Varauksen voi jättää, kun kirja on hankinnassa eli näkyy HelMet-tietokannassa. Sitä ennen täytyy vain aika ajoin käydä vilkaisemassa, jokohan se olisi tullut.
Heikki Poroila
Vaikea sanoa, mistä huono kuuluvuus juuri tässä tapauksessa voisi johtua, mutta kuuluvuusongelmista löytyy paljonkin tietoa verkosta. Huono kuuluvuus voi johtua näemme monista asioista: tukiasemien etäisyydestä, tukiaseman käyttäjämäärästä, matkapuhelimen käyttöasennosta, liittymän ongelmista tai liittymän nopeusominaisuuksista.
Alle poimin vain muutamia löytämiäni linkkejä, olisikohan näistä apua ongelman ratkaisemisessa?
https://www.traficom.fi/fi/viestinta/laajakaista-ja-puhelin/ohjeita-lii…
http://pilvi.viestintavirasto.fi/internetpuhelin/puhelin-jalaajakaistaliittymantoimivuus/matkaviestinverkonkuuluvuus.html
https://www.orbis.fi/blogi/puhelimen-huono-kuuluvuus-sis%C3%A4tiloissa
https://yle.fi/uutiset/3-9148088
https...
Vuonna 1952 valmistuneen lentoaseman virallinen nimi oli aluksi Helsingin lentoasema. Kun 1970-luvun alussa Helsingin maalaiskunnasta tuli ensin Vantaan kauppala ja sitten Vantaan kaupunki, oli myös lentoaseman nimimuutokselle tarvetta. Vuonna 2012 ilmestyneen Helsinki-Vantaan kuusi vuosikymmentä -näyttelyjulkaisun (V. Saltikoff ja T. Juutinen) mukaan Ilmailuhallitus teki vuonna 1972 ehdotuksen, että lentoaseman nimi muutettaisiin Helsinki-Vantaan lentoasemaksi. Nimi hyväksyttiin ja otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1977.
Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmät ilmestyivät yhtenä niteenä vuonna 1982 Linda Viidingin virontamina. Teos Näidendid sisältää siis näytelmät Niskamäe noorperenaine (Niskavuoren nuori emäntä, 1940) ; Niskamäe Heta (Niskavuoren Heta, 1950) ; Niskamäe naised (Niskavuoren naiset, 1936) ; Niskamäe leib (Niskavuoren leipä, 1939) ; Mis nüüd, Niskamäe? (Entäs nyt, Niskavuori? 1956)
Niskavuoren naiset (Niskamäe naised : näidend : proloog, kolm vaatust) ilmestyi myös jo1936 Nina Murrikin kääntämänä ja Niskavuoren leipä (Niskamäe leib : Niskamäe naiste II osa) vuonna 1939 Albert Kivikaksen kääntäminä.
Teokset kuuluvat joidenkin Suomen kirjastojen kokoelmiin. Voit tilata ne kaukolainaan sitten, kun kirjastot taas ovat avoinna.
https://www.finna....
Kyseessä on Adi Mulahalilovicin säveltämä ja Turkka Malin suomeksi sanoittama kappale He tekevät sen kyllä. Laulu alkaa sanoin Mun tyttöni näin uteli kerran. Kappaletta on esittänyt mm. Mika Pohjonen ja se on kuultavissa mm. äänitteiltä Rakkaustarina (1997) ja Tango : 16 huippuartistin tangoparaati.
Mikäli äänitettä ei löydy omasta kirjastostasi, voit tilata sen kaukolainaan muualta Suomesta.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.4497356?checkRoute=1
Kirjoista tehty tv-sarja ei ollut lapsilta kielletty. Elävä arkistoKirjoissa kuitenkin käsitellään syntymää, kuolemaa ja 1800-luvun rankkaa saaristolaiselämää hyvin todentuntuisesti. Tarina on myös tunteisiin vetoava eli kovin herkkä 12-vuotias saattaa päätyä itkuiseksi. Toisaalta monet varhaisnuoret haluavatkin juuri lukea todenllisesta elämästä.Kenties voisitte lukea kirjaa molemmat ja keskustella siitä?
Varsinaisia varaosaluettelokirjoja ei kirjastoissa ole. Onko 65 auton vuosimalli? Yksi korjausopas vuoden 1964-1972 Ford Taunuksista on, tosin ruotsinkielinen: Erik Strömfors, Ford Taunus 17M-20M 1964-1972 : reparationshandbok. Tietoa siitä, onko tässä kirjassa tietoa varaosista, ei ole.
Kirja on vain Kajaanin kirjastossa. Sen voi halutessaan pyytää kaukolainaan:
https://www.finna.fi/Record/kainet.340128
Motonet-sivustolta löytyy luetteloita Fordin eri mallien varaosista, mutta valitettavasti Ford Taunuksesta vain vuosilta 71-82:
https://www.motonet.fi/fi/varaosat/157/905913/autot/ford?gclid=EAIaIQob…
Katselin vähän netistä keskustelupalstoja ja muita epävirallisia sivustoja, ja niiden perusteella vastaan seuraavaa: Punaiset mukit ovat tuttuja tv-sarjoista ja elokuvista muun muassa nuorison bilemukeina. Mukien kerrotaan olevan punaisia koska niistä ei näe läpi, mitä ne sisältävät. Mukien koko on myös sellainen, että niihin mahtuu olut-tuoppi. Punainen muki taitaa olla jo kulttuurinen juttu ja synonyymi hauskanpidolle ainakin Yhdysvaltojen opiskeijapiireissä ja tosiaan nuorisoelokuvissa.
Molemmat termit liittyvät suvuttomaan lisääntymiseen. Tieteen termipankin mukaan silmikointi tai kuroutuminen on hiivasienillä, kasveilla ja alkeellisilla eläimillä esiintyvä lisääntymistapa. Jotkut kasvit taas lisääntyvät kasvullisesti rönsyjen avulla. Lisää tietoa esim.Tieteen termipankin ja peda.net biologian -sivuilta:
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Biologia:silmikointi
https://peda.net/p/hanna.numminen/bi6/eje/1te
Kotimaisten kielten keskuksen julkaisussa Suomalainen paikannimikirja (https://www.kotus.fi/julkaisut/nimijulkaisut/suomalainen_paikannimikirja) Oitti-nimi näyttäisi viittaavaan ojitettuun maahan.
Ilmari Kosonen on kirjoittanut Laukaan joulu -kokoelmaan tekstin suomalaisista paikannimistä. Jutun nimi on "Kuusaa tarkoittaa koskilaaksoa, oitti vesipaikkaa". https://digi.kirjastot.fi/items/show/121542
Sukulaissuhteiden nimityksistä on kysytty palstalla usein. Oheisessa vastauksessa niitä on koottu yhteen.
Mainituista lähteistä voi nostaa erikseen tarkasteltavaksi tämän taulukon.
1800-luvun puolivälin paikkeilla lasten kuolleisuus oli suurta: alle kymmenvuotiaiden raportoitiin muodostavan noin puolet kuolleista. Epideemiset lastentaudit muodostivat hyvin huomattavan osan tunnistettavista taudeista. Lasten korkea kuolleisuus oli yhteydessä erityisesti hinkuyskä-, kurkkumätä-, tuli- ja tuhkarokko- sekä kuristustautiepidemioihin.
Tuhkarokko oli Suomessa tavanomainen tartuntatauti vielä 1800-luvun puolivälissä. Vuosina 1776-1865 siihen kuoli noin 71 000 suomalaista, joista 78 prosenttia oli alle viisivuotiaita. Se tappoi lapsia vuosittain, ja joinain vuosina kuolemia oli selvästi keskimääräistä enemmän: esimerkiksi vuonna 1856 Keski-Suomessa siihen kuoli 100-200 lasta, vaikka "normaalivuosina" uhreja oli muutama...
Sanasto.fi sivustolta löytyy vastaukset kysymyksiisi: Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan teosten kirjastolainaamisesta. Se on korvaus teosten ilmaisesta käyttämisestä ja siitä tekijälle aiheutuvasta tulonmenetyksestä. Lainauskorvaus on monelle kirjailijalle ja kääntäjälle tärkeä osa omaa toimeentuloa.
Korvauksen vuosittainen suuruus perustuu teosten yhteenlaskettuun lainamäärään. Lainauskorvausta maksetaan teoksista, joilla on ISBN-tunnus ja jotka ovat fyysisinä kappaleina lainattavissa yleisissä kirjastoissa tai korkeakoulukirjastoissa Suomessa.
Sanasto jakaa lainauskorvausta tekstin tekijöille. Kuvittajat ja muut kuvantekijät saavat lainauskorvauksensa Kopioston kautta, musiikintekijät Teostosta....
Helmet.fi:n ja Varaamo.hel.fi:n tietojen mukaan A1 ja A0 -kokoisia skannereita ei valitettavasti löydy pääkaupunkiseudun kirjastoista, suurin koko on A3. Keskustakirjasto Oodissa on kyllä A2 valokuvatulostin, mutta vain A3 skanneri. https://varaamo.hel.fi/resources/awvxuj4coy3a?date=2021-10-01
Pilkkusäännöille on paikkansa ja niitä tulee noudatta asiateksteissä kuten tietokirjallisuudessa. Kaunokirjallisuus, jonka edustajiin Alice Munro kuuluu, on yksi taidemuoto. Kaunokirjallisten tekstien ei tarvitse noudattaa kielioppisäännöksiä.
Jos alkuperäiskielisessä kirjassa on käytetty taiteilijan vapautta ilmaisussa, kääntäjän tulee välittää teksti samanlaisena käännettävälle kielelle. Kiire tai huono perehtyneisyys voivat aiheuttaa käännökseen huolimattomuuksia, vaan muutoin pilkuttomuus tai muu kieliopista poikkeaminen ovat, kuten epäilit, taiteilijan käyttämiä tyylikeinoja.
Lähteet:
Käännetyt maailmat : johdatus käännösviestintään, Gaudeamus, 2015
https://pilkunviilaamo.fi/erot-suomen-ja-...
Lauri Simonsuurin toimittamaan Myytillisiä tarinoita -teokseen (SKS) on koottu vanhan kansan tarinoita kummituksista, haltioista, peikoista ja muista yliluonnollisista olennoista. Kirja ilmestyi alun perin vuonna 1947, ja siitä on otettu useita uusia painoksia.
Uno Harvan Suomalainen muinaisusko (SKS) käsittelee suomalaista kansanuskoa ja mytologiaa. Teos ilmestyi alun perin vuonna 1948, ja siitä on otettu uusi painos 2018.
Elina Rannan Haltijoitten mailla, maahisten majoissa : maan, metsän, veden ja vuoren väki (WSOY, 1996) kertoo vanhoista suomalaisesta taruolennoista ja myyteistä.
Nina Haikon ja Minna Lämsän Pieni maahiskirja (Kustannus-Puntsi, 2002) on graafisen suunnittelun opinnäytetyönä syntynyt kirja, jonka tarinat ovat peräisin...
Suomen lehdistön historia -kirjasarjan neljäs osa käsittelee paikallislehdistön historiaa. Teoksen mukaan Merikarvia-lehti oli vuosina 1941-1982 nimeltään Merikarvian Kunnallislehti.
Suomen lehdistön historia. 4 : Paikallislehdistön historia (Kustannuskiila, 1985)
Finna-haun mukaan Merikarvian Kunnallislehteä on tallella paperipainoksina vaihtelevasti joiltakin vuosilta. Vuoden 1943 vuosikertaa ei kuitenkaan näyttäisi löytyvän.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=merikarvian+kunnallislehti+…
Kansalliskirjasto ei ole digitoinut Merikarvian kunnallislehteä. Asiakaskäyttöön on ehditty digitoida kaikki Suomessa 31.12.1939 mennessä julkaistut lehdet. Lehdet ovat yleisökäytössä digi.kansalliskirjasto.fi -palvelussa....
Viimeinen rauhanajan lakien aikana [Suomessa] langetettu kuolemantuomio mestaamalla pantiin täytäntöön vuonna 1825.
Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin pyövelin ammatti lakkautettiin tarpeettomana.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/105055ec-0eb2-45eb-8da7-2b22e6d7e7ee…;
Kyseessä on Bertolt Brechtin runo Schlechte Zeiten vuodelta 1949.
Runon voi lukea esimerkiksi teoksesta Bertolt Brecht: Gedichte. Band VII : 1948-1956 (1969, s. 51) . Teos kuuluu Helmet-kirjastojen kokoelmiin ja voit tilata sen omaan lähikirjastoosi lainattavaksi.
Brita Polttila on suomentanut Brechtin runon Schlechte Zeit für Lyrik eli Huonoa aikaa lyriikalle, joka sisältyy Brechtin runojen kokoelmaan Runoja 1914-1956 (ensimmäinen painos vuodelta 1969).
Suomen Kissaliitto ei ole vielä julkaissut tämän vuoden tilastoja, mutta arvioi, että Suomen suosituin kissarotu on ragdoll. Näin on ollut myös aiempina vuosina. Niitä on yli sata enemmän kuin seuraavaksi suosituinta rotua, maine coonia.
Lähde: Suomen Kissaliitto
Yhteensä Suomessa on arvioitu olevan noin 600 000 lemmikkikissaa. Suurin osa näistä on ns. maatiaiskissoja, eli eivät mitään määriteltyä rotua.
