Espoolainen voi olla myös Kirkkonummen kirjaston asikas.
Käyttösäännöissä sanotaan:"Kirjastokortin myöntämiseen tarvitaan Suomessa oleva osoite." Kirkkonummen kirjasto
Matjessilli tulee hollannin kielen sanasta maatjesharing. Sana maatje on johdettu vanhan hollannin nuorta tyttöä tarkoittavasta sanasta magd. Alkuperäinen maatjesharing tarkoittaa kesällä pyydettyä, nuorta silliä, joka ei ole vielä sukukypsä. Se on siis nimensä mukaisesti neitsytsilli. Tällainen silli on lihava ja sisältää paljon rasvaa. Aito maatjesharing on Alankomaissa suuri kesän herkku. Suomessa matjessilliä käytetään epämääräisemmin puhuttaessa sokerisuolatusta rasvasillistä.
http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/s.html#sila
https://www.sillikoulu.fi/sillin-abc/
Rivit ovat William Shakepearen Macbethin IV näytöksen ensimmäisestä kohtauksesta.
Paavo Cajanderin suomennos on vuodelta 1885 ja siinä kyseiset rivit kuuluvat näin:
Mun kihelmöipi peukalon':
Jotakin pahaa tuloss' on. —
https://www.gutenberg.org/cache/epub/16893/pg16893.html
Yrjö Jylhän suomennoksessa (1936) sama kohta kuuluu näin:
Mun särkee peukaloni pää, / tuloa pahan tietää tää.
Matti Rossi suomensi saman kohdan vuonna 1983 seuraavasti:
Kämmenpuuta kutittaa, / paha saapuu portin taa.
Rossin suomennoksessa vuodelta 2004 kyseinen kohta kuuluu näin:
Kämmenpuuta kutittaa, / paha saapuu oven taa.
https://www.gutenberg.org/files/1533/1533-h/1533-h.htm
William Shakespeare: Draamoja. 7, Macbeth (...
Hei,
Kyseessä on ilmeisesti joku Regina Linnanheimon ja Teuvo Tulion vahvan melodramaattisista elokuvista. Kolmiodraamaa on useissakin elokuvissa, mutta muut muistikuvasi viittaavat vahvimmin kahteen elokuvaan.
Sokeutuminen viittaisi Levottomaan vereen (https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_121622)
"Teuvo Tulion ohjaamassa melodraamassa Levoton veri (1946) sisarukset Sylvi (Regina Linnanheimo) ja Outi (Toini Vartiainen) rakastavat samaa miestä, Sylvin puolisoa Valteria (Eino Katajavuori). Avioparin välit rikkoutuvat lapsen kuoleman vuoksi. Sokeutunut Sylvi aavistaa Valterin olevan hänelle uskoton ja vakoilee aviomiestään ja sisartaan. Vähitellen hänen mielenterveytensä järkkyy kohtalokkain seurauksin."...
101-numerosarjan käyttäminen kuvaamaan jonkun asian perusteiden opettamista on peräisin Yhdysvaltain korkeakoulujen tavasta numeroida kurssit. Yhdysvalloissa yliopistot alkoivat 1920-luvulla käyttää järjestelmää, jossa eri kursseille annettiin nimi joka koostui aineen nimestä ja kolminumeroisesta luvusta. Luvun ensimmäinen numero tarkoittaa sitä, monentenako opiskeluvuonna se yleensä suoritetaan ja kaksi muuta kuvastaa ainetta ja kurssien keskinäistä numerointia. Jonkin aineen kurssi "101" on siis yleensä ensimmäinen koko aiheesta uusille opiskelijoille. Tiettävästi ensimmäisen kerran tätä järjestelmää käytti Buffalon yliopisto vuonna 1929 ja ajan kuluessa ilmaisu on tullut yleiskieleen.
Lähde: https://slate.com/news-and-politics/2006/09/...
Aino-nimi tulee sanan ainoa lyhyestä muodosta aino. Elias Lönnrot loi nimen Kalevalaan.Voit lukea lisää Aino-nimestä Kotimaisten kielten keskuksen sivustolta, jossa kerrotan nimien alkuperästä:https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/nimien_alkuperasta/ainoSanalla ainoa on vastineita lähisukukielissämme (esim. karjalan ainuo ja viron ainus). Sanavartalo on germaaninen laina. Samaa juurta on esimerkiksi nykysaksan sana einig.Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)https://kaino.kotus.fi/ses/?p=qs-article&etym_id=ETYM_c1f39e313042897b0…
Pohjoismaisen tontun perushahmon loi ruotsalainen taiteilija Jenny Nyström. Nyströmin tontut olivat pukeutuneet pohjoismaalaisen talonpojan perinteelliseen kansanasuun. Ensimmäisissä värillisissä tonttukuvissa hiippalakki oli punainen ja puku harmaa tai vihertävä.
Varmimmin tontun tuntee päähineestä. Pitkä, suippopäinen myssy eli hiippa on tonttujen - ja katolisten piispojen - virkalakki. Hiippa on vanha myssyn malli. Antiikin Roomassa suippenevaa fryygialaismyssyä käyttivät vapautetut orjat. Keskiaikainen porvarin hiippa muistutti pikkulapsen kypärämyssyä, 1300-luvun aatelismies kietaisi pitkän myssynkärjen leukansa alta pään päälle. Ranskan vallankumouksen tunnusvaatteeksi nousi fryygialaismyssy, joka somistettiin...
Kyseisiin tuntomerkkeihin voisi varsin hyvin sopia brittiläinen piirroselokuva "Papukaija Kaija ja Liskolinnan vanki" (alkup. "The Talking Parcel") vuodelta 1978.
Elokuva on tarkastettu Suomessa videolevitystä varten syyskuussa 1989.
Jean Estorilin (Mabel Esther Allan) Anne-sarjaa on ilmestynyt alkukielellä kaiken kaikkiaan 11 osaa. Alkukielisessä teoksessa päähenkilö on nimeltään Drina. Sarjasta on suomennettu vain viisi osaa ja mainitsemasi Anne Skotlannissa (Drina dances again, 1960) on siis sarjan viides ja viimeinen suomennettu osa.
https://www.fantasticfiction.com/a/mabel-esther-allan/
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au40141acd-7b91-49cf-99c9-d…
Kappaleen nimi on Reippahasti käypi askelet (säv.. Emmy Köhler, alkup. san. Sigrid Sköldberg-Pettersson, käännös nimeämätön). Se löytyy useista nuottivihoista ja sanat löytyvät verkostakin. Nukesta vauvana puhuminen lienee runouden ja taiteen vapautta ja veikko laulussa on veli eikä erisnimi, se on pienellä alkukirjaimella kirjoitettu. Laulu löytyy esimerkiksi Lasten omat joululaulut -nuottivihosta.
Crazy oli laulunkirjoittajakaksikko Nicky Chinnin ja Mike Chapmanin tuotantoa. Kappaleen ensilevytyksestä vastannut Mud oli yksi niistä brittiyhtyeistä, joille "Chinnichap" kirjoitti useita hittejä 70-luvulla. Iso-Britanniassa 26. tammikuuta 1973 singlenä julkaistuun Crazyyn Vexi Salmi kirjoitti suomenkieliset sanat samana vuonna, ja Markku Aron Jestas sentään äänitettiin 3. lokakuuta.
Härski kappale muutti Markku Aron uran: Sadat naiset lähestyivät - Musiikki - Voice.fi
Markku Aro: Jestas sentään | Elävä arkisto | yle.fi
Mud – Crazy (1973, Vinyl) - Discogs
KÄÄNNÖSKAPPALEEN ESITTELY (THE COVER SONG INTRODUCTION): JESTAS SENTÄÄN | Suomalaisen musiikin kotisatama: jokaiselle jotakin (wordpress.com)
Pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista löytyy seuraavat Brancusia käsittelevät kirjat:
Brancusi, Constantin: Brancusi
Geist, Sidney: Brancusi
Hulten, Pontus: Brancusi
Shanes, Eric: Constantin Brancusi
Varia, Radu: Brancusi
Näiden kirjojen sijainti- ja saatavuustietoja pääsee katsomaan aineistotietokannastamme osoitteessa http://www.libplussa.fi
Fennican (http://finna.fi ) mukaan opaskoirista on julkaistu vain pari kirjaa:
Juha Herttuainen: Opaskoirat, 1998 sekä
Helena Meripaasi: Koiranvirkoja : suomalaisia työ- ja harrastuskoiria, 2004.
Molemmat kirjat kuuluvat Kokkolan kaupunginkirjaston kokoelmiin.
Lisäksi Opaskoirayhdistys r.y julkaisee Opaskoira-vuosikirjaa ja neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Valjaissa : Opaskoirayhdistys ry:n tiedotuslehteä. Lehti on ilmestynyt aiemmin nimillä: Opaskoira-uutiset ja Peesi.
Opaskoira-vuosikirjaa löytyy Kokkolan kaupunginkirjastosta lähes kaikki numerot vuodesta 1983 alkaen.
Internetistä löytyy seuraavat sivut, joilla on tietoa opaskoirista:
http://www.opaskoirayhdistys.fi/
http://www.opaskoirakoulu.fi
Sijoittamista käsittelevät esim. seuraavat kirjat:
- Seppo Saario, Miten sijoitan pörssiosakkeisiin
- Sami Järvinen, Pääomaturvattu sijoittaminen
- Mika Pesonen, Säästäjästä sijoittajaksi: jokamiehen sijoitusopas
- Kim Lindström, Onnistu osakemarkkinoilla
- Henri Elo, Löydä helmet - vältä kuplat!: tie tuottavaan osakesijoittamiseen
Kannattaa myös seurata sijoittamista käsitteleviä lehtiä, joita ovat mm. Kauppalehti, Arvopaperi ja Talouselämä.
Samojen lehtien internetsivuilla on myös paljon hyödyllistä tietoa:
- Kauppalehti: http://www.kauppalehti.fi/5/i/etusivu/
- Arvopaperi: http://www.arvopaperi.fi/
- Talouselämä: http://www.talouselama.fi/
Myös seuraavilla internetsivuilla on sijoittamiseen liittyvää tietoa ja linkkejä eteenpäin:
- http...
Lappeenrannan tai Luumäen kirjastossa ei ole Nathanel Hawthornen kirjaa Tulipunainen kirjain, joten en kirjasta päässyt tarkistamaan, mainitaanko siinä punaisen linnun laji. Internetistä löytyi Washington Post -lehden artikkeli vuodelta 1995, jossa kerrotaan, että elokuvassa on käytetty punaiseksi värjättyä kanarialintua. http://www.washingtonpost.com/wp-srv/style/longterm/movies/videos/thesc…
Jos haluat tutustua kirjaan tarkemmin, voit pyytää sen kaukolainaksi olemalla yhteydessä omaan kirjastoosi.
Arabian taiteilijoista löytyi tietoa esim. kirjassa Arabia: keramiikka, taide, teollisuus ( Designmu-seo, 2009), mutta Gunnar Akkolasta kirjassa ei valitettavasti ollut tietoa. Selasin myös Marjut Kumelan kirjan Arabia ( Wärtsilä, 1987) sekä Arabian lumoava posliini ( WSOY, 2010), mutta niissäkään ei löytynyt tietoa kyseisestä taiteilijasta.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1922312__Sarabia%20keramii…
Seuraavalla Designmuseon sivulla löytyy myös luettelo taiteilijoista
http://arabia.kokoelma.fi/haku.aspx
Taiteiljatietoja voisi kysellä Arabian museosta
http://www.designmuseum.fi/museot/arabia-museo/?opendocument
Ilmeisesti puhutaan Koineeta. Siitä wikipwedia:
Koinee-kreikka (muinaiskreikaksi Κοινὴ Ἑλληνική, Koinē Hellēnikē, yhteinen kreikka) oli muinaisen kreikan kielen sekamurre, joka edustaa kreikan kielen kehityksen toista vaihetta. Koineeta käytettiin noin vuosina 300 eaa. - 500 jaa. Se kehittyi klassisesta kreikasta ja loi pohjan nykykreikalle. Sitä voidaan kutsua myös hellenistiseksi tai yleiskreikaksi tai Uuden testamentin kreikaksi.
Koinee oli kreikkalaisten ensimmäinen yhteinen murre ja demoottisen kreikan merkittävin seuraaja. Kieli on merkittävä länsimaisen sivistyksen kannalta, sillä se oli paitsi ensimmäinen "kansainvälinen" kieli tai lingua franca myös Uuden testamentin ja koko kristillisen Raamatun alkuperäinen kieli ja kristinuskon...
Helsingin kaupunginkirjastossa tällaista mahdollisuutta ei ole, mutta Helsingin yliopistolla on itsenäistä tenttimistä varten muutamia tenttiakvaarioita keskustassa, Viikissä ja Kumpulassa. Alla lisää tietoa:
http://blogs.helsinki.fi/tenttiakvaario/
Myös monilla muilla yliopistoilla on tenttiakvaarioita, jotka ovat usein yliopistokirjastojen tiloissa.
Suomessa useimmat maanviljelijät lienevät yksityisyrittäjiä, jolloin "palkan" suuruus riippuu kokonaan siitä, miten he yrittäjänä järjestävät yritystoiminnasta tulevan tulonsa. Siinä on varmasti useita eri vaihtoehtoja, jotka tekevät maanviljelijäyrittäjän tulojen vertailun monimutkaiseksi.
Kysyjän kysymykseen sisältyvää väitettä "todella huonosta palkasta" on tietenkin mahdoton osoittaa todeksi tai vääräksi, ellei tiedetä, mihin yrittäjän tuloa verrataan. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2014 vain 5540 maanviljelystä tai metsätyöstä palkkaa saavaa ihmistä (esimerkiksi sotilaitakin oli paljon enemmän) ja heidän keskipalkkansa oli 2370 euroa kuukaudessa. Toisin sanoen ne harvat, jotka saavat maa- ja metsätaloudesta...
