Dani on Dan-nimen tavoin lyhentymä nimestä Daniel, joka on hepreaa ja merkitsee "Jumala on tuomarini". Dan-nimeä voidaan pitää myös itsenäisenä nimenä, jolloin merkitys on "tuomari". Irlannin mytologiassa Dan on äitijumalatar, ja nimen iirinkielinen merkitys on "tummatukkainen".
(Lähde: Lempiäinen Pentti, Suuri etunimirja WSOY 1999)
Suomen rahat arviohintoineen 2005 keräilyoppaan mukaan vuoden 1937 markka on ollut nikkeliä. Jos raha on virheetön ja leimakiiltoinen, sen arvo 10 euroa. Jos se on lievästi tummunut, arvo on 5 euroa.
Laulu on tanskalainen kansansävelmä, jonka on sanoittanut Irene Mendelin. Laulu löytyy ainakin seuraavista laulukirjoista:
Koulun laulukirja / toim. Aksel Törnudd. WSOY 1920, 3.p.
Laulun taika / toim. Jussi Ilvonen. Raittiuden ystävät 1977, 3.p.
Teoksessa:
Nimeke: Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus ja valtiosääntö.
Teos: [Declaration of Independence / United States]
Constitution and amendments / United States.
Julkaistu: Hki : Yhdysvaltain tiedotustoimisto, 1987.
sivulla 22
"Toinen artikla"
"Koska hyvin valvottu kansalliskaarti on tarpeellinen vapaan valtion turvallisuudelle, kansalaisten oikeutta omistaa ja kantaa aseita älköön loukattako."
Nimi Irja on Yrjö-nimen naispuolinen vastine. Irja-nimeä on käyttänyt ensimmäisen kerran Gustaf von Numers näytelmässään Tuukkalan tappelu (1889), ja etunimeksi Irjaa on annettu 1890-luvulta lähtien.
Nimi Natalia pohjautuu latinan kielen ilmaukseen natale Domini (Herran syntymä), ja viittaa Jeesuksen syntymään.
Lähteitä:
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja (WSOY, 1999)
Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (Gummerus, 2007)
Vuodesta 1958 lähtien on ilmestynyt matrikkeli nimeltä Spes Patriae, jossa on valokuvat vuoden ylioppilaista (niistä, jotka ovat antaneet luvan kuvansa julkaisemiseen), sekä nimiluettelo vuoden ylioppilaista kirjan lopussa.Tämä kirja on siis henkilöhakemisto (matrikkeli), jonka eri vuosikerrat löytyvät mm. kirjaston Helmet -luettelosta. On kuitenkin hyvä muistaa, että sekä tämän kirjasarjan että muista mahdollisista lähteistä löytyneiden henkilötietojen käyttämistä rajoittaa henkilötietolainsäädäntö.
Monet eri tahot, joissa henkilötietoja käsitellään, esim. Suomen Sukututkimusseura, muuttavat nyt käytäntöjään uuden tietosuojalainsäädännön mukaisiksi (mm. Tietosuojalaki, ks. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20181050 sekä Euroopan...
Vuoden 1899 10-pennisen arvo vaihtelee huomattavasti kolikon kunnon mukaan. Alimmissa kuntoluokissa sen arvo on 1-2 €, mutta ylempiin kuntoluokkiin kuuluvat kolikot ovat jo tuntuvasti arvokkaampia (20-950 €). Yleisimmin tavataan kahden euron arvoista toiseksi alimman kuntoluokan rahaa ("Raha on tasaisesti kulunut korkeimmista kohdista, mutta lähes kaikki yksityiskohdat ovat selviä. Yleisvaikutelma on vielä miellyttävä."). Kannattaa antaa asiantuntijan arvioida, onko kolikkonne tätä paremmassa kunnossa.
Lähde:
Suomen rahat arviohintoineen 2020
Valitettavasti runoa ei ole löytynyt kokoelmistamme. Tyyliltään se vaikuttaa värssyltä, jollaisia kirjoitetaan muistokirjoihin. Näissähän ei usein tekijää mainitakaan. Ehkäpä kuitenkin joku palstamme lukijoista tunnistaa runon?
Elämä(ä) juoksuhaudoissa on alkujaan venäläinen valssi 1900-luvun alusta. Sen säveltäjäksi on merkitty laivastokapellimestari G. Dobriansky. Viola-tietokannassa vanhin tieto laulun suomenkielisestä levytyksestä on Klaus Salmen ja Ramblers-orkesterin versio vuodelta 1937 (Columbia DY75). Siinä valssin nimi on Elämä juoksuhaudassa ja suomennoksen tekijäksi kerrotaan A. Sihvola. Laulusta julkaistussa nuotissa alkusanat ovat "Jo saapuu yö kentille taistojen". Tämä versio on kuitenkin harvinainen ja unohdettu.
Tunnettu muoto laulusta perustuu Usko Kempin suomennokseen. Sen levyttivät ensiksi A. Aimo sekä Eugen Malmsten, molemmat vuonna 1940. Kiintoisaa on, että kohtaa, jossa Kempin teksti kuuluisi "Kun saapuu yö kentille taistojen" ei lauleta...
Vetovoimala-hankkeen sivuilla on hankkeen projekstipäällikön Riina Karvosen artikkeli tästä tietoiskusta. Hän kertoo löytäneensä Katso-lehden artikkelista syksyltä 1987 tietoa parin lapsen myöhemmistä vaiheista: "lakaisukoneen kuljettajan ammatista haaveillut poika oli päätynyt puistotyöntekijäksi ja lääkärihoitajaksi aikonut tyttö hoiti kotona vastasyntynyttä vauvaansa." Tämän enempää tietoa hän ei löytänyt. Sivu löytyy alta:
https://www.vetovoimala.fi/post/l%C3%A4%C3%A4k%C3%A4rihoitaja-tietenkin
Lasten nimistä tai muista myöhemmistä vaiheista emme löytäneet tietoa. Tämä monen muistama tietoisku on katsottavissa Ylen Elävässä arkistossa:
https://areena.yle.fi/1-50117600
Eeva Riihonen kirjoittaa teoksessaan Mikä lapselle nimeksi?, että Elma voi olla muunnelma monestakin eri nimestä, esim. nimestä Ihanelma tai Thelma.
Pentti Lempiäinen on puolestaan sitä mieltä (Suuri etunimikirja), että nimi lienee ulkomaalaisperäinen, sillä se tavataan useissa kielissä lyhentymänä nimiyhdisteistä, joiden alkuosana on Elsa, Else tai Elisabet ja jälkiosana esim. Maria. Saksassa, Italiassa ja Amerikassa Elman kantanimiksi on mainittu myös Vilhelmina ja siitä muodostunut Guglielma. (Riihosen mukaan Vilhelmiina on Vilhelmille kuuluva, mahtava suojelija).
”Uusi suomalainen nimikirja” (Otava, 1988) kertoo, että sukunimi ”Nurmi” on monien muiden sukunimien tapaan tullut paikannimistä. Nurmi on ollut vanhana kylännimenä ainakin Messukylässä ja Vahvialassa. Osa Nurmi-nimistä on esiintynyt myös tilojen niminä, josta nimi on sitten omaksuttu sukunimeksi. Osa Nurmi-sukunimistä taas on otettu nimiä muutettaessa, esimerkiksi nimien suomalaistamisaallon aikana.
Vanhimmat kirjalliset maininnat Niemi-nimisistä ovat peräisin Karjalankannakselta 1500-luvulta: Hans nurmi Viipurista 1544, lau nurmi Uudeltakirkolta 1546 ja Niilo Nurmi Lumijoelta 1540-luvulla. Varsinaisesti se kuitenkin yleistyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu osoitteessa http://verkkopalvelut....
Pentti Lempiäisen ”Suuri etunimikirja” (WSOY, 1999) kertoo, että etunimi ”Jussa” on yksi nimen ”Johannes” kutsumamuodoista; muita muotoja ovat ”Jusa”, ”Juska” ja ”Jusse”, ja myös ”Jussi” on muunnelma ”Johanneksesta”. Aivan varmuudella on toki mahdotonta tietää, onko nimen antamista motivoinut tarkalleen ottaen ”Johannes” vai ”Jussi”. Toisaalta saamelaisten parissa nimeä ”Jussa” on käytetty muunnelmana etunimestä ”Joosef”. ”Jussa” on Suomessa melko harvinainen nimi, sillä sen on saanut väestörekisterikeskuksen osoitteesta http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 löytyvän nimipalvelun mukaan alle 100 suomalaista lasta, ensimmäiset 1900-luvun alkupuolella. Suurin suosio näyttää olleen 1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä ja...
Muoto suomenkielisessä kalenterissa on Kasperi. Aikaisemmin se on esiintynyt muodoissa Caspar, Casper ja Kasper, 1740-luvulla myös englantilaisperäisenä Jasper ja Jesper.
Kansankielisiä muunnelmia ovat olleet Kaspe, Kaspo, Kasse, Kassu , Kape ja Kapu. Vieraissa kielissä saman nimen muunnelmia ovat (ylla mainittujen lisäksi) mm. Gaspard (ranska), Gaspar (espanja, portugal), Gasparo/Gaspare (italia). Nimen alkuperäinen merkitys ei ole aivan selvä. Yleensä se selitetään persialaisperäiseksi ja käännetään ’aarteenvartijaksi’ tai ’aarteenkantajaksi’. Tämä selittyy siitä, että 500-luvulla syntyneen legendan mukaan Itämaan tietäjät, jotka Uuden testamentin mukaan (Matt. 2:1-12) tulivat kunnioittamaan Jeesus-lasta, olivat nimiltään Caspar,...
Samasta asiasta on meiltä kysytty aikaisemminkin. Aiemman vastauksen mukaan "vuonna 2002 ilmestyneestä Epäonnen leiri -kirjassa (2002), joka on sarjan 45. osa, Kikan ja Repen orastanut ihastus on kehittymässä ihan oikeaksi suhteeksi, ja Kikka huomaa kiintyneensä varsin voimakkaasti mustahiuksiseen Repaan."
Muut Kikkaa ja Repeä koskevat kysymykset ja vastaukset löydät Kysy kirjastonhoitajalta -arkistosta kirjoittamalla haku-ruutuun Kikka Repe tai selaamalla Nummelan ponitalli -kohdasta löytyviä vastauksia:
https://www.kirjastot.fi/kysy/asiasanat
https://www.kirjastot.fi/kysy/asiasanat/n/nummelan-ponitalli
Kirsi Kunnaksen käännöksessä Little Bo Beep on Pikku Tilli Talli (Hanhiemon iloinen lipas, WSOY useita painoksia).
"Pikku Tilli Talli kadotti karitsansa. / Eikä hän tiennyt vaikka susi ois ne vienyt…"
Marja-Leena Mikkolan kääntämänä loru on nimeltään Pikkuinen Pirpana (Hanhiemon runoja, Otava 2000.
"Pirpana lampaansa kadotti / eikä tiennyt mistä etsisi…"
Violetta on mm. italian- ja venäjän kielissä käytetty muoto englantilaisesta Violet-nimestä, joka on lähtöisin ranskan kielestä ja tuli suosituksi 1800-luvun loppupuolella. Englanniksi Violet sananmukaisesti tarkoittaa orvokkia. Alunperin sana tulee latinan Viola-sanasta (orvokki, orvokinvärinen, violetti). Ranskassa käytetään myös muotoa Violette. Suomessa yleisin muoto Violetista lienee Viola.
Lähteet: Vilkuna: Etunimet (Otava, 4. uud. laitos, 2005)
http://www.behindthename.com/
Arabian museon sivuilta http://www.arabianmuseo.fi/ löytyvän tiedon mukaan esineiden numero- ja kirjainsarjat viittaavat tavallisimmin esineen valmistusvaiheisiin: massaan, lasitukseen, koristelijan paikkanumeroon jne. Toisinaan kolmi- tai nelinumeroiset sarjat kertovat tarkan valmistusajan.
Arabian leimamerkintöjä ja numerotunnuksia on julkaistu useissa kirjoissa, mm.:
Arabia. Arabian posliinitehdas 1987
Taidekeramiikka Suomessa (toim. Åsa Hellman). Otava 2004
Keräilijän aarteet: Arabian kahvikuppeja ja mukeja (toim. Sirpa Westerholm). WSOY 2006
Rakkaat vanhat tavarat (toim. Leena Nokela). Otava 1998
Erikoisleimoista on julkaistu artikkeli Keräilyn Maailman numerossa 7-8/1997.
Hyödyllisiä julkaisuja ovat myös vanhoista kuvastoista/...
Teoksen Asiakirjamallit (9. p., Talentum, 2008) mukaan kiinteistön myyntiä koskevassa valtakirjassa ei välttämättä tarvita todistajia.
Todistajien henkilöllisyyttä koskevia rajoituksia ei löytynyt käytettävissä olevista lähteistä. Riittänee, että todistajat eivät ole kuolinpesän osakkaita.
Nokkahuilulle löytyy runsaasti erilaista opintoaineistoa, joissa on usein näytetty esimerkiksi sormitukset selvästi ja konkreettisestikin kuvin. Tosin suomenkielellä konkreettisimmin asiaa käsittelevät teokset on tarkoitettu lapsille esim.
Fazerin julkaisema Alpo Luimulan Nokkahuilutie : alkeiskoulu ryhmäopetukseen
Edellenkin voi suositella myös Fabian Dahlströmin nokkahuilukouluja Sopraanonokkahuilukoulu ja sitä vähemmän konkreettinen alttonokkahuilukoulu Flauto dolce.
Hyvä sarja aloittelijalle on Egil Cederlöfin Me soitamme nokkahuilua. Siinä on erikseen osat sopraano/tenorinokkahuilulle ja alttonokkahuilulle.
Jos musiikin teoria kaipaa kertausta, niin Päivi Paulin-Hämäläisen Pieni puhaltaja -tehtävävihkonen on ihan aikuisellekin...
