Kyseessä on Alice Tegnérin säveltämä ja Edit Polónin lastenlaulu Pieni Eino (Lilla Lasse, 1890).
Laulu sisältyy esimerkiksi Aarne Porkon toimittamaan nuottijulkaisuun Lasten oma laulukirja : Sata laulua kotien ja lastentarhojen pienokaisille. 1 (1972).
Julkaisun saatavuuden omalla verkkokirjastoalueellanne voitte tarkistaa täältä: https://finna.fi/Record/keski.103181
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi
http://runeberg.org/sjungmamma/1/0008.html
Esimerkiksi Yleisradio luonnehtii kirjeenvaihtajiensa roolia some-kanavissaan näin: "Olemme livenä ja läsnä siellä missä tapahtuu toimien suomalaisten silminä ja korvina maailmalla. Välitämme uutisia, tapahtumia ja tunnelmia mahdollisimman aidosti suoraan paikan päältä aina Berliinistä Nairobiin."
Sofia Antonin ja Aino Tunkelon pro gradu -tutkielmassa "Vakituinen kirjeenvaihtaja – arvokas asiantuntija vai korvattavissa oleva kustannus?" todetaan, että vaikka nykyteknologia antaa sinänsä mahdollisuuksia tehdä juttuja jopa kokonaan kohteessa käymättäkin, toimittajan läsnäolo on olennaista tunteiden ja tunnelmien välittämisessä sekä myös uskottavuuden kannalta: "Kirjeenvaihtajat ovat joukkoviestimelle tärkeitä silminnäkijöitä, jotka tekevät...
En onnistunut löytämään täydellistä listaa tällaisista nimistä ja ei sellaista liene olemassakaan, sillä sanojen käyttö muuttuu ajan saatossa. Kyse on kielitieteen termein "proprin appellatiivistumisesta", eli kielenilmiöstä jossa erisnimi saa yleisnimisen merkityksen. Maria Sarhemaa on tutkinut tätä ilmiötä nimien Urpo, Uuno ja Tauno kohdalla. Aiheesta on tehty myös muutamia pro gradu-töitä.
Tässä artikkelissa syiksi mainitaan esimerkiksi ihmisluonnon taipumus leukailuun ja lempinimien keksimiseen. Usein kyseessä ovat vanhahtavat nimet. Myös viihde ja slangi tuottavat sanojen appellatiivistumista. Näihin voi tutustua esimerkiksi Heikki Paunosen slangisanakirjasta.
Myös se miltä sana kuulostaa voi vaikuttaa sen käyttöön, näin lienee...
En löytänyt tätä yksittäistä laulua suomeksi mistään julkaisusta, mutta Richard Rodgersin säveltämän ja Oscar Hammerstein II:n alun perin sanoittaman musikaalin libreton on suomentanut Esko Elstelä. Finna-hakupalvelun (https://finna.fi) mukaan näytelmämoniste on lainattavissa Taideyliopiston Sörnäisten kampuskirjastosta. Monisteen kuvailutiedoista ei selviä, onko Elstelä suomentanut myös kaikki laulut ja mitkä ovat laulujen suomenkieliset nimet.
Narnia-kirjoissa on jonkin verran jännittäviä kohtauksia ja taistelua, mutta väkivalta ei ole yksityiskohtaista tai graafista. Yleisesti sarja sopii noin 7-vuotiaista alkaen, riippuen lapsen lukutaidon tasosta ja siitä, kuinka paljon jännitystä hän kestää. Moni lapsi onkin tutustunut Narniaan ensin yhdessä aikuisen kanssa.
Lastenkirjallisuun eri lajit ovat moninaiset ja niiden rajat monesti hyvin häilyvät.
Saturomaani on satua pidempi yhtenäinen teos jossa voi olla myös seikkailuromaanin piirteitä.
Lisää tietoa lastenkirjallisuuden lajeista esimerkiksi täältä: https://www.researchgate.net/publication/261785661_Lastenkirjallisuuden…
Aaron (oikealta nimeltään Aaro Laukkonen) on levyttänyt vuonna 1972 kappaleen "Wakadi wakadu", johon kuvaus sopii. Sen on säveltänyt André Popp ja suomenkieliset sanat on tehnyt Chrisse Johansson. Laulusta on erikielisiä versioita ja sen nimestä on erilaisia versioita, esim. "Wakadi wakadou", "Uakadi uakadu" ja "Uakadi-uakadu".
Aaron: Wakadi wakadu YouTubessa:
https://www.youtube.com/watch?v=fn1ZOvTi5to
Kalevalan susikuvasta kiinnostuneen kannattaa hankkia käsiinsä Erkki Pulliaisen kirja Petoja ja ihmisiä, jonka petovihaa käsittelevä jakso sisältää erinomaisen selvityksen 'Mitä ja miten Kalevala kertoo pedoista' (s. 30-46). Pulliainen poimii Kalevalasta sen petokuvauksia sisältävät jaksot ja yrittää niiden pohjalta hahmotella sitä, millaisen mielikuvan pedoista kirjaa lukiessaan saa.
Kalevala ilmestyi aikaan, jona sudet Pulliaisen mukaan olivat rintamaiden uhkana Suomessa. Hän muistuttaa myös siitä, että Lönnrot keräsi runot alueilta, joilla suurpetoja oli esiintynyt vaihtelevassa määrin jatkuvasti ja joilla ne "varmastikin aina silloin tällöin aiheuttivat myös kotieläinvahinkoja paikallisille asukkaille". Pulliaisen analyysin...
"Suomi" ja "suomalainen" esiintyvät jo Mikael Agricolan teksteissä 1500-luvulla. Henkilönimenä Suomi on mainittu jo aiemmin, 800-luvulla ja paikannimenä (Somewesi) 1300-luvulla. Vanhoissa teksteissä sanojen kirjoitusasu vaihtelee, sillä oikeinkirjoistus ei ollut vielä vakiintunut.
Lisää tietoa löytyy Suomen etymologisesta sanakirjasta: https://kaino.kotus.fi/ses/?p=qs-article&etym_id=ETYM_c331c6852ab45365c…
Voisit aloittaa vaikka näistä Helmet-kirjastosta löytyvistä kirjoista:Muutosten Venäjä : Venäjän historia 862-2009 / Arto LuukkanenVenäjän idea / Mauno KoivistoVenäjän historia / Heikki KirkinenVenäjän kulttuurihistoria / Pekka PesonenNaisia Venäjän kulttuurihistoriassa / toim. Arja Rosenholm, Suvi Salmenniemi, Marja SorvariVenäjän tsaarit : kaikki Venäjän tsaarit Rurikin suvusta Romanoveihin / David WarnesLisää kirjoja voit etsiä Helmet-verkkokirjastosta esimerkiksi hakusanoilla Venäjä ja historia.Lähde:Helmet.finna.fi. https://helmet.finna.fi/
Kappale voisi olla "Aika on". Sen sävelsivät Ami Varjo ja Olli Heino ja sanoitti Pertti Reponen. Oiva Lampinen yhtyeineen julkaisi kappaleesta levytyksen vuonna 1980 LP:llään Potretti. Sittemmin se on julkaistu myös kokoelmilla Kesähitit ja Lavojen suosikit.
Invalidiliiton sivuilla kerrotaan liikkumisesteisen pysäköintitunnuksen käytöstä: "Liikkumisesteisen pysäköintitunnus on henkilökohtainen. Tunnusta voidaan käyttää vain siinä ajoneuvossa, jossa luvanhaltija on kuljettajana tai kuljetettavana." (https://www.invalidiliitto.fi/vammaisuus/liikkumisen-tuen-palvelut/pysa…). Liikkumisesteisen pysäköintitunnuksesta säädetään tieliikennelaissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180729?search%5Btype%5D=p…
Prosper Meniere kuoli tammikuun 6. päivänä v.1862. Kirjastomme käytössä olevasta Ebsco-artikkelitietokannasta löytyi pitkä artikkeli Menierestä. "On January 6, 1862, at age 62, Prosper Meniere died from pneumonia after being ill for only a few days" ( Ear, Nose & Throat Journal, Sep97, Vol. 76 Issue 9, p626, 5p, 2bw. Author(s): Morrison, Andrew W.)
Apuvälineeksi suosittelisin Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjaston sivuja http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/ ja http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php. Molemmissa voi edetä valitsemalla kielivalikosta (käännöksen kieli tai käännöskieli) LIETTUA ja klikkaamalla HAE.
Aikuiskasvatusalan kirjallisuutta julkaistaan vieraillakin kielillä, esim. alan väitöskirjat ovat usein englanninkielisiä. Jonkinlaisen yleiskatsauksen aiheesta saa käyttämällä kansallisbibliografiaamme https://finna.fi Polku esim. HAKU > valitse hakutyyppi ASIASANA > kohtaan HAKUSANA(T) aikuiskasvatus (tai joku muu sana, esim. aikuiskoulutus, aikuiskouluttajat, aikuisopiskelu). Tarkempia ohjeita löytyy aloitussivulta.
Varaus poistuu vain silloin, jos olet merkinnyt rastin teoksen nimen vasemmalla puolella olevaan Poista-sarakkeeseen. Noutopaikka muutetaan valitsemalla pudotusvalikosta uusi noutopaikka ja napsauttamalla painiketta "Poista merkityt varaukset tai vaihda noutokirjastoa". Nämä kaksi toimintoa tehdään HelMet-verkkokirjastossa tosiaan samalla painikkeella.
Tietämättä tarkemmin, mille soittimille tämä sävellys on sävelletty, on vaikea vastata aivan varmasti. Sibeliuksen teosluettelosta ei kuitenkaan löydy yhtään Andante-nimistä sävellystä, joka olisi tarkasti määritelty G-duurissa kulkevaksi.
Folke Gräsbeck on levyttänyt itse keksimällään nimellä Allegretto Sibeliuksen nimettömän sävellyksen viululle ja pianolle G-duurissa(teosluettelonumero JS86). Tämä levytys löytyy albumilta The Sibelius edition. Volume 6 (BIS CD-1915).
Jos kysyjällä on etsimästään teoksesta jotain lisätietoja, voidaan hakua yrittää täsmentää. Näillä tiedoilla ei valitettavasti muuta löydy.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Valitettavasti emme pystyneet löytämään runoa antamiesi tietojen pohjalta, mutta välitin kysymyksesi edelleen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastoon.
Valitettavasti tämä näyttää todella vaikealta tapaukselta, kun emme edes tiedä laulun nimeä. Kun kysyjä ei kerro, mistä teksti ja tekijöiden nimet on saatu, on vaikea arvioida, millä nimellä tätä etsisi.
Viola-tietokanta ei tunne yhtään Härkösen ja Hirvisepän yhteistyön tulosta, enkä ole löytänyt sellaista myöskään hakuammunnalla erilaisista Karjala-aiheisista nuottikokoelmista.
Olen silti valmis jatkamaan etsintöjä, jos saan kysyjältä lisätietoja tämän tekstin lähteestä ja tekijätiedoista.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Nelinumeroisen pin-koodin saa mistä tahansa Lahden kaupunginkirjaston toimipisteestä esittämällä kuvallisen henkilötodistuksen. Turvallisuussyistä koodia ei anneta sähköpostitse tai puhelimitse.
http://lastukirjastot.fi/kirjastokortti
Verkkoasiointia varten kirjastokortin numeron ja pin-koodin lisäksi on luotava käyttäjätili Lastu-kirjastoon. Tähän löytyvät ohjeet Lastu-kirjaston etusivulta http://lastukirjastot.fi/start
