Koskisen episodien nimet ja niiden juonenkulut osuvat koko lailla yksiin Seppo Jokisen kirjojen nimien ja juonien kanssa, joten televisiosarjan osien yhdistäminen niitä vastaaviin kirjoihin on helppoa. Tv-sarja ei täysin noudata kirjojen ilmestymisjärjestystä, ja neljännen ja viidennen Koskinen-tarinan (Koskinen ja taikashow, Koskinen ja kreikkalainen kolmio) se sivuuttaa kokonaan.
Kausi 1 (kirjan nimi suluissa; hakasuluissa oleva luku ilmaisee, kuinka mones Koskinen-kirja on kyseessä):
1. Raadonsyöjä (Koskinen ja raadonsyöjä) [2]
2. Siimamies (Koskinen ja siimamies) [1]
3. Pudotuspeli (Koskinen ja pudotuspeli) [3]
4. Hukan enkelit (Hukan enkelit) [6]
5. Piripolkka (Piripolkka) [7]
Kausi 2
1. Vilpittömässä mielessä (Vilpittömässä...
Tällaisen oletuksen todentaminen ei ilman perusteellisia tutkimuksia liene mahdollista, ellei joku satu tuntemaan runoilija Leons Briedisiä ja pääse tältä kysymään. Briedis on Latviassa arvostettu runoilija ja lauluntekijä (Raimonds Paulsin kanssa on syntynyt noin 150 laulua tässä käsitellyn lisäksi), joten mahdotonta ei liene saada häneen kontaktia.
Kuvataiteilija Pirosmanin esiintyminen laulun venäjänkielisessä tekstissä ei välttämättä edes ole viittaus Georgian suuntaan. Pirosmani on laajasti tunnettu ja suosittu taiteilija, joka uskoakseni voi hyvinkin esiintyä romanttisessa laulussa ihan itsenään. Laulun alkuperäisessä tekstissä (löytyvät esim. täältä: http://www.dziesmuteksti.lv/songs.php?val=D&pageNr=1&SongID=3518) mitään...
Kyseessä on laulu, joka tunnetaan nimillä ”Vitamiiniviisu” ja ”Viisu vitamiineista”. Laulun on sanoittanut Uuno Tupasela. Hän on myös mahdollisesti säveltänyt laulun tai vaihtoehtoisesti käyttänyt jotakin kansansävelmää sen pohjana.
Laulun sanat näyttävät löytyvän vain teoksesta "Iskelmäkalenteri" (Kanerva, 1945). Mikäli teosta ei löydy omasta lähikirjastostasi, voit tiedustella mahdollisuutta tilata se kaukolainana. Teos kuuluu esimerkiksi HelMet-kirjastojen ja Piki-kirjastojen kokoelmiin.
Lähteet:
https://finna.fi
http://www.helmet.fi/fi-FI
https://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena
Entinen Överby trädgårdsskola toimii nykyään Yrkesinstitutet Sydvästin (http://www.yi.sydvast.fi ) yhteydessä. Yrkesinstitutet Sydväst puolestaan on entinen Yrkesinstitutet Praktika. Useat Instituutin etusivulla olevat linkit eivät tällä hetkellä toimi. Linkki Yrkeshögskolan Sydväst toimii, ja sivulla, jolle se aukeaa, on ohjeet yhteishaulle keväällä 2003. Tästä päättelen että toimimattomista linkeistä huolimatta tämä on voimassaoleva sivusto.
http://www.yi.sydvast.fi > Yrkesehögskolan Sydväst > Trädgårdsnäring
Yrkesinstitutetin käyntiosoite: Inspektorsgränden 3, 02940 Esbo. Puhelin: 09 887 0710, fax 09 8870 7130.
Jani on suomalainen vastine nimelle Jan, joka on ruotsinkielinen lyentymä nimestä Johannes.
Johannes on alunperin hepreaa ja tarkoittaa Jahve on osoittanut armon, Jumala on armollinen. Nimi on suosituimpia nimiä. Jani nimisiä on suomessa 25050 miestä ja Johannes-nimisiä miehiä on 232688. Katso lisää
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/nimipalvelu_etunimitop.asp?L=1 .
Kysymyksesi on sikäli kinkkinen koska asia riippuu hieman siitä miten älypuhelin määritellään. Esimerkiksi kommunikaattoreita pidetään ensimmäisinä älypuhelimina. Ensimmäinen kommunikaattori oli vuonna 1993 julkaistu IBM Simon. Nokia taas esitteli vuonna 1996 älypuhelimen Nokia Communicatorin. Ensimmäisenä modernina älypuhelimena taas voidaan pitää ruotsalaisen Ericssonin vuonna 2000 markkinoille tuomaa R380-matkapuhelinta. Suomessa älypuhelin yleistyi vasta 2010-luvulla.
Lähteet:
Kettunen, Niko & Paukku, Timo: Kännykkä. Lyhyt historia. (SKS, 2014)
https://yle.fi/uutiset/3-8745568
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84lypuhelin#cite_note-7
Maakuntakirjastojen monihaulla löytyy kaksi teosta, jotka käsittelevät Shindo-venyttelyä, Päivi Järvisen Shindo : rentoutus ja venyttely, Hki : Create amove, 2004, 1 cd-äänilevy (35 min.)+ tekstiliite (16 s.) sekä Shindo kehotyöskentelyopas / Samuli Kinnunen, Kazuko Kuratomi, Hki : Shindo, 2004 (23 s., kuv.). Teoksia ei ole Hämeenlinnan kirjaston kokoelmissa, mutta niistä voi tarvittaessa tehdä kaukolainapyynnön lähimpään kirjastoon tai lomakkeella kirjaston kotisivun kautta. Lisätietoa aiheesta löytyy seuraavista verkko-osoitteista:
http://www.shindo.fi/
http://www.kurssiyhdistys.fi/opas/kehotyostkentelyopas2004.html
http://paivijarvinen.maanite.fi/sivut/shindo.html
Kanadalaisen Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan kirjat ovat ilmestyneet seuraavassa järjestyksessä:
Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie, 2009, suom. Maija Paavilainen, 2014)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag, 2010, suom. Laura Beck, 2014)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (A Red Herring Without Mustard, 2011, suom. Maija Heikinheimo, 2015)
Filminauha kohtalon käsissä (I Am Half-Sick of Shadows, 2011, suom. Maija Heinkinheimo, 2016)
Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Speaking from Among the Bones, 2013, suom. Maija Heikinheimo, 2016)
Kuolleet linnut eivät laula (The...
Kuopiota pommitettiin talvisodassa 6.1.1940, 2.2.1940, 3.2.1940 ja 5.3.1940 ja jatkosodassa 1.7.1941. Nämä tiedot löytyvät Bengt Fagerlundin kirjasta Sotaa ja leikkisotaa – sota-ajan kuopiolaisnuoret muistelevat. Kirjassa on paitsi muisteluja myös paljon tietoa sotien ajan Kuopiosta. Kirja on mm. Maaningan kirjaston kokoelmissa. Jonkin verran tietoa löytyy myös yleisemmistä sotiamme käsittelevistä kirjoista, esim. neljäosaisesta Talvisodan historia ja kuusiosaisesta Jatkosodan historia –kirjasarjoista.
Ilmeisestikin sama leima on tämän barokkikynttelikön takana:
http://cgi.ebay.pl/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=170173751255
Valitettavasti tämänkään esineen myyjä ei kerro valmistajaa.
Voisikohan kyseessä olla saksalainen tehdas Ritzenhoff & Breker, joka tunnetaan myös nimellä R&B:
http://www.productpilot.com/en/suppliers/ritzenhoff-breker-gmbh-co-kg/
http://www.ritzenhoff-breker.com/kontakt.php
En kylläkään onnistunut löytämään heidän sivuiltaan kuvia niistä leimoista, joita tämä vuonna 1810 perustettu tehdas on aikojen saatossa käyttänyt. Asiaa kannattaisi ehkä kysyä suoraan heiltä; sivuiltahan löytyy yhteystiedot.
Varmemman vastauksen pystyisi luultavasti antamaan myös joku suomalainen antiikin arvioija, vaikkapa Hagelstam...
Armeijan saappaissa on levytetty v. 1962, mutta sanoja siihen ei löydy, ei kyllä levyäkään kirjastoista, joka on ilmestynyt Esa Saarion laulamana singlelevyllä ja julkaistu samannimisellä kokoelmakasetilla v. 1990.
Virallinen = julkista valtaa edustava. Virallinen suojelija antaa suostumuksellaan nimensä tapahtuman tms. käyttöön, ja lisää näin arvovallallaan tapahtuman julkisuutta ja painoarvoa. Suojelija on asian takana ja kannattaa asiaa, jota tapahtuma edustaa. Ei hänellä ainakaan laissa määrättyjä velvollisuuksia ole. Hän on arvovaltainen symbolinen tukija.
Lähteet:
Nykysuomen sanakirja 3 : S-Ö. 1980.
Kielitoimiston sanakirja 3. osa : S-Ö. 2006.
Saimme vastauksen neuropsykologian professori emeritus Veijo Virsulta.
Aikuisen ihmisen aivot ovat hyvin suojatut normaalia liikkumista ja jopa kilpavoimistelua koskien. Aivojen hermosoluja ja niiden yhteyksiä toisiin aivosoluihin tuhoutuu kuitenkin jo suhteellisen pienten iskujen vuoksi haitallisesti. Siten esim. nyrkkeily, tappelu (etenkin pään potkiminen ja kaatuminen), kolarit ja putoamiset voivat johtaa pään iskujen määrästä ja voimakkuudesta riippuen suurempiin tai pienempiin aivovaurioihin.
Iskujen lisäksi ikääntyminen, sairaudet, hapenpuute ja myrkyt (mm. alkoholi) saavat aikaan vahingollista solutuhoa.
Sen sijaan en uskoisi, että normaali pään omaehtoinen kääntely taikka mikään satunnaisesti käytetty Linnanmäen laite voisi...
Hei,
Mistä on pienet tytöt tehty -loru on alunperin englantilainen lastenloru, jonka Kirsi Kunnas suomensi. Loru on ilmestynyt Kunnaksen teoksessa Hanhiemon iloinen lipas (WSOY 1954). Teoksessa on runoja, jotka Kunnas on vapaasti riimitellyt vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheista (alkuteos The Tall Book of Mother Goose, 1942).
Suomen tekijänoikeuslain (8.7.1961/404) neljännen pykälän mukaan:
"Sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen.
Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen...
Kati on Katarina-nimen lyhentymä. Katarinan alkuperä on kreikan sanassa "katharós", joka merkitsee puhdasta tai siveää. Nimi on ollut kristikunnassa erittäin suosittu, ja katolisessa kirkossa on 15 tämännimistä pyhimystä. Muita tunnettuja historiallisia nimen kantajia ovat mm. Martti Lutherin puoliso Katarina von Boran, tsaaritar Katariina Suuri ja italialainen nunna ja mystikko Katarina Sienalainen. Kati on ollut Suomen almakassa vuodesta 1973.
Kristiina tulee kreikan ja latinan sanasta Christiana, joka merkitsee naispuolista Kristuksen kannattajaa, kristittyä naista. Myös tämännimisiä pyhimyksiä on useita. Suomen almakassa nimi on ollut vuodesta 1705.
Lähde: Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja (WSOY 2001)
Riisiviini ei ole, kuten olet etsintäsi tuloksena havainnut, eurooppalainen
saati suomalainen ilmiö. Japanissa riisiviiniä kutsutaan SAKEksi ja Kiinassa,
missä kyseisen juoman valmistus ja käyttö on runsasta se tunnetaan
riisiviininä. Riisiviinin valmistusohjetta en löytänyt, teoksessa Alexis
Lichine's New Encyclopedia of Wine riisiviinin valmistusta kuvataan näin:
This traditional Chinese drink is made by sweetening and fermenting glutinous
rice or millet. Sakesta puolestaan: It is made from rice which is
cleansed and steamed and allowed to ferment. Toward the end of the fermentation
period more rice is added, then the sake is drawn off, filtered, and
put into casks for maturing.
Hiroshi Kondo on kirjoittanut kirjan sakesta: The Book of...
Aapeli on suomalainen muoto nimestä Aabel, joka juontuu heprean nimestä Hevel, 'henkäys'. Raamatussa Aabel oli Aatamin ja Eevan toinen poika. Abel-nimi on Suomessa esiintynyt kalentereissa vuodesta 1646 lähtien, Aapeli vuodesta 1908. Lähde: Kustaa Vilkuna, Etunimet (Otava 2005)
Kyseinen säe on Lauri viidan runosta "Onni", joka löytyy mm. teoksesta Lauri Viita: Kootut runot. 3.p., WSOY, 1975. Teoksen viimeinen runokokoelma on nimeltään "Viimeinen sikermä" ja se sisältää runon "Onni"(1965). "Onnissa" on 8 osaa ja osa 5 alkaa: "Läikähti lämmin lämmintä vasten..."
