Entisiä par avion -merkkejä, joilla kirjelähetys ohjattiin toimitettavaksi lentopostina, ei enää ole käytössä. Nykyisin niiden tilalla on merkki, jossa lukee "priority". Tällaisella tarralla merkitty kirje toimitetaan nopeammin, lentopostina, ja se on kalliimpi kuin kirje, jossa ei merkkiä ole. Nykyisin on käytössä myös economy-lähetys, joka toimitetaan pintateitse ja on siis hitaampi ja halvempi.
Mikäli kuoressa ei ole mitään merkintää, posti toimittaa lähetyksen sen mukaan, minkä arvosta kuoreen on kiinnitetty merkkejä. Tämä hidastaa toimitusta, sillä tällöin postin pitää selvittää, toimitetaanko lähetys priority- vai economy-lähetyksenä.
Postista saatavat priority- ja economy-merkit voi korvata kirjoittamalla itse kuoreen, kumman...
Marketta Luutonen on tehnyt väitöskirjan Kansanomainen tuote merkityksen antajana: tutkimus suomalaisesta villapaidasta. Väitöskirjan toinen pääkohde on juuri jussipaita. Jussipaitoja tehtiin tummanpunaharmaana. Myöhemmin valmistettuja paitoja, joiden värit olivat sininen ja harmaa kutsuttiin anttipaidaksi. Sini-harmaan version nimitys anttipaita juontaa juurensa siihen, että ensimmäisenä näitä paitoja valmistanut kutomo sijaitsi Isontalon Antin mailla. Alahärmäläinen Kleemolan kutomo oli alkanut valmistaa näitä siniharmaita paitoja 1950-luvun alussa, koska puna-harmaa väritys ei miellyttänyt kaikkia ja körttiläisille tummempi paita kävi paremmin kaupaksi. Jussipaidasta on valmistettu myös mustan ja harmaan yhdistelmää, jolle ei kuitenkaan...
Seuraavissa kijoissa kerrotaan Aleksis Kiven seitsemästä veljeksestä fiktiivisinä henkilöinä:
Tarkiainen, Viljo: Aleksis Kivi : elämä ja teokset. Kansanvalistusseura, 1917.
Kinnunen, Aarne: Tuli, aurinko ja seitsemän veljestä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1987.
Kinnunen, Aarne: Seitsemän veljestä ja lukemisen juonet. WSOY, 2002.
Ilkka Malmbergin kirjassa: Seitsemän miestä (Helsingin Sanomat, 2005) Laurista kerrotaan omassa kappaleessaan, Lauri ja Linkola, s. 126-131.
Lehtiartikkeleita aiheesta mm.:
Suomen kuvalehti 4/1999, s. 54-60
Takoja 2/2006, s. 41-47
Pohjois-suomalaisiksi kirjailijoiksi voidaan lukea varmaankin Pohjois-Pohjamaan ja Lapin kirjailijat.
Pohjois-Pohjanmaan kirjailijoista on olemassa useampi luettelo, ne löytyvät Makupalat.fi:stä haulla kirjailijat Oulu, https://www.makupalat.fi/fi/search/node/kirjailijat%20AND%20Oulu ja
Lapin kirjailijoita haulla kirjailijat Lappi https://www.makupalat.fi/fi/search/node/kirjailijat%20AND%20Lappi
Kirjasammosta voi etsiä kotimaisia kirjailijoita maakunnittain, https://www.kirjasampo.fi/fi/maakunnat#maakunta
Brittien saarilla illallinen syödään kello 18.30 ja 20.00 välillä. Tämän jälkeen saatetaan syödä pientä makeaa ja rupatella päivän tapahtumista. Suklaan nimi viittaa tähän mukavaan yhteiseen hetkeen.
After eight -suklaan mainonnassa on korostettu ylellisyyttä ja luksusta. Suklaa on haluttu nähdä osana illallisjuhlien valikoimaa. Ilmeisesti vielä 60-luvulla After eight -suklaa oli sen verran kallista, että se oli lähinnä ylempien luokkien suosiossa.
Vanhoja lehtimainoksia löytyy täältä: http://www.york.ac.uk/inst/bihr/guideleaflets/womens/women_doc6_rowntre…
http://www.aftereight.co.uk/history/
Kuvailemastasi vankilasta käytetään nimeä ”kuiluvankila”. Tällainen on mm. Turun linnan vanhin vankila 1300-luvulta. Kuiluvankilaksi vankilaa kutsuttiin siksi, että (Turussa) 200 vuoden ajan tunnustusvangit laskettiin kahdeksan metriä syvän kuilun pohjalle köyden avulla.
”Tunnustusvangit saivat nimensä siitä, että vankeutta aina 1700-luvulle saakka ei käytetty rangaistuksena siinä mielessä kuin nykyään, vaan vangeilta haluttiin tunnustus”, kertoo Turun linnan opas. ”Jos tunnustusta ei irronnut, vanki laskettiin takaisin kuiluun ja saatettiin unohtaa sinne jopa vuosiksi kohtalokkain seurauksin”, jatkaa opas.
Lähde: ”Tulossa kolme karmaisevaa vankilahetkeä” Esko Kärkkäinen Turun Sanomissa 24.9.1998
http://media.tkukoulu.fi/collection/94/ (...
Nyrkkisääntönä irronneita sivuja ei kannata teipata vaan liimata. Teippiä kannattaa käyttää vain silloin, kun sivu on revennyt. Meillä kirjastossa tulee koko ajan kirjoja, joiden sivut ovat irronneet ja joita joku asiakas on hyvässä tahdossa teipannut. Teippi ei kuitenkaan kestä, ja teipin irrottaminen sivuista liimaamista varten on usein aikamoista tuskaa.
Yksittäiset tai muutamat irronneet sivut kannattaa liimata kirjaan käyttämällä jotakin sopivaa liimaa. Niitä kannattaa katsoa esimerkiksi tavarataloista tai askartelutarvikkeita myyvistä kaupoista. Käytän itse kirjaston kirjojen korjaamisessa RX Original -liimaa, jota saa Clas Ohlsonilta. Se on kätevässä pullossa, josta sitä on helppo annostella liimattavaan kohtaan, joskin liima on...
Ainakin Lahden kaupunginkirjastosta löytyvissä katamaraaneja käsittelevissä kirjoissa näyttää olevan vain vähän katamaraanien rakentamisohjeita ja piirustuksia. Derek Kelsallin kirjaan Catamaran Sailing (1992) sisältyy luku kotitekoisista katamaraaneista ja Brian Phippsin The Catamaran Bookista (1989) löytyy katamaraanin kokoamisohjeita. Lisäksi aiheesta löytyy lehtiartikkeleita mm. seuraavista lehdistä: - Monirunkovene 2/1992 ("Zeeman-vene maailmanympäripurjehdusta varten", ss. 20 - 21)
- Monirunkovene 4/1992 ("Lisää vauhtia kevytkatamaraaniin spinnun avulla", ss. 20 - 23)
- Monirunkovene 1/2001 ("Kateelliset jättäkööt lukematta, mutta teinpähän kuitenkin halvalla hyvän veneen", ss. 10 - 11)
- Tekniikan maailma 5/1984 ("Kesää odoteltaessa...
Tekstistä päätellen laulu on Emmanuelle-elokuvan tunnussävelmä, alkup. nimeltään Emmanuelle, suom. nimeltään Rakkaus jää (säv. P. Bachelet, H.Roy, H. Blaikley, suom. san. R. Reiman). En kylläkään muista sitä Heinosen laulamana vaan Anneli Pasasen, löytyy ainakin Pasasen levyltä CBS-klassikot. Teksti on muistaakseni näin: Rakkaus jää/ jäljelle vain/ muu häviää/ maailmastain/ rakkaus jää/ muu pysy ei/ rakkaus jäi/ hän jäänyt ei./ Olimme niin erilaiset silti kuitenkin/ pian sen mä ymmärsin/ itse olin yö ja hän kuin päivä valoisin/ erosimme tietenkin. Suomenkieliset sanat ja nuotit löytyvät Emmanuelle-nimisenä mm. Suuri toivelaulukirja 14:sta.
Kustaa Vilkunan Etunimet -kirjan mukaan pohjana on latinan Titus "kunnioitettava". Tiitus oli Paavalin opetuslapsi. Nimi tunnetaan Suomessa asuissa Tiitu, Titu, Tito ja Titta.
Minna Canthin teoksia on käännetty ainakin ruotsiksi, englanniksi, saksksi, ranskaksi, venäjäksi ja turkiksi.
Projekti Gutenbergin suomalaisilta sivuilta löytyy vain yksi käännös.
Canth kun kirjoitti sekä suomeksi että ruotsiksi.
http://www.gutenberg.org/browse/authors/c
Tiedossa olevia käännösten käsikirjoituksia
The Workman's Wife (Työmiehen vaimo). Amerikansuomalainen Hilja Karvonen käänsi teoksen vuonna 1987 Reunion of Sisters -symposiumin julkaisua varten. Hanke ei toteutunut. Yksi kappale käännöstä on Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistyksen hallussa.
Sylvi, Agnes & muita Minna Canthin novelleja. Ranskalainen opettaja Gilles Bredeloup on kääntänyt teokset ranskaksi vuosina 1995-97. Käännökset ovat kääntäjän hallussa...
Arvelisin, että sanaa ”lokero” käytetään kuvainnollisessa merkityksessä siitä, että pikkuveli on turkin sisässä tai alla niin tiiviisti kuin lokerossa, kun sieltä ei ilmeisesti juuri näy muuta kuin pää, joka kurkkii. Sanalle ”lokero” ei löytynyt tutkimistani sankirjoista oikein mitään muuta tähän asiayhteyteen sopivaa merkitystä.
Kuukkeli kuului samaan ennuslintujen joukkoon kuin esimerkiksi korppi, harakka, palokärki ja käki, joten vanha kansa seurasi tarkasti kuukkelien edesottamuksia ja lintuun liittyy koko joukko uskomuksia ja sanontoja. Kuukkelin maine on kaksijakoinen: se on sekä onnenlintu että epäonnen ennustaja. Siellä, missä kuukkeli on ollut tavallinen, se ennusti voittopuolisesti onnea; siellä, missä se on ollut harvinainen, siinä on herkästi nähty epäonnen enne. Tämä kaksijakoisuus näkyykin selvästi pohjoisten ja eteläisten kansanuskomusten erona. Ennusmerkkien maailma on kuitenkin kaikkea muuta kuin mustavalkoinen: kuukkelia onnenlintuna pitävässä Lapissakin onneton oli se, joka löysi kuukkelin pesän - häntä odotti kuolema.
Kaiketi juuri kuukkelin...
Runo on Aaro Hellaakosken ja nimeltään Tyhjin käsin. Se on kokoelmassa Maininki ja vaahtopää (1924) ja myös esim. kirjassa Tämän runon haluaisin kuulla 3 (2000).
Vaski-kirjastojen kirjoja voi palauttaa toisiin Vaski-kirjastoihin. Kannattaa kuitenkin huomata, että mikäli palautat kirjan eri kunnan kirjastoon kuin mistä olet sen lainannut, kuljetusmaksu on 2 €. Jos palautus tapahtuu samaan kirjastoon mistä kirja on lainattukin, kuljetusmaksua ei peritä.
Tämäntapaisiin kysymyksiin on usein vastattu Kysy kirjastonhoitajalta -palstalla. Voit hakea vanhat vastaukset arkistosta hakutermillä "kiinan kieli". Tässä osia useista vastauksista:
Varsinaisia kiinalaisia aakkosia ei ole olemassakaan, sillä kiinan kieli perustuu kirjoitusmerkkeihin (hànzi). Jokainen kirjoitusmerkki edustaa puhutun kiinan yhtä tavua. Joka merkillä on myös oma merkityksensä. Näin ollen suuri osa kirjoitetun kiinan "sanoista" muodostuu kahdesta tai useammasta kirjoitusmerkistä.
Katso seuraava linkki:
http://www.chinese-tools.com/names/search.html
Englanninkielisessä linkissä Pasi-nimeä ei löydy. Mutta Kustaa Vilkunan Etunimet -kirjan mukaan Pasi on suomalainen asu nimestä Basilius, saksassa nimi on muodossa Basil, jolla...
Liza Marklundin Annika Bengtson-sarjan teokset on julkaistu seuraavassa järjestyksessä.
Sprängaren,1998 (suom. Uutispommi, Otava 2000)
Studio Sex, 1999 (suom. Studio sex, 2000)
Paradiset, 2000 (suom. Paratiisi, 2001)
Prime Time, 2002 (suom. Prime time, 2002)
Röda vargen, 2003 (suom. Punainen susi, 2003)
Nobels testamente, 2006 (suom. Nobelin testamentti, 2006)
Livstid, 2007(suom. Elinkautinen, 2007)
En plats i solen, 2008 (suom. Paikka auringossa, 2008)
Du gamla, du fria, 2011 (suom. Panttivanki, 2011)
Lyckliga gatan, 2013 (suom. Ajojahti, 2013)
Järnblod, 2015 (suom. Rautaveri, 2015)
https://dekkarinetti.tornio.fi/
Mord i ordning : deckar- och thrillerserier (2021, BTJ)...
Mariaana Jäntistä löytyy jonkin verran tietoa seuraavista teoksista ja artikkeleista:
"Sain roolin johon en mahdu": suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja
toim. Marja-Liisa Nevala, Otava 1989 (ss. 705-707)
Pyysalo: "Kaksi tapaa lukea kuvaa." Haastattelu Suomen kuvalehdessä 42/1986
Stiller: "Nuoren kirjailijan kärsimykset." Haastattelu Kotilääri-lehdessä 12/1986
Lisäksi Jäntin teoksesta Amorfiaana on tehty ainakin kaksi pro gradu -tutkielmaa:
Hakala: Semioottisen ja symbolisen rajankäyntiä Mariaana Jäntin Amorfiaanassa. Helsingin yliopisto 1994.
Järvinen: "Minäkin tarvitsen porraskiven, ruumiskappaleen." Naisen ruumiillisuus Mariaana Jäntin Amorfiaanassa. Oulun yliopisto 2000.
