Pääkirjaston syyskinosta vastaava henkilö tulee maanantaina töihin kesälomalta. Uskoisin, että hänellä on ohjelma valmiina tai jos ei ole, hän sen ensi viikolla kokoaa. Valitettavasti emme siis pysty nyt vastaamaan, mutta välitän viestisi oikealle henkilölle ja pyydän häntä vastaamaan sähköpostilla, kun hän ensi viikolla tulee töihin.
Tällä kohdalla Aurajokea on ollut kesäisin taiteilija Reima Nurmikon lintuja eli haahkoja. Kysyimme häneltä, liittyvätkö pallot hänen taideprojektiinsa ja vastauksena tuli: "Valkoiset pallot Aurajoessa liittyvät kyllä johonkin muuhun projektiin".
Turun kaupungilta tuli vastaus koskien valkoisia palloja eli tällä kertaa palloilla on toinen käyttötarkoitus. "Aurajoessa olevat valkoiset pallot ovat niitä joissa haahkat ovat olleet kiinni kesäisin ja sukeltajamme ovat merkinneet kareja, jotka tulemme mahdollisesti poistamaan kevään aikana."
Kouvolan kirjastoihin lehteä ei tule, mutta Kotkan pääkirjastoon se näyttää tulevan. Hankintatoive-lomake löytyy WWW.Kyyti.fi-sivulta ja sen kautta on mahdollista toivoa lehteä tilattavaksi.
Punkaharjulta kerrottiin, että heillä ei ole tietoa Lumme-kirjastojen kirjautumisongelmasta. Ehkä ongelma on ollut hetkellinen, mutta jos se yhä jatkuu, otatko yhteyttä suoraan Punkaharjun kirjastoon. Yhteystiedot alla:
http://www.savonlinna.fi/kirjasto/kirjastot/punkaharjun_kirjasto
Oletan, että haluat käyttää Kemin kirjastoa.
Kemin kaupunginkirjastossa näyttäisi olevan tarjolla varattava opintolukusali ja kaksi tutkijanhuonetta.
Niitä voi varata sivulta:
http://www.kemi.fi/kirjasto/tila-ja-laitevaraukset/
Tiloja voi varmaan tiedustella myös puh. 016 258 252,
puh. 016 258 253 tai kirjasto@kemi.fi
Etelä-Koreasta eli Korean tasavallasta näyttää olevan valitettavasti hyvin niukasti tuoretta suomenkielistä tietokirjallisuutta. Oikeastaan ainoa kohtuullisen tuore teos on Märt Läänemetsin ”Etelä-Korea” (United Press Global), mutta se on vain 39-sivuinen ja enemmänkin lapsille suunnattu. Pohjois-Koreasta löytyy tietokirjallisuutta paljon runsaammin, arvatenkin, koska se on ollut maailmanpotliikassa niin vahvasti esillä.
Joitakin vanhempia kirjoja löytyy, mutta niistä osa käsittelee Etelä-Koreaa vain osittain:
Keltaisenmeren takana : elämää ja ilmiöitä Itä-Aasiassa / Ilmari Vesterinen (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003)
Korea : kolme ovea tiikerin valtakuntaan / Ilmari Vesterinen, Juha Janhunen, Tauno-Olavi Huotari (Gaudeamus, 2000...
Poro kasvattaa uudet sarvet joka vuosi ja kasvaessaan sarvet voivat tuntua lämpimiltä. Tämä johtuu siitä, että sarvet kasvavat samettimaisen nahan suojassa, jossa veri pääsee kiertämään aina sarvien kärkiin asti. Kun sarvet ovat kasvaneet täyteen mittaansa, samettinen nahka irtoaa paljastaen luiset sarvet, jotka eivät ole lämpimät.
Lähde: The real Rudolph : a natural history of the reindeer / Tilly Smith. Sutton, 2006.
Tässä kaksi ehdotusta, joista kumpikaan ei kyllä täysin vastaa kuvaustasi:
- Susi ja surupukuinen nainen / Tuula Rotko
- Sudenmorsian / Aino Kallas
Kirjallisuuden verkkopalvelu Kirjasammon sivustolla on kansikuvahaku, josta voi hakea vaikkapa kirjoja, joiden kannessa on susi (kuvana, nimenä tai tekijänä). Aika monen kirjan kannessa se esiintyykin, alla linkki susi-haun tulokseen:
https://www.kirjasampo.fi/fi/coversearch?s=susi&o=title_asc
...
Käännöksen tekemiseen vaikuttavat monet asiat. Käännettävän tekstin laji ja tarkoitus ohjaavat paljon kääntämistä. Esimerkiksi virallisten asiakirjojen tai käyttöohjeiden kääntäminen on erilaista kuin kaunokirjallisuuden. Sirkku Aaltosen (ym.) toimittamassa teoksessa Käännetyt maailmat : johdatus käännösviestintään (2015) kerrotaan, että käännettäessä kaksi eri kieltä ja maailmaa kohtaavat. Kääntäjän on päätettävä, painottaako hän käännöksessään enemmän lähtötekstin kieleen liittyviä merkityksiä vai sen kielen maailmaa, jolle käännetään. Kääntäjän tehtävänä on ratkaista, miten lukijalle välitetään ymmärrettävästi sellaiset lähtötekstissä esiintyvät ilmiöt ja ilmaisut, joita ei tunneta lukijan omassa kielessä ja maassa.
Aaltosen (...
Hovioikeus ja korkein oikeus ovat Suomessa kaksi eri asiaa. Tuomioistuimista alin on käräjäoikeus, jonka päätöksistä voi valittaa ylempään tuomioistuimeen eli hovioikeuteen, joita on Suomessa tällä hetkellä viisi: Helsingin, Itä-Suomen, Rovaniemen, Vaasan ja Turun hovioikeus. Vastaavasti hovioikeuksien päätöksistä voi valittaa yhteen ainoaan korkeimpaan oikeuteen.
Hovioikeuksien sivuilla ei näytä olevan yhtenäistä luetteloa sen henkilökunnasta, mutta luonnollisesti niiden tekemissä päätöksissä kerrotaan, ketkä ovat olleet päätöstä tekemässä. Korkeimman oikeuden jäsenet on listattu osoitteessa https://korkeinoikeus.fi/fi/index/korkeinoikeus/jasenetjahenkilosto.html.
Lisää tietoa löytyy esimerkiksi seuraavista osoitteista:
https://...
Tämäkin sitaatti tuossa muodossa on alunperin toisen henkilön tekstistä. Platon siteeraa Herakleitosta sanoen Cratylus 402a λέγει που Ἡράκλειτος ὅτι “πάντα χωρεῖ καὶ οὐδὲν μένει,” καὶ ποταμοῦ ῥοῇ ἀπεικάζων τὰ ὄντα λέγει ὡς “δὶς ἐς τὸν αὐτὸνποταμὸν οὐκ ἂν ἐμβαίης.” Lause on tuo viimeinen, joka alkaa dis.http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text.jsp?doc=Perseus%3Atext%3A1999.01.0171%3Atext%3DCrat.%3Asection%3D402a
Herakleitoksen alkuperäinen lause on monimutkaisempi, se löytyy fragmentista b12 http://www.hs-augsburg.de/~harsch/graeca/Chronologia/S_ante06/Herakleitos/her_frag.html ποταμοῖσι τοῖσιν αὐτοῖσιν...
Termiä klassinen kuva-analyysi tai klassinen analyysi (classical analysis, classical image analysis) käytetään muun muassa kemian, sähkötekniikan, biolääketieteen ja tietojenkäsittelytieteen aloilla. Kemiassa klassinen analyysi tarkoittaa sellaista analyysia, jossa toimitaan kemiallisten reaktioiden varassa ilman teknisiä apuvälineitä. Klassinen kuva-analyysi tietojenkäsittelytieteessä puolestaan liittyy kuvan elementtien, kuten värien, kerrosten ja pikselimäärien sekä mahdollisten hyperlinkkien määrittelyyn. Sitä sovelletaan etenkin koneoppimista ja konenäköä koskevassa tutkimuksessa.
Mitä kuva-analyyseihin tekstinymmärtämisen tai taiteentulkinnan suhteen tulee, klassisella analyysilla viitattaneen perinteisiin kuva-analyysin...
Hei,
Näissä on käytännössä vain yksi syy. Niitä ei myyty tarpeeksi. Itse asiassa harvalta ulkomaiselta kirjailjalta on suomennettu koko tuotanto. Uusia dekkaristeja ilmestyy sitä tahtia, että jossain vaiheessa joidenkin kiinnostus vähenee uusien teiltä. Kirjoihin perustuva Bones-sarja varmaan auttoi myyntiä, mutta näyttäisi ettei tarpeeksi, koska kirjojen suomentaminen lopetettiin sarjan olessa vielä käynnissä. Muidenkin Reichsin tyyppisten kirjojen suosiohuippu taisi olla juuri tuossa kirjojen suomentamisvuosien tienoilla. WSOY:ltä voi tietysti kysyä tarkemmin, mutta tuskin he jatkavat suomentamista kerran lopetettuaan.
Toivottavasti uusista (ja miksei vanhemmistakin) jännityskirjailijoista löytyy yhtä mieluisia luettavia.
Onnesta vaiti pysymään kehotti paremmin laulunsanoittajana kuin runoilijana tunnettu Vexi Salmi. Runo löytyy hänen vuonna 1983 julkaistusta kokoelmastaan Lautturin lauluja (s. 36). Kysymyksen sitaatti on runon ensimmäisen säkeistön alusta:
"Ole onnesta vaiti, älä kerro muille, / pidä tiukasti kiinni siitä. / Puhu pilville vain sekä metsän puille / ja taivasta hiljaa kiitä. / Älä utele syytä, älä muilta kysy, / vaan visusti muilta peitä. / Se on lainassa vain. Se ei jää, eikä pysy. / Se on huomisen kyyneleitä."
Ulkomaalaisten ruokahuollosta vastaavaan laitokseen ja sen kauppoihin viitataan suomenkielisissä lähteissä tavallisesti nimellä "Insnap", vaikka korrekti muoto olisi Insnab. Nimi on koostettu sanoista Inostranets snabzheniie ("elintarvikkeita ulkomaalaisille"). 30-luvulla Neuvostoliitossa oli kahdenlaisia kauppoja ulkomaalaisia varten: Insnab ja Torgsin (Torgovlia s inostrantsami, "kaupankäyntiä ulkomaalaisten kanssa"). Insnabissa ostoksia saivat tehdä ne, joilla oli siihen oikeuttava asiakaskortti. Torgsinissa, missä maksu tapahtui valuutalla tai ostokset arvoesineisiin vaihtamalla, sai asioida myös paikallinen väestö.
Mopri-järjestö eli MOPR oli "Kansainvälinen vallankumoustaistelijain avustusjärjestö" (Kostiainen)...
Austenin keskenjääneeseen teokseen viimeiset luvut kirjoittanut "Eräs toinen nainen" ("Another lady") oli Marie Dobbs, joka kirjailijana käytti myös salanimeä Anne Telscombe. Dobbsin viimeistelemä Sanditon julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1975. Tähän versioon perustuva Marja Helanen-Ahtolan suomennos ilmestyi 1977 nimellä Leikkiä ja totta; vasta toisessa painoksessa kirjan nimenä oli Sanditon : leikkiä ja totta.
Dobbs ei suinkaan ole ainoa Austenin romaanikäsikirjoitusta täydentänyt kirjailija. Vuonna 1925 julkaistua Sanditonia ehätti ensimmäisenä jatkamaan Alice Cobbett: Somehow lengthened : a development of Sanditon ilmestyi 1932. Myös Dobbsin jälkeen yrittäjiä on riittänyt - viimeisimpänä Kate Riordan (2019), Andrew...
