Sketches by Boz on kokoelma Dickensin alunperin lehdissä julkaisemia kirjoituksia. Sitä ei liene koskaan käännetty suomeksi kokonaisuutena. Ainakaan Fennica-tietokannassa, jossa kaikki suomeksi julkaistu materiaali on luetteloituna, ei ollut viitettä käännöksestä. Kokoelmassa on n. 50 erillistä tarinaa, tarkistin niistä muutaman josko olisin löytänyt erillisiä käännöksiä, mutta vedin vesiperän.
Hankintatoiveen voi esittää kaupunginkirjaston sivuilta http://www.lib.hel.fi/. Sivun oikeassa yläkulmassa on hakemisto, ja sen avaamalla tulee aakkosissa kirjaston palveluja, ja niissä on myös hankintaehdotus. Kaavakkeen täyttämällä toive lähtee eteenpäin
Vaasan kaupunginkirjastossa on muutama kirja, jossa kerrotaan ratsastusterapiasta. Nämä kirjat ovat Lehtonen, Vuokko: Anna minullekin mahdollisuus ratsastaa, Hevonen vammaisen palveluksessa ja Erityisliikunta: 2: kasvatukselliset, tekniset ja rakenteelliset sovellutukset ja kilpaurheilu. Lisäksi kirjastossa on kirja Lammi, Arja: Vammainen ratsastaja, jossa kerrotaan mahdollisesti myös aiheesta, mutta kyseinen kirja on tällä hetkellä lainassa. Kirjastomme kautta voi myös kaukolainata sellaisia ratsastusterapiaa käsitteleviä kirjoja, joita ei ole Vaasan kirkastojen kokoelmissa.
Aivan tarkkaa luetteloa vuonna 1934 esiintyneistä Tap-alkuisista paikannimistä en löytänyt. Kokoelmistamme löytyi P. Pauninkosken Suomen paikkakuntahakemisto vuodelta 1949. Siinä mainitaan kolme Tap-alkuista paikannimeä: Tapanila, Tapio (Rovaniemi) ja Tapola (Iitti).
Tuoreemmassa Suomalaisessa paikannimikirjassa, 2007, mainitaan myös seuraavat paikat: Tapaninkylä (kaupunginosa Helsingissä), Tapavainola (kylä Lappeenrannassa), Tapionniemi (kylä kemijärvellä). Lisäksi löytyivät Tappuri (Ounastunturin huippuja), Tappurivirta (salmi Haukiveden ja Joutsenveden välillä, virta Heinävedellä) ja Tappuniemi (niin Savonlinnassa kuin Heinävedellä).
Nämä nimet ovat kirjan mukaan olleet käytössä jo 1934.
Saattaa kuitenkin löytyä paikannimiä, joita ei...
Sisääntulo ja ulosmeno liittyvät aika paljon ajankohtaan, josta puhutaan. Usein aamulla kysymyksessä on sisääntulo ja illalla ulosmeno. Sitten on tietenkin poikkeuspäiviä, jolloin liikenteen pääsuunta on päinvastoin.
Helposti voisi ajatella, että sisääntulosta puhutaan, kun itse asutaan alueella ja ulosmenosta, kun asutaan muualla. Siis nimittelyssä saattaa olla jotain alitajuista merkitystä. Nimitykset ovat vakiintumattomia. Sen sijaan väylä-sanalla yleensä tarkoitetaan kaksiajorataista tietä ja tie mielletään usein yksiajorataiseksi.
Lapin maakuntakirjaston Lapponica-kokoelmassa Lappi-osastolla on laajahko lehtileikekokoelma 80-luvulta lähtien, osin 70-luvulta lähtien. Lisäksi on leikekirjakokoelma 60-luvulta lähtien mutta ei historian alalta.
Lappi-osastolla on tiedonhaun apuvälineenä edelleen myös (sähköisen rinnalla) vanha pahvikortisto jossa on kirjallisuusviitteet aihepohjaisesti 1970-luvulta lähtien.
60-luvun Lappi-viitteet ovat hajallaan maailmalla esim. erikoisbibliografioissa. Sitä aikaisemmat löytää Pohjois-Suomen bibliografia, osat 1-4 -kirjoista. Tämä on myös sähköisenä haettavissa osoitteessa: www.lapponica.net.
Lapponica-tietokanta sisältää Lappi-osaston kokoelmaviitteet, joitakin digitoituja (kokoteksti) vanhempia Lappi-kirjoja ja internetviitteitä.
Ainakaan HelMet- tai FONO-tietokannasta ei löydy mitään viitettä siitä, että tätä laulua olisi julkaistu suomenkielisenä versiona. Myöskään Viola-tietokanta, joka sisältää tiedot suomalaisista äänitteistä ja nuoteista, ei tunne yhtään suomennosta.
On tietenkin mahdollista, että joku suomalainen esiintyjä on kääntänyt kappaleen itse ja esittää sitä keikoillaan. Mutta näyttää vahvasti siltä, ettei laulusta ole julkaistu suomenkielistä versiota.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto, Tikkurila
heikki.poroila@vantaa.fi
Todennäköisesti historian tunneilla on käsitelty isoavihaa. Voisiko olla kyse Kustaa H. J. Vilkunan kirjasta Viha: perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta (2005)? Sieltä ainakin löytyy tarinoita raakuuksista.
Tai sitten se on mahdollisesti jokin vanhempi isoavihaa käsittelevä teos. Helmetistä (www.helmet.fi) voi etsiä hakusanalla isoviha, jolloin tulee näkyviin kaikki pääkaupunkiseudun kirjastoista tätä historian vaihetta käsittelevät teokset.
Tammen Kultaisista kirjoista ei löytynyt tarinaa murmeleista. Voisikohan kyseessä olla kuvakirja Murmelityttö Ruusu. Kirja kertoo vuoristossa elelevästä murmeliperheestä. Kirja löytyy Lahden pääkirjaston lastenosaston varastosta (85.22 Muller, Gerda: Murmelityttö Ruusu, julkaisuvuosi 1977).
Vuoden 2009 Liikunta ja tiede -lehdet ovat Jyväskylän kaupungikirjaston pääkirjastossa. Niitä ei lainata, mutta lehteä voi mennä kirjastoon lukemaan tai esim. ottamaan kopioita:
http://www.jkl.fi/kirjasto/aukiolo
Samaa runoa on kysytty tässä palvelussa aiemminkin. Vastauksen mukaan runo on on ilmestynyt Turun Seudun Vanhustuki ry:n jäsenlehdessä nimeltä Tukiviesti (numerossa 2, elokuussa 2011). Runon tekijäksi on ilmoitettu Kauko Sihvo. Joissakin lähteissä runon tekijäksi on kuitenkin ilmoitettu "tuntematon". Eräässä lähteessä tekijän kerrotaan olevan Esteri Mikkola. Kummaltakaan mainitulta ei ole julkaistu runoja, joten tekijästä ei saatu varmuutta.
Tässä linkki aiempaan vastaukseen:
http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=c069a914-1c…
Vanhustuki-lehti runoineen löytyy tämän linkin kautta:
http://vanhustuki-fi-bin.directo.fi/@Bin/eb41851f4965f7ba58a9a0c5a63c2f…
Riimukirjoitusta on esitelty mm. Heikki Ojan teoksessa Riimut: viestejä viikingeiltä. Kirja kertoo myös riimutaiteilijoista ja löytyneistä riimuesineistä. Riimuista kerrotaan myös teoksessa Muinaisen maailman suuret salaisuudet, mutta siinä on riimut ovat vain yksi aihe monien muiden joukossa. Riimumerkkejä löytyy myös Rudolf Kochin teoksesta Merkkien kirja. Viikinkien elämästä yleensä kertoo Richard Hallin teos Matka viikinkien maailmaan. Internetissä riimuista kerrotaan Runebergistä riimuihin -verkkosivustossa osoitteessa http://www.jyu.fi/gammalsvenska/runkunskap.htm
Kiinan kielen merkkejä löytyy mm. seuraavista teoksista:
Arponen, Annikki: Kiina-suomi sanakirja
Björkstén, Johan: Learn to write chinese characters
Huang, Paulos:...
Vihreä varis -sarjasta ei ainakaan vielä ole löytynyt tällaista teosta. Voisiko kyse olla seuraavasta:
Ritva Ruhanen: Yks jännä juttu. Tässä on Jali-koira, kaksi poikaa ja maanviljelijä Virtanen.
Tällaista kirjaa ei löytynyt. Etsimäsi teos on varmaankin Perusoikeudet (Werner Söderström lakitieto, 1999; ISBN: 951-670-006-3; toimittajat: Hallberg et al.); Veli-Pekka Viljanen on kirjoittanut siihen mm. luvun Yksityiselämän suoja. Teos löytyy mm. Porin kaupunginkirjaston kokoelmasta.
Susanne on ranskalainen muoto nimestä Susanna, jonka taustalta löytyy heprean "liljaa" merkitsevä Shushannah.
Suomessa Susanne alkoi saada kantajia säännöllisesti 1950-luvun puolivälissä. Suosituimmillaan se oli 60- ja 70-luvuilla. Nimen yleisyyttä tuolloin lienee lisännyt sen samanaikainen suosio Ruotsissa, missä Susanne on edelleen selvästi Susannaa yleisempi kirjoitusasu.
Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön
Eilistä paremmin ikävän tuntee Markus Salo kappaleessaan Ihmisen nielevä ikävä.
https://www.youtube.com/watch?v=gZI-wter-ps&list=RDgZI-wter-ps&start_radio=1
Geologimme mukaan kyseessä on liuske ja sen täytyy olla enemmänkin tumman harmaa kuin tumman sininen kiilleliuske, jonka väri syntyy hienorakeisesta mustasta biotiitista, jota esiintyy päämineraalina. Jos biotiittiliuskeessa on runsaasti sinistä kordieriittimineraalia, saattaa se hieman vaikuttaa kiven yleisväriin. Valaistusolosuhteet vaikuttaa myös, usein valokuvissa tummanharmaat biotiittirikkaat kiilleliuskelaatat näyttävät tummansinisiltä.
Kirjassa Virkkunen, Marjatta, Partanen, Seppo J & Rask, Markku (2001).
Suomen kivet: koru-, jalo- ja rakennuskivet, kivet harrastuksena, kivet arkeen ja juhlaan
sanotaan liuskeista mm. seuraavaa:
Liuskeeksi sanotaan metamorfortuneita sedimenttikiviä, joille usein on tyypillistä hyvä lohkeavuus...
