Kirjallisuudentutkimuksessa tästä tekniikasta käytetään ilmaisua intertekstuaalisuus. Muiden taiteenalojen yhteydessä puhutaan nykyään usein intermediaalisuudesta. En ole varma, onko esimerkiksi elokuvissa yleiselle tavalle, että ohjaaja viittaa muihin elokuviin tai tunnettuihin televisio-ohjelmiin tavalla, jonka alan harrastajat huomaavat, jokin aivan erityinen sana, ei ainakaan tule mieleen.
Nämä enemmän tai vähemmän avoimet viittaukset voivat olla sanallisia, kuvallisia, musiikillisia tai vaikka henkilöllisyyteen liittyviä (elokuvassa puhutaan cameo-rooleista, joissa julkkikset esittävät - yleensä nopeasti ohi kiitävän hetken - itseään). Musiikissa on kautta aikojen harrastettu tällaista tietoista ja alitajuista tyylillistä...
Kysymyksestä ei käy ilmi, millaisen "kirjan" kirjoittamisesta on kysymys. Jos kauno- tai tietokirjan voisi kirjoittaa "valmiille pohjalle", miten omaperäisiä niistä mahtaisi tulla? Suomessa on järjestetty aina silloin tällöin ns. kirjoittajankoulutusta, jossa käydään läpi kauno- ja tietokirjoittamisen perinteitä, tekniikoita ja huomioon otettavia asioita. Mistään "valmiista pohjista" en ole kuullut, eikä sellainen kuulosta erityisen uskottavalta edes teoriassa. Minkä tahansa kirjan kirjoittamisen edellytyksenä on kirjoittajalla oleva näkemys kokonaisuudesta ja ainakin alustava näkemys yksityiskohdista, joiden avulla kokonaisuus on tarkoitus rakentaa. Oma näkemykseni on, ettei mikään kirja ei ole niin yksinkertainen, että sellaisen voisi...
Voisi ehkä ajatella, että suomalaiselle parhaat mahdollisuudet päästä astronautiksi ja avaruuteen tarjoutuisivat Euroopan avaruusjärjestön ESA:n (European Space Agency) kautta. Suomesta tuli järjestön liitännäisjäsen vuonna 1987 ja täysjäsen vuonna 1995.
ESA:n ensimmäiset astronautit valittiin vuonna 1978 lentämään avaruussukkulalla ESA:n ja NASA:n yhteisessä Spacelab-hankkeessa. Heistä ensimmäisenä matkaan pääsi saksalainen Ulf Merbold vuonna 1983. Seuraavan kerran ESA valitsi uusia astronautteja vuonna 1992. Vuoden kestäneen prosessin päätteeksi yli 22 000 hakemuksesta seulottiin ensin 5 500 ja näistä lopulta valittiin viisi henkilöä, joista yksi oli ruotsalainen Christer Fuglesang. Kaikki valitut - belgialaista Marianne Mercheziä...
Minkään yhtyeen koko elinkaaren hiilijalanjälkeä ei tietääkseni ole selvitetty, mutta suosittujen yhtyeiden konserttikiertueiden aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä on kyllä silloin tällöin arvioitu ja uutisoitu. Seikkaperäisin selvitys lienee vuonna 2007 julkaistu Radiohead-yhtyeen teettämä tutkimus yhtyeen kahden Pohjois-Amerikan kiertueen ympäristövaikutuksista. Kiertueista suuremman arvioitiin tuottavan yhteensä 9 073 tonnia hiilidioksidia. Suurimmaksi osaksi hiilijalanjälki muodostui konserttiyleisön matkustamiseen ja kuluttamiseen liittyvistä päästöistä. Tutkimusraportti on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa http://large.stanford.edu/courses/2012/ph240/landreman2/docs/BFF_Radiohead_Final.pdf.
Behind the Name -sivuston osoitteesta https://www.behindthename.com/name/carter löytyvä artikkeli kertoo, että sukunimi Carter viittaa henkilöön, joka käyttää tai ajaa kärryjä tai rattaita. (’one who uses a cart’). Veikkaisin, että taustalla on voinut olla henkilön ammatti, josta on tullut sitten sukunimi.
Kaija Koon esittämän kappaleen Minä muistan sinut on säveltänyt, sovittanut ja sanoittanut Markku Impiö. Valitettavasti kappaleesta ei ole julkaistu lainattavaa nuottia.
https://finna.fi
https://kansalliskirjasto.finna.fi/
Kysymyksen säkeet ovat peräisin Elvi Sinervon runosta Jäähyväiset nuoruudelle. Se julkaistiin alun perin Sinervon vuonna 1950 ilmestyneessä kokoelmassa Oi lintu mustasiipi.
Maailmassa on sekä kaupallisia että ei-kaupallisia "kuvapankkeja" eli palveluita, joiden kautta saa laillisesti käytettävissä olevia kuvia. Kaupallisten kuvapalveluiden kuvat ovat ainakin pääosin peräisin ammattikuvaajilta, jotka ovat myyneet kuvapalveluille oikeuden hoitaa kuvien jakelun ja käytön rahastamisen. Kuvaaja saa pienemmän korvauksen, mutta säästyy isolta vaivalta. Kaupallisia kuvapankkeja eivät yleensä kiinnosta muut kuin teknisesti "täydelliset" kuvat, koska niille on helpointa löytää maksavia käyttäjiä mainonnan parissa. Kuvapankeista haetaan todennäköisesti eniten "yleisiä" kuvituskuvia, jolloin taiteellinen erikoislaatuisuus ei välttämättä ole tavoiteltu ominaisuus. Maailmassa on valokuvaajia, jotka ovat erikoistuneet...
Anni Qvistin kirjoittaman ja Pirkko Hakkilan kuvittaman kirjan "Höpsistä pussiin (WSOY, 1971)" kannessa on piirretty tytön kuva ja kirjassa on loru, joka alkaa sanoin: "Amaryllis puhkes kukkaan, Nöpöstiina joutui hukkaan...". Kirja tosin on kotimainen, eikä kansikaan vaaleanpunainen, mutta olisikohan kuitenkin oikea?
Kyseessä saattaisi olla vuonna 2001 julkaistu Laila Nummisen Muistuipa mieleeni : kätilön kertomuksia. 1.
https://www.finna.fi/Record/keski.342296?checkRoute=1
Wienistä Matinkylään päätyi Adolf Molnár (10.3.1905-20.6.1988). Tämä "kulkija ja pakolainen" asui Suomessa vuodesta 1939. Molnárin ensimmäinen kirjan Hangon mottia härnäämässä ilmestyi 1942. Hän kirjoitti sen jatkosodan aikana palvellessaan vapaaehtoisena Suomen armeijassa. Tunnetuin Molnárin teoksista on hänen omaelämäkertansa Suuri ilveily (1946, uusi suomennos 1983). Muistelmien lisäksi hän on kirjoittanut myös kaunokirjallisuutta: Aurinko kutsuu julkaistiin suomeksi 1945 ja hänen viimeiseksi jäänyt teoksensa, alun perin vuonna 1983 saksaksi ilmestynyt Saksan kansan ihmeiden lähde 2016.
Helmet-kirjastoista löytyvät äänitykseen sopivat nauhurit ovat käytettävissä vain kirjaston tiloissa eikä niitä saa kotilainaan.
Zoom-nauhuri Tikkurilan kirjastossa: https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2409006__Snauhuri__P0%2C3__Orightresult__U__X6?lang=fin&suite=cobalt
Zoom-nauhuri Myllypuron kirjastossa: https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2179120__Snauhurit__P0%2C3__Orightresult__X3?lang=fin&suite=cobalt
Tarvittaessa saat lisätietoja kirjastosta, jossa nauhuri sijaitsee. Muualla kuin kirjaston tiloissa käytettäviä äänityslaitteita ei valitettavasti ole.
Hallitus päätti 30.3. jatkaa koronavirustartuntojen leviämisen hidastamiseksi ja riskiryhmien suojelemiseksi aiemmin päätettyjä rajoitustoimia 13. toukokuuta 2020 saakka.
https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/hallitus-jatkaa-poikkeusoloihin-liittyvia-toimia-13-toukokuuta-saakka
Olisikohan kyseessä ehkä Asbjørnsenin ja Moen kertoma norjalainen kansansatu Lasivuoren prinsessa? Siinä Tuhkimus ratsastaa kolmella hevosella, joista yhdellä on kupariset, toisella hopeiset ja kolmannella kultaiset varusteet. Itse sadussa ei taideta mainita hevosten väriä, mutta kuvitukset esittävät ne usein eri värisinä.
Lasivuoren prinsessa löytyy esimerkiksi seuraavista satukokoelmista:
Satujen ihmemaa. 2, Norjalaisia kansansatuja. Kuvataide, 1956
Suuri satukirja. Valitut Palat, 1970
Olipa kerran : klassillisia satuja. Otava, 1974 [tässä mainittu ruotsalaiseksi kansansaduksi]
Sadun maa. Valitut Palat, 1998
Suomalaista metsämytologiaa löydät esimerkiksi seuraavista teoksista:
Marjut Hjelt : Taikametsä : tarinoita ja taikoja suomalaisesta metsästä
Suuri eläinystävän kirja (toim. Satu Aalto)
Leena Laulajainen : Metsän mesikämmen : lasten karhukirja
Metsään liittyviä kirjoja ovat esimerkiksi:
Titta Kuisma : Lapsen oma metsäkirja (tietoa & tarinaa)
Emilia Erfving : Kasa (kuvakirja)
Eppu Nuotio : Metsäretki (kuvakirja)
Tuuli Hypén : Veikan metsäretki (kuvakirja)
Tittamari Marttinen : Riemukas metsäretki (runokirja)
Valtaosa Suomen yleisistä kirjastoista kuuluu jo johonkin kirjastokimppaan. Kirjastokimpalla tarkoitetaan kuntarajat ylittävää alueellista yhteistyötä.
https://hakemisto.kirjastot.fi/libraries/by-consortium
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjastokimppa
Aineiston kellutus on yleistynyt ainakin suurimpien kaupunkien kirjastoissa. Kelluvassa kokoelmassa niteellä ei ole pysyvää kotiyksikköä, vaan niteet liikkuvat vapaasti järjestelmään kuuluvien kirjastojen välillä. Palautetun niteen sijaintitiedot päivittyvät kirjastojärjestelmään automaattisesti palautuksen jälkeen. Kellutusmalleja on useita, voidaan kelluttaa esimerkiksi vain osaa kokoelmasta.
Kaupunkien keskinäistä aineiston kellutusta...
Koodi 67 viittaa hammasvikoihin (Morbi, caries dentium).
Lähde:
Emmi Koiviston kokoama lista sodanaikaisista lääketieteellisistä diagnoosikoodeista. Lista pohjautuu vuoden 1943 lääkärintarkastusohjesääntöön.
https://diagnoosikoodit.blogspot.com/2017/04/s-euraavassa-on-luetteloitu.html?spref=fb
Kyseessä on kaiketikin Nora Robertsin Sateenkaaren väreissä (All the possibilities, suom. Meri Ala-Tauriala,1999).
Teos näyttää kuuluvan kirjastoverkkosi kokoelmiin.
https://finna.fi/Record/keski.2370883
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.3890060
Mikäli etsimääsi teosta ei löydä VASKI-kirjastoista, voit tehdä hankintaehdotuksen kätevimmin verkossa kirjaston VASKI-aineistotietokannassa http://www.turku.fi/vaski .
Suora osoite hankintaehdotuslomakkeelle on pitkä, mutta tässä on siihen suora linkki:
http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=j_hanki&previd=fulls&boo1=AND…
Voit toki tehdä hankintaehdotuksen myös Turun kaupunginkirjaston toimipisteissä paikanpäällä.
Kaikki hankintaehdotukset käsitellään, mutta kaikkia toiveita ei valitettavasti voida toteuttaa.
Kappale Ei saa mitte vaiki olla löytyy Tampereen Kaupunginkirjastosta kolmesta eri nuotista. Nuotit ovat:
MAANAISTE laulik [Nuottijulkaisu] / [koostaja: Ilma Lausvee] ; [toimetaja: Silja Aavik, Maret Prits]
SEKAÄÄNISIÄ lauluja [Nuottijulkaisu] ; 135. vihko : Suomalaisia ja eestiläisiä lauluja
SEKAKUOROLAULUJA [Nuottijulkaisu] ; 2
Kappaletta voi hakea PIKI-verkkokirjastosta http://kirjasto.tampere.fi/Piki kappaleen nimen perusteella. Nyt kaikki kolme nuottia ovat lainassa. Aineistoa voi myös varata.
Lainausta ja varausta koskevissa asioissa kannattaa ottaa yhteys suoraa Tampereen pääkirjasto Metson musiikkiosastolle.
YHTEYSTIEDOT
Pirkankatu 2, PL 152
33101 Tampere
musiikki.metso@tampere.fi
puh. (03) 5656 4077
