Hiroshiman uhreista tunnetuin lienee ollut japanilainen näyttelijä Midori Naka. Hän selvityi atomipommin räjähdyksestä, mutta menehtyi 18 päivää myöhemmin. Nakasta tuli ensimmäinen virallisesti säteilysairauteen kuollut ihminen.
Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten kuolonuhrien määrää ei tiedetä tarkasti, mutta arviot liikkuvat yli 200 000 uhrissa. Monet kuolivat säteilyn aiheuttamiin sairauksiin vasta myöhemmin, ja joidenkin tavallisten ihmisten tarinat nousivat julkisuuteen atomipommi-iskujen vuoksi. Yksi heistä oli pommituksen aikaan 2-vuotias Sadako Sasaki, joka menehtyi leukemiaan 12-vuotiaana. Hänet on ikuistettu patsaaseen, joka pystytettiin kaikkien atomipommin vuoksi kuolleiden lasten muistoksi Hiroshimaan.
Wikipedia: https://en....
Kyseessä on Anton Tšehovin novelli Попрыгунья (Poprygun’ja, 1892). Novellista on useita suomennoksia. Suomennoksissa novelli on saanut nimekseen sekä Huimapää että Hepsakka.
Kirjallisuuden tutkijoiden mukaan Tšehov sai aiheen novelliin hyvän ystävänsä Isaak Levitanin suhteesta Sofia Kuvshinnikovaan – tosin kirjailija itse kiisti tämän.
Reino Silvannon suomennos Huimapää vuodelta 1911 sisältyy teokseen Venäläistä rakkautta.
Matti Lehmosen suomennos, joka niin ikään on nimeltään Huimapää, on luettavissa teoksesta Anton Tšehov: Valittuja kertomuksia ja novelleja. 2 (1945)
V. Levänen suomensi novellin nimeksi...
Voit tarkistaa väritulostusmahdollisuuden Jyväskylän kirjastoyksiköiden sivuilta osoitteessa https://www.jyvaskyla.fi/kirjasto/kirjastot?jyvaskylan-paakirjasto .
Esimerkiksi pääkirjastossa, Vaajakosken ja Palokan kirjastossa saa väritulosteita.
Valitettavasti menneistä kilpailuista ei löydy nopeasti tietoja enää 30 vuoden jälkeen.
Asiaa voisi selvitellä selaamalla vanhoja lehtiä Kansalliskirjastossa tai
ottamalla yhteyttä A-lehtiin.
Täydellistä listaa Suomessa sensuroiduista elokuvista ei ole verkossa saatavilla, mutta tälle Wikipedia-sivulle on kerätty kattavasti sellaisia elokuvia, jotka on Suomessa syystä tai toisesta kokonaan kielletty.
Tietoa elokuvasensuurin syistä ja historiasta on koottu Tiellä sananvapauteen -sivustolle. Esimerkiksi artikkeli Jari Sedergrenin artikkeli Suomessa on koettu sata vuotta elokuvasensuuria kuvaa sensuurin historiaa. Tässä Tuomo Olkkosen artikkelissa kerrotaan elokuvien poliittisista ja moraalisista sensurointiperusteista vuosina 1919-1939 ja luetellaan joitakin tuolla aikavälillä kiellettyjä elokuvia.
Valtion elokuvatarkastamon ja Valtion filmitarkastamon ja Valtion filmitoimikunnan asiakirjoja voi tilata...
Kirjojen takakansitekstejä on luettavissa verkkokirjastoissa vaihtelevasti. Uusista kirjoista takakansitekstit löytyvät suurimmasta osasta, mutta vanhojen kirjojen tiedot ovat paljon niukemmat myös kuvailutietojen osalta. Mikäli kirjan takakansiteksti on luettavissa verkkokirjastosta, se löytyy kirjan nimeä klikkaamalla. Takakansiteksti lukee heti kirjan nimen ja tekijätietojen alla. Laitan tästä esimerkiksi linkin OUTI-verkkokirjastoon tänä vuonna ilmestyneestä Saara Turusen teoksesta Hyeenan päivät, josta on katsottavissa sekä kansikuva että takakansiteksti. Finna.fi:n kautta tarkastelemalla ei välttämättä näe takakansitekstiä. Tästä syystä kirjaa kannattaa katsoa myös siitä verkkokirjastosta, jossa kirjaa on saatavilla.Kirjojen tietoja...
Mainitsemasi kansanlaulu on nimeltään "Minun kultani kaunis on" tai toiselta nimeltään "Kullan ylistys".Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Finnasta löysin tiedon, että Hjalmar Frey lauloi kyseisen kappaleen vuonna 1903 fonografilla soitettavalle äänilevylle. Se näyttäisi löytyvän digitoituna SKS:n Kansalliskirjastosta.Minun kultani kaunis on SKS:n Finnan sivuilla
Syitä oikean henkilöllisyyden salaamiseen tai taiteilijanimen tai nimimerkin käyttöön on voinut olla useita. Toivo Kärki kertoo muistelmissaan, että salanimen käyttö oli muotia suomalaisen iskelmän alkuajoista 1920-luvun lopulta lähtien. Aina tarkoitus ei ollut varsinaisesti salata tekijän henkilöllisyyttä. Ennen sotia suurelle yleisölle viihdemusiikissa oli tärkeintä kappale ja orkesteri, ei säveltäjä eikä laulusolisti.Oma nimi on saattanut tuntua liian tavalliselta. Esimerkiksi Suomessakin tunnetun ruotsalaisen säveltäjän Jules Sylvainin oikea nimi oli Stig Hansson. Hänellä oli 27 muutakin salanimeä. Vexi Salmi ja Antti Hammarberg ottivat käyttöön taitelijanimet, koska nimet Vexi ja Antti tuntuivat liian arkisilta. Nimet Emil Retee ja...
Seepra ei vaikuta kuuluvan kaikkein runoilluimpien eläinten joukkoon, mutta jokunen runo siitäkin on väsäilty. Tässä muutama:Inkeri Karvonen, Seepran lapsi (kokoelmassa Samettikuu; myös antologiassa Pieni aarreaitta. 3, Runoaitta) Jukka Laukkanen, Seepra (kokoelmassa Ajan Hukkaa, sanoi susikuski) Jukka Laukkanen, Änkyrä seepra (kokoelmassa Ajan Hukkaa, sanoi susikuski) Leena Laulajainen, Seepra tahtoi vaihtaa paidan (kokoelmassa Lumileopardi tanssii; myös antologioissa Suomen lasten runotar [1994] ja Tunteellinen siili ja muita suomalaisia eläinrunoja)
Hankala kysymys. Tietoa I.E.M. Gerhrdt nimisestä taiteilijasta, tai lähestulkoon tuolla nimellä esiintyneestä saksalaisesta taiteilijasta ei löydy. Olen käynyt läpi erinäisiä tietosanakirjoja sekä taiteilijaluetteloita, kuten netistä löytyvän www.wwar.com/artists sivuston. Lähimpänä oikeaa hakutulokseen löytyi Albert Gebhard (1869-1937) suomalainen taiteilija.
Apu voisi ehkä löytyä bukowskin (www.bukovski.fi) tai Hagelstamin
(www.hagelstam.fi) arviointipalveluista. He tekevät maksuttomia arviointeja kuvien perusteella. Ylläolevien nettiosoitteiden avulla ongelma siis voisi ratketa.
Hei
E-kirjakokoelmamme on tällä hetkellä hyvin suppea eikä sitä ole viime aikoina kasvatettu, mutta IPadillakin pitäisi kyllä pystyä meiltä kirjoja lainaamaan. Tämä tapahtuu seuraavasti:
Osoitteessa www.satakirjastot.fi valitaan Tarkennettu haku ja sieltä aineistolajiksi sähköiset kirjat. Sopivan kirjan löydettyäsi paina Lainaa sähköinen kirja -linkkiä. Lainaus tapahtuu antamalla kirjastokortin numero ja salasana, jonka jälkeen kirjan pääsee lataamaan. Tämä vaatii normaalisti Adobe Digital Editions -ohjelman, mutta iPadilla sopiva ohjelma on Bluefire Reader.
Pienenä varauksena täytyy tosin myöntää, että toistaiseksi emme ole tuota iPadilla lainaamista itse testanneet, mutta periaatteessa sen siis pitäisi onnistua.
Kyseinen uutuuskirja on tilattu viiteen Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteeseen. HelMet-sivuilta voi seurata milloin kirja tulee kirjastoihin lainattavaksi.
Tämä PS-Kustannuksen vuonna 2012 julkaisema kirja löytyy viidestä Karpalo-kimpan kirjastosta: Pudasjärvi, Taivalkoski, Simo, Tervola ja Utajärvi. Simon ja Tervolan kappaleet näyttävät juuri nyt olevan hyllyssäkin, muut ovat lainassa. Joten kannattaa oman kirjaston kautta tai verkon kautta varata kirja (http://karpalo.kirjas.to/).
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
Sokeroinnista tai muistakaan karvanpoistomenetelmistä ei löydy kokonaista kirjaa. Monista ihonhoitoon liittyvistä kirjoista löytyy jonkin verran tietoa, mm. alla mainitusta:
Ihmetiikka : ihonhoito- ja kosmetiikkaopas nuorille / Taina Paarmas (2013)
Kirjan saa lainaan Helmet-kirjastoista:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2086689__SIhmetiikka__Orig…
Oulun pääkirjaston Opintosali Kässystä voi tiedustella vanhoja Kalevan sanomalehtia luettavaksi kirjaston tiloissa. Kaleva on saatavilla myös mikrofilmillä, jolta artikkelejä voi myös tulostaa tai tallentaa muistitikulle.
HelMet-kirjastoista kirjan saa omaan HelMet-lähikirjastoon tekemällä siitä varauksen. Hyllyssä oleva kirja käsitellään kirjastossa varauslistan mukaisesti eli palautetaan ja toimitetaan varausjonossa ensimmäisenä olevalle asiakkaalle hänen valitsemaansa noutokirjastoon. Varaus ei maksa mitään.
Jotta konsertista tehtyä tallennetta voisi laillisesti levittää julkisesti, pitäisi sekä sävellysten (Teosto) että esittäjien (Gramex) osalta hankkia ns. mekanisointilupa. Sitä tarvitaan normaalisti kaupallisten äänitteiden valmistamiseen, mutta jos teokset eivät ole opinnäytteessä sitaattioikeuden perusteella, niiden levittämiseen tarvitaan lupa.
Tilanne on hiukan toinen, jos tämä opinnäytteen liitteenä oleva tallenne on tehty kaikkien asianosaisten luvalla ja tieten. Kun tallennetta ei ole tehty kaupalliseen levitykseen, pelkkä lupa riittänee käyttämiseen opinnäytteen yhteydessä.
Jos lupia ei ole pyydetty eikä niitä haluta ryhtyä pyytämään, kirjasto voi ratkaista asian ottamalla äänitteen erilleen kirjallisesta työstä ja laittamalla vain...
Kappale on Jarmo Jylhän ja Jukka Heinon kirjoittama Härmän huvi, jonka on levyttänyt ainakin Nummisuutarit-yhtye.
Nummisuutarien tulkinta on julkaistu ainakin parilla huoltoasemakasetilla ja yhdellä kokoelma-CD:llä:
http://www.fono.fi/KappaleHakutulos.aspx?kappale=h%c3%a4rm%c3%a4n+huvi*