Jari P. Havian ja Pertti J. Mäntysen Liputusopas : tietoa liputuksesta ja lipuista (Tallinna-kustannus, 1998) vastaa kysymykseen näin: "Pohjois-Suomessa kaamosaika tuo omat erityispiirteensä liputukseen. Näillä seuduilla suositellaan liputtamista vaikkapa siten, että Suomen lippu nostetaan salkoon aamulla ja lasketaan työpäivän päätyttyä."
Espanja on pinnanmuodoiltaan varsin vaihteleva maa, se on toiseksi vuoristoisin maa Euroopassa Sveitsin jälkeen. Manner-Espanjasta suurin osa on kanjonimaisten jokilaaksojen uurtamaa ylä-tasankoa, niin sanottua ”mesetaa”, jonka korkeus pysyttelee alle tuhannessa metrissä, ja jota reunustaa pohjoisessa Cantabrian vuoristo, joka nousee paikoin yli 2500 m korkeuteen, luoteessa Galician vuorimaa, koillisessa Iberian vuoret ja etelässä Sierra Morena. Kastilian rajavuoret kulkevat mesetan poikki ja jakavat sen pohjoiseen Vanhaan-Kastiliaan ja eteläiseen Uuteen-Kastiliaan. Pyreneiden (korkein kohta Pico de Aneto, 3 404 metriä) ja Iberian vuorten välissä Koillis-Espanjassa on Ebron allas. Maan etelä-osassa sijaitsevat Andalusian eli Beettiset...
Jouko Vesikansan toimittaman Nykysuomen sanavarat –kirjan mukaan suomen kielen vanhoja omaperäisiä sanoja ovat ne , jotka ovat peräisin vähintään kantasuomesta, eli ainakin 3000 vuoden takaa (WSOY, 1989). Sanoja on lainautunut ja lainautuu suomen kieleen, kuten kaikkiin muihinkin kieliin, eri aikoina jatkuvasti. Alkuperäisiä kantasanoja, jotka yhä kuuluvat kielemme jokapäiväiseen ydinsanastoon, on hyvin vähän.
Vanhimmat suomen kielen sanat, jotka siis olivat yhteisiä kaikille uralilaisille sukukielillemme, liittyvät kirjan mukaan ruumiinosiin ja fysiologisiin toimintoihin, luonnonympäristöön, sukulaisten nimiin, tulentekoon, keittämiseen ja metsästykseen. Ikivanhoja sanoja ovat esimerkiksi sanat emä, me, muna, nimi, pala, pesä, poski...
Zolan romaania ”La terre” ei ole tiettävästi suomennettu. Kirja on osa Zolan laajaa sukujen rappeutumista käsittelevää Les Rougon-Macquart -sarjaa, jonka osia on valitettavasti käännettyä vain sieltä täältä ilman mitään kronologista järjestystä. ”La terren” päähenkilön Jean Macquartin vaiheita jatkava ”La Débâcle” puolestaan on suomennettu nimellä ”Sota” (Päivälehti, 1892).
Zolan suomennetut teokset on listattu Wikipedian artikkeliin osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%89mile_Zola, ja ne löytyvät myös Zolan nimellä Fennica-tietokannasta osoitteesta https://finna.fi. Painettujen kirjojen lisäksi Zolan teos ”Pariisi” on ilmestynyt sanomalehdessä jatkokertomuksena, mutta teosta ”La terre” ei liene sellaisessa muodossakaan ilmestynyt...
Taikuutta ja seikkailuja löydät esimerkiksi Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjasta, Eoin Colferin Artemis Fowl -kirjoista ja Ursula K. LeGuinin Maameren tarinat -sarjasta. Potter-fanille voi suositella myös Reeta Aarnion kirjoja Maan kätkemät ja Veden vanki, ja taikojen parissa ollaan myös Diana Wynne Jonesin kirjoissa Noidan veli ja Tietäjän lapsuus. Terry Pratchettin kirja Vapaat pikkumiehet ja sen jatko-osat Tähtihattu ja Talventakoja kertovat Tiffany-tytön noitaopinnoista. Todellinen fantasiakirjallisuuden klassikko on C.S. Lewisin Narnia-sarja. Michelle Paverin Muinainen pimeys -sarja seuraa Torak-pojan ja hänen susiystävänsä vähän taianomaisiakin seikkailuja esihistoriallisessa maailmassa.
Lisää vinkkejä hyvistä kirjoista voit aina...
Arvelen, että varsinaista vertailua kysymistänne eroista rinnakkain ei liene missään tuntemassamme teoksessa. Arvomerkit, virkapuvut ja niiden käyttö ovat myös jonkin verran muuttuneet viime sotien aikana.
Perusteena asiaan on ollut
* Valtakunnan puolustusvoimien virkapukuohjesääntö (V.P.O.), Helsinki 1930. Virkapukuja ja niiden osia piirroksina, ei värikuvia. Tarkka sanallinen selitys virkapuvuista ja niihin liittyvistä tunnuksista, eräistä varusesineistä ja merkeistä alkaen asepuvuista m/22 ja m/27. Ei suoraan vastaa kysymykseenne, koska kirjastostamme valitettavasti puuttuu osa em ohjesäännön lisäyksistä, lisämääräyksistä ja muutosversioista.
Värikuvia ja lisätietoa löytyy mm seuraavista teoksista:
*Petteri Leino: Asepuku m/36 vuosina...
Aivan täsmälleen kuvailemasi kaltaista teosta emme löytäneet taidekirjoistamme. Kuitenkin meillä on 2 ehdotusta, edellyttäen että taiteilija on suomalainen:
Beda Stjernschantzin Fantasia tai Hugo Simbergin Elämän virralla.
Molemmissa tauluissa on hahmo, jolla on vaalea tai valkoinen kaapu yllään. Teoksessa Fantasia hahmo on selvästi nuori nainen, jonka vartalo ei erotu. Siinä ei kuitenkaan ole jokea vaan perhosmaisia puunlatvoja. Teoksessa Elämän virralla on valkeakaapuinen hahmo, jonka vartalo ei näy ja jonka sukupuolikaan ei käy selville, mutta tämä hahmo seisoo veneessä joella. Vene on täynnä kirjoja, joista kokassa olevan kirjan sivut on levitetty auki.
Kuvat löytyvät teoksista: Sarjas-Korte, Salme: Uuden taiteen lähteillä: Suomalaisia...
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskesn nettisivuilta löytyy vastaus.
Juuri nimettömään liittyy sormista eniten kansanuskomuksia. Nimetöntä sormea on käytetty apuna mm. monenlaisissa taioissa ja parannuskeinoissa. Sormen tärkeyden tiesi Kalevalan Pohjan akkakin: ”Siitä Sampoa tavoitti sormella nimettömällä.”
Monissa kulttuureissa (mm. Japani, Kiina, Unkari, Persia, Venäjä) on uskottu, että juuri nimettömässä sormessa on jonkinlaista parantavaa taikavoimaa, ja sen on samalla ajateltu suojaavan pahalta. Koska sormella on ollut näinkin tärkeä rooli, sen nimi on haluttu pitää salassa kutsumalla sitä kiertäen nimettömäksi.
Lähteet:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1137
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nimet%C3%B6n
http://www.recepthjalpen.se/katrinplommon.html
Väskynä eli ruotsiksi sviskon tarkoittaa oikeastaan kuivattuja luumuja.(Englanniksi: prunes tai dried plums)
Sviskon tai katrinplommon on tietynlainen luumun lajike jota viljellään pääasiassa Kaliforniassa ja Ranskassa. Tätä luumua käytetään ruuanlaitossa (niin liharuokiin kuin jälkiruokiin) kivettömänä ja kuivatetussa muodossa.
Tämä lajike on erittäin makea, kuitu- ja rautapitoinen.
Ehkä lähin vertaus kun puhe on sopasta olisi meidän kiisselimme jota voi syöda sellaisenaan tai puuron kera.
Juice Leskisen tuotannon tekijänoikeudet ovat kaiketi hänen perikunnallaan. Kannattaa ottaa yhteyttä Teostoon eli säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikin kustantajien tekijänoikeusjärjestöön:
http://www.teosto.fi/fi/mika_teosto_on.html
Toisen maailmansodan aikana Nicaragua julisti sodan Japanille (8.12.1941), Saksalle ja Italialle (11.12.1941) sekä Bulgarialle, Unkarille ja Romanialle (19.12.1941).
Suomelle sodan julistivat Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada (7.12.1941) sekä Etelä-Afrikan Unioni (8.12.1941).
Lähde: http://worldatwar.net/timeline/other/diplomacy39-45.html
Kirjailijasta ei löydy paljon tietoa. Suomen kirjailijat 1945-1980 (vuodelta 1985) -teoksessa kerrotaan, että hän on syntynyt 22.9. 1928 Lehtimäellä. Hän on naimisissa ja ammatiltaan opettaja. Irja Hiironniemi on julkaissut pääasiassa runoja (kymmenkunta kokoelmaa 1970- ja 1980-luvuilla). Hän on sanoittanut myös virsiä ja julkaissut satukirjan nimeltä Pupujussin pukupussi.
Tarkat tiedot julkaisuista löytyvät Fennica- ja Viola-tietokannoista:
https://finna.fi
https://finna.fi
Joensuun seutukirjaston - Pohjois-Karjalan maakuntakirjaston aineistorekisteristä: http://jokunen.jns.fi/?formid=form2 voit katsoa, mitä Katri Valan teoksissa kirjastossa on. Mukana on myös kokoomateoksia, jossa hänen runojaan on julkaistu. Pielinen-tietokannasta näet Ilomantsin kirjaston teokset: http://vk-info.nurmes.fi:8000/Intro?formid=form2 . Valitettavasti emme ainakaan Joensuun seutukirjastossa myy hänen kirjoja, vaan ne ovat osa kokoelmaamme. Antikvariaateista voi olla paremmin saatavissa hänen teoksiaan, internetin kauttakin voit etsiä: http://www.antikvaari.fi/ .
Pohjois-Karjalan Latvavesiltä-kirjailijatietokannassa kirjailija on mukana: ks. http://pkkirjailijat.jns.fi/show.cgi?id=286 . Sieltä löytyvät hänen henkilötietonsa ym....
Maailmalla toimii yksittäisissä kaupungeissa vapaaehtoisoppaita. Näitä löytyi muutamia hauilla: voluntary guides tai free guide
The City of York (UK) http://www.btinternet.com/~york.touristguides/
Tokyo free guide http://www.tokyofreeguide.com/
Cycle London sivuilta löytyy yhteisöjä (community)
http://www.tfl.gov.uk/tfl/roadusers/cycling/category.aspx?catId=communi…
Sivulta löytyy muun muassa tietoa ryhmistä, jotka järjestävät ilmaisia ja avoimia pyöräilykierroksia Lontoon alueella. http://www.lcc.org.uk/index.asp?Pageid=31
Etsimme aihetta Helsingin Sanomien arkistohausta, mutta haku ei tuottanut tulosta. Selasimme myös Facebookia, mutta sieltäkään ei haaviin osunut sopivaa ryhmää.
Asian tiimoilta kannattaa ottaa yhteyttä Helsingin...
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan sanalla nainen on varmoja etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esimerkiksi karjalan, vepsän ja viron naine, vatjan nain ja liivin nai. Sana on johdos samasta vartalosta, joka esiintyy verbissä naida. Se on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen. Sanalla on vastineita myös ugrilaiskielissä, esimerkiksi mansin naj "rouva, jumalatar, ruhtinatar" ja hantin samaa merkitsevä näj ja sanavartalon suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu naje. Tätä on arveltu johdokseksi kantauralilaisesta, alkuaan indoeurooppalaisesta vartalosta näxi-. Kuten verbi naida, myös nainen on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen. Vanhimmassa kirjakielen muodossa nainen oli kuitenkin harvinainen...
"Uuden suomalaisen nimikirjan"(Otava 1988) ja Kustaa Vilkuna: "Etunimet" (Otava, 1990) mukaan nimi on englantilais-saksalaisen Aline -nimen latinalainen asu. Nimen alkuosa viittaa muinaissaksaan, athal= jalosukuinen. Nimi oli yleinen Englannissa jo 1100-luvulla, Aline oli alkuaan Adeline. Alina otettiin Suomessa almanakkaan 1872 muodossa Aliina. Pentti Lempiäisen "Suuressa etunimikirjassa" (WSOY 1999) todetaan nimelle olevan useita juuria, se voi olla lyhentymä Adelinasta. Kantasana voi olla myös Helena tai Helene tai nimi voi olla Alin sisarnimi saksalaisten nimitutkijoiden mukaan. Suomen ortodoksisen kalenterissa Alina on muunnos Akylina-nimestä.
Hei!
Laulun nimi on Juokse Kellokas ja sanat ovat seuravanlaiset:
Juokse kellokas
outamaita ja auvikoita kellokas, poroni, laukota noita. huu-a luu-a halinna luua halinna luua huu-a-i-lii.
laulun kuulen tunturituulen, kultani kutsuna jo kuulen sen. huua luua halinna luua, halinna luua huuailii.
kello kilkkaa, jo valo vilkkaa, kellokas, hälle on silkki ja hilkka. huua luua halinna luua, halinna luua huuailii. Laulu lienee joiku Utsjoelta ja ollut Koulun musiikki 8-9 oppikirjasssa.
1800-1900 -lukujen vaihteessa Suomalaisuuden Liitto rekisteröi suojattuja nimiä ylläpitämäänsä sukunimiluetteloon maksua vastaan.
Lisäksi suojatulla sukunimellä tarkoitetaan nimilain 12.1$ mukaan nimeä, jonka yleiseti tiedetään vakiintuneen kotimaisen tai vierasmaalaisen suvun nimeksi.
Suojatuista sukunimistä löytyy tietoa teoksesta Sukunimiopas - Suojatut sukunimet. Suomalaisuuden liitto 1994 (kirjan saatavuuden voi tarkistaa Piki-verkkokirjastosta, osoitteesta http://kirjasto.tampere.fi/Piki?formid=find2 ), tietoa löytyy myös osoitteesta http://www.genealogia.fi/st/2000-2-11.htm
Nimilaissa on määritelty, mitä nimiä ei voida ottaa uudeksi sukunimeksi (4.luvun 12. pykälä). Laki löytyy osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/...
