Painos on yhdellä kertaa painettu erä jotakin painatetta. Laitos taas on painotuotteen versio.
Uudistettu laitos poikkeaa enemmän alkuperäisestä painotuotteesta kuin uudistettukaan painos. Voi olla myös esim. Kalevalan kuvitettu laitos tai lyhennetty laitos.
(Lähde: Suomen kielen perussanakirja 2)
Etsimäsi Lentokone-niminen kappale on äänitteellä Hip hoi, musisoi. Se on Hattulan kirjastossa saatavilla CD:nä. Hämeenlinnan kirjaston kokoelmassa levyä ei ole.
Anarkistin keittokirja on William Powellin kirjoittama vuonna 1971 julkaistu teos, joka sisältää esimerkiksi räjähteiden ja aseiden valmistusohjeita. Teokseen pohjautuen on myös vuonna 2002 ilmestynyt samanniminen elokuva.
Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Anarchist_Cookbook
Hyvä paikka lähteä tekemään tutkimusta ja tiedustelemaan lisäneuvoja on Siirtolaisuusinstituutti, http://www.migrationinstitute.fi/fi. Sen sivuilta löytyy yhteys Siirtolaisrekisteriin sekä oppaita sukulaisten etsimiseen. Siirtolaisuusinstituutin palveluista on osa maksullisia.
Siirtolaisrekisteristä löytyy tietoja siirtolaisrekisteri, jossa on matkustajaluetteloita, passiluetteloita ulkoasiainhallinnona arkiston aineistoa. Sen käyttö on maksullista, http://www.migrationinstitute.fi/fi/sukututkimus/siirtolaisrekisteri
Oppaita sukututkijalle http://www.migrationinstitute.fi/fi/sukututkimus/oppaat
Erityisesti hyvältä aloituspaikalta vaikuttaa Sukututkija siirtolaisten jäljillä, http://www.migrationinstitute.fi/files/...
1930-1970 välisiä sanoma- ja aikakauslehtiartikkeleita ei vielä ole talletettu kirjastoissa käytössä oleviin artikkelitietokantoihin, joten yksittäisiä artikkeleita ei voi niiden avulla hakea. Kirjastot kuitenkin säilyttävät vanhoja sanomalehtiä ja aikakauslehtiä sekä mikrofilmattuina että painettuina. Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmista löytyy mikrofilmeinä Etelä-Pohjanmaan paikallislehtiä, joita voi selata kirjastossa. Ainakin seuraavia sanomalehtiä kannattaisi selata, sulkeissa miltä ajalta lehteä kokoelmasta löytyy mikrofilmeinä:
Etelä-Pohjanmaa (16.08.1919 - 30.09.1988)
Ilkka (20.04.1906-)
Järviseudun Sanomat (11.6.1962-23.6.1982)
Järviseutu (10.9.1937-24.7.1977)
Vaasa (30.01.1902-)
Mikrofilmien lukulaitteille...
Kari Suomalainen kuoli 78-vuotiaana 10.8.1999. Hänen toivomuksestaan hautajaiset pidettiin perhepiirissä.
Vaimo Lippe Suomalainen kertoo kirjassaan Elämässä kiinni, että siunaus tapahtui myös Pyhän Henrikin kirkossa. Karin tahdon ja tarkkojen ohjeiden mukaisesti hänen tuhkansa siroteltiin järveen Kokkokallion edustalle Visavuoressa. Valkeakosken Sääksmäellä sijaitseva Visavuori on kuvanveistäjä Emil Wikströmin museona toimiva taiteilijakoti. Kari Suomalainen oli taiteilija Emil Wikströmin tyttärenpoika.
Lähteet:
http://www.visavuori.com/
Suomalainen, Lippe: Elämässä kiinni
Hei !
Kirjastosta löytyy ryijykirjoja, esim. Tikkurilasta myös käsikirjaston puolelta, sijainti on luokassa 76.2. Kuvia löytyy myös googlen kuvahaulla hakusanalla ruusuryijy. Suomen käsityön ystävät ry:n www.suomenkasityonystavat.fi sivuilla on lisää kuvia ja yhteystiedot kysymyksiä varten. Hinnan arvioinnissa kannattanee turvautua antiikkihuutokauppojen http://www.antiikkilinkit.fi/antiikkihuutokaupat/ asiantuntijoihin.
Loispistiäiset ovat hyönteisiä, jotka elävät toukkavaiheensa loisimalla toisessa niveljalkaisiin kuuluvassa isännässä - joko isännän pinnassa tai sisällä. Aikuistuttuaan loispistiäset poistuvat isännästään ja elävät vapaana liikkuen. Tällaisia osan elämästään vapaana ja osan loisena eläviä eliöitä kutsutaan parasitoideiksi. Tietoa loispistiäisistä löytyy esim. seuraavista teoksista: Metsän salainen elämä, Gaudeamus, 2016 ja Suomen luonto: Selkärangattomat, Weilin Göös, 1998. Kirjoissa mainitaan, että loispistiäiset valitsevat isännäkseen vain harvoja lajeja.
Entä varsinainen kysymys: Voisiko loispistiäinen teoriassa elää ihmisen ihokudoksessa? Tiedustelin asiaa Helsingin yliopiston lunnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta http://...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan mukaan Onatsu-nimen pohjana on karjalainen kutsumanimi Onanie, Onaska ja Ono(i). Venäjässä vastaavat nimet ovat Anania ja Ona (heprean Ananias, Hananja). Ondrein (Andrei) puhuttelumuoto on saattanut olla Onu tai Ona. Onatsu-nimessä on laatokankarjalaiselle nimistölle tyypillinen pääte –tsu, joka on ilmeisesti saanut venäjästä vaikutteita. Päätettä on käytetty suomalaistenkin sanojen nimijohtimena.
Sukunimi Onatsu on tunnettu Salmissa. Salmin lahden rannalla on myös kylä nimeltä Onattšu.
Mikkonen Pirjo – Paikkala Sirkka: Sukunimet (Otava, 2000)
Peetu on vanhastaan ollut Pietari-nimen kutsumamuoto, nykyään myös mm. Petrin, Peterin, Pertin, Pertun ja Petran lempinimi. 1970-luvulta alkaen Peetua on käytetty myös virallisena nimenä. Pietari taas on tullut kreikan kalliota merkitsevästä nimestä Petros ja sen muunnelmasta Petrus. (Lähde: Saarikalle ja Suomalainen, Suomalaiset etunimet)
Näyttää museokuoriaisen toukalta. Lisätietoja löytyy Helsingin kaupungin sisätilojen tuholaiset -sivustolta:
https://sisatilojentuholaiset.fi/entextile-pestsimages-of-textile-pests…
Hei!
Suomalaisista nimistä on kirjastoissa monia kirjoja, jos haluat tutkia niitä tarkemmin.
Oman nimesi alkuperä löytyy esim. kirjasta Kustaa Vilkuna: Suuri nimipäiväkalenteri.
Nella on lyhennelmä Petronellasta. Nellan ja Petronellan päivän säästä on ennustettu tulevan kasvukauden ilmoja. Pyhä Petronilla on antanut nimensä almanakkaan. Petronella on muinaisroomalaiseen Petronius-sukuun kuuluva naisen nimi: Se lienee johdettu kreikan sanasta petra= kallio.
Savon kielen seuran jukaisemassa Aakusti-lehdessä on julkaistu otsikolla ”Työpaikkavoimistelua savolaisittain” ohjelma, johon kuuluu osat ”Yläpiän kuntoottaminen” ja” Kokonnaan rentoottaminen”. Rentoutusohjelma sisältää tekstin ja kuvat. Ohjelma löytyy kirjallisena Kuopion kaupunginkirjaston maakuntakokoelmasta, joten sitä kannattaa kysyä kirjastosta. Ohjelmasta löytyy myös muunnelmia verkosta, esim. Savolaisjuttuja-sivustolta:
http://users.jyu.fi/~kirkopo/savo/?sivu=tyopaikkavoimistelu
Tallenteena ohjelmaa emme valitettavasti löytäneet. Olisikohan mahdollista, että se on ollut silloin 1990-luvulla kollegallasi hänen tai jonkin Savon murteen taitajan toimesta kasetille luettuna?
Helsingin kaupunginkirjaston käytössä olevat skannerit ovat tasoskannereita. Nämä skannerit soveltuvat huonosti aukeavien kirjojen skannaukseen, eivätkä ne ole automatisoituja.
Kansalliskirjaston Mikkelin konservointikeskuksessa on nähtävästi ainoa automaattiskanneri Suomessa. Automaattiskanneri soveltuu hyväkuntoisten ja vahvapaperisten kirjojen skannaamiseen. Skanneri soveltuu A5–A1-kokoisille kirjoille. Oheisella sivulla kuva skannerista. http://www.digiwiki.fi/fi/index.php?title=Mallity%C3%B6nkulku:_Skannate…
Robottiskanneri, jota on myös esitelty Suomessa. http://www.treventus.com/
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/tapahtuma/329/
Valkjärvi kuului Viipurin suojeluskuntapiirin alueeseen. Piiri sai tehtäväkseen laatia ja tarkistaa operatiiviset evakuointisuunnitelmat. Työn aikana luetteloitiin elollinen ja eloton materiaali. Kuljetustarpeet laskettiin. Kuljetusvälineiden määrä arvioitiin ja kuormausasemat tarkistettiin. Oli tarkoitus mm. ohjata Kannakselta lähtevät evakkojunat yhtä matkaa suoraan purkuasemilleen Koti-Suomeen ja huolehtia siitä, että saman kunnan evakot ohjattaisiin samaan sijoituskuntaan. Suunnittelijoiden työpäivät olivat pitkiä, esimerkiksi vuonna 1943 klo 8-21, eikä vapaapäiviä pidetty.
Junanvaunuista ja hevosista oli puutetta. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua 9.6.1944 suomalaisia joukkoja kuljetettiin itään päin ja junat tulivat tyhjinä...
Tieto Kiviniemen kirjasta Rakkaan lapsen monet nimet (1982): Minea -nimi esiintyy mm. Sinuhe-kirjassa (ilm. 1945), jossa Minea ja Merit ovat Sinuhen rakastettuja. Eero Kiviniemen kirjassa Iita Linta Maria, etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen nimestä on kaksikirjoitusasua: Minea ja Minnea. Eeva Riihosen kirjassa Mikä lapselle nimeksi? (1992): voi olla Vilhelmiinan lyhennys. Wilhelmiinasta taas ao. kirjassa sanotaan, että se on muinaissaksan Wilhelmin sisarnimi (Wilhelmille kuuluva, mahtava suojelija). Valitettavasti paikalla ei olut muita nimikirjoja, mutta lisää löydät www.lapinkirjasto.fi, klikkaa aineistohalu ja varaukset, ja haussa voit käyttää asiasanaa etunimet.
Näistä kirjoista löytyy runoja, joissa on mukana kettu ja karhu:
Kantola, Kaisa: Hiirenvilkkaa (1984) s. 44
Pohjanpää, Lauri: Lastenrunoja (1962) s. 11,13
Västäräkki vääräsääri ja yli 600 muuta suomalaista lastenlorua, kansanrunoa ja hokemaa (2004) s.61, 203
Kappaleen nimi on Tumman orren alla. Sävel on trad. ja sanat on tehnyt Juha Vainio. Kappaleen ovat levyttäneet Esa Niemitalo (äänitteillä Hissun kissun ja Laulelmia) sekä Taisto Ahlgren (äänitteellä Pettäjän tie). Sanat löytyvät mm. kirjasta Juha Vainio: Sellaista elämä on ; toim. Jaakko Salo. Helsinki : Kirjayhtymä, 1993.
Valitettavasti taiteilijasta ei löytynyt paljoakaan tietoa. Hänestä on kirjastonhoitajalta kysytty aiemminkin, ja tämän vastauksen mukaan taiteilija asui noin v. 1955 Marttilassa. Hänen oikea nimensä on U. Peuralahti, mutta hän on tehnyt taidetta myös nimellä K. Siltala.
http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=48b14fc8-7f9a-4aa…
