Uusimpia perehdyttämistä käsitteleviä kirjoja on Vartiainen-Ora, Päivi: Erilaisuus sallittu : perehdymme monimuotoisuuteen : käsikirja työhön perehdyttäjälle ja työyhteisölle (Helsinki 2007). Riitta Viitalan kirjassa Henkilöstöjohtaminen : strateginen kilpailutekijä (Helsinki 2007) käsitellään mm. perehdyttämistä, samoin Harri Hietalan kirjassa Esimiehen käsikirja (Helsinki 2006). Vähän vanhempi kirja on Pirkko Kankaan kirjoittama Perehdyttäminen palvelualoilla (Hki 2003, 3. uud. p.). Kotimaisissa lehdissä olleita artikkeleja voi etsiä Arto-artikkeliviitetietokannasta, joka on käytettävissä HelMet-kirjastoissa. Hakusanoina voi käyttää esim. sanoja: perehdyttäminen, henkilöstökoulutus, työnopetus ja työpaikkakoulutus. Arto-tietokannasta...
Seuraavasta teoksesta voisi olla hyödyllistä tämän asian selvittämisessä: Krons, Marja : Korhonen 75 : Huonekalutehdas Korhonen oy:n arkistot. PAINOS 2. p.
JULKTIEDOT [Turku] : Huonekalutehdas Korhonen, [1997]
ULKOASU 128 s. : kuv. STAND NRO 952-90-9359-4 (nid.)
Teoksen saa lainaksi mm. pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista.
hei,
Kokeilepa seuraava linkkiä http://www.heraldica.org/topics/france/roygenea.htm
Sivulle on koottu Ranskan kuninkaallisen suvun sukupuu. Kuninkaat erottuvat punaisella ja heidän puolisonsa on merkitty "matomerkillä" eli aaltoviivalla. Esimerkiksi Kaarle X, joka tuli Ranskan kuninkaaksi vuonna 1824, oli naimisissa Marie-Thérèse de Savoie nimisen naisen kanssa. Nimet eivät ole hallitsijakausittain, mutta koska sanoit tietäväsi hallitsijat, voit nyt myös katsoa heidän puolisoidensa nimet.
Sukunimelle Hakkarainen on esitetty kaksi selitystä. Ensimmäisen mukaan se johtuisi kivenhakkaajan ammattinimityksestä hakkari, toisen mukaan etenkin Tornionjokilaaksossa nimi juontuisi skandinaavisesta Haakon nimestä. Tarkemmin asiasta teoksessa Mikkonen, Pirjo: Sukunimet (Otava, 2000)
Hevosenkenkä tuo hyvää onnea ja auttaa myös säilyttämään sitä, mutta vain ovensuuhun avoin pää ylöspäin käännettynä. Alaspäin ripustaminen sitä vastoin tietää onnen katoamista. Rautainen kenkä sisältää myös voimaa, joka voittaa pahan silmän. Bruce-Mitford, Miranda: Viestivät merkit & paljastavat symbolit (1997, s. 79)
On olemassa monia teorioita hevosenkengän symboliikan alkuperästä, miksi se suojelee pahoilta hengiltä ja tuo hyvää onnea.
Puolikuun tai kuunsirpin merkitys suojaavana symbolina, joka näkyy monesti egyptiläisessä ja islamilaisessa taiteessa, on ilmeisesti vaikuttanut siihen, että hevosenkenkää on alettu pitää taikakaluna pahuutta ja epäonnea vastaan. Sakaroiden tulee osoittaa ylöspäin, jotta hevosenkenkä näyttää...
Kirjastokortin saa heti, jos olet aikuinen ja sinulla on kuvallinen henkilökortti mukanasi.
Jos olet alle 15-vuotias, joudut hankkimaan takaajan allekirjoituksen ja tiedot kaavakkeeseen, jonka saat
kirjastosta.(Takaajan tulee olla täysi-ikäinen .)
Tässä muutama ehdotus:
- Francis, Dick: Varjo yössä ja Hurrikaani
- Marttala, Johanna: Helkalan kilpakosijat
- Paasilinna, Arto: Hirnuva maailmanloppu ja Ihmiskunnan loppulaukka
- Dimmick, Barbara: Matkalla huomiseen
- McCullough, Colleen: Troijan laulu
- Issakainen, Martti: Hyvästi, hevoseni.
- Tonteri, Pertti: Tinakenkä
- Hirvikoski, Hannu: Lähtöön aikaa kaksi minuuttia ja Juoksijaihme
- Waltari, Satu: Kumma rakkaus
- Evans, Nicholas: Hevoskuiskaaja
Hevosvalmentajasta kertoo teos Roberts Monty: Mies joka puhuu hevosten kanssa. Antti Heikkilän Hevosmies kertoo ratsastuksesta ja rakkaudesta hevosiin.
Hans Biedermannin "Suuri symbolikirja" kertoo ruusuristisymboliikan liittyvän renessanssin aikana syntyneen kristillis-esoteerisen Ruusuristiyhteisön historiaan. Ruusuristin tunnuskuvio on viisilehtinen ruusu ristin sisässä. Ruusuristin aatetta levitti kirjoituksillaan mm. saksalainen Johann Valentin Andrae (1586-1654) jonka omassa vaakunassa esiintyi myös ristin ja useiden ruusujen yhdistelmä.
Legendaarista hahmoa Christian Rosencreutzia (1378-1484) pidetään usein ruusuristiaatteen alkuperäisenä perustajana. Rosenkreutz -sukunimi tarkoittaa nimenomaan ruusuristiä. Historiantutkimuksessa pidetään kuitenkin epävarmana onko mainittua Christian Rosenkreutz -nimistä henkilöä koskaan elänyt historiassa. Hänestä on hyvin vähän luotettavaa tietoa...
"Pihtiputaan Mummon isäksi" on henkilöitävissä Allan Liuhala, lehtimies ja lehtimiestyön opettaja Tampereen yliopistossa, jossa hän journalistin uransa ohessa opetti koko 60-luvun.
Ilmauksen syntyajankohta on varhainen 1960-luku: "'Pitää kirjoittaa niin, että Pihtiputaan Mummokin se ymmärtää', livahti kerran 1960-luvun alun opetustilanteessa Liuhalan suusta."
Pihtipudas valikoitui mummon kotipaikaksi "paljolti siksi, että Pihtiputaalla asui urheiluvaikuttaja Tahko Pihkala, Liuhalan isän kaveri."
Mummon päätyminen osaksi ilmausta juontaa juurensa Liuhalan kotioloihin: "Liuhalan perheeseenhän kuului Tampereen-vuosina mummu, anoppi. 'Mummu oli meidän perheen aarre ja rikkaus. Lapset olivat hänelle kaikki kaikessa', Liuhala kehuu. -- 'Voi olla...
Kyllä löytyy nimellä Niskavuori. Se sisältää näytelmät "Niskavuoren nuori emäntä", "Niskavuoren Heta", "Niskavuoren naiset", "Niskavuoren leipä" ja "Entäs nyt,Niskavuori?" Kirja on ilmestynyt v. 2001 "Kirja kerrallaan" -julkaisuna.
Kirjaa on jonkin verran myös Pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmissa.Sijainnit ja saatavuuden voit tarkistaa osoitteesta: http://www.helmet.fi
Näillä molemmilla kirjallisuuden genreillä on monia määritelmiä, eivätkä niiden erot ole olleet kaikkina aikoina eivätkä kaikkien määrittelijöiden mukaan samoja.
Yksi tapa erottaa ne toisistaan on näkemys maailmasta: sadussa ollaan yhdessä maailmassa, jossa kaikki on mahdollista, fantasiassa oikea eli primaari maailma ja taianomainen eli sekundaari maailma sekoittuvat toisiinsa.
Sadun ja fantasian määrittelyä pohditaan mm. näissä kirjoissa:
- Hilkka Ylönen, Loihditut linnut: satujen merkitys lapsille (2000)
- Otavan kirjallisuustieto, toimittaneet Risto Rantala ja Kaarina Turtia (1990)
- Pekka Mattila, Kirjallisuudentutkimuksen avainsanoja (1984)
- Ulkomaisia fantasiakirjailijoita, toimittanut Vesa Sisättö, (2003))
- J. R. R. Tolkien,...
Martin on lyhentymä Martinuksesta, joka latinan kielessä merkitsee sodanjumala Marsille kuuluvaa, sotaisaa. Nimellä on tunnettu useita katolisen kirkon pyhimyksiä, joista ehkä kuuluisin on ranskalaisen Toursin kaupungin piispa, köyhien ja kerjäläisten ystävä Martinus (k. 397). Suomalainen muoto Martinuksesta on Martti. Muodossa Martin nimi löytyy useista kielistä mm. Suomen ruotsalaisesta almanakasta (10.11.)
Oskari-nimi on peräisin muinaisgermaanisista sanoista ans (jumaluus) ja gar (keihäs) (=Jumalan keihäs). Nimen latinalainen muoto Ansgarius, frankilainen Ansgar ja muinaisenglantilainen nimi Osgar muuntuivat Pohjoismaissa muotoon Asgeir, josta myöhemmin tuli Oskar. Suomen almanakassa nimen muoto Oskari on ollut vuodesta 1919.
Lähteet:...
Alice Tegnérin laulu ”Mors lilla Olle” on suomennettu nimellä ”Ollin marjamatka”. Suomentaja on Saukki eli Sauvo Puhtila. Sen suomenkieliset sanat ja nuotit löytyvät esimerkiksi teoksesta ”Suuri lastenlaulukirja” (Warner/Chappell Music Finland, 1984). Kirjan saatavuuden HelMet-kirjastoista voi tarkistaa osoitteesta http://www.helmet.fi.
Kirjastoalan avoimia työpaikkoja voi tutkia esim. tästä nettiosoitteesta:
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/ammattikalenteri/avoimet_tyopaikat/
Teos "Akavalaiset työmarkkinat 2009" kertoo kohdassa INFORMAATIKKO, TIETOASIANTUNTIJA, KIRJASTONHOITAJA työllisyystilanteesta, että kirjastoissa työtilanne on kohtalainen. Sama netissä:
http://www.digipaper.fi/akava/29884/index.php?pgnumb=37
Kun on kirjastossa töissä, huomaa usein, että vakituista työpaikkaa joutuu odottamaaan sijaisuuksien jälkeen muutaman vuoden. Enemmän työpaikkavaihtoehtoja on niissä kaupungeissa, joissa kirjastoja on useita, esim. kaupunginkirjasto eri osastoineen ja lähikirjastoineen, ammattikorkeakoulun kirjasto ja yliopiston kirjasto.
Aiempia kysymyksiä/vastauksia voit katsoa...
Entisaikaan niin sanotut vauvankatsojaiset olivat kastejuhlia merkittävimpiä tapahtumia. Vieraat kävivät tervehtimässä äitiä ja vauvaa ja toivat lahjoja, ruokaa, vaatteita tai rahaa. Vauvankatsojaisilla oli eri puolilla Suomea erilaisia nimityksiä. Karjalassa niitä kutsuttiin rotinoiksi, Pohjanmaalla pirtittämiseksi, Savossa saunaisiksi. Myös varpajaisilla on alun perin tarkoitettu juhlia, joissa äitiä ja vauvaa katsomaan tulleille tarjottiin kahvia tai viinaa.
Miehet ovat elvyttäneet varpajaiset - tai varpaiset - ja nykyisin sana tarkoittaa tuoreen isän miespuolisille ystävilleen järjestämiä juhlia, ravintolailtaa tai kotibileitä. Juhlan nimi viittaa lapsen varpaisiin. Myös Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Virossa tunnetaan...
Mainitsemasi artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa ja sen kirjoittaja Ilkka Lehtinen on ollut tuolloin kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Hinnat ja palkat -yksikössä.
Tilastokeskus tuottaa valtaosan Suomen virallisista tilastoista ja sen tuottamaa tietoa voi pitää luotettavana.
Lisätietoa:
Suomen tilastollinen vuosikirja 1960
Janne Salonen: Palkansaajien ansiot ja eläkkeet. Yksityisen ja julkisen sektorin palkansaajan ansiokehitys 1964–2004 (2009)
Eino Leinolla on kolme runoa joiden nimessä on sana kuutamo: Meri kuutamolla, Kevätkuutamolla ja Kuutamolla. Kuutamo metsässä nimistä runoa ei ole ainakaan Leinon rustaamana. Tunnetuin näistä kolmesta lienee Meri kuutamolla, jonka alkusäkeet ovat seuraavat:
Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.
En tahtois ma touhua ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.
Voi tietenkin olla, että kyseisen kuutamo metsässä aiheisen runon nimessä ei näitä sanoja ole, sillä onhan Leinolla mainitsemani kolmen runon lisäksi muitakin runoja joissa sana kuutamo eri muodoissaan esiintyy.
Tämä runohaku on tehty Editan CompOpuksessa (sähköinen tiedostokirja). Siellä voi tehdä kokotekstihakuja mm. Eino Leinon kootuista.
Etsin tällaista luetteloa/matrikkelia useasta eri kirjastotietokannasta sekä internetistä, mutta en löytänyt mitään vuodelta 1940. Ehkäpä sotavuosina sellaista ei ole tehty. Kenties paras paikka etsiä kyseistä henkilöä olisi kyseisen kunnan arkisto.
hei,
Erilaisia pukuhistorian teoksia sekä tietoa kampausten historiasta löydät Helsingin yleisistä kirjastoista luokasta 919.9. Hyviä teoksia ovat esimerkiksi John Peacockin Länsimainen puku kautta aikojen Otava 1991 tai Wolfgang Bruhnin Pukuhistorian kuvasto, 1981.
Tässä lisäksi pari teosta, jotka löytyivät plussasta http://www.libplussa.fi/
asiasanoilla "pukeutuminen" ja "1600-luku"
Waugh, Norah; The cut of women's clothes -1600-1930, Theatre Arts Books, New York, [n. 1998?]
Hart, Avril; Historical fashion in detail - the 17th and 18th centuries. V&A Publications, London, 1998.
lisäksi muusta muodista:
Utrio, Kaari; Bella donna - kaunis nainen kautta aikojen. Helsinki 2001
Skolnikov, S. P; Historialliset päähineet, kampaukset ja...
Vanamo vanamokasvin (lat. Linnea Borealis) suomalainen nimi. Suomalaisesta almanakasta löytyy myös nimen latinalainen muoto, eli Linnea.
Lähde: Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Otava.
