Veijo Meren Sanojen synty teoksessa kerrotaan, että kamreeri-sana on tullut suomen kieleen ruotsista (kamrer). Alkusana on ollut myöhäislatinan camerarius, joka on johdettu klassisen latinan sanasta camera, holvi.
Tällaisia tavalla tai toisella oppimisvaikeuksiin liittyviä kertomuksia eri-ikäisistä lapsista olemme löytäneet:
Gavalda, Anna: 35 kiloa toivoa (Gummerus, 2004). 13-vuotiaalle Grégoirelle koulu on kauhea paikka ja läksyjen tekemisestä ei tule mitään. Häntä kiinnostavat aivan muut asiat, nikkarointi ja keksintöjen tekeminen.
Hayden, Torey: Pöllöpoika (Otava, 2005) Tarina väheksytyn ja syrjityn koulupojan ystävyydestä tytön kanssa, jota puolestaan kiusataan fiksuutensa takia
Kallioniemi, Tuula: Konsta eka A (Otava, 2004) Konsta aloittaa koulun ja monet asiat ovat outoja ja jännittäviä. Melkein kaikki muut tuntuvat jo osaavan lukea ja Konsta on varma, ettei opi ikinä.
Lindquist, Marita: Tuuti ja pahankurinen b (WSOY, 1973) Luku- ja...
Loki-kirjastojen eli Raision, Askaisen, Lemun, Maskun, Merimaskun, Mietoisen, Mynämäen, Naantalin, Nousiaisen, Ruskon, Rymättylän, Taivassalon, Vahdon ja Velkuan kokoelmissa ei ole portugalinkielisiä lasten- tai nuortenkirjoja. Lähin kirjasto, jossa niitä on, on Turun kaupunginkirjasto. Turustakaan ei löydy portugaliksi tekstitettyjä elokuvia. Kaukolainaksi kirjoja voi pyytää oman lähikirjaston kautta.
Kyseinen apokryfinen evankeliumi löytyy Johannes Seppälän kreikasta suomentamana teoksessa 'Apokryfiset evankeliumit'.
Ulottuvillani on kirjan toinen painos vuodelta 1980, ensimmäisen painoksen sisältöä en nyt pysty tarkistamaan (sivumäärä nimittäin poikkeaa). Todettakoon, että ko. kokoelmassa kirja esiintyy sisällysluettelossa ja otsikoissa muodossa 'Tuomaan evankeliumi', mutta johdannossa (s. 9) suomentaja puhuu 'lapsuusevankeliumista'.
Friedrich Nietzschen Morgenröthe (Morgenröte) kirjaa ei ole suomennettu.
Friedrich Nietschen Zur Genealogie der Moral on suomennettu 1969 nimellä Moraalin alkuperästä : Pamfletti / Suom. J. A. Hollo. Kirjan on julkaissut Otava Seitsentähdet sarjassaan.
Albert Schweitzerin The Quest of the Historical Jesus (alk. von Reimarus zu Wrede: Eine Geschichte der Leben-Jesu-Forschung) kirjaa ei myöskään ole suomennettu.
Lähteet:
Suomen kansallisbibliografia Fennica
http://nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1952/schweitzer-bio…
Kristiinankaupungin pääkirjastossa luokassa 76.3 on kirja KUPITTAAN SAVIOSAKEYHTIÖ:HINNASTO. Tästä kirjasta saattaisi löytyä tietoa. Sitten on vielä toinen kirja, joka löytyy esim. pääkaupunkiseudun www.helmet.fi tietokannsta: KUVASTO KERAMIIKKAVALMISTEISTA/KUPITTAAN SAVI OY. Kirjastossasi asioidessa tämän kirjan voi tilata kaukopalvelun kautta kirjastonhoitajan avustuksella, kaukopalvelu on yleensä maksullista, mutta esim. Helsingissä taksa on kotimaasta tilattaessa 3€.
Savolaisia ovat ainakin Rahikainen, Mielonen ja Sihvonen, pohjalaisia Mäkilä ja Salo. Hämeestä on lähtöisin useampikin kirjan henkilöistä kuten Lehto, Lahtinen, Honkajoki ja Koskela. Lisää tietoa Tuntemattoman sotilaan henkilöistä löytyy Jyrki Nummen kirjassa Jalon kansan parhaat voimat WSOY 1993 sekä Olli Helenin Tunnetko Tuntemattoman Kustannus Oy Aamulehti 2005 ja tietenkin lukemalla kirjan tulevat murteet tutuksi.
Turun kaupunginkirjaston aineistotietokannasta
http://www.turku.fi/aino
voi kielikursseja etsiä valitsemalla vetovalikosta kielikurssit, asiasanoiksi ruotsin kieli ja kielidc-levyt.
Tästä tulosjoukosta valitsin seuraavia:
Kaija Turpeinen: Sujuvaa matkaa ruotsiksi (2004)(saattaa olla liian helppo)
Marja Hakkarainen: Hålligång. Ruotsia aikuisille (2006)
Marja Hakkarainen: Tobbjobb (työ- ja liike-elämän ruotsia (2006)
Tiina Halonen: Väl bemött (2005)(työelämän ruotsia)
Lukion ruotsin kirjasarjat Dags, Kanal ja Varför inte.
Ingen panik: kertauskirja ruotsin yo-kokeeseen valmistautujille (2003-2005)
Suomen numismaattisesta yhdistyksestä kerrottiin, että kyseisellä setelillä ei ole oikein muuta kuin kuriosteetti-arvo. Jos kyseessä olisi ollut 5000 markan seteli niin sillä olisi ollut myös rahallista arvoa.
Tästä lento-onnettomuudesta löytyy aika niukasti kirjallisuutta, mutta tässä tulee joitakin vinkkejä:
Seppo Jylhän kirjassa "Siviili-ilmailun viimeiset lennot : 1927-1994" vuodesta 1995 löytyy artikkeli kyseisestä turmasta.
Suomen ilmailumuseolla järjestettiin 14.6.2005 Kaleva-seminaari. Tämän seminaarin ohjelma,luennoitsijat sekä mitä materiaalia, esim. dokumenttielokuvia on tehty tästä onnettomuudesta löytyy internetistä osoitteella
www.virtualpilots.fi/feature/artikkelit/tapauskaleva
Yhteenveto tästä seminaarista löytyy myös vuoden 2005 numero 5 "Siivet" lehden numerossa. Kopio tästä artikkelista on mahdollista saada Kirkkonummen kirjastosta.
Kirjassa Riihonen, Eeva: Mikä lapselle nimeksi sanotaan että Meiju on muunnos Meijasta, joka taas saattaa olla muunnos Merjasta. Ortodoksisessa kalenterissa Meijan nimipäivä on 5.11.
Valitettavasti emme onnistuneet saamaan selville kysymäänne tietoa käytettävissämme olevista lähteistä.
Suosittelemme kääntymään asiassa subtv:n puoleen.
http://www.subtv.fi
Uuteen ajanlaskuun siirryttiin maassamme v. 1753 siten että helmikuun 17 päivästä hypättiin suoraan maaliskuun ensimmäiseen päivään. Juliaaninen kalenteri oli siis tuolloin 11 päivää jäljessä gregoriaanisesta.
Itse asiassa kyseessä ei tuolloin vielä ollut varsinainen gregoriaaninen kalenteri, vaan juliaanisen paranneltu
versio, joka esim. pääsiäisen ajankohdan laskemisessa noudatteli omia sääntöjään. Niinpä Suomen suuriruhtinasmaassa vielä v. 1845 vietettiin pääsiäistä eri aikaan kuin kaikissa muissa kristityissä maissa. Täydellisesti gregoriaaniseen kalenteriin siirryttiin vasta vuoden 1869 alussa. Juliaaninen kalenteri tuli maassamme viralliseen käyttöön sitä mukaa kun kirkko vakiinnutti asemansa 1100-luvulta alkaen. Kalenterilla oli...
Niina on suomalainen muunnos venäläisperäisestä nimestä Nina, joka on muunnos nimistä Annina ja Anninka, jotka puolestaan ovat Anna-nimen hellittelymuotoja. Anna-nimen lähtökohtana on hepreankielinen nimi Hannah, joka tarkoittaa armoa.
Toisaalta Nina (suomalaistettuna Niina) gruusialaisperäinen nimi, joka pohjautuu Niniven kaupungin kreikkalaiseen nimeen Ninos, assyrian Ninua, Nina.
Läntisessä kristikunnassa Niinaa on pidetty mm. Antonia- ja Christiane -nimisten pyhimysten nimien lyhentymänä.
Niina-nimi tuli Suomessa suosituksi 1970-luvulla. Almanakkaan se otettiin 1973. Nimipäivää Niinat viettävät 26.10.
Ajan tasalla olevat tilastot nimien määrästä saa Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelusta, http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/...
Pentti Lempiäisen Nimipäiväsanat-teoksen mukaan Serafiinan nimipäivä on 3.9. Heprealaisperäinen nimi merkitsee liekehtivää ja tulista.
Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa sanotaan myös, että katolisen kirkon pyhimysluettelossa on 29.7. legendaarinen pyhimys Serafina, josta ei ole varmoja tietoja, mutta hänen arvellaan eläneen 400-luvulla.
Suomessa juhlisin Serafinan nimipäivää 3.9.
Kyseinen kappale on ranskalaisen Léo Daniderffin säveltämä laulu "Je cherche après Titine", joka tunnetaan paremmin nimellä "Titine". Suomeksi se on levytetty vuonna 1958 Rita Elmgrenin laulamana nimellä "Titina". Kyseinen Elmgrenin ja Ossi Malisen orkesterin sovitus julkaistiin aikanaan myös nuottina. Kyseisen version suomalaiset sanat ovat Merjan eli Sauvo Puhtilan (Saukki) käsialaa.
Alkuperäisen ranskalaisen version nuotteja ei löytynyt mistään suomalaisesta kirjastosta. Suomalaisen version nuotit löytyvät ainoastaan Suomen Jazz & Pop Arkistosta. Yhteistiedot ja aukioloajat löytyvät osoitteesta http://www.jazzpoparkisto.net/ .
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirjan mukaan sanonta "pitää jöötä" merkitsee pitää järjestystä tai pitää kuria. Sanonnassa esiintyvä sana "jö" tulee ruotsin sanasta "gö", joka merkitsee mm. meteliä, huutoa, rähinää. Selitys on se, että kurinpito tapahtuu usein rähinän voimalla.
"Saamelaiset nimet" on sisällytetty nyttemmin myös Yliopiston nimipäiväalmanakkaan. Se sisältää myös artikkelin aiheesta: esim. v. 1996 Samuli Aikion kirjoittamana, myös Anne Nuorgam myöhempinä ilmestymisvuosina. Samuli Aikio on kirjoittanut aiheesta esim.: Inari - Aanaar. Inarin historia jääkaudesta nykypäivään teoksessa s. 110-112.
T. I. Itkosella on tästäkin aiheesta teoksessa Suomen lappalaiset osa 2, s. 492-521 ja Lapin sivistysseuran julkaisussa numero 10: Lappalaisten vanhat henkilönnimet (1942). Tästä osasta löydät tietoa myös paikannimistä.
Utsjokisista nimistä voi lukea Eino Jokisen kirjasta
"Ei mirkki vaan pissi", Utsjoen elämää entisaikaan. Girjegiisa 1996.
Ainakin nämä teokset on aiheesta kirjoitettu suomenkielellä.
Valitettavasti runoa ei ole löytynyt kokoelmistamme. Tyyliltään se vaikuttaa värssyltä, jollaisia kirjoitetaan muistokirjoihin. Näissähän ei usein tekijää mainitakaan. Ehkäpä kuitenkin joku palstamme lukijoista tunnistaa runon?
