Loviisan kirjastosta vastattiin näin:
Remontti on juuri valmistunut ja meidän atk-toimisto toi jo yhden näytön ennen remonttia, mutta se ei sopinut ko.laitteeseen. He ovat luvanneet näytön, laite meillä on.
Laitoin juuri kyselyn ATK-päällikölle näytöstä. Kun se on hoidettu meidän täytyy vielä opastaa henkilökuntaa, jotta tiedämme neuvoa asiakkaita.
Valitettavasti tiedustelemaanne kirjaa Salman Akhtar: Three faces of mourning: melancholia, manic defense and moving ei löydy pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista.
Kirja ei ole myöskään saatavissa muista Suomen yleisistä kirjastoista eikä yliopistokirjastoista.
Helmet-kirjastoille voi tehdä hankintaehdotuksen: Sähköinen lomake löytyy osoitteesta http://www.helmet.fi / Info /Hankintaehdotus.
Kirjaa haettiin seuraavista tietokanoista http://helmet.fi , http://www.helka.fi , http://monihaku.kirjastot.fi sekä yliopistokirjastojen yhteistietokannasta (Linda).
monihaku.kirjastot.fi/
Helsingin kaupunginkirjaston asiakastietokoneiden ohjeiden mukaan varauksia voi tehdä yhden kerrallaan, mutta uuden varauksen voi tehdä, kun tulee käyttämään varaamaansa aikaa. Kaikki ohjeet löydät täältä:
https://varaus.lib.hel.fi/help
Kyseessä lienee Nukkeäidit-niminen runomuotoinen vuoropuhelu, joka löytyy Saara Heinon kirjasta Alakoululaiset esiintyvät : runoasuisia vuoropuheluja kaikkein pienimmille (Valistus, 1947).
Viime sotien aikana Suomesta siirrettiin sodan jaloista turvaan muihin Pohjoismaihin lähes 80 000 lasta. Sotalapsista, heidän kohtaloistaan ja muistoistaan on sittemmin kirjoitettu paljon.
Sen sijaan vähemmälle huomiolle ovat jääneet sotalasten saattajat, jotka lähtivät junien ja laivojen mukaan varmistamaan lasten turvallisen perillepääsyn. Joitakin tietoja kuitenkin löytyy.
Esimerkiksi Olli Panhelaisen vuonna 2005 tekemässä Jyväskylän seudun lastensiirtoja käsittelevässä pro gradu-työssä aihetta sivutaan. Valtakunnallisesti sotalapsiasiaa koordinoi Sosiaaliministeriön alainen Lastensiirtokomitea. Edelleen vastuu jakautui paikallistasolla muun muassa erityisten lastensiirtoasiamiesten harteille.
Kyseiset lastensiirtoasiamiehet valitsivat...
Metsäjäniksen talviturkki on evoluution myötä kehittynyt perinnöllinen piirre. Sitä ei kuitenkaan laukaise säätila, vaan pääasiassa päivän pituus eli valon määrä. Valon määrähän ei muutu samalla leveysasteella kuten säätila.
Samalla leveysasteellakin jänisyksilöiden kohdalla on suuria eroja siinä, miten nopeasti kesäturkki vaihtuu valkoiseen. Valkotäpläisellä muutos on vasta käynnissä, kun samaan aikaan jokin lajitoveri voi olla jo täysin valkoinen tai kesänruskea.
Ratkaisevaa on kuitenkin se, miten etelässä tai pohjoisessa jänis sattuu elämään. Lapin jänikset muuttuvat valkoisiksi paljon aikaisemmin kuin Helsingin seudulla (Suomessa metsäjäniksiä on koko maassa).
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
HelMet-kirjastoissa kirjaa ei vielä ole, mutta se on tulossa kirjastojen valittavaksi viikolla 38. Muutaman viikon kuluessa kirja pitäisi olla lainattavissa.
Monista klassikkokirjoista on aikojen kuluessa tehty lyhennettyjä versioita, mutta Sirkka Rapolan suomennos Pikku Heidistä(useita painoksia 1960-luvulta alkaen)lienee alkutekstin mukainen. Pikku Heidi suomennettiin ensimmäisen kerran jo 1885 ja korjattuna suomennoksena 1905. Nämä lienevät Rapolankin käännöksen pohjana.
Tutkin lukuisia englanninkielisiä lähteitä, jotka käsittelevät pääsiäisperinteitä, mutta missään niistä ei kerrottu, että Iso-Britanniassa virvottaisiin. Tuntuisikin aika erikoiselta, jos virpomisperinne olisi levinnyt Englantiin. Sehän on lähtöisin itäisestä ortodoksisesta kirkollisuudesta ja on ennen kaikkea karjalainen perinne (joskin sen symboliikka on peräisin jo varhaiskristillisyydestä). Ortodokseja Englannissa on vain vähän.
Tarkempaa tietoa englantilaisista pääsiäisperinteistä, virpomisen historiasta ja ortodoksisuudesta Britanniassa löydät esimerkiksi näistä linkeistä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Easter_customs
http://www.topmarks.co.uk/Easter/
http://www.whyeaster.com/customs/festivals.shtml
https://fi.wikipedia.org/wiki/...
Sanakirjan mukaan suomennos on studio-ohjaaja. Ammattinetistä www.ammattinetti.fi ei löydy tuolla termillä kuvausta, mutta muuta tietoa Televisio- ja radioalasta sieltä löytyy.
Kysymyksen kuvailusta tulevat ensimmäisenä mieleen Else Holmelund Minarikin Pikku karhu -kirjat, joita ilmestyi kaikkiaan viisi vuosina 1978-79: Pikku Karhu, Isä Karhu tulee kotiin, Pikku Karhu saa ystävän, Pikku Karhu mummolassa ja Suukko Pikku Karhulle. Yhdenkään kannessa tosin ei kuvatun kaltaista kuvaa ole, mutta kirjassa Pikku Karhu on tarina Pikku Karhu lähtee kuuhun, jonka kuvissa karhulla on päässään neliskulmainen laatikosta askarreltu kypärä, josta sojottaa pari antennia.
Olisikohan kyseessä William Sletorin teos Sokkeloportaikko (House of Stairs, 1974), joka ilmestyi suomeksi vuonna 1988 Anja-Liisa Vartiaisen kääntämänä. Kirjasammossa (linkki alla) on lyhyt kuvaus teoksesta sekä kuva kirjan kannesta.
Teos näyttää löytyvän oman kirjastoalueesi kokoelmista, joten voit tilata sen lähikirjastoosi.
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_9014#.WHSc2mC7rSc
https://lappi.verkkokirjasto.fi/web/arena/welcome
Hanna Hienohelma ja Maija Miettiväinen esiintyvät Kerttu Juvan teoksessa Näin tehtiin tupa. WSOY 1953.
Reestä putoava "lappalaislapsi" esiintyy Zacharias Topeliuksen sadussa Tähtisilmä. Satu löytyy useastakin Topeliuksen satukokoelmasta mm. Lukemisia lapsille 1 ja Topeliuksen satuaarteet. Sadusta on myös kuvakirjaversio Tähtisilmä, jonka on kuvittanut Veronica Leo. Sadun loppu on sen verran mielenkiintoinen, että se kannattaa lukea ja tulkita aikuisiällä uudestaan.
Koko kehoa ei ole mahdollista vaihtaa eikä siis uusia osia ostaa, mutta monien ruumiinosien, esim. hampaiden, elinten tai raajojen, korvaaminen uusilla on mahdollista jo nyt.
Kehitys etenee tässä asiassa nopeasti. Maaliskuussa 2106 Yle uutisoi näin: "Lähes koko ihmisen voi jo korjata varaosilla – pään siirtokin ehkä onnistuisi, mutta millaisin tuloksin?" Alla linkki uutiseen:
https://yle.fi/uutiset/3-8711649
Ihmisen varaosia valmistetaan mm. 3D-tulosteina. Aiheesta on tehnyt väitöskirjan Aalto-yliopiston tutkija Mika Salmi. Alla linkki Tek-verkkolehden uutiseen aiheesta:
https://lehti.tek.fi/tekniikka/ihmisen-varaosia-3d-tulosteena
Jyväskylän kaupunginkirjaston aineistotietokannasta (http://jkl226.jkl.fi:8001/Intro?formid=form.html) löytyy asiasanalla etnografia ainakin seuraavat etnografista tutkimusta koskevat teokset:
Laadullisen tutkimuksen työtapoja, Kirjayhtymä, 1994 ; Päivikki Suojanen: Kulttuurien tutkijan arki, Antrokirjat, 1996 ; Alttiiksi asettumisen etiikka, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, 1996 ; Kaukaa haettua, Suomen antropologinen seura, 1997. Näissä kirjoissa on myös hyvät lähdeluettelot lisämateriaalin hankkimiseksi.
Tietojätti 2000--tietosanakirja A-Ö, on Gummeruksen yksiosainen tietosanakirja. Moniosaisia uudempia tietosanakirjoja on seuraavasti: Studia (Weiling & Göös), WSOY iso tietosanakirja, Otavan tietosanakirja. Lisäksi on cd-rom-levyjen muodossa olevia tietosanakirjoja: CD-Facta, Pikkujättiläinen, Otavan tietosanakirja. Myös näitä voi lainata kirjastoista.
Kun itse olin koulussa 1950-1960-luvuilla, spartalaiset tosiaan esitettiin jollain lailla ihailua ansaitsevina. Syynä lienee ollut nuoren tasavallan alusta alkaen vallassa ollut sotilaallista rohkeutta ja kurinalaisuutta ihannoinut kulttuuri, jonka edistäjät näkivät antiikin Kreikan Spartassa sopivan kasvatuksellisen esikuvan. Todellisuudessa Sparta oli väkivaltainen ja eristäytynyt sotilasvaltio, joka perustui maaorjuuteen ja kansalaisten tiukkaan kontrolliin. Nykytermein Sparta oli epähumaani sotilasdiktatuuri.
Uskoakseni tämä spartalaisuuden ihailu on kuitenkin nykyään jo varsin harvinaista ja esiintyy lähinnä yhteyksissä, joissa kehutaan jonkun tyytymistä hyvin vaatimattomiin olosuhteisiin. Enää ei siis ihailla spartalaisten...