Otavan suuressa keittokirjassa on 1 kg hirvipaistille seuraavat marinadiohjeet:
Perinteinen: 3-4 dl olutta, 2 dl viinietikkaa, 0,5 l vettä, 1 viipaloitu punasipuli, 5-6 valkopippuria ja 5-6 neilikkaa.
Sitrusmarinadi: 1 pullo punaviiniä, 1 dl konjakkia, 1 dl öljyä, 1 paloiteltu sitruuna, 1-2 paloiteltua appelsiinia, 5-7 katajanmarjaa hieman murskattuna, 1 suuri viipaloitu sipuli.
Anna lihan marinoitua jääkaapissa 2 päivää. Ruskista paisti kovalla lämmöllä voissa joka puolelta 3-4 min. sivua kohti. Lisää pataan siivilöity marinadi ja lihaliemi (0,5 l). Hauduta miedolla lämmöllä paistia n 2 tuntia. Ota liha padasta. Siivilöi paistosliemi ja kiehauta. Yhdistä 2-3 rkl voita ja 1 rkl vehnäjauhoja ja suurusta liemi seoksella. Lisää kermaa ja ja...
Jännityskirjallisuuden ja salapoliisikirjallisuuden (dekkarit) raja ei ole selkeä. Jännityskirjallisuuden genrerajat ovat vaikeasti määriteltäviä ja usein ne lomittuvat toistensa kanssa. Tutkija Jan Brobergin (1984) mukaan jännityskirjallisuus voidaan jakaa kuuteen ryhmään:
1. arvoitusdekkari eli palapelidekkari
2. kovaksikeitetty dekkari
3. käänteinen dekkari (inverted story)
psykologinen trilleri
The Crime Novel
4. poliisiromaani
5. historiallinen dekkari
6. vakoojatrilleri
Jännityskirjallisuus tarkoittaa laajempaa kokonaisuutta mihin kuuluvat kaikki kuusi edellämainittua genreä. Arvoitusdekkarin tyylipiirteet ovat: juoni, miljöö, ajankuva, yhteiskuntakuva ja henkilökuvaus. Vakoojatrillerissä korostuvat seuraavat tyylipiirteet tässä...
HelMet-verkkokirjastosta ( http://www.helmet.fi/ ) löytyy muutamia suomenkielisiä levytyksiä Violeta Parran laulusta Gracias a la vida. Haku onnistuu helpoimmin napsauttamalla etusivun linkkiä "Tarkenna hakua", kirjoittamalla hakukenttään "Elämälle kiitos" ja valitsemalla pudotusvalikosta aineistolajiksi CD-levy.
Liisa Tavin esityksen lisäksi CD:llä löytyy Arja Saijonmaan levyttämä versio. Siinähän on eri teksti kuin Tavin levytyksessä. Saijonmaan esityksen nimi on "Miten voin kyllin kiittää", mutta koska laulu ehkä yleisemmin tunnetaan nimellä "Elämälle kiitos", se löytyy myös tällä nimellä.
Lisäksi löytyy kokoelma-CD, jonka nimi on "Elämälle kiitos" ja jolla esiintyy useita artisteja. Tässä Parran laulun esittäjäksi on merkitty Machu...
Kysymykseesi ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Itse uskon, että kauhu kiinnostaa ainakin kahdesta syystä: kun elämä tuntuu tylsältä, pitää olla jotakin mielikuvitusta kiihottavaa. Lukiessa voimme kuvitella kirjoissa kerrotut asiat, ja ne saattavat alkaa elää omassa mielikuvituksessamme.
Toisaalta kauhukirjallisuudessa käsitellään yleensä yliluonnollisia ja selittämättömiä asioita. Sellaiset asiat kiinnostavat, koska koemme, ettemme tunne todellisuuden luonnetta niin hyvin kuin haluaisimme. Ns. irrationaalinen eli selittämätön asia kyseenalaistaa koko rationaalisen eli järkeen perustuvan maailmankuvamme: tulee tunne siitä, että mikä tahansa on mahdollista, ja sehän on sekä pelottavaa että ihanan jännää.
Ilkka Mäyrä antaa esseessään...
Juonen käännekohdalla tarkoitetaan yleensä kohtaa kirjassa, jossa asiat kääntyvät päähenkilön kannalta selkeästi joka huonompaan tai parempaan suuntaan. Kannattaa lukea kirja tarkkaan ja etsiä tällainen kohta. Kirjaa lukematta sitä on vaikea sanoa.
Meidän tuntemaamme Robin Hoodia sellaisenaan on tuskin ollut olemassa. Hän on pikemminkin yhdistelmä monesta eri tarinasta. Kronikoitsijoiden tiedot Robin Hoodin elinajasta vaihtelevat. Robin, tai Robert, on yksi yleisimmistä keskiajan Englannin nimistä. Hood on myös yleinen sukunimi, erityisesti Yorkshiressa, mistä useat Robin Hood -tarinat ovat lähtöisin. Robin Hoodiksi on siis tarjolla useita eri kandidaatteja. Robin Hood esiintyy useissa keskiaikaisissa balladeissa, joista varhaisin `A Gest of Robyn Hode` on vuodelta 1320. Ensimmäinen kirjallinen viite on puolestaan vuodelta 1377. Tuntematon käsikirjoitus noin vuodelta 1600 kertoo Robinin syntyneen Locksleyssa Yorkshiressa. 1500-luvun jälkipuoliskolla hänen mainittiin olleen...
Helsingissä kaikissa Helmet-kirjastoissa on mahdollista tulostaa. Kirjastoissa, joissa on itsepalvelutulostus, saat viisi sivua ilmaiseksi aina kolmen kuukauden jaksolla. Ylimeneviltä sivuilta veloitetaan 40 senttiä sivulta. Lista kirjastoista, joissa on itsepalvelutulostus löytyy pudotusvalikosta Helmet-palvelusivustolta kohdasta Kirjastot ja palvelut.
Vantaalla voit tulostaa kaikissa muissa toimipisteissä paitsi Pähkinärinteen tai Hiekkaharjun kirjastoissa. Vantaan kirjastoissa saa 20 tulostetta ilmaiseksi. Lopuista sivuista veloitetaan 40 senttiä sivulta.
http://www.helmet.fi/Preview/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Lainaajat_ja_maksut(37588)
http://www.helmet.fi/Preview/fi-FI
Richard III:
"Nyt nurpeuden talven meillä muutti/Aurinko Yorkin kesäks ihanaksi." (Paavo Cajander).
Hamlet-sitaatti on hankalampi: en löydä tekstistä riviä 201 1. näytöksen 1. kohtauksesta. Line 175 on viimeinen. Täsmennätkö kysymystä, niin lähetän käännösvastineet useasta eri käännöksestä.
Siteeraamasi virke aloittaa Arto Mellerin runon ”Emmä kysy”, joka sisältyy kokoelmaan Viiden aistin todistus (Otava, 1990). Teoksen saatavuustiedot voit tarkistaa pääkaupunkiseudun Helmet-tietokannasta: www.helmet.fi .
Runo löytyy netitse monilta sivuilta, mm. alla olevalta:
http://varssyja.wordpress.com/juhannus-tervehdyksia/
Varsinaisissa muumikirjoissa runoa ei ole. Tove Jansson -seurasta arveltiin, että se saattaisi olla Tove Janssonin varhaisempaa tuotantoa johonkin Muumien oheistarkoitukseen. Se voisi olla myös sanoitus lauluun.
Mutta valitettavasti alkuperäistä runoa ei löydetty.
Tämä aivastusloru on vanha lastenloru, josta on eri kielillä, myös suomeksi, eri versioita. Alkuperäistä lienee mahdotonta löytää. Wikipedia (artikkeli sneeze/aivastus) kirjaa englanniksi kolme erilaista, yhden espanjan- ja yhden ranskankielisen:
https://en.wikipedia.org/wiki/Talk%3ASneeze
Joissakin versioissa aivastuksiin liitetään myös viikonpäiviä. Kirjassa Hanhiemon runoja, johon on koottu mm. loruja ja muuta englantilaista lastenperinnettä, liitetään mukaan myös viikonpäivät. Kaija Pakkasen suomennoksessa vuodelta 1977 loru alkaa näin:
"Aivastus maanantaina pelkkää pahaa tuo, aivastus tiistaina vieraan suukon tuo..." (s. 76)
Maaningalta tuli tällainen pieni historiikki:
Maaninka, Sinikiven meijeri, Tavinsalmen kylä RN:o 1:6, sijaitsee Tavinniemellä Ruokoveden rannalla.
Meijeritoiminta Sinikivessä alkoi 1906, kun sinne perustettiin Maaningan osuusmeijeri. Meijerin sijaintiin vaikutti sen kuljetuksille tärkeä laivaliikenne; Sinikiveen rakennettiin myös oma laivalaituri.
Ensimmäiseksi meijerirakennukseksi kaavailtiin Venäjänsaaressa sijainnutta tohtori Walmarin huvilaa. Huvilan osti kuitenkin Halolan (Valtion koetila Halola) isäntä Andersson, joka siirrätti sen kirkonkylälle. Meijerin alkutaival ei ollut helppo. Toimintavaikeuksien lisäksi myös alueelle rakentaminen osoittautui vaikeaksi; maapohja oli pehmeä ja se oli paalutettava.
Sinikiven rakennusmestarina...
Kyseessä lienee Jaakko Hirvosen kaksiosainen teos Viitasaaren Monthan-Storckovius-Moisio -sukukirja vuodelta 1992. Sitä tai mitään sentapaisia ei mainita bibliografioissa (Fennica CD-ROM, jossa kotimainen kirjallisuus vuodesta 1900 lähelle nykyhetkeä; Suomen historiallinen bibliografia, kattaa vuodet 1544-1996). Sitä ei ole Suomen Sukututkimusseuran kirjastossa eikä mainitemassanne Suolahden kaupunginkirjastossa.
Suolahden vihjeen perusteella teos löytyi Jyväskylän kaupunginkirjastosta, jossa sitä on yhdet kappaleet maakuntakokoelmassa (ei lainata). Teos on ns. harmaata kirjallisuutta, jonka tavoittaminen kirjastolaitoksen kautta on hiukan hankalaa. Ehkä parhaiten sen saisi ostamalla tekijältä; kustannuspaikaksi Jyväskylä mainitsee...
"Vaari Oskar Kuivanen, tehtaantyömies (14.5.1864 Eräjärvellä-5.6.1938 Tampereella) ja mummo Maria Vilhelmiina o.s. Laitinen (20.2.1865 Lempäälässä-5.10.1945 Tampereella) olivat Maunon isän vanhemmat."
Aki Hietala, Mauno Kuusisto : kauniiden laulujen laulaja
Ó:n alkuperäinen merkitys iirin kielessä on 'pojanpoika'. Iirissä sana liitetään todellisen tai kuvitellun esi-isän (ei siis välttämättä isoisän) nimen genetiiviin.
Esim. Ó Briain on Brianin pojanpoika/Brianin jälkeläinen (Briain on Brian-nimen genetiivi).
Useat iirinkieliset sukunimet esiintyvät käytännössä englantilaistetussa muodossa, esim.
Ó Briain: (O’)Brien, (O’) Brian
Ó Cinnéide: (O’)Kennedy
Ó Riagáin: Reagan
Tapa tietysti muistuttaa suomessakin tuttua patronyymirakennetta
http://de.wikipedia.org/wiki/Irische_Familie
Lucan päivä näyttäisi olevan 18. lokakuuta.
Ks. http://italian.about.com/library/name/blname_luca.htm
http://www.excite.it/almanacco/santodelgiorno/2003/10/18
Näillä sivuilla todetaan, että nimipäiviä kyllä juhlitaan Italiassa, jopa yhtä innokkaasti kuin syntymäpäiviä.
Koira-aiheisia runoja on sekä yksittäisissä runokirjoissa että -kokoelmissa. Lähikirjastostasi löytynee Mervi Kosken Lastenrunojen hakemisto 1 ja 2, joiden avulla voi jäljittää sopivia runoja. Esimerkiksi Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tuluskukkaro ja Elina Karjalaisen Uppo Nallen kootut runot sisältävät useitakin koira-aiheisia runoja.
Suomen kielen perussanakirjan mukaan hovineiti, hovinainen on hovissa palveleva aatelisnainen. Kamarineiti, -neito, -neitsyt on varsinkin ylhäisönaisen seuraneiti.
Suomen kielen perussanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1990.
Sivusta-adjutantti lienee sama kuin sivusadjutantti, hallitsijan henkilökohtaisesta adjutantista aikoinaan käytetty nimitys.
http://runeberg.org/pieni/4/0117.html
http://www.saunalahti.fi/hirvela/historismi_sivut/ammatit%20a-k.html
Internetistä Ilkka Remeksestä löytyy tietoa mm. kirjailijan kotisivuilta. Elämästään hän kertoo erityisesti kotisivujen osiossa nimeltä Työhuone, joka on osoitteessa http://www.ilkkaremes.com/tyohuone/biografia.html
Ilkka Remeksestä kerrotaan myös suomalaisia kirjailijoita esittelevillä Sanojen aika -sivustolla osoitteessa
http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-fi/kirjailija.aspx?PersonId=42&PageC…
Myös Wikipediasta löytyy tietoa Remeksestä osoitteesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkka_Remes
Seuraavissa kirjoissa on esittelyt Remeksestä ja erityisesti hänen tuotannostaan:
Haasio, Ari: Kotimaisia dekkarikirjailijoita, 2001.
Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita, 2006.
Tarkka, Pekka: Suomalaisia nykykirjailijoita. 6. uud. laitos,...
Kirsti Aapala kirjoittaa Kielikello lehdessä 4/1997 artikkelissa Leivät ja leivonnaiset:
"Kukko on tavallisesti ruistaikinakuoreen leivottu, usein leipämäinen paistos, joka on täytetty esimerkiksi kalalla, lihalla tai lantulla: kalakukko, muikkukukko. Nimitys kukko voi liittyä huippua ja kukkuraa tarkoittavaan sanaan kukku, jonka yhteyteen kuuluu myös kukkula. Nimityksen perusideana olisi kohouma: kukot ovatkin yleensä korkeita mataliin piirakoihin verrattuina. Toisen käsityksen mukaan syötävä kukko olisi samaa lähtöä kuin eläimen nimitys kukko."
