Eemeli, Eemil ja Emil ovat muodostuneet muinaisroomalaisen Aemilius-ylimyssuvun nimestä. Sukunimi oli muodostettu latinan kielen sanasta 'aemulus', joka tarkoittaa kilpailevaa tai kilpailijaa. Katolisen kirkon pyhimysluettelossa on kolme Aemilius-nimistä varhaiskristillistä marttyyripyhimystä. Ranskassa nimi on muodossa Émile, jota on tehnyt tunnetuksi erityisesti valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseaun samanniminen kasvatusopillinen teos (1762).
Almanakassa nimi esiintyi meillä ensi kerran vuonna 1749 muodossa Amilius ja sen jälkeen muodossa Emil. Suomen ortodoksinen kalenteri liittää Eemelin ja Eemilin samankaltaisuuden vuoksi nimeen Emilianos.
Lähteet:
Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY
Salmi: Latinalais-suomalainen sanakirja, Otava...
Merkit löytyvät sähköisessä muodossa verkkosanakirjasta http://www.mandarintools.com/chardict.html .
Hakutulokset:
sanalle water on osoitteessa http://www.mandarintools.com/cgi-bin/charlook.pl
sanalle tree osoitteessa http://www.mandarintools.com/cgi-bin/charlook.pl
sanalle tiger osoitteessa http://www.mandarintools.com/cgi-bin/charlook.pl
Annikki Arposen selkeässä Kiina-suomi-sanakirjassa (WSOY 1985) ovat myös kiinalaiset kirjoitusmerkit.
Plussa-tietokannasta ( http://www.libplussa.fi/ ) kannattaa tehdä haku sanoilla "laivat" ja "pienoismallit". Aiheeseen liittyviä kirjoja näyttää löytyvän pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista melko runsaastikin. Pelkästään purjelaivoihin keskittyviä teoksia ei tosin juurikaan ole (sanoilla "purjelaivat" ja "pienoismallit" löytyy vain yksi kirja, eikä siinä näytä olevan varsinaisia rakennusohjeita, kylläkin runsaasti kuvia purjelaivojen pienoismalleista). Tutkittuasi Plussasta, mitkä teokset Sinua kiinnostavat, voit tilata ne omaan lähikirjastoosi, elleivät ne siellä satu olemaan.
Lehtiartikkeliviitteitä sisältävästä Aleksi-tietokannasta löytyy myös (samoilla hakusanoilla) runsaasti aiheeseen liittyviä viitteitä. Aleksia voit tutkia...
Usein kirjastot ostavat kirjansa aivan tavallisista kirjakaupoista, joiden kanssa on tehty hankintasopimukset. Kirjakaupat voivat olla joko suuria kirjakauppaketjuja tai pieniä erikoiskirjakauppoja. Paljon käytetään myös kirjavälitykseen erikoistuneita firmoja, joita ovat mm. BTJ Kirjastopalvelu Oy ja Kirjavälitys Oy. Mitään yhtä ainoaa hankintapaikkaa ei siis voi nimetä, sillä kullakin kunnan- ja kaupunginkirjastolla on omat hankintakanavansa.
Helsingin kaupunginkirjasto ostaa kirjat kirjakaupasta, ei suoraan kustantajilta. Suomenkieliset uutuudet tilataan tavallisesti jo ennen niiden ilmestymistä kustantajien ennakkotietojen perusteella. Myös asiakkaat voivat tehdä hankintaehdotuksia.
Helsingin kaupunginkirjastolla on hankintasopimus...
Kirjastoapuraha on todellakin sama kuin ns. kirjastokorvaus. Apurahaa myönnetään vain hakemusten perusteella eikä se ole missään suhteessa lainausmääriin tai kirjastojen aineistomäärärahohin.
Taiteen keskustoimikunnan sivuilla sanotaan mm. seuraavaa:
http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/
”Apurahat myönnetään kirjailijoille ja kääntäjille luovaan kirjalliseen työhön. Apurahat ovat harkinnanvaraisia.
Kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunta jakaa vuosittain apurahoja ja avustuksia kirjailijoille ja kääntäjil-le. Niitä myönnetään sekä kaunokirjallisuuteen että tietokirjallisuuteen kuuluvien teosten tekijöille ja kääntäjille, jotka asuvat tai ovat asuneet pysyvästi Suomessa ja joiden kirjallinen työ rikastuttaa kulttuurielämää...
Täällä Jyväskylän kaupunginkirjastolla säilytetään Seura-lehteä yhden vuoden verran, joten meiltä ei vanhempia lehtiä ole saatavilla. Jyväskylän yliopiston kirjaston vapaakappalekokoelmasta löytyvät myös Seuran vanhat vuosikerrat. Lehdet ovat siellä tilattavissa lukusalikäyttöön yliopiston pääkirjastolla. Lukusalikäyttöönkin saatetaan vaatia kirjastokortti, mutta se myönnetään toki, vaikka ei olisikaan opiskelija.
Seura ei myöskään ole Aleksi-viitetietokantaan indeksoitava lehti, jolloin siitä voitaisiin etsiä tarkempia tietoja, ja juttuja. Näin ollen tarvitsemanne jutun löytymiseksi on selattava vuosikertoja manuaalisesti lävitse. Yliopiston kirjastolla tämä siis onnistuu.
Tari l. Himalajan puolivuohi on latinaksi Hemitragus jemlahicus, saparoapina on Macaca nemestrina. Pitkäpyrstöja on monia, mm.pitkäpyrstöfasaanit, suku Syrmaticus,
pitkäpyrstökolibrit, suku Trochilus; pitkäpyrstöharlekiinit, suku Psarisomus; pitkäpyrstömuuraat, suku Drymophila; pitkäpyrstöjassanat, suku Hydrophasianus; pitkäpyrstökäet, suku Cercococcyx.
(Lähde: Uusi zoo. 4 : Linnut 1: Juva : WSOY, 1989; Uusi zoo. 5 : Linnut 2, Juva : WSOY, 1989 ja Uusi zoo. 6, WSOY, 1990)
Osoittessa http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/nimisto/index.shtml kohdassa Nimistöhaku on mahdollista hakea lintujen suomenkielisiä nimiä. Luettelosta löytyvät myös latinankieliset nimet.
Osa aimmasta vastauksesta:
"Suomen kielen sanakirjat -sarjassa on ilmestynyt: Suomalainen fraasisanakirja / toim. Sakari Virkkunen, (Suomen kielen sanakirja 2) ja Lentävien lauseiden sanakirja / toim. Maunu Sinnemäki, (Suomen kielen sanakirja 5). Nämä ovat mainioita lähteitä suomalaisiin ja myös yleismaailmallisiin sanontoihin."
Ensin mainitussa kirjassa selvitetään myös esimerkkinä mainitun "otetaan neuvoa antavat" -sanonnan alkuperä: "Kieltolakiasiassa toimitettiin 1931 neuvoa-antava kansanäänestys (johon osallistuneista 71% kannatti kieltolain kumoamista). Tästä jäi viinaryypyn nimeksi 'neuvoa antava'."
Jonkun verran erilaisten sanontojen alkuperää selvitetään myös esim. kirjassa: Kukkarokivi : suomalaisen folkloren antologia /...
Ainakin näistä kokoelmista löytyy runoja ruusuista:
- Ruusutarha : antologia runoa ja proosaa / suomentanut ja suomeksi toimittanut Tytti Träff (1999)
- Ruusu-unelmia / valokuvat: Annette Timmermann ; suomenkielisen laitoksen toimittanut Tanja Kanerva (2007)
- Liljojen aikaan : kukkarunoja / toimittanut Tuula Simola (1999)
Maija on Marian vanha kansanomainen muunnos, joka on ollut Suomen almanakassa vuodesta 1950 Marian rinnalla. Maria on heprealais-aramealainen nimi, jonka merkitys on epäselvä. Tutkijat ovat esittäneet arvailuja nimen merkityksestä, se saattaa merkitä mm. toivottua lasta, näkijätärtä ja herratarta.
Skandinaviassa ja Saksassa Maija-nimen vastine on Maja. Maijalla oli vahva lempinimen leima vielä 1800-luvulla, jolloin sitä ei juurikaan käytetty ristimänimenä. Virallisena etunimenä Maija yleistyi 1900-luvun alussa.
https://www.kirjastot.fi/kysy/mika-on-maija-nimen-merkitys
https://www.kirjastot.fi/kysy/mitka-on-danyela-ja-maria?language_content_entity=sv
Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja (WSOY, 1999)
Anne Saarikalle:...
Nykysuomen sanakirjan mukaan p.o. luuttuaminen. (Nykysuomen sanakirja, lyhentämätön kansanpainos, osat III ja IV, L-R, WSOY, 1980.) Tiedustelin asiaa Kotimaisten kielten keskuksesta ja sieltä sanottiin, että oikea termi on luuttuaminen. Useilla murrealueilla puhutaan kuitenkin luutuamisesta yhdellä t:llä.Kielitoimiston mukaan on kyse astevaihtelusta, joka koskee myös verbien taivutusta ja kysymyksessä on ns. vahva aste. Toinen esimerkki hakata, hakkaaminen.
Verkkoversiona on myös Iso suomen kielioppi http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php .
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivu http://www.kotus.fi/index.phtml?s=297
Edellämainituista nettisivuista ei määritelmää kuitenkaan löytynyt.
Erik Lindströmin säveltämä ja Hillevin sanoittama kappale löytyy esim. Joensuun kaupunginkirjaston web-kirjastosta http://webkirjasto.jns.fi/ kirjoittamalla teoksen nimi -kohtaan Ranskalaiset korot. Näin hakemalla löytyvät musiikkiosastolta mm. seuraavat kirjat ja nuotit, jotka sisältävät kyseisen sävellyksen sanoineen:
Kultainen laulukirja, 1989 ja Lindström, Erik: Ranskalaiset korot, Fazer 1958 sekä Suuri toivelaulukirja 7, 1988.
Suuren toivelaulukirjan mukaan sanat alkavat näin:
Näin sävel soi askelten, ja ikkunassaan poika jo on,
taas katoaa neitonen, on poika yksin ja rauhaton.
Niin tuttu on ääni tuo...
Periaatteessa luonnonvaraisia eläimiä saa ruokkia, mutta tiettyjä sääntöjä ruokkimiseen liittyy.
Esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa
eläimistä saatavista sivutuotteista säädetään, että haaskaruokintapaikkaan toimitetut tuotteet on ilmoitettava. Alla linkki asetukseen:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150783
Lintujen ja muidenkin eläinten ruokinta voidaan myös kieltää. Esim. taloyhtiöillä on oikeus kieltää ruokinta alueellaan. Muun muassa Helsingin kaupunki on kieltänyt lintujen ruokinnan mm. toreilla ja monissa puistoissa:
https://www.hel.fi/helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/luonto-ja-viheralu…
Kannattaa myös selvittää, mikä on eläimelle sopivaa ruokaa. Esim. siilin ruokavaliosta löytyy tietoa Siili kiikarissa...
Leena Turtiaisen kirjan Seksiä saluunaan, topless-ilmiö Suomessa (Haaga Instituutti. 1993) mukaan Suomen ensimmäinen topless-baari avattiin kesällä 1991 Oulussa. Jos haluat tutustua teokseen tarkemmin, voit tarkistaa sen saatavuuden pääkaupunkiseudulla Plussa-tietokannasta osoitteesta
http://www.libplussa.fi/
Seuraavissa kirjoista löytyy tietoa navajo intiaaneista:
Colin F. Taylor & William C. Sturtevant: Suuri intiaanikirja: Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
Markku Henriksson: Alkuperäiset Amerikkalaiset
Finn Arnesen: Intiaanikirja: Pohjois-Amerikan alkuperäisten asukkaiden historia
Pentti Virrankoski: Pohjois-Amerikan intiaanit
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanandan intiaanit
Clyde Kluckhohn: Navaho Witchcraft
Clark Wissler: Indians
Peter Matthiessen: Indian Country
The World of the American Indian / toimittanut Jules B. Billard
Mikäli näitä kirjoja ei löydy kotikirjastostasi voit pyytää niitä kaukolainoiksi oman kirjastosi kautta. Kaikki yllä mainitut teokset löytyvät esim. pääkaupunkiseudun Helmet-tietokannasta:
http://www.helmet....
Eila Kivikkahon suomentamat sanat Franz Schubertin lauluun Forelli löytyvät esimerkiksi "Suuren toivelaulukirjan" osasta 2. Kivikkahon suomennos löytyy myös mm. teoksesta "Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään" (toimi. Timo Leskelä, Tammi, 2009). Kivikkahon suomennos alkaa siis juuri näin: "Jo virta kirkas hohti...".
Laulun on suomentanut myös Kyllikki Solanterä. Hänen suomentamansa sanat löytyvät teoksista ”Ikivihreät laulut” (toim. Urpo Jokinen, Otava, 1981), ”109 kitaralaulua” (toim. Aapeli Vuoristo, Musiikki Fazer, 1974) ja ”Sata kuuluisaa yksinlaulua : keskiäänelle pianosäestyksin. II vihko” (toim. Kyllikki Solanterä, WSOY, 1984).
Alla olevasta linkistä voit tarkistaa teosten saatavuuden Helmet-kirjastoista.
https://finna.fi...
Perustietoja Jalmari Finnestä löytyy mm. teoksista Suomen kirjailijat 1809-1916 (SKS 1993) sekä Suomen kirjallisuus VI (teoksen lopussa oleva hakemisto; Otava 1967), jonka mukaan Finne (viralliselta nimeltään Adolf Hjalmar Finne) syntyi 11.8.1874 Kangasalla ja kuoli 3.9.1938 Helsingissä, vanhemmat kirjakaupp. Gustaf Adolf Finne ja Wilhelmina Westerling. Finne valmistui ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta 1894, opiskeli Helsingin yliopistossa kieliä ja teki opintomatkoja mm. Saksaan, Ranskaan ja Englantiin. Finne toimi Kansallisteatterin ohjaajana 1896-1903, vt.ohjaajana 1903-04 sekä Viipurissa Maaseututeatterin johtajana 1904-07 ja 1913-14. Molemmissa yllämainituissa kirjoissa on myös Finnen teosluettelot. Suomen...
Sampo nimi on peräisin Kalevalasta, jossa se oli seppä Ilmarisen takoma ihmelaite, rikkauden ja onnen lähde. Sakari Topelius käytti nimeä sadussaan Sampo Lappelill (1866). Suomen almanakassa Sampo on ollut v:sta 1929 lähtien. Nimen tavallinen muunnos on Samppa.
Virallinen täysi-ikäisyyden raja on Yhdysvalloissa osavaltiosta riippuen nykyään joko 18, 19, 20 tai 21 vuotta. Seksuaalisia tekoja koskeava suojaikäraja on osavaltiosta riippuen 16, 17 tai 18 vuotta.
Kuusitoistavuotispäivä ("sweet sixteen") on Yhdysvalloissa ja Kanadassa perinteinen rajapyykki nuoren, erityisesti tytön, aikuistumisessa. Sen viettotavat vaihtelevat: toiset järjestävät isot juhlat, toisille se on tavallinen syntymäpäivä. Ikään liittyviä laillisia asioita ovat suojaikäraja (joissain osavaltioissa) ja oikeus työskennellä täysiaikaisesti (14-16-vuotiaat voivat tehdä vain osa-aikaisia töitä). Pääasiassa kyse on kuitenkin sosiaalisesta siirtymäriitistä. Suomalaisessa kulttuurissa vastaavanlainen asema on ehkä ollut rippikoulun...
Hilja Riipinen on poistettu salista kesken istunnon keväällä 1934. Hänen ja Vennamon lisäksi emme löytäneet lähdettä, joka olisi muista vastaavista tapahtumista kertonut. Vennamon salista poistaminen tapahtui 28.5.1974.
Veikko Vennamon elämäkertaa lukenut kommentoija lisäsi listaan Rainer Lemströmin, asiasta mainitaan myös Lemströmin muistokirjoituksessa, http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/2099/rainer-lemstr%C3%B6m
Lähteet:
Eduskunta. Usein kysytyt kysymykset. http://web.eduskunta.fi/ukk/Main.phx/showQuestion?id=108
Eteläpohjalaisia elämäkertoja 3. Laukkonen, I. ym. Vaasa 1994.
