Hei! Ohessa verkkoartikkeli Kielikellosta:
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2379
"Juurikin" on muotisana, jonka käyttö on tainnut levitä juuri internetin kautta. Perusmuodon "juuri" käyttäminen on varmaan suositeltavinta.
Kyseessä on varmaankin Banerjee-Louhijan vuonna 1999 ilmestynyt romaani Valon kantaja. Sitä on tällä hetkellä saatavilla useassakin kirjastossa, osoitteessa http://monihaku.kirjastot.fi/ voit tarkistaa mistä kirjastosta saat sen itsellesi kätevimmin.
On kyllä olemassa Hanhiemon iloinen lipas, Hanhiemon runoja ja Hanhiemon satuaarre (vielä muitakin versioita löytyy).
Niistä missään ei kuitenkaan ole Jörö-Jukkaa tai Peukalonimijän tarinaa. Jörö-Jukka löytyy Aale Tynnin Kultaisista aapissaduista vuodelta 1959.
Sekä Jörö-Jukka että Peukalonimijän tarina ovat Hoffmannin teoksessa Jörö-Jukka, eli, Hupaisia tarinoita ja lystikkäitä kuvia.Kirjassa on myös runo Velli-Vilhon tarina, jossa syömätön lapsi lopulta "vaipui kuolemaan".
Runot ovat hyvinkin raakoja.
Olisitko mahdollisesti lukenut tätä Jörö-Jukkaa?
Seth (tai Set) on Vanhassa testamentissa Aatamin ja Eevan neljäs poika. Nimen heprealainen muoto Schet tulee verbistä schat: asettaa, suoda, korvata.
Seth-nimi esiintyy myös egyptiläisessä mytologiassa, jossa Seth on kuolleiden valtakunnan jumalan Osiriksen veli ja vihollinen. Ylä-Egyptissä Seth oli myrskyn jumala ja kaiken pahan ruumiillistuma.
Seth-nimi on ollut Suomen almanakassa vuosina 1705-1889, Set 1890-1928. Nimi on esiintynyt myös muodossa Seet. Kristikunnan kalentereissa nimi viittaa raamatulliseen esikuvaan.
(Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja WSOY 2001, Cotterel, Arthur: Maailman myytit ja tarut WSOY 1996)
Diapositiivifilmille saadaan aiheesta positiivinen kuva ilman negatiivivaihetta. Siitä käytetään myös nimeä värinkääntöfilmi, koska valon muodostama negatiivinen kuva käännetään positiiviseksi kehityksen aikana. Lopullinen kuva on valmiina filmillä, vedostusta paperille ei välttämättä tarvita. Puhutaan yleisesti myös kuultokuvasta, diakuvasta tai diasta, koska kuva on läpinäkyvällä kalvolla, jota voidaan katsella sellaisenaan valoa vasten tai projisoimalla diaprojektorilla valkokankaalle, jolloin diafilmin hieno värikirjo ja värikylläisyys tulee parhaiten esiin. Tällöin yksittäiset kuvat on luonnollisesti kehystettävä.
Diafilmin kemiallinen ja mekaaninen rakenne on varsin monimutkainen. Sen tunnistaa helposti nimessä olevasta chrome-...
Tässä muutamia ehdotuksia:
http://www.hintatakuu.com/
http://www.mvnet.fi/index.php?osio=Sekalaista&sivu=Vitsit
http://www.mankeli.com/vitsit/
http://www.vitsit.biz/vitsit
http://www.dlc.fi/~frank/huumori/
http://fi.wikibooks.org/wiki/Vitsit
http://www.vitsiniekka.com/jokes.aspx?id=7
Nimen ”Celia” alkuperästä kertoo Behind the Name -sivusto osoitteesta http://www.behindthename.com/name/celia. Sivuston mukaan se on faminiininen muoto muinaisesta roomalaisesta sukunimestä ”Caelius”. ”Caelius” puolestaan on peräisin latinan sanasta ”caelum”, jonka merkitys on ’taivas’. ”Celia” saattaa olla myös lyhennys nimestä ”Cecilia”, joka on peräisin latinan sanasta ”caecus” (’sokea’).
Suomennos voisi olla William Butler Yeatsin runosta “Aedh wishes for the Cloths of Heaven”. Se on julkaistu vuonna 1899 kokoelmassa The Wind Among the Reeds. Teoksessa The Collected Poems of W. B. Yeats (Macmillan, 1950) runon nimi on muutettu muotoon “He wishes for the Cloths of Heaven”.
Yeatsin suomennettujen runojen kokoelmassa Runoja (WSOY, 1966) ei ollut kyseistä runoa. Myöskään Lahden kaupunginkirjaston runotietokannasta ei löytynyt viitteitä suomennoksesta.
Englanniksi runo löytyy verkosta:
http://www.bartleby.com/146/36.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Aedh_wishes_for_the_Cloths_of_Heaven
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
Suomen kielen yleisimpiä sanoja on tutkittu pariin otteeseen. Vuonna 1979 ilmestyi aiheesta kirja nimeltä Suomen kielen taajuussanasto = A frequency dictionary of Finnish. Laajemmin asiaa tutkittiin 2001. Tuloksista voi lukea Kielikello-lehdestä nro 3 vuodelta 2001. Sekä kirja että Kielikello-lehti löytyvät Helmet-kirjastoista: http://helmet.fi/
Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) mukaan kummallakin kerralla kymmenen yleisintä sanaa olivat olla, ja, se, ei, joka, että, tämä, hän, voida, saada.
Aiheesta voi lukea lisää Kotuksen sivuilta:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1074
Aivan Beea-nimestä en löytänyt tietoa, mutta nimi lienee muunnos nimestä Bea, joka taasen on lyhennös Beatrice-nimestä. Nettilähde: http://sv.wikipedia.org/wiki/Beatrice. Ruotsalaisen kalenterin mukaan nimipäivää vietetään 2.12.
Voitto -nimi on suora käännös latinankielisestä nimestä Victor. Voitto nimen suurin suosio on ollut 1920-1940 luvuilla. Voitto nimi tuli käyttöön Suomessa 1800 -luvun lopulla samaan aikaan kansallisen heräämisen ja isänmaallisen hengen noustessa.
Viljami on muunnos nimestä Vilhelm, joka on alunperin saksalainen nimi. Muinaissaksalainen merkitys Vilhelm -nimelle on lujatahtoinen kypäränkantaja. Eri kielissä on omat versionsa Vilhelmistä; ranskan Guillaume, espanjan Guillermo, italian Guiglielmo sekä englannin William ovat kaikki muunnoksia ja/tai sukulaisnimiä Vilhelmille. Kustaa Vilkuna pitää suomalaisen Viljami nimen lähimpänä esikuvana juuri englannin Williamia, koska pohjanmaan amerikan siirtolaiset ovat tuoneet mukanaan nimestä muodon...
Aineistoa löytyi melko niukasti. Lehtinen, Eeva-Liisa: Les géants de Raisio sisältää mm. Raision kirkon syntytarinan ja tarinoita jättiläisistä.Topelius, Zacharias: Le tomte du chateau d'Abo on tarina Turun linnan tonttu-ukosta. Topeliukselta löytyy myös satukokoelma Ruisseau et ruisslet. Kirjat Naïfs d'ici et d'ailleurs... sekä Martigaou, Molboer, Sciocchi, Hölmöläinen... sisältävät monikielisiä tarinakatkelmia hölmöläisistä neljän maan kansanperinteessä. Kunnas, Mauri: Le Pére Noel. Kuvakirja joulupukista.
Liimatahrojen poistoon suositellaan yleensä asetonia (esim. useat kynsilakanpoistoaineet). Hintalapuista jäävää liimatahraa on onnistuneesti poistettu myös levittämällä tilkka ruokaöljyä sen päälle ja antamalla vaikuttaa hetken. Lopuksi hangataan. Kannattaa varmistaa että kirjan kansi kestää öljyä, ettei tuloksena ole rasvaläikkä.
Marttojen tahranpoisto-ohjeita: http://www.martat.fi/neuvonta/kodinhoito/pyykki_puhtaaksi/tahranpoisto/
Kirjassa: Sukunimet / Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala. Otava 2000, sivulla 647 lukee (tiivistettynä) näin:
Tampio on sekä talon- että sukunimi Kuhmossa, Sotkamossa ja Sallassa. Esim. Staff. Tambio 1730 Kuhmon Lentua, Joh. Tambio 1822 Hyrynsalmi, Staffan Tambio 1687 Sotkamon käräjät. Nimi saattaisi liittyä maamme muihin Tamppi-nimiin, joita on lähinnä Hämeessä ja Keski-Suomessa: talojen, tilojen ja torppien nimiä: Tamppi, Tamppari, Tampinkoski, Tamppikoski, Tamppilahti. Sukunimenä Tamper, Tamp, Stampu. Nimiä voi arvella esim. paikannimiin perustuviksi: Tampiksi tai tamppimyllyksi (ruotsiksi stamp) on sanottu "veden avulla toiminutta laitosta, jossa on tampattu l. vanutettu sarkaa tai puitu riihintähkiä hätäleivän aineksiksi. Tamppi on ollut...
Hilja Karhulalta ei Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan ole julkaistu yhtään kirjaa. Joitakin hänen runojaan on sävelletty, mutta ei kysymäsi nimistä.
Vaikea risti -runo löytyy Internetin kautta useastakin osoitteesta, mm. Polvijärven vapaaseurakunnan sivuilta:
http://www.polvijarvi.svk.fi/?sid=12&tid=1210
Tällä sivulla runon tekijäksi mainitaan "tuntematon", joillakin sivuilla taas Hilja Karhula. Runo siis löytyy, mutta tekijästä ei taida olla varmuutta.
Koulujen alun aikaistuminen johtuu varmaan päivittäisen ja viikottaisen työajan lyhentymisestä.
Ellinoora Sandellin juttu YLEn sivuilla kertoo koululaisten kesäloman muutoksista näin."Ennen koulua käytiin kuusi päivää viikossa. Silloin suomalaislasten syyslukukauden katkaisi perunannostoloma. Viisipäiväinen työviikko tuli Suomessa yleiseksi käytännöksi 1960-luvun lopulla. Koska lauantait eivät olleet enää myöskään koulupäiviä, koulut alkoivat jo elokuun puolella." https://yle.fi/uutiset/3-9692125
Myös vuonna 2013 on pohdittu lukuvuoden alun aikaistumista. Valtioneuvoston sivuilta löytyy asiaan liittyvä historiakatsaus. https://valtioneuvosto.fi/-//1410845/koulujen-tyo-ja-loma-ajat-lukuvuonna-2013-2014
Wikipedia on koonnut...
Kalevalasta löytyy onneksi suorasanaisia versioita, esimekiksi nämä:
Nieminen, Kai: Kalevala 1999. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999.
Pertti Rajala on kirjoittanut Kalevalan selkokielelle (BTJ Kirjastopalvelu, 2.p. 2008).
Myös Martti Haavio on tehnyt Kalevalasta suorasanaisen version Kalevalan tarinat (WSOY 2.p. 1985)
Kirsti Mäkisen versio Kalevalasta: Suomen lasten Kalevala (Otava, 6.p. 2003).
Kalevala nykysuomeksi / [muokannut] Aulis Rintala. Pilot-kustannus, 2006
Hauska kuulla, että olet tyytyväinen palveluumme!
Vaara-nimitystä käytetään Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja entisen Oulun läänin alueen mäkisten itäosien kivisistä mäistä. Tämän alueen korkein vaara on Kuusamon Valtavaara (korkeus 492 m). Tiedot Wikipediasta: Suomen maakuntien korkeimmat maastonkohdat:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_maakuntien_korkeimmat_maastonkohdat
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaara
Korkein vaaraniminen kohta Suomessa on Enontekiön Urtasvaara (1 157,5 m), mutta se ei sijaitse vaara-alueella:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_korkeimmista_kohdista
Aaro Hellaakosken runo Tuppuran Jussi on julkaistu kokoelmassa Maininki ja vaahtopää (1924). Se on myös ainakin kokoelmissa Runot 1916-1928 (1997) ja Runot (7. p. 1998).
Ison tietosankirjan 1. osan (palsta 270 Elieser Kailan artikkeli 'alaikäisyys', painovuosi 1931) mukaan perinteinen täysi-ikäisyysraja 15 vuotta muutettiin v. 1721 21:ksi. Entinen ikäraja (15 vuotta) säilytettin sikäli, että tämän iän saavuttanut saattoi hallita omalla työllään ansaittua ja määrätä siitä testamentilla, olla valallisena todistajana yms. Avioitumisikä oli miehillä 18, naisilla 17. Rikosoikeudellinen täysi-ikäisyys alkoi 18 vuoden iässä, 15-17 -vuotias tuomittiin alemman asteikon mukaan. Kunnallisen äänioikeuden ikäraja oli 21, valtiollisen 24.
