Myöhästymismaksut vanhenevat kolmessa vuodessa, mikäli ne eivät ole menneet perintään. Kirjastokortti ei vanhene ja uuden kortin kadonneen tilalle saa kahdella eurolla.
Nimimerkki Walter Rae eli oikealta nimeltään Valto Tynnilä on säveltänyt ja Aki Saarni sanoittanut laulun, joka alkaa näin: Muistat varmaan oman armaan äidin hiukset nuo. Kappale on vuodelta 1935 ja nimeltään Hopeahiukset.
Valssin ovat levylle laulaneet ainakin Eugen Malmsten, Veikko Tuomi ja Erkki Junkkarinen. Tietoa Metrotyttöjen esityksestä ei löytynyt.
Sanat löytyvät nuottijulkaisusta nimeltä 20 suomalaista ikivihreätä 2 (1977). Julkaisu on mm. Varkauden kirjaston kokoelmista lainattavissa.
Tiedot ovat peräisin Suomen kansallisdiskografia Violasta ja Yleisradion Fono-tietokannasta:
https://finna.fi
http://www.fono.fi/
Hei, Edith Södergranin Elämäni, kuolemani ja kohtaloni, kootut runot -kirjassa on runo nimeltä Sureva puutarha (s.43):
"Voi, että ikkunat näkevät
ja seinät muistavat
ja puutarha voi surra
ja puu voi kääntyä kysymään:
Kuka ei ole tullut ja mikä ei ole hyvin,
miksi on tyhjyys raskas eikä sano mitään?
Katkerat neilikat seisovat riveissä tien varrella,
missä kuusen hämäryys on tutkimaton."
Monet Edith Södergranin runoista kertovat luonnosta, kasveista ja puista ja jos tämä ei ollut se runo,jota etsit, kirjastoissa on toki muitakin Södergranin runoteoksia, joista kysytty runo saattaa löytyä.
Juice Leskinen vapautettiin armeijasta mielenterveydellisistä syistä. Antti Heikkinen kirjoittaa Juice-elämäkerrassaan Risainen elämä asiasta näin: "-- 1974 oli pakko marssia mielenterveystoimistoon hakemaan armeijastavapauttamispapereita. Masennus ei johtunut Juicen mukaan vääristä elämäntavoista -- mutta maailman ahdistavuus teki pahaa." Kirjassa (s. 191) on kuva Leskisen 16. joulukuuta 1974 päivätystä kutsuntatodistuksesta, jonka mukaan hänet on "lääkärintarkastusohjesäännön 300.99 nojalla vapautettu palvelemasta vakinaisessa väessä rauhan aikana ja siirretty nostoväen II luokkaan". Tuohon aikaan käytössä olleen tautiluokituksen mukaan numerotunnus 300.99 merkitsi "luonteen sairaalloisuutta" (persona pathologica).
Hipeistä kertovaa kirjallisuutta on suomenkielellä saatavana varsin rajoitetusti. Tässä lista hipeistä kertovasta kaunokirjallisuudesta:
Melonin mehu / Richard Brautigan
Koti maailman laidalla / Michael Cunningham
Miehet elämässäni / Beverly Donofrio
Aquariuksen aika / James Herlihy
Underground : antologia / toimittanut ja suomentanut Jarkko Laine
Pikkuhippi / Patricia Welles
Hipeistä kertovaa tietokirjallisuutta:
Tajunnan alkemistit : kuusikymmenluvun mystiikka ja Vesimiehen ajan pimeä puoli / Gary Valentine Lachman
Hippejä, jippejä, beatnikkejä : Amerikan 1960-luvun vastakulttuuriliikkeiden historiaa / Marja Ala-Ketola
1960-luvusta kertovaa kirjallisuutta on runsaasti, mutta tässä joitakin poimintoja:
1960-luvusta kertovaa...
Liimatahrojen poistoon suositellaan yleensä asetonia (esim. useat kynsilakanpoistoaineet). Hintalapuista jäävää liimatahraa on onnistuneesti poistettu myös levittämällä tilkka ruokaöljyä sen päälle ja antamalla vaikuttaa hetken. Lopuksi hangataan. Kannattaa varmistaa että kirjan kansi kestää öljyä, ettei tuloksena ole rasvaläikkä.
Marttojen tahranpoisto-ohjeita: http://www.martat.fi/neuvonta/kodinhoito/pyykki_puhtaaksi/tahranpoisto/
"Siina on joko vaihtoehtoinen kirjoitusasu nimestä Sina tai lyhentymä siina-päätteisistä nimistä, kuten Aleksiinasta, Fransiinasta ja Rosiinasta. Sen lähtökohtana on pidetty myös venäläistä nimeä Zinaida ja tästä saatua lyhentymää Zina. Viimeksi mainittu lähtökohta on Suomen ortodoksisessa kalenterissa, jossa Siina on Sinaidan rinnalla 11.10. Siinaa on käytetty myös ainakin Fransiskan ja Fransiinan lempinimenä." (Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Gummerus 2007)
Zina on ollut myös Zenobioksen kutsumamuoto, mikä selittää sen, että Karjalan ortodokseilla Siina ja Sina ovat olleet myös miehennimiä. (Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja. WSOY 2004)
Outi Lauhakankaan Svengaa kuin hirvi : sanontojen kootut selitykset tarjoaa sanonnan taustaksi kielellistä väärinkäsitystä: "joku ruotsinkielinen on kehottanut vierasta istumaan ja polttamaan savukkeen mutta vahingossa onkin kehottanut häntä istumaan ja palamaan".
Aleksandrian kirjaston historiasta on teoksissa:
- Casson, Lionel: Libraries in the ancient world
- Durant, Will: Kreikan kulttuuri.
Pelkästään Aleksandrian kirjastoa käsittelevät seuraavat:
- Blum, Rudolf: Kallimachos the Alexandrian library and the origins of bibliography, 1991 sekä
- El-Abbadi, Mostafa: Life and fate of the ancient library of Alexandria, 1990.
Edellämainitut ovat esim. Oulun yliopiston kirjastossa http://finna.fi
Artikkeli Öhrnberg Kaj: Aleksandrian kirjastot ja arabit, Bibliophilos, 2002:4, s. 7-13. Artikkeli on myös netissä http://www.tsv.fi/ttapaht/015/ohrnberg.htm .
Etätietopalvelussa on aiemmin kysytty kirjaston historiasta. Tämä vastaus löytyy arkistosta http://www.kirjastot.fi/FI/asklibrarian/archive.asp?id=9267...
Painettua ohjekirjaa ei löydy.
Valtran sivuilta
http://www.valtra.fi/extras/332.asp
lähin malli on 865. Sen ohjekirja löytyy sieltä PDF-tiedostona.
Mallista 860 löysimme Vikipedian kautta seuraavanlaista tietoa:
http://www.komatsuforest.fi/default.aspx?id=13650
eli ei varsinaista ohjekirjaa.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet (Otava, 2000) selvittää Lukka-sukunimen taustaa seuraavasti:
"Raamatun Luukas-nimestä on johtunut joukko suomalaisia sukunimiä, joista yksi on karjalainen Lukka. Se on esiintynyt Hiitolassa, Kurkijoella, Suistamolla ja Kontiolahdella. Vaikka talonnimi Lukkala on karjalainen, on sillä vahva edustus myös Länsi-Suomen vanhimmilla asutusalueilla, missä on vakiintunut sukunimi Lukkala. 1500-luvun lähteissä ei ole vielä pidetty erossa Luukas-nimestä polveutuneita erimuotoisia sukunimiä [Lukka ja Luukka, Lukkala ja Luukkala]."
Karjalan nimistöä perusteellisimmin tutkinut Viljo Nissilä (Suomen Karjalan nimistö. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1975) ei käsittele Lukka-nimeä erikseen, mutta...
Kysymykseen ei liene "oikeita" tai "vääriä" vastauksia, koska niin moni asia todennäköisesti vaikuttaa siihen, miksi ihmiset kannattavat erilaisia uskomusjärjestelmiä. Seuraavat ehdotukset lienevät ainakin todennäköisiä tekijöitä. Oletan tässä, että kysyjä tarkoittaa uskontoja ja kirkkoja (uskonnon piirteet määrittelevä yhteisö) yleisesti, ei jotain tiettyä näkemystä.
1. Uskonnon/kirkon perinteinen rooli yhteiskunnassa. Mitä tiiviimmin valtio ja uskonto ovat historiallisesti kietoutuneet toisiinsa, sitä laajemmin uskonto vaikuttaa ihmisten elämään ja voi sitä kautta saada roolin itsestäänselvyytenä. Moni "kannattaa" sitä uskontoa, johon on elämänsä aikana tottunut, eikä ajattele asiaa sen enempää. Valtauskonnolla on taipumus saada...
Olen silmäillyt kirjastossa olevat Saima Harmajan runokirjat, mutta kysymänne runo ei ole osunut silmääni. Netistä löytyy Maria Ärjen sivu (http://www.mariaarje.fi/174), jossa runo on kokonaisuudessaan. Maria Ärje kertoo sivulla: "löysin pöytälaatikon uumenista erään vanhuksen salaisen toivomuksen, unelman, minkä hän oli hataralla käsialallaan kirjoittanut nyt jo hauraaksi käyneelle paperille". Ilmeisesti runo ei siis ole itse Maria Ärjen kirjoittama.
Tarkistin myös Lahden kaupunginkirjaston ylläpitämän käännösrunoaiheisen tietokannan, josta selvisi, että tämä runo ei näyttäisi olevan käännetty jostain muusta kielestä. Etsin myös asiasanoilla Kuusankosken runotietokannasta, mutta tuloksia ei tullut. Näin ollen runon kirjoittaja jää...
Sitaatti löytyi englanninkielisenä internetista. Tekijä on yhdysvaltalainen kirjailija, runoilija ym Maya Angelou, s. 1928.
Katso lisää
http://en.thinkexist.com/quotes/maya_angelou/
Lisää tietoa Maya Angelousta mm
http://www.wic.org/bio/mangelou.htm
Jos suku Segebade von Kummenhagen ei ole rekisteröity Suomen eikä Ruotsin ritarihuoneella, sen vaakunaa todennäköisesti ei löydy tavallisista lähteistä, joissa on kuvia vaakunoista kuten Elgenstierna: Den introducerade (=rekisteröity) svenska adelns ättartavlor tai Karl Arvid Klingspor: Sveriges ridderskaps och adels wapenbok. Viimemainitussa kyllä on Segebadenin sukujen vaakunat (aatelissuku numero 1852 ja vapaaherrallinen suku numero 285, joiden vaakunassa on hirvensarvi). Segebaden von Kummenhagenin-suvulla on erillinen oma vaakuna, jossa on kaksi tähteä.
Ei-rekisteröidyt suvut löytyvät kirjasta Kalender över i Sverige levande ointroduserad adel. Sivulla 274 vaakunaa kuvaillaan, mutta kuvaa ei löydy. Teoksessa Hans Jäger-Sundstenau:...
Karttunen on vanha savolainen sukunimi, jota on esiintynyt alueella jo ainakin 1880-luvulta lähtien. Karttu itsessään tarkoittaa puukapulaa tai kepakkoa. Se on myös kylä Sulkavan ja Puumalan välissä sijaistevalla partalansaarella Etelä-Savossa. Varmaa tietoa siitä, että onko sukunimi muodostettu karttu sanasta vai Kartun kylästä, en valitettavasti löytänyt.
Sukunimipääte -nen on alkujaan itäsuomalainen pääte, joka on ollut käytössä jo keskiajalta lähtien. Alun perin naisten sukunimissä -nen saatettiin korvata -tar/-tär päätteellä. -nen ja sen alkuperäinen muoto -inen ovat päätteitä, joilla muodostetaan sekä substantiiveja että adjektiiveja. Nykysuomessa nen-päätteellä muodostetaan deminutiivimuotoja, eli pienuutta ilmaisevia muotoja,...
Hakusanoilla "arkkitehtuuri ja sanakirjat" sekä "arkkitehtuuri ja hakuteokset" löytyi pääkaupunkiseudun aineistotietokanta Plussasta muutamia teoksia, joista voisi olla apua. Voit itsekin kokeilla aineistohaku Plussaa http://www.libplussa.fi/ esimerkiksi juuri mainituilla asiasanoilla. Suomen ja ruotsin kielten välistä arkkitehtuurisanastoa ei löytynyt. Arkitektur: stilhistoriskt bildlexikon / Wilfried Koch (1970 ja 1985) on saatavilla myös Suomesta.
Seuraavat teokset ovat saatavilla mm. Helsingin kaupunginkirjastosta:
- Fasadin henki eli arkkitehtuurisanastoa ujoille (Kervanto Nevanlinna, Anja - Nevanlinna, Arne) Tammi 2001, ISBN 951-31-2218-2 (tämä kirja on ehkä enemmän "leikkimielinen" kuin muut)
- Arkkitehtuurin sanakirja (toim....
Diapositiivifilmille saadaan aiheesta positiivinen kuva ilman negatiivivaihetta. Siitä käytetään myös nimeä värinkääntöfilmi, koska valon muodostama negatiivinen kuva käännetään positiiviseksi kehityksen aikana. Lopullinen kuva on valmiina filmillä, vedostusta paperille ei välttämättä tarvita. Puhutaan yleisesti myös kuultokuvasta, diakuvasta tai diasta, koska kuva on läpinäkyvällä kalvolla, jota voidaan katsella sellaisenaan valoa vasten tai projisoimalla diaprojektorilla valkokankaalle, jolloin diafilmin hieno värikirjo ja värikylläisyys tulee parhaiten esiin. Tällöin yksittäiset kuvat on luonnollisesti kehystettävä.
Diafilmin kemiallinen ja mekaaninen rakenne on varsin monimutkainen. Sen tunnistaa helposti nimessä olevasta chrome-...
Helmet-kirjastoissa on paljonkin ryijykirjoja, tässä muutamia:
- Rakas ryijy : suomalaisten ryijyt / Pirkko Sihvo
- Ryijy esillä : ryijyt Suomen käsityön museon kokoelmissa / [toimituskunta Marjo Kolu ... et al.]
- Ryijy elää : suomalaisia ryijyjä 1778-2008 / [toimitus:] Tuomas Sopanen, [tekstit:] Leena Willberg ;
- Willberg, Leena, Matkapeitteestä taidetekstiiliksi : suomalaisia ryijyjä kolmelta vuosisadalta
- Ryijy : ilo tehdä - onni omistaa : Vuorelma 90 : 1909-1999
- Suomalainen ryijy / [julkaisun teksti: Marjo-Riitta Saloniemi, Leena Willberg]
- Ryijy / Annikki Toikka-Karvonen ; [monivärikuvat vanhoista ryijyistä kuvannut Osmo Thiel]
- Suomen ryijyt : tekstiilihistoriallinen tutkimus / U. T. Sirelius
Kirjoissa on kuvia ryijyistä ja...
1. Sokerit ovat hiilihydraatteja, joita esiintyy luonnostaan kaikessa ihmisravinnossa. Makeutusaineena käytetty valkoinen sokeri puolestaan on valmistettu sokeriruo'osta tai -juurikkaasta puristetusta mehusta kiteyttämällä. Sokerit ovat ihmiselle tärkeä energian lähde, mutta niiden liiallinen nauttiminen voi aiheuttaa veren sokeripitoisuuden voimakasta vaihtelua, äkillistä nousua ja laskua, joka muistuttaa alkoholin aiheuttamaa nousu- ja laskuhumalaa.
2. Makea maku aktivoi mielihyväkeskuksia aivoissa, makean syöminen tuottaa mielihyvää. Erityisesti suklaassa on muitakin mielihyvää tuottavia ja keskushermostoa aktivoivia aineita kuin sokeri, muun muassa kofeiinia. Makean maun ohella veren sokeripitoisuuden nousu voi aiheuttaa mielihyvän...
