Kysymäsi kirja on todennäköisesti Heikki Salon Kahlekuningaslaji, joka opastaa laululyriikan kirjoittamiseen. Kirjan 1. painos ilmestyi vuonna 2006 Liken kustantamana.
Muuta suomenkielistä kirjallisuutta aiheesta ei oikein löydykään, mutta englanninkielistä on Pirkanmaan kirjastoissa jonkin verran saatavilla. Aiheeseen johdattavat esim. nämä:
Appleby, Amy: You can write a song (Amsco, 1995)
Gillette, Steve: Songwriting and the creative process : suggestions and starting points for songwriters (Sing Out, cop. 1995)
Leikin, Molly-Ann: How to write a hit song : the complete guide to writing and marketing chart-topping lyrics & music (Hal Leonard, cop. 2000)
Rooksby, Rikky: Melody : how to write great tunes (Backbeat Books, 2004)...
Espoossa käytössä oleva HelMet-kirjastokortin voi omistaa, vaikka asuisikin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Jos siis haluat, voit pitää kortin. Mikäli korttia ei käytä useaan vuoteen, tiedot katoavat lopulta kirjaston asiakasrekisteristä.
Kirjastokortin voi halutessaan myös lopettaa, jos sitä ei enää käytä. Se onnistuu käymällä missä tahansa Espoon, Helsingin, Vantaan tai Kauniaisten kaupunginkirjaston palvelupisteessä ja esittämällä kirjastokortin ja kuvallisen henkilöllisyystodistuksen. Jos kortilla ei ole maksuja eikä lainoja, se voidaan poistaa saman tien.
HelMet-verkkokirjastosta sen enempää kuin muistakaan tietokannoista, esim. Suomen kansallisbibliografiasta Fennicasta, ei ole mahdollista tehdä sellaista hakua, joka erottaisi kunkin teoksen ensimmäiset painokset omaksi listakseen. Hakuihin tulevat mukaan myös saman teoksen eri ISBN-numerolla julkaistut uudet painokset eri vuosilta. Niinpä näistä hakutuloslistoista on usein varsin työlästä päätellä, missä järjestyksessä teokset alun perin ovat ilmestyneet.
Kirjailijan teosten ilmestymisjärjestys onkin yleensä helpompi selvittää muuta kautta kuin tietokantahaulla. Esim. Wikipediassa ja muissa tietosanakirjatyyppisissä julkaisuissa on yleensä kunkin kirjailijan teosluettelo ilmestymisjärjestyksessä ja alkuperäisine julkaisuvuosineen.
Jos...
Jaakko Rugojevin dokumentaarinen romaani Majuri Vallin rykmentti kertoo "majuri Vallin komentaman karjalaisen jalkaväkirykmentti 126:nnen vaiheista heinä-joulukuussa 1941 Karjalan rintamalla käytyjen raskaiden puolustustaistelujen aikana" (s.3 tekijän alkusanoista). Kirjan luku Vedenpaisumus Poventsassa kertoo tästä Stalinin kanavan sulkujen räjäytyksestä.
Kirjan lyhennetty versio ilmestyi suomeksi 1988 (287s.) ja 2. korjattu painos 1990 (439s.). Kirjaa on useissa Kymenlaakson kirjastoissa.
Ranskalaisen runoilijan Jean Cocteaun päiväkirjoista on suomennettu vain kirja nimeltä Oopiumi: päiväkirja vieroituskuurin ajalta (suomentaja Sirkka Suomi, 1987).
Tässä kirjassa Cocteau käsittelee muutamassa kohdassa unia ja unta, mutta kysymäsi kaltaista katkelmaa siitä ei löytynyt.
Cocteaulta on julkaistu useita päiväkirjoja, joista löytyvät tiedot alla olevasta bibliografiasta:
http://www.jeancocteau.net/oeuvre_bibliographie_en.php
Kysymäsi Cocteaun päiväkirjan katkelma löytyy englanniksi myös Jonathan Carrollin romaanista Outside the Dog Museum, mutta tätäkään teosta ei ole suomennettu:
http://books.google.fi/books?id=bZ14pa_B3RYC&pg=PA28&dq=And+then+I+real…
Pirjo Mikkosen Suomalaiset sukunimet -kirjan mukaan sukunimet Aalto ja Aaltonen ovat yleisempiä nuorista harkiten otetuista nimistä, joilla on korvattu useita ruotsalaisia sukunimiä vuosina 1906-1936.
Mikkosen teoksessa on myös tieto: "nimi on lyhyt, se sisältää luontoaiheisen sanan ja sijoittuu aakkosten alkupäähän".
Väestörekisterikeskuksen sivuilta voi myös käydä katsomassa, kuinka monta Aalto-nimen edustajaa Suomessa on: http://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/"
Sanojen alkuperää voi tutkia etymologisesta sanakirjasta.
Sana 'osoite' on johdettu verbistä 'osoittaa'. Elias Lönnrot otti sen käyttöön merkityksessä 'osoitus, näyte, viite'. Nykymerkitys on ollut sanakirjassa ensi kerran vuonna 1853.
Sanaa 'avio' on kysytty aikaisemmin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Vastaus ja käyty keskustelu löytyy Hakemistosta asiasanalla 'avioliitto'.
http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=cf0642a1-5b…
Lähteitä:
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOYpro, 2009)
Meri, Veijo: Sanojen synty (Gummerus, 2002)
http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/asiasanahakemisto/
http://www.suomisanakirja.fi/
Suomen museoliitto suosittelee kirjaa Rohmut ja riesat toimittanut Outi Nummi. Se on kuulemma ensimmäinen suomenkielinen tunnistusopas.
HelMetistä löysin hakusanalla tuhohyönteiset myös pari muuta ehdokasta.
Lasse Jansson: Sisätilojen tuhoeläimet, 2012 ja niiden torjunta sekä
Tuula Putus: Elinympäristömme pienet tuholaiset : viihtyvyys- vai terveyshaitta, 2013.
Netin tiedot ovat tosiaan moninaiset ja usein ainakin kuvien kohdalla aika puutteelliset.
Löysin kuisten yhden sivusto, jota uskallan suositella, vaikka se on kaupallisen toimijan sivusto. Sivulla on kuitenkin hyvät tunnistuskuvat ja joopa lähdeviitteet mainittu.
http://www.hyonteismaailma.fi/
Mikko Niskasen vuonna 1983 ohjaamasta elokuvasta Mona ja palavan rakkauden aika ei valitettavasti ole tehty tallennetta, ei kirjastolevitykseen eikä myytäväksi.
Elokuva on esitetty Ylellä vuosina 1992, 2012 ja 2014. Teidän kannattaa esittää Ylelle uusintatoive elokuvasta.
http://www.elonet.fi/fi/elokuva/102832
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/
https://palaute.yle.fi/
Keräsin pienen listan omia ja kollegani suosituksia. Mukana on niin nuorten- kuin aikuistenosastolle sijoitettuja kirjoja, joiden voisi arvella sopivan tuollaiselle ikäryhmälle. Tässä siis lista:
– Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki (Gummerus, 2017), aavikkofantasiaa ja nuoret päähenkilöt
– Maria Carole: Tulen tyttäriä (Osuuskumma, 2014), kahden naisen välinen rakkaustarina fantasiamaailmassa
– Samuel Davidkin: Esikoisten lunastus (Johnny Kniga, 2016), dekkari
– Magdalena Hai: Haiseva käsi (Karisto, 2016), nuorille suunnattua kauhua.
– Kati Hiekkapelto: Kolibri (Otava, 2013), maahanmuuttajatemaattinen dekkari
– Juha Jyrkäs: Oivas Repänen : Kainoan musta linna (Kuoriaiskirjat, 2017), suomalaista barbaarifantasiaa
– Jari Järvelä: Metro-...
Internetistä löytyy osoitteesta http://www.gsansom.demon.co.uk/vfaero/oneoff/vf11.htm tieto, että ensimmäinen
Pääskysen prototyyppi eli de Havilland DH.108 Swallow TG283 lensi ensimmäistä kertaa 15. 5. 1946. Toinen prototyyppi TG306 lensi ensimmäistä kertaa kesäkuussa 1946. Kolmas Pääskynen VW120 lensi ensimmäistä kertaa 24. 7. 1947. Tämä kolmas koneista oli ensimmäinen kone, joka Britanniassa ylitti äänen nopeuden. Tämä tapahtui Internet-sivun mukaan 9. 9. 1948. Vuonna 1950 viimeisinkin näistä koneista tuhoutui.
Suomen kansalliskielet suomi ja ruotsi ovat laissa määritellyt, de jure. Kenellä tahansa henkilöllä on siis oltava mahdollisuus käyttää näitä kieliä viranomaisten kanssa asioidessa.
Yhdysvalloissa englannin de facto -status tarkoittaa sitä, että käytännössä kaikki viralliset asiat hoidetaan englanniksi ilman, että siitä on sen erityisemmin laissa määrätty. Osavaltiot voivat kuitenkin itse päättää millä kaikilla kielillä tällaiset viralliset palvelut, esimerkiksi autokoulut, tarjotaan.
Sanakirjan määritelmä virallisesta kielestä:
https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/official-language?
Kielilaki 423/2003 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030423#L1P1
Haminassa ei toiminut jatkosodan aikana varsinaista sotasairaalaa. Kyseessä on todennäköisesti Haminan alueella toimineen Jalkaväen Koulutuskeskus 17:n (Jv.Koul.K.17) sairaala, joka tunnettiin myös Haminan varuskuntasairaalan nimellä. Varuskuntasairaalaan toimintakertomus löytyy Kansallisarkiston digitaaliarkistosta. Valokuvia sairaalasta ei näyttäisi olevan puolustusvoimien SA-kuvien joukossa. Mahdollisia valokuvia voisi tiedustella esimerkiksi Haminan kaupunginmuseosta tai RUK-museosta.
Lisätietoja koulutuskeskuksen toiminnasta esim. Rela, M. (2006). Hamina, varuskuntakaupunki: 2 osa, [1930-luvulta 2000-luvulle]. Hamina: Kymimedia ja Jalkaväen koulutuskeskus 17:n asiakirjoista.
Ilmausta “äää” käytetään luultavasti jonkinlaisena äännähdyksenä, joka voi merkitä asiayhteydestä riippuen vaikkapa yllättyneisyyttä tai harmistuneisuutta. Jossakin yhteydessä sillä saatettaisiin kuvata vaikkapa vauvan itkua. Heikki Paunosen slangisanakirja ”Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii” (WSOY, 2005) kertoo, että ilmauksen lyhyempi muoto ”ää” on huudahdus, jonka merkitykseksi sanotaan ’(voi) ei!’. Kenties pidempi muoto voi antaa ilmaukselle enemmän painokkuutta.
Porin kaupunginkirjastossa on mm. seuraavia värianalyysiä käsitteleviä kirjoja:
Buschel, Christel: Värianalyysi
Jackson, Carole: Kaunistu väreillä
Spenser, Carol: Carol Spenser's style directions for women
Spillane, Mary: Jokanaisen väri- ja tyyliopas.
Kirjat ovat luokassa 59.31. Voit itse hakea kirjoja Santsi-aineistorekisteristä
osoitteesta http://kirjasto.pori.fi/riimi/zgate.dll
Valitse Pikahausta asiasana-haku, sopivia hakusanoja ovat mm. värit, pukeutuminen.
Kyseessä lienee varmaan laulu "Me kaikki kiitämme tee-vee-ällää" vuodelta 1985. Kyseinen kappale löytyy ainakin cd:ltä GOODMAN, Irwin : Dirly dirly dee. 2001 (alunperin 1985) ja kasetilta GOODMAN, Irwin : Irwinin parhaat 2. 1989. Saatavuus- ja sijaintitiedot pääkaupunkiseudulla selviävät Plussa-tietokannasta http://www.libplussa.fi/
Kyseinen lp-levy löytyy esim. Kouvolan kaupunginkirjaston kokoelmista. Voit saada sen lainaksi Helsingin kaupunginkirjaston kaukopalvelun kautta. Kaukolaina maksaa 4 euroa / kirja. Kaukolainapyynnön voit tehdä oheisella lomakkeella:
http://www.lib.hel.fi/kaukopal/pyynto.htm
Levy on myös Kansan arkistossa Helsingissä.
http://www.kansanarkisto.fi/
Kirjastot toimivat koko maan kattavana kirjastoverkkona. Helsingin kaupunginkirjasto - Yleisten kirjastojen keskuskirjasto toimittaa kokoelmistaan muille kirjastoille kaukopalveluna sekä lainoja että jäljenteitä. Asiakas saa siis kirjaston omista kokoelmista puuttuvan teoksen kaukolainattua lähikirjastoonsa.
Miksi sitten kaikkien kirjastojen kokoelmat eivät ole kattavat? Kirjastolaki- ja asetus määrittelevät yleisten kirjastojen toiminnan tehtävät ja puitteet. Kuntalaisille kirjastojen käyttö on pääsääntöisesti maksutonta. (Kirjastolaki nro 904/1998, §5).
Kirjastotoiminta rahoitetaan verovaroin. Kunnat vastaavat yleisten kirjastojen rahoituksesta. Kunnat saavat kirjasto- ja tietopalvelujen järjestämiseen valtionosuutta. Kunnat voivat...
