Yleisimmin hyväksytyn selityksen mukaan itämerensuomalaisten kielten tietää-verbi on johdos vanhemmasta tie-sanasta. Tämän mukaan tietää olisi alkuaan merkinnyt 'tuntea t. osata tie', mahdollisesti myös 'seurata jälkien muodostamaa uraa', josta helposti on voinut kehittyä myös yleisempi menettelytavan tuntemisen tai selon hankkimisen merkitys. On kuitenkin esitetty myös mahdollisuus, että tietää olisi lainaa samasta germaanisesta juuresta kuin sietää verbikin. Suomen kielessä tietää on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista lähtien. Myös tietää-verbin johdos tieto on esiintynyt kirjakielessä alusta alkaen. Johdos näyttää olevan kantasuomalainen siitä päätellen, että vastaavia johdoksia on myös...
Kappale Pieni salaisuus näyttää löytyvän ainakin cd-levyltä "Laululaari: Lauluja alle kouluikäisille" ja nuottina Eeva Alhon kirjasta "Laulun aika: Pööpötien laulukirja".
Levy löytyy tällä hetkellä Kaarinan kaupunginkirjaston pääkirjastosta. Nuottikirja on samasta kirjastosta lainassa eräpäivällä 9.12. eli voit sen esimerkiksi varata tai kaukolainata muualta Suomesta.
Tässä vielä linkit Kaarinan kaupunginkirjaston kyseisten niteiden sijaintitietoihin.
Ensin cd-levy:
http://kaarina.kirjas.to/index.asp?url=teos.asp%3Fteosid%3DC489AB6E%252…
Ja tässä nuotti:
http://kaarina.kirjas.to/index.asp?url=teos.asp%3Fteosid%3D0000F032%252…
Saastamoinen-nimen alkuperää on jäljitetty täällä aikaisemminkin:
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=9cba51a6-79a…
Nimellä ei välttämättä ole yhteyttä saasta-sanaan (olkoonkin, että nimistöntutkijoista esimerkiksi Pertti Virtaranta on tällä kannalla), vaikka se esiintyy jo Agricolan sanastossa (Rucouskiria, 1544). Suomen kielen etymologisen sanakirjan mukaan hänen aikanaan sitä tavattiin etupäässä länsimurteissa, itämurteissa harvemmin. Saastamoisten valta-alueiden Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kirjakielestä sanan varhaisin esiintymä on kirjattu vasta 1700-luvun jälkipuoliskolla (Christfried Ganander), lähes 150 vuotta ensimmäisten Saastamois-merkintöjen jälkeen.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet-...
Kyseinen loru löytyy ainakin Harry Strengin Suomenkielen alkeet 1 -kirjasta. Kirjaa on käytetty 1920-luvulta alkaen oppikouluissa. Kirjassa ei mainita erikseen tekijää, joten se saattaa olla Strengin omaa tekoa. Ilmeisesti loru on koettu hyväksi oppimisvälineeksi ja sitä on käytetty myös ruotsinkielen opiskelussa.
Asunto-osakeyhtiöiden taloustilastossa on lukumäärä
http://tilastokeskus.fi/til/asyta/2009/asyta_2009_2010-09-24_fi.pdf sivulla kolme 79 149 yhtiötä.
Isännöintiliiton sivuilta saa vielä nämä tiedot http://www.isannointiliitto.fi/medialle/isannointialasuomessa. Isännöintiliiton arvion tarkempaa tasoa ei ole saatavissa.
Papit käyttivät kuolinsyytä merkittäessä väkilukutaulujen laadintaan saatuja tautimääräyksiä. Lääkäri on harvoin ollut paikalla kuolinsyytä määrittelemässä, joten pappi on tehnyt merkinnän esimerkiksi omaisilta saamansa tiedon perusteella. Sen vuoksi oire on usein vaikuttanut kuolinsyymerkintään.
Kuolinsyyn toteaminen on perustunut kansainväliseen tautitaulukkoon vuodesta 1929 ja papeilta lääkäreille se siirtyi kokonaan vasta vuonna 1936. Tätä edeltävänä aikana kuolinsyistä käytetyt termit eivät ole kovin täsmällisiä, vaikka niitä varten olikin laadittu tautitaulukkoja.
Esimerkiksi "pistos" (ruotsiksi stygn) on saattanut tarkoittaa hyvin montaa asiaa. Ehkä parhaan tulkinnan pistokselle on antanut kuolinsyitä 1700- ja 1800-lukujen...
Waltari kirjoittaa Kirjailijan muistelmissaan seuraavasti: "Ennen sotaväkeen lähtöä tapasin Vapun päivänä [1930] osakunnan kokouksessa tulevan vaimoni ja saatoin hänet kotiin. Hän hylkäsi entisen kavaljeerinsa ja seurasi minua. Me olimme kyllä jo kerran aikaisemmin tavanneet Katajanokan Upseerikasinolla jossakin Nuoren Voiman Liiton juhlassa, ja tämän tutustumisen perusteella saatoin lyöttäytyä keskusteluun hänen kanssaan osakunnassa." (s. 215-216)
Panu Rajalan Waltari-elämäkerta Unio mystica kuvailee tätä samaista episodia näin ja täsmentää joitakin yksityiskohtia kirjailijan niukkasanaisessa esityksessä: " -- Waltari oli käynyt Nuoren Voiman Liiton juhlassa Katajanokan Upseerikasinolla ja tavannut siellä huvittelunhaluisia neitosia,...
Seuraavista kirjoista löytynee vinkkejä:
Lehnert, Gertrud: 1900-luvun muodin historia
Peacock, John: Länsimainen puku antiikista nykypäivään
Peacock, John: Men's fashion
Peacock, John: Fashion sourcebooks: the 1960's
Myös näistä nettiosoitteista löytyy tietoa 1960-luvun muodista:
http://desthea.com/muotimissio/index.php/teematyyli/60_luvun_muotia
http://www.tyylitaika.com/1960-luvun-muoti.html
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=33&t=577
25.11. 2010 vastatussa kysymyksessä oli lähteitä liittyen torppareihin ja torpparilaitokseen yleensä. Alla on joitakin lähteitä, jotka liittyvät Sysmän historiaan, kartanoihin ja torppareihin. Voit pyytää kirjoja kaukolainaksi oman lähikirjastosi kautta:
- Stjernvall-Järvi, Birgitta, Virtaan kartanot Sysmän kartanoyhteisössä 1800-luvulla (1995)
- Suvanne, Em., Sysmän historia nykyaikaan asti (1912)
- Juvelius, Einar W., Sysmän pitäjän historia (1927)
- Ticcander, Michael, Sysmän pitäjä 1792: Maantieteellinen ja historiallinen väitöskirja Sysmän pitäjästä (1942)
- Stjernvall-Järvi, Birgitta, Kartanoelämää Itä-Hämeessä (2009)
- Stjernvall-Järvi, Birgitta, Kartanoarkkitehtuuri osana Tandefelt-suvun elämäntapaa (2007)
Suomenkieliset sanat Bruno Jubelskyn säveltämään Nalle Puhin sadelauluun on tehnyt Reino Helismaa. Alkuperäisteksti Erik Olsoni ja Brita af Geijerstam.
Lähde: Suuri toivelaulukirja 10, Porvoo, 1996.
Suomeksi A.A. Milnen teoksen Nalle Puh Rakentaa talon ovat suomentaneet esimerkiksi Annikki Saarikivi (1949)ja Kersti Juva (1977). Kersti Juvan suomentaman kirjan runot on riimitellyt Panu Pekkanen.
Vertaamalla kirjojen ja Helismaan tekstiä huomaa niissä suurta yhtäläisyyttä. Helismaan tekstissä sataa vettä, mutta varpaat palelevat molemmissa.
PS. Kirjassa Nalle Puhin suosituimmat kertomukset, 2002, on kyseinen runo saanut nimekseen Ulkoilmalaulu.
Ilmaus "tuhansien järvien maa" on lähtöisin J. L. Runebergin Maamme-laulusta (Vårt land), sen kymmenennestä säkeistöstä: "Totuuden, runon kotimaa, / maa tuhatjärvinen - " ("O land, du tusen sjöars land"). Tämä kuuluu käytetyimpiin fraaseihin Suomen ulkomaisessa matkailupropagandassa.
Isossa-Britanniassa M. Harland & Son -kustantamo julkaisi vuonna 1899 briteille tarkoitetun Suomen-matkaoppaan, jonka nimi oli Finland : the land of a thousand lakes ("Suomi, tuhansien järvien maa"). Kirjaan sisältyi Maamme-laulu kokonaisuudessaan englanniksi.
Lähde:
Sakari Virkkunen (toim.), Suomalainen fraasisanakirja. Otava, 1981
Sven Hirn & Erkki Markkanen, Tuhansien järvien maa : Suomen matkailun historia. Matkailun edistämiskeskus, 1987
Tiedot Suomen Pankin johtokunnan jäsenistä (mukaan lukien pääjohtajat) löytyvät Suomen Pankin vuosikertomuksista, jotka löytyvät mm. Suomen Pankin kirjastosta.
Tässä myös luettelo pääjohtajista (johtokunnan puheenjohtajista) vuodesta 1812 alkaen:
Claes Johan Sacklén 1812 — 1816
Carl Johan Idman 1817 — 1820
Otto Herman Lode 1820 — 1827
Johan Gustaf Winter 1827 — 1840 1840 — 1841
Carl Wilhelm Trapp 8.7.1841 — 2.2.1853
Axel Ludvig Bom 1853 — 1856
Alex Federley 1853 — 1854
Robert Trapp 1854 — 1856
Frans Ivar Edelheim 7.5.1856 — 29.4.1858
Wilhelm Blidberg 29.4.1858 — 5.10.1861
Carl Isak Björkman 8.1.1862 — 30.6.1866
Victor v. Haartman 28.11.1866 — 1.10.1870
August Florin 20.10.1870 — 30.6.1875
Gustaf Samuel von Troil 17.12.1875 — 12.1.1884...
Kirjastokortti on henkilökohtainen, mutta varauksia voi kyllä noutaa toisen puolesta. Helsingin kaupunginkirjaston käytäntöjen mukaan on kaksi vaihtoehtoista tapaa toimia:
1)Varausten noutaja lainaa varaukset omalle kirjastokortilleen. Noutajan ei siis välttämättä tarvitse ottaa mukaansa sen henkilön kirjastokorttia, joka alkujaan on varaukset tehnyt. Paperisia tai sähköpostitse tulleita noutoilmoituksiakaan ei tarvita. Hakijan pitää vain muistaa kenen nimellä varaukset hyllyssä odottavat. Lainatut varaukset poistetaan sitten varaajan tiedoista, jotta ne eivät palautuksen jälkeen lähde tulemaan samalle ihmiselle uudestaan.
2)Jos hakija lainaa varaukset varaajan kortille, tarvitsee hän mukaansa päivätyn ja allekirjoitetun valtakirjan....
”Sokerilla makeaksi” –laulun suomenkieliset sanat löytyvät Suuren toivelaulukirjan osasta 15 ja Disney laulukirjasta (Warner/Chappell Music Finland, 1998). Laulun alkuperäinen nimi on A spoonful of sugar, ja tämän suomennoksen on tehnyt Ulla Renko.
”Valvo vain” –laulun esitys tekstityksineen löytyy YouTubesta: http://www.youtube.com/watch?v=G05QqwDxKwk. Laulun alkuperäinen nimi on Stay awake. Laulun esittää Marjorie, joka esittää sen myös Maija Poppanen –elokuvan suomenkielisessä versiossa (http://www.elonet.fi/title/ek2eum/muut).
”Elämäni mun” –laulun löysin vain Maija Poppanen –elokuvan suomenkielisestä versiosta. Laulun alkuperäinen nimi on The perfect nanny. Suomeksi sen esittää Tom Pöysti (http://www.elonet.fi/title/ek2eum/muut...
Pirjo Mikkosen Sukunimet-teos (julkaistu v. 2000) kertoo sukunimestä seuraavaa. Kallunki on Kuusamossa ja Sallassa 1700-luvulta asti esiintynyt sukunimi. Vielä ainakin 1990-luvun lopulla nimi oli pohjoinen, eli nimenkantajat asuivat mm. Kuusamossa, Rovaniemellä, Torbniossa, Oulussa ja Haapajärvellä. Nimi pohjautunee paikannimeen Kallunkijärvi, johon sisältyy poron päänahasta tehtyä kenkää, kallokasta, merkitsevä sana. Selitys voi liittyä myös muinaisruotsalaiseen henkilönimeen Karlunger.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisema Suomalainen paikannimikirja (2007) kertoo Kallunki-nimisiä kyliä olevan Kuusamossa ja Sallassa, samoin Kallunkijärvi löytyy molemmista paikoista. Kylät sijaitsevat niemillä, joiden muoto voidaan nähdä...
Tilastokeskuksen sivuilta löytyvien palkkatilastojen mukaan sähköasentajan peruspalkka on 2138 euroa. Tieto on vuoden 2004 tilastosta, jossa ovat valtion kk-palkat ammatti- ja virkanimikkeen mukaan. Miehillä ja naisilla on tilaston mukaan sama palkka.
Tilastot löytyvät tilastokeskuksen sivuilta http://www.tilastokeskus.fi . Asiasanalla palkat pääsee etenenmään kohtaan palkkarakenne, josta voi tutkia eri alojen ja eri työnantajaryhmien palkkoja.
Laura-nimen taustalla on nimi Laurentia (lat. Laurentumissa asuva; laakeripuun lehdillä koristeltu tai seppelöity). Katolisessa kirkossa Laura-nimi liitetään espanjalaiseen nunnaan Cordobasta. Perimätiedon mukaan hän kuoli marttyyrina noin v. 864, muistopäivä 19.10. Italialainen runoilija Petrarca (k. 1374) omisti sonetteja rakastetulleen Lauralle, mistä juontaa Laura-nimen suosio etunimenä.
Nimi Riikka (tai Riika) on lyhentymä Fredrikasta ja muista riika-loppuisista nimistä (Henriika, Eriika, Ulriika). Fredrik-nimen sisarnimi Fredrika pääsi alunperin almanakkaan kuningas Kustaa IV Adolfin Fredrika-puolison (k. 1826) kunniaksi. Miehen nimi Fredrikin taustalla on muinaissaksan 'fridu', suoja, suojelija, rauha sekä 'rich', valta-alue,...
Taika
Suomen sanaan "taika" pohjautuva etunimi, jolloin lähinnä tulevat kysymykseen tämän sanan merkitykset kiehtova, salaperäinen voima, lumous.
Tinka
Naisen nimi. Ei tietoa alkuperästä. Äänneasultaan viittaisi Inka-nimeen.
Sinna
Sisällöltään epäselvä nimi, mahdollisesti lähtökohtana on 'Sini(kka)' tai 'Sina', 'Siina'. Toisena mahdollisuutena on Signen kansanomaisiin muuntumiin kuuluva 'Sinne'.
Sinja
Naisen nimi. Ei tietoa alkuperästä.
Suomalainen Senja-nimi on alkuaan kreikkalaisen Ksenia-nimen muunnos. Venäjällä nimestä on useita muunnoksia, kuten Kseneja, Aksinja, Ksenja... Voisi siis olla muunnos Senjasta.
Piitu
Naisen nimi, luultavasti 'Beatan' muunnos. Beata on johdettu latinan sanasta beatus 'onnellinen, autuas', ja siitä on...
Maalauksen luonnoksessa vuodelta 1885 nuoren naisen vierellä on vastasyntynyt vauva. Luonnos tunnetaan yleisesti nimellä "Salasynnyttäjä". Seuraavana vuonna valmistuneessa lopullisessa versiossa Gallen-Kallela oli luopunut salassa synnyttämisen teemasta. "Eksynyt" tunnetaan myös sen vaihtoehtoisella nimellä "Tyttö palaneessa metsässä". Näin voi päätellä Gallen-Kallelan näyttelyluettelon kuvista, jotka löytyivät kirjasta: Akseli Gallen-Kallela : Ateneum 16.2.-26.5.1996, Turun taidemuseo 26.6.-1.9. 1996 / [kirjan toimittaja Juha Ilvas] [Helsinki] : Suomen taiteen museo, Ateneum, 1996.
