Marsujen kuivarehu sisältää kauraa, maissia, vehnää, herneitä ja papuja. Kannattaa perehtyä marsulle sopivaan ravintoon jonkin kirjan avulla, esim. Kanit ja marsut / David Alderton; Marsut / Katrin Behrend.
