Itsepalvelutulostus on ollut kokeilussa Helsingin kaupunginkirjastossa. Sitä on tarkoitus laajentaa useisiin kirjastoihin vuoden 2015 aikana.
Tällä hetkellä kirjautuminen on mahdollista vain niissä kirjastoissa, joissa palvelu on käytössä eli Kontulassa, Kalliossa ja Kirjasto 10:ssä.
Palvelua voi käyttää edellä mainituissa kirjastoissa voimassa olevilla kirjastotunnuksilla eli se ei edellytä erillistä rekisteröitymistä.
Yksi nykykirjallisuudelle tyypillinen piirre on hajanaisuus. Tyylilajejakin on monia. Humppa ja rock eivät taida enää riittää: muita tyylilajeja voisivat olla esimerkiksi blues, punk, jazz, disko, heavy metal ja ooppera, jos musiikkitermejä haluaa käyttää.
Hyviä, mielenkiintoisia ja ei aivan helposti luokiteltavia suomalaisia nykykirjailijoita, ovat omasta mielestäni esimerkiksi Sofi Oksanen, Rosa Liksom, Juha Hurme, Johanna Sinisalo, Pajtim Statovci, Laura Lindstedt, Mikko Rimminen ja Ranya Paasonen. Humppaa he eivät minusta edusta, eivät ehkä rock-osastoakaan, mutta kirjoittavat jokainen omalla, kiinnostavalla tavallaan.
Alla linkkejä muutamille sivuille, joilla suomalaista nykykirjallisuutta myös käsitellään:
http://blogit.image.fi/...
Tiedustelin asiaa Vantaan kaupunginkirjaston hankintaosastolta, ja minulle vastattiin, että ainakaan vielä Vantaalle ja Espooseen ei olla hankkimassa UHD Blu ray-levyjä, koska ne tarvitsevat omat soittimensa. Tilannetta kuitenkin seurataan, eli jos UHD lyö itsensä läpi formaattina asiaa mietitään uudelleen.
Kirjastojen verkkokirjastoista voi hakea teoksia suomenruotsalaisesta kansanmusiikista tai kyseistä musiikkia hakusanoilla "suomenruotsalaiset", "kansanmusiikki" ja valita aineistolajiksi esim. "teksti" tai "cd". Vaski-kirjastojen kokoelmista löytyy näillä hakusanoilla esimerkiksi Finlands svenska folkinstitutin julkaisuja eri aiheista. Teoksessa Paimensoittimista kisällilauluun (1976) käsitellään myös hieman suomenruotsalaista kansanmusiikkia Ann-Mari Häggmanin artikkelissa Ruotsalaisseutujen pelimannit ja soittimet.
Suomenruotsalaista kansanmusiikkia cd-muodossa löytyy esimerkiksi Svenska Litteratursällskapet i Finlandin sarjasta Finlandssvensk Folkumusic (tai Finlandssvensk folkmusik). Artisteista ja pelimanniyhtyeistä mainittakoon...
Tikkurilan kirjaston Vantaa-kokoelmassa on 1950- ja 1960-luvun Helsingin maalaiskunnan osoitekarttoja:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__SHelsingin%20maalaiskunnan%20osoitekartta__Orightresult__U?lang=fin&suite=cobalt
Vantaa-kokoelmasta ei aineistoa lainata. Tikkurilan kirjastoon voi karttoja mennä tutkimaan. Mahdollisesta kaukolainasta lukusaliin voi kysyä elokuussa kaukopalvelun palattua kesätauolta. Digitaalisina karttoja ei ole.
En löytänyt tälle ilmiölle vastausta sääilmiöistä kertovasta kirjallisuudesta, joten varmistin asian Ilmatieteen laitokselta. Sieltä todettiin, ettei juuri auringon punaisuudelle löydy omaa erityistä nimeä.
Auringon noustessa tai laskiessa pilvettömällä taivaalla se näyttää punertavalta. Tämä johtuu siitä, että auringon ollessa matalalla taivaanrannassa auringon säteet joutuvat kulkemaan pisimmän matkan halki ilmakehän, jolloin sininen sirottuu auringon valosta pois ja jäljelle jäävät punertavat värisävyt. Ilmassa leijuvat epäpuhtaudet, savu, utu yms. aiheuttavat samanlaisen sinistä valoa hävittävän ilmiön; savun ja udun läpi aurinko näyttää punertavalta.
Tätä fysikaalista ilmiötä, joka aiheuttaa auringon valon punertumisen...
Geologimme mukaan kyseessä on liuske ja sen täytyy olla enemmänkin tumman harmaa kuin tumman sininen kiilleliuske, jonka väri syntyy hienorakeisesta mustasta biotiitista, jota esiintyy päämineraalina. Jos biotiittiliuskeessa on runsaasti sinistä kordieriittimineraalia, saattaa se hieman vaikuttaa kiven yleisväriin. Valaistusolosuhteet vaikuttaa myös, usein valokuvissa tummanharmaat biotiittirikkaat kiilleliuskelaatat näyttävät tummansinisiltä.
Kirjassa Virkkunen, Marjatta, Partanen, Seppo J & Rask, Markku (2001).
Suomen kivet: koru-, jalo- ja rakennuskivet, kivet harrastuksena, kivet arkeen ja juhlaan
sanotaan liuskeista mm. seuraavaa:
Liuskeeksi sanotaan metamorfortuneita sedimenttikiviä, joille usein on tyypillistä hyvä lohkeavuus...
Wärtsilän telakalla sattui 19.3.1965 tulipalo, josta uutisoitiin varsin näyttävästi: "Lähes valmis Finnhansa tuhoutui. Liekehtivä alus vaarassa kaatua".
Helsingin Sanomien artikkelin mukaan valtavalla voimalla levinnyt tulipalo tuhosi Suomen suurimman, rakenteilla olleen autolautan sisustuksen täydellisesti. Palon alkusyytä ei tuossa vaiheessa tiedetty. Sammutustöissä loukkaantui kolme palosotilasta ja telakan työnjohtaja lievästi. Tulipalon syttyessä laivalla oli yli 300 työntekijää.
Seuraavan päivän lehdessä arveltiin syttymissyyksi hitsauskipinää. Kipinät olivat todennäköisesti sytyttäneet hitsauspaikan lähellä olleita työntekijöiden vaatteita.
Laiva tunnettiin nimellä Finnhansa vuosina 1966-1987. Myöhemmin 1978–1987 "...
Ruokatieto-sivustolta löytyy luettelo tärkeimmistä suomalaisista villi- eli luonnonkaloista:
https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta…
Kauppojen kalatiskeillä myydään vaihtelevasti kaloja mm.kaupan koon ja vuodenajan mukaan, mutta yleisimmät kaupoissa tai torilla myytävät luonnonkalat ovat hauki, silakka, siika ja lohi. Lisää tietoa Ruokatieto-sivustolta:
https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokavisa-vastuullisuus-ruokake…
Esimerkiksi Pro Kala -yhdistyksen sivuilta löytyy paljon kalaruokareseptejä mm. tämänhetkisen kauden kaloista:
https://www.prokala.fi/
Kaikkien luonnonkalojen voisi ajatella olevan luomua, mutta EU:n luomuasetuksen mukaan luomua voi olla vain viljelty kala, joten...
Kirja löytyy Oulun yliopiston kirjastosta.Kaukolainatilaus Porin kaupunginkirjastosta 20 mk/tilaus.Lisätietoja voi kysyä osoitteesta
www.pori.fi/kirjasto/kaukopalvelu.htm
Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan George Byronilta on suomennettu vain runokokoelma Kolme runokertoelmaa (1922). Siinä kysymääsi runoa ei ollut, ei myöskään muutamassa selaamassamme antologiassa. Vaikuttaa siltä, että runoa ei ole suomennettu.
Kirjaa pikaisesti selaamalla selvisi, että eräs henkilöistä on nimeltään Helmi ja kirjan lopussa eräs toinen sankarittarista kihlataan helmisormuksella. Kirjaa lukematta on vaikea arvioida, sisältyykö helmiin muuta symboliikkaa.
Lehti on luettavissa Helsingin yliopiston kirjaston lukusalissa. Kirjaston yhteystiedot ovat osoitteessa http://www.lib.helsinki.fi/yleistieto/yhteys.htm.
Ihan varmaa vastausta en valitettavasti pysty antamaan. Kustannusosakeyhtiö Tammesta saisit varman tiedon.
Internetistä löytyy kuitenkin eri aikojen suomennettujen Neiti Etsivien kansia osoitteessta http://www.nancydrewworld.com/finnish.html
Kuvauksesi sopii pehmeäkantiseen Pentti Ajannon malliin, vaikka en sen taustaa näekään netistä.
Neiti Etsiviä suomennettiin 1950-luvulla viisi ensimmäistä osaa: N.E. ja kadonnut testamentti (ilm. myös nimellä Neiti Etsivä), N.E. kummitustalossa, N.E. maksaa velkansa, N.E. kohtaa kolmion ja N.E. kallioluolassa. Sitten suomentamiseen tuli 15 vuoden tauko; Neiti Etsivä ja hämähäkkisafiiri suomennettiin vuonna 1972. Voisi kuvitella, että kansityyli olisi noin pitkässä ajassa muuttunut ja kannet olisivat...
Joensuun seudun kirjastoissa ei ole käytössä. Kyseiset tuotteet ovat CompAid Oy:n (www.compaid.fi) tuottamia ohjelmia, joita myydään lisenssiperustein. Lainausoikeuden sisältävä lisenssimaksu on korkea (esim. aLeksis 2, 672 eur). Kirjastoista kannattaa kysellä vastaavia aineistoja lukiongelmaisten tukimateriaaliksi.
Him-yhtyeen laulajan ja lauluntekijän Ville Valon seuraava konsertti Suomessa on Seinäjoella Provinssirockissa 17.6. Katsojia taitaa olla niin paljon, että tapaaminen voi olla mahdotonta. Ville Valon mesestä ei löytynyt tietoa.
Suomenkielistä tietoa hänestä löydät esim täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ville_Valo
Kysyin Suomen Mielenterveysseurasta, ja he muistivat tämän tarinan olleen esillä seuran 100-vuotisjuhlissa vuonna 1997. He lupasivat vielä etsiä, jos jostakin tämä teksti löytyisi. Palaan asiaan, kun saan enemmän tietoa tarinasta.