Oletan, että kysyjä tarkoittaa "nauhoilla" 8 mm kaitafilmiä. Kaitafilmin digitoimiseen käytetään kahta päämenetelmää. Heikkolaatuisen kopion voi tehdä kuvaamalla valkokankaalle näytettävän filmin digitaalisella videokameralla. Laadukkaan kopion saa vain kuvaamalla jokainen filmin ruutu digitaalisesti ja yhdistämällä kuvat ohjelmallisesti. Edellinen on suhteellisen halpaa ja nopeaa, jälkimmäinen hidasta ja kallista ja edellyttää ammattitason laitteistoa. Tätä palvelua tarjoaa esimerkiksi Reel One, jota olen itsekin käyttänyt.
Espoossa Sellon kirjastossa on Paja, jossa luvataan myös kaitafilmien digitoinnin olevan mahdollista. Sinne kannattaa varmaan olla yhteydessä ja tiedustella tämänhetkistä tilannetta. Myös Helsingin kaupunginkirjaston...
Kysymyksestäsi ei käy ilmi, tarkoitatko etu- vai sukunimiä. Etunimistä ja niiden historiasta on monia teoksia, esimerkkeinä Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, Kustaa Vilkuna: Etunimet ja Eero Kiviniemi: Suomalaisten etunimet. Sukunimistä löytyy tietoja vaikkapa teoksesta Pirjo Mikkonen: Sukunimet. Lisää nimikirjoja löydät Turun kaupunginkirjaston Aino-tietokannasta. Haku-sivun asiasana-kohtaan voi kirjoittaa hakusanaksi etunimet tai sukunimet. Tietokannan osoite on: http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=find2&sesid=1174221667&ulang=…
Tallinnan kaupungin suuressa vaakunassa: http://www.rk.ee/symb/tallinns.html on kuvattuna kolme kruunattua sinistä leijonaa (tai pantteria) kultaisella vaakunakilvellä. Vaakunakilven yläpuolella on hopeinen kypärä, jonka päällä punaiseen asuun pukeutunut kruunattu naishahmo.
Nelijalkaiset vaakunaeläimet esitetään vaakunoissa tietyissä tyypillisissä asennoissa, joille on olemassa omat heraldiset terminsä. "Passant" tarkoittaa kävelevää eläintä, jonka toinen etujalka on nostettu ylös. "Guardant" (tai gardant) viittaa puolestaan kohtikatsovaan pään asentoon.
Kolme vaakunaleijonaa on vanhimpia Tallinnan ja Viron symboleja. Ne periytyvät jo Baltian ristiretkien ajalta 1200-luvulta, ja Tanskan kuninkaan Valdemar II:n (1202-1241) vaakunasta....
Perukirjat säilytetään nykyään Verohallinnossa sähköisesti, mutta ennen vuotta 1994 laaditut perukirjat säilytetään käräjäoikeuksissa tai maakunta-arkistossa, mikäli käräjäoikeus on siirtänyt arkistonsa sinne. Säilytyspaikka on vainajan viimeisen kotikunnan mukainen käräjäoikeus. 1980-luvulla laadittua perukirjaa voi siis kysyä käräjäoikeudesta. Perukirja ja sen liitteet ovat salassa pidettäviä asiakirjoja. Niistä voidaan kuitenkin antaa jäljennöksiä mm. henkilölle, joka tarvitsee tietoja etujensa, oikeuksiensa tai velvollisuuksiensa hoitamiseksi.
Lähteet ja lisätietoa:
Jäljennös perukirjasta, tilauslomake (3627) - vero.fi
Voinko pyytää perukirjan kopiota Verohallinnosta? - vero.fi
Käräjäoikeudet - Tuomioistuinlaitos (oikeus.fi)
Laura Nowlinin teosta If he had been with me (2013) ei valitettavasti ole suomennettu.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/fennica-suomen-kansallisbi…
https://www.worldcat.org/
Suomenkielisistä kirjoista parhaiten kysymyksiisi vastaa varmaankin Maailma tänään osa 11 (1998). Tuoreempaa tietoa, mutta vähemmän, löytyy teoksesta Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput (2002). Internetistä kannattaa katsoa esim. http://www.makupalat.fi/ (maantieteet). Kreikan kulttuurista löytyy tietenkin runsaasti tietoa historian kirjoista.
Hei!
Kysymyksessä on meksikolaisen Juventino Rosasin kappale Sobre las Olas, jonka Mario Lanza levytti englanniksi nimellä The loveliest night of the year. Suomeksi valssista tehtiin kaksikin käännösversiota, toisen, kyselemänne Kaunein iltamme -version, käänsi Sauvo Puhtila ja toisen Rainer Kisko nimellä Yli aaltojen. Jälkimmäisen version nuotit löytyvät mm. Suuri toivelaulukirja -sarjan osasta 8, mutta Kaunein iltamme -version sanoilla nuottiä löytyy vain Kansalliskirjaston ei-lainattavasta vapaakappalekokoelmasta. Voitte siis joko tutkia nuottia paikan päällä Helsingissä tai kaukolainata sen johonkin muuhun vapaakappalekirjastoon tutkittavaksi. Ehkä kätevämpi vaihtoehto on kirjoittaa sanat itse ylös äänitteen pohjalta ja käyttää Yli...
Louis Sacharin vuonna 2006 suomeksi ilmestynyt kirja Riskitekijä on itsenäinen jatko-osa Paahteelle. Se kertoo Theodore Johnsonin eli Kainalon, yhden Paahde-kirjassa esiintyvän henkilön tarinan. Tämä on ainakin toistaiseksi Sacharin kirjoista ainoa, joka jollakin tavalla jatkaa siitä, mihin Paahde jäi. Stanley Yelnatsin myöhemmistä vaiheista kertovia kirjoja ei ole.
Tässä muutamia ehdotuksia: Martin Widmarkin Lasse-Maija etsivätoimisto,
Eppu Nuotion Etsivätoimisto Jalka & Lamppu, Jari Mäkipään Etsiväkerho Hurrikaani, Kari Vaijärven Jukka Vihi –kirjat, Pia Hagmarin Etsiväpartio -sarja, Johanna Venhon Okulus –kirjat jne.
Kaisu Rättyän kirjoittamasta kirjasta, Mysteeri ratkaistavana : ulkomaisia nuorten sarjakirjoja, löytyy esittelyjä ja hakemistoja amerikkalaisista ja englantilaisista etsivä- ja seikkailusarjoista. Niitä ovat mm. Carolyn Keenen Neiti Etsivä –sarja, Enid Blytonin Viisikko-sarja ja SOS-sarja, Robert Arthurin 3 etsivää –sarja jne.
Kotimaisia lasten- ja nuorten sarjakirjoja, myös salapoliisikirjoja, käsitellään niin ikään Kaisu Rättyän kirjoittamassa kirjassa Ratsaille ja seikkailuun!.
Rauni-nimelle on esitetty kaksi vaihtoehtoista tulkintaa. Sen on ajateltu olevan joko muunnos skandinaavisista "pihlajaa" merkitsevistä sanoista (reynir, raun, rönn) tai juontuvan niin ikään skandinaavisista Ragn-alkuisista nimistä (Ragna, Ragnhild), joiden taustalla ovat merkitykset "neuvo" tai "jumalan voima".
Lähteet:
Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja
Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön
Kalamiehen tietokirja (numero 4) ei tunne kalalajia nimeltä katkakala, mutta katkaravut ja katkat kylläkin. Katkat kuuluvat äyriäisten runsaslajiseen luokkaan. Katkan tuntee helposti sivuilta litistyneestä ruumiista, jonka eläin voi tarpeen vaatiessa köyristää pallomaiseksi. Kookkain katkamme, jättikatka saavuttaa yli 3 cm:n pituuden, pienimmät lakit jäävät puoleen senttimetriin.
Kirjassa Parhaat kalaruuat / Görn Helleblad on sivulla 118 resepti nimeltä Kampelakääryleitä, katkarapuja ja valkoviinikastiketta. Reseptissä tosin kampela on valmistettu kääryleiksi ja katkaravut siroteltu kampelakääryleiden päälle/viereen.
Kirjasta Pirkan parhaat kalaruoat / Arja Lindstedt löytyy sivulta 45 resepti: Katkarapukampela, joka on samankaltainen kuin...
Ylä-Vuoksi-lehden vanhat numerot löytyvät Suomen Kansalliskirjaston kokoelmista mikrofilmattuina. Sinun kannattaa ottaa yhteyttä Kansalliskirjaston tallennepalveluun, jos haluat tilata kopioita lehden kyseisestä numerosta tai sen joistakin sivuista. Yhteystiedot ja mm. kopioiden hinnat löytyvät alla olevasta linkistä.
Lähteet:
https://finna.fi
http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/palvelut/jaljennepa…
Ruotsin rajat ovat historian kuluessa vaihdelleet. Valtio muodostui keskiajalla. 1300-luvulla Tanskan kuningas Valdemar Atterdag valloitti Skånen, Hallandin, Öölannin ja Gotlannin - alueet, jotka nykyään kuuluvat Ruotsiin. 1397–1523 Ruotsi oli valtioliitossa Tanskan ja Norjan kanssa yhden yhteisen kuninkaan alla, Kalmarin unioni. Kun Kalmarin unioni hajosi, Kustaa Vaasa nousi Ruotsin kuninkaaksi. Ruotsi nousi suurvalta-asemaan Euroopassa 1600-luvulla ja hallitsi suuria osia Tanskasta, nykyistä Suomea, Inkerinmaata, Viroa, Latviaa ja Pohjois-Saksan tärkeitä kaupunkeja. Maa kuitenkin menetti Skandinavian niemimaan ulkopuolelta valloittamansa alueet 1700- ja 1800-luvuilla, ja lopulta Suomen vuonna 1809.
Ks. esim. Pohjola-Norden sivustolta...
Aleksi-tietokannasta näkee todellakin vain sen, missä julkaisussa ja millä sivulla ao. artikkeli on. Kirjastoissa on vaihtelevasti tallella aikakauslehtiä. Oman kirjastosi tilanteen saat näppärimmin soittamalla puh. 017-401382. Artikkelikopiot maksavat, kussakin kirjastossa on oma hinnastonsa kopioille. Jos omassa kirjastossa ei ole ao.lehteä, voi sen pyytää kopiona kaukopalvelun kautta. Ja kaukopalvelun hinnasto selviää myös omasta kirjastosta.
Suomen rahat arviohintoineen 2005: keräilijän opas antaa vuoden 1915 1 penniselle arvoksi 2 euroa, jos raha on täysin virheetön ja leimakiiltoinen, 1 euron, jos se on virheetön, mutta lievästi tummunut. Hinnat ovat keräilyarvoja, eivät osto- ja myyntihintoja.
The Standard Catalog of World Coins 2005 luettelon mukaan kolikon hinta vaihtelee 0,25 eurosta 2,50 euroon kunnon mukaan.
Lisätietoja kannattaisi varmasti kysellä
Pohjois-Karjalan numismaatikoilta
http://www.pk-numismaatikot.fi/
Sihteeri: myös jäsenasiat
Armi Hakkarainen
e-mail etunimi.sukunimi@pk-numismaatikot.fi
Kirkkokatu 14 a B 18 fax 013-229 133
80100 JOENSUU gsm 041-474 2119
Yhdistyksellä on myös Myydään, ostetaan ja vaihdetaan -keskustelualue internetissä...
Oppisopimusvaihtoehtoon liittyvien asioiden selvittäminen kannattaa alkaa ottamalla yhteyttä oppisopimustoimistoon. Hämeenlinnan seudun osalta katso https://www.kktavastia.fi/oppisopimustoimisto/
Kirjastoissa on tällä hetkellä oppisopimuksella kirjastovirkailijaksi opiskelevia, mutta tulevaisuuden oppisopimuspaikkoja ei voi ennustaa esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunginkirjaston osalta. Ainakin Hämeenlinnan kaupunginkirjastoon on tullut sellaisiakin oppisopimusopiskelijoita, jotka eivät entuudestaan ole olleet töissä juuri tässä kirjastossa.
Nykyisin useimmilla kirjastonhoitajilla on takanaan yliopisto-opintoja informaatiotutkimuksesta vähintään kirjastonhoitajan pätevyyteen vaadittava määrä. Oppisopimuksella ei suoraan kirjastonhoitajaksi...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet (2000) kerrotaan, että Suomen Kaikko-alkuiset nimet on nimitutkimuksissa yhdistetty germaaniseen henkilönnimeen Gaike, Gaiko. Vanhimmat viittaukset nimeen löytyvät 1400-1500-lukujen lähteistä Satakunnasta ja Etelä-Karjalasta (esim. v. 1481 Tyrväällä henkilönnimiviittaus anti kaykoy , Uudellakirkolla 1550 hans kaiko ja Viipurissa v. 1556 Matz Kaijckone[n]). Savoon nimi Kaikkonen on levinnyt 1500-luvun puoliväliin mennessä ja siellä nimi onkin ollut jo 1800-luvulla kolmanneksi yleisempien nimien ryhmässä (50-200 nimenkantajaa). Pohjoisempaan Suomeen nimi kulkeutui 1600-luvulla. Sukunimi Kaikko on säilynyt Lappeella ja Säkkijärvellä.
Nimistöneuvontaa on saatavilla myös Kotimaisten...
Valitettavasti en pysty löytämään mainittua Helsingin Sanomien juttua. Kokonaisuutena on sanottava, että tuolta ajalta säilyneistä nimistä on aika vaikea tehdä luotettavia johtopäätöksiä ja niitä on vaikea yhdistää varmasti toisiinsa. Itse asiassa jo Jahve-nimen ääntäminenkin on epävarma, minkä vuoksi mielellään käytetään vain varmoja konsonanttikirjaimia JHWH. Varsin vakiintunut juutalainen näkemys, että tämä nimi ilmoitettiin vasta Moosekselle (2. Moos. 3: 14 ja 6:3). On kuitenkin luultavaa, että JHWH-nimeä on käytetty jo ennen Mooseksen aikaa, joskin tutkijoiden parissa on epäselvyys siitä keiden parissa. Eri vaihtoehtoja on tarjottu, todennäköisimpänä on pidetty midianialaisia tai heitä lähellä olevia keniläisiä paimentolaisheimoja....
