Kyseessä on ilmeisesti M Mapes Dodgen nuortenkirja "Hopealuistimet". Teos julkaistiin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1922 ja sittemmin uudelleen vuosina 1956, 1959, 1967 ja 1982.
Kirjasammosta voi lukea kirjan juoniselostuksen. Sivu aukeaa alla olevasta linkistä. Netistä löytyy myös kuvia kirjan kannesta.
Kirja näyttää kuuluvan varsin monien Suomen yleisten kirjastojen kokoelmiin.
Lähteet:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aue4aafb1b-b485-40ca-baf0-f8…
http://www.sadunkirjat.fi/lasten-kirjat/183-mmapes-dodge-hopealuistimet…
https://finna.fi
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/
Suomentajan työ on … parhaimmillaan näkymätöntä, mutta se on silti laadun tae. Nykykääntäjien ammatti-kunta tekee tunnettua taitajan työtä, alan parhaat tekijät osaavat ammattinsa! He hallitsevat niin lähde- kuin kohdekielenkin, he tuottavat suomenkielistä kirjallisuutta, luovat kieltä ja vaikuttavat sen käytäntöihin.
Edellinen kappale on suora lainaus kirjasta Suom. huom. (WSOY), jonka on toimittanut Kristiina Rikman, satojen suosittujen ulkomaisten teosten suomentaja.
Kokoelmassa Rikmanin lisäksi kolmetoista suomentajaa kertoo konkreettisin esimerkein, miten he kääntämisen kokevat ja miten he kääntäjinä toimivat.
Käännöskonventiot muuttuvat ajan myötä. Kääntäminen on luova prosessi. Hyvältä kääntäjältä edellytetään lähtökielen ja –...
Kyseessä on ilmeisesti rikostarina nimeltä Verenpunaiset kivet, joka löytyy Leena Lehtolaisen kirjasta Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia. Melko pitkässä Verenpunaiset kivet -tarinassa päähenkilöinä on kaksi naispoliisia, Anna Harmaja ja Laura Sarkkinen. Yhdessä vaiheessa Anna ja Laura ajavat Kajaaniin. Kertomuksessa on henkilöitä nimeltä Leivonen, Harakka, Kiuru ja Rastas.
Tällä hetkellä eräpäivätiedot yms. voi pääkaupunkiseudulla tarkistaa vain paikan päällä Vantaan, Espoon, Helsingin ja Kauniaisten kaupunginkirjastojen itsepalvelupäätteillä. Ensimmäisen tunnusluvun saa kirjaston henkilökunnalta (paikan päällä). Tulevaisuudessa on kylläkin mahdollista asioida suoraan www-sivujen kautta. Odotellaan...
Tarkkaa vastausta kysymykseen ei voi antaa. Missään maassa tuskin kirjataan asukkaiden ravintotottumuksia systemaattisesti eikä vegaaniksi tarvitse julkisesti julistautua ja tulla tilastoiduksi. Lisäksi vegaaneja on monta lajia ja usein myös vegetaristit lasketaan vegaaneiksi. Täsmällisiä tilastoja ei siis ole. Suomalaisista arvellaan yhden prosentin olevan vegaaneja. (MTV3, uutiset). Yleisesti arvellaan määrän kasvavan, koska vegaanius on nykyisin trendikästä.
Maailmalla vegaanien määrästä on erilaisia tietoja. Usein vegaanien määrä ilmoitetaan oleva 1-2 prosenttia väestöstä. Maailman väestön määrän arvellaan olevan noin 7.8 biljoonaa, jolloin vegaaneja olisi noin 78 miljoonaa. Eri nettitiedot kuitenkin vaihtelevat reippaasti....
Sanoilla "Kun Herra ynnä Pyhä Pietari" alkaa Eino Leinon runo "Legenda". Lasse Vahtolan säveltämä "Legenda" sisältyy nuottiin "Nuoren seurakunnan veisuja", osaan 11 (Nuorten keskus, 1981). Nuotissa on melodianuotinnos, sointumerkit ja sanat. Nuotti on saatavissa esimerkiksi Varastokirjastosta, mutta samanlainen nuotinnos tästä laulusta sisältyy myös uudempaan nuottiin "Klassikkoveisut" (LK-kirjat, 2011), joka on saatavissa myös Joensuun kaupunginkirjastosta.
Tämän runon on säveltänyt Lasse Vahtolan lisäksi moni muukin, ainakin Einojuhani Rautavaara, Kari Haapala, Lauri Ikonen, Raimo Tanskanen ja Perttu Hietanen.
Sydämen asialla on kuvattu eri puolilla Yorkshirea. Aidensfieldin kylää sarjassa "esitti" Goathland. Sarjan myöhemmät tuotantokaudet on kuitenkin kuvattu oikean Goathlandin asemesta studioon rakennetussa jäljitelmässä.
Sydämen asialla (TV Series 1992–2010) - Filming & Production - IMDb
Goathland, Yorkshire | History, Beautiful Photos, & Visiting Information (britainexpress.com)
Kansalliskirjaston tietueessa Reino Helismaa on merkitty Fahr-jenkan säveltäjäksi ja sanoittajaksi, tietueessa on lisätietojen kohdalle kirjoitettu, että Helismaan on luultavasti sanoittaja. Jenkka oli Fahr-leikkuupuimuri mainos. Se löytyy Kansalliskirjastossa kuunneltavien tallenteiden lisäksi CD-levyltä Rahojen rytmiä ja 55 muuta mainosiskelmää, joka on useiden kirjastojen kokoelmissa, myös Kouvolan kirjastossa. Sanoja ei löytynyt muuten kuin vain alkua "Tästä se leikkuupuimurilaulu railakkaasti alkaa", joten ne täytyy kuunnella levyltä.
Ilmeisesti valssi on soitettu äänilevyltä, jolla on ollut vain kaksi kappaletta, ja äänite on tehty ennen vuotta 1965. Fenno-levytietokannan teoshaulla löytyy ”Carmen Sylva” -nimisestä kappaleesta aikarajauksella 1899-1965 seitsemän viitettä, joista potentiaalisia ehdokkaita ovat Taito Vainion äänilevy, jonka A-puolella on kappale ”Itämaan ruusuja” ja B-puolella ”Carmen Sylva” (Rytmi 45-R6390, 1959), ja Eino Grönin äänilevy, jonka A-puolella on ”Carmen Sylva” ja B-puolella ”Itämaan ruusuja” (Philips 340631PF, 1963). Jos kysymyksessä oli jompikumpi näistä, oikea häävalssi olisi ollut ”Itämaan ruusuja”.Jos äänilevy olikin vanhempi gramofonilevy eli savikiekko, voit avata Fenno-levytietokannan sivulta Rainer Strömmerin kirjan ja etsiä...
Näyttää pitkää nenää on käännös mm. englanninkielen idiomeista Thumb one's nose ja Cock a snook. Stack Exchange-verkko, joka kertoo koostuvansa 183 Q&A -yhteisöstä, mukaan lukien Stack Overflow on suurin ja luotettavin verkkoyhteisö kehittäjien oppimiseen, jakamiseen ja uransa rakentamiseen. Siellä kirjoitetaan (vapaasti suomennettuna):"Totuus on, että meillä ei ole aavistustakaan, mistä tämä idiomi (Cock a snook) tulee. Pilkan ele, jonka se kapseloi, on peukalon laittaminen nenälle ja sormien ojentaminen. Niiden heiluttaminen on valinnaista, mutta se parantaa huomattavasti loukkauksen tehokkuutta. Ele on laajalle levinnyt, mutta sen nimet vaihtelevat: snookin nostaminen on lähinnä brittiläinen nimi sille, mitä amerikkalaiset...
Simo Hämäläisen Suomalainen sotilasslangi -sanakirjan (1963) mukaan niksmanni on yhdistelmä sanoista niksi ja saksmanni.LähdeSimo Hämäläinen: Suomalainen sotilasslangi https://finna.fi/Search/Results?lookfor=suomalainen+sotilasslangi&type=…
Paras paikka selvittää, miten kuvia lötyy, on lienee Suomen Kansallismuseo http://www.nba.fi/natmus/infofin.htm, PL 913, 00101 Helsinki , Puh. (09) 40 501, Faksi (09) 4050 9400 ja kansallismuseo@nba.fi sekä Museovirasto, Nervanderinkatu 13, PL 913, FIN-00101 Helsinki Puh. (09) 40 501, Faksi (09) 4050 9300, htt://www.nba.fi
Lisäksi kannattaa ottaa yhteyttä seuraaviin paikkoihin:
Kaupunginarkisto, http://www.hel.fi/tietokeskus/kaupunginarkisto/index.html, Eläintarhantie 3 F, 00530 Helsinki, jossa on erillinen tutkijapalvelu. Avoinna ma-pe klo 9.00-16.00, asiakirjoja tuodaan tutkijasaliin klo 15.00 saakka. Toimitusaika on noin 15 minuuttia, puh 1691
Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto, http://www.hel.fi/kaumuseo/palvelut.html Sofiankatu...
Helsingin kauppakorkeakoulun kirjastossa on tietokanta nimeltä THES = Helsingin kauppakorkeakoulussa tehtyjä pro gradu -tutkielmia sisällysluetteloineen. Markkinointi-instituutissa on kirjasto, josta kannattaa kysyä, onko siellä luetteloa tehdyistä opinnäytteistä. Martinlaaksossa on Mercuria Business School EVTEK, jonka kirjastosta myös voi kysyä tehdyistä lopputöistä. Kannattaisi ehkä katsoa seuraavien kirjojen lähdeluettelot: Yrityksen asiakasmarkkinointi/Seija Bergström ja Unohtuiko asiakas/Tuire Ylikoski. Jos haet omatoimisesti tietokannoista, käytä hakusanaa ASIAKKAAT ja ASIAKKUUS.
Tervasaaresta löytyy vähän tietoa monesta eri lähteestä, mutta mitään koottua Tervasaaren historiikkiä en löytänyt. Museoviraston kirjastossa ja Helsingin kaupungin tietokeskuksen arkistossa (Kunnalliskertomukset) kannattaa itse käydä selaamassa kirjoja.
Tervasaaren nimi on vanhoissa kartoissa ollut 1640-luvulla Tiäruholmen, Tiärholmen 1721, Tjärholmen 1781 ja Tjärholm 1845. Nimi johtuu saarella olleesta tervahovista eli tervan vientiä harjoittavien kauppiaiden varastoaitoista. Suomenkielinen nimi on ollut käytössä 1800-luvun lopulta lähtien. Nykyiset nimiasut vahvistettu vuonna 1909.(Lähde: Helsingin kadunnimet)
Tervasaaren vaiheista kerrotaan Helsingin kaupungin historiassa(osa I), Eino E. Suolahden kirjoittamassa kappaleessa...
Aidi Vallik on virolainen kirjailija. Hänen teoksistaan on suomennettu vain Ei mikään kiltti tyttö. Virke-lehdessä n:o 4/2002 on Jani Antamon artikkeli tästä kirjasta. Samassa yhteydessä käsitellään muitakin Otavan Voltti-kirjoja.
Saat kirjastokortin käymällä jossakin Espoon, Helsingin tai Vantaan kirjastossa. Kirjastojen osoitteet ja aukioloajat löytyvät verkosta osoitteesta http://www.helmet.fi . Kortin saadaksesi sinun on todistettava hekilöllisyytesi, samalla saat myös tunnusluvun. Sitten voitkin tehdä varauksia ja myös uusia lainojasi verkossa. Oppilaitosten kirjastoihin sinun täytyy hakea erillistä kirjastokorttia.
Kirjoituskoneen historiasta kertoo esimerkiksi teos Harlio, Raimo: Kiehtovat wanhat kirjoituskoneet, Helsinki] : Suomen liikemiesten kauppaopiston säätiö, 2000.
"Karstulan laulu" -nimistä kappaletta ei valitettavasti löydy Jyväskylän kapunginkirjaston kokoelmasta; ei myöskään muista maakuntakirjastoista, joista sitä olisi voinut pyytää kaukolainaksi.
Karstulan kirjaston kokoelmasta sen sijaan löytyy levynä ja kasettina "Kaipaan karstulaa/Karstula soi 2", jossa etsimämme kappale on. Ohessa kirjaston yhteystiedot:
http://karstula.kirjas.to.
Puh: 014-4596635
e-mail: kirjasto@karstula.fi
Jyväskylän kaupunginkirjaston kaukopalvelu voi myös tiedustella Karstulasta, voivatko he lähettää levyn tai kasetin Jyväskylään, jos kysyjä asuu Jyväskylässä. Ottakaa kaukopalveluun yhteyttä, olkaa hyvä. Yhteystiedot:
Puh. 014-624433
e-mail: kauko.palvelu@jkl.fi