Tätä on kysytty aiemminkin ja kopioinkin tähän osan silloisesta vastauksesta:
"Kyselin asiaa hieman eri seurakunnista.
Ennen vanhaan ei kuulutusten ottamiseen useinkaan kyselty kirjallisia lupia, vaan asiasta sovittiin suullisesti. Siksi kuulutuspäivämäärätkään eivät aina tulleet kirjatuiksi mihinkään.
Toisaalta taas Kirkkohallituksen rajaus on tietosuojalain mukainen ja sen noudattamisessa ei voi olla poikkeamia. "Avioliiton esteiden tutkintaan liittyviä asiakirjoja säilytetään 10 vuotta, mutta kihlakumppaneille annettava todistus esteiden tutkinnasta ja vihkijän tekemä vihkimisilmoitus säilytetään pysyvästi." Tämänkin takia kuulutusten päivämäärät ja niihin liittyvät tiedot on jo hävitetty. https://evl.fi/...
Kysyin tätä julkisen sanan neuvostolta.
He vastasivat:"Journalistin ohjeessa 7 todetaan ”Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja”.
Ohjetta on täsmennetty periaatelausumassa lainaamisesta:https://www.jsn.fi/periaatelausumat/lainaaminen-2010/
Neuvosto on tulkinnut näitä ohjeita päätöksissä, joita voit hakea nettisivuiltamme esimerkiksi haulla JO 7 tai hakusanalla lainaaminen."
Linkin periaatelausumana:" Neuvoston kanta: Julkisen sanan neuvosto korostaa, että lähteiden käyttöön on kiinnitettävä toimituksissa erityistä huomiota riippumatta siitä, mistä välineestä ja mihin välineeseen toisen juttua lainataan.
Kun verkossa julkaistaan toisen työtä...
Valitettavasti kukaan vastaajistamme ei muistanut sarjaa tai sen nimeä. Toivottavasti joku kysymyksen lukijoista muistaa sen. Tiedon voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
Arabiaksi on melko vähän kirjoja Suomesta, suomen historiasta tai talvi- ja jatkosodasta.
Helmet haku löysi yhden kirjan Suomen historiasta Iktashef Finlanda / [Liisa Suvikumpu ; tarjamat = translated by Youssef Naja]. Helmet.fi
Hieman enemmän tietoa löytyy yleensä Suomesta ja suomalisista. Helmet.fi
Myös WorldCat haku löytää muutaman teoksen. Tosin ainakin kaksi niistä on Kalevala. Worldcat.org
Arabiankielisellä haulla löytyy hieman tarkemmin (?) suomen historiaa arabiaksi, mutta suurin osa niistä on lehtiartikkeleita. Worldcar.org
En löytänyt tietoa Viron virallisesta MAP-hakemuksesta. Membership Action Plan -prosessi hyväksyttiin ja otettiin käyttöön Washingtonin huippukokouksessa 1999, ja Viro oli alusta asti mukana. Viron NATO-jäsenyyden ratifiointien päivämäärät muissa NATO:n jäsenmaissa löytyvät Viron ulkoministeriön sivuilta.
Lähteitä ja lisätietoa:
https://icds.ee/en/estonias-long-road-to-nato/
https://www.nato.int/docu/comm/1999/9904-wsh/9904-wsh.htm
https://www.nato.int/invitees2004/estonia/chronology.htm
Suomen murteiden sanakirja ei tunne tällaista sanaa. Suomen etymologisessa sanakirjassa testamentin selityksessäkään ei ole mitään viitteitä tällaiseen muotoon. Olisikohan tuo ollut huumoria elokuvassa?
Kotimaisten kielten kielineuvonta osaa ehkä auttaa syvällisemmin.
Päivi Heikinheimo ja Eero Erkkilä ovat levyttäneet suomeksi dueton "Ai nostri monti" Verdin oopperasta "Il trovatore" nimellä "Vuorille kauas vaeltakaamme". Duetto alkaa: "Oi kuule mua". Suomenkielisen sanoituksen tekijä on tuntematon. En löytänyt suomenkielistä sanoitusta kirjoitettuna enkä muita suomenkielisiä versioita tästä duetosta. Suomenkielinen versio tästä duetosta on harvinainen.
Leena Vallisaari on suomentanut oopperan libreton. Tämä suomennos ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Siinä tuo kohta on käännetty: "Me palaamme vuorillemme."
Yleensä oopperat esitetään nykyään alkukielellä ja tekstitettyinä. Oopperan tekstittäminen on yksi kääntämisen muoto. Se on eri asia kuin laulettava käännös.
Lähteitä:
Fenno :...
Kappaleesta ei valitettavasti näytä olevan painettua nuottia. Teoksesta Toivelauluja: iskelmien aarreaitta. 121 (Musiikki Fazer, 1981) löytyy ainoastaan kappaleen sanat. Jonkinlaisen sointukartan kappaleeseen voi katsoa täältä.
"Sininen myyrä putoaa pilven läpi. / Kuu sulaa ja valuu maahan. Kengät / tarttuvat liimaan, taivas on irti." runoili Erkki Salmenhaara sikermänsä Yhdeksän runoa toisessa runossa. Yhdeksän runoa julkaistiin Parnasso-lehden numerossa 5/1961.
Kirjassa Aino matkustaa Niittylän perhe näyttää suuntaavan Tanskaan. Ensimmäisen aukeaman kuvan aukilevitetyltä kartalta Aino osoittaa sormellaan Jyllannin pohjoiskärkeä, jossa sijaitsee Tanskan suosituimpiin kuuluva matkakohde Skagen. Perillä kaupungissa äiti äkkää museon, jossa haluaa välttämättä käydä – lasten vastustuksesta huolimatta. Kuvituksesta käy ilmi, että kyseessä on Skagenissa sijaitseva Anchers Hus, vuodesta 1967 saakka museona palvellut taiteilijapariskunta Anna ja Michael Ancherin sekä heidän maalarityttärensä Helgan entinen kotitalo. Kirjan hämmästystä herättävä kirkkaanpunainen makkara on maailmankuulu tanskalainen rød pølse.
Kirjastonhoitaja Mika Kähkönen Imatran kirjastosta on perehtynyt sotakirjallisuuteen. Hän on mm. esitellyt sotakirjallisuutta Lahden AKE:n webinaarissa vuonna 2022. Hänen arvionsa mukaan esimerkiksi nämä romaanit voisivat olla kysymyksessä esitettyjen kriteerien mukaisia (naisnäkökulmaa kaikissa ei kyllä ole):
Hietamies, Heikki: Sotapoika (1986)
Huuskonen, Taisto: Teräsmyrsky (1981)
Kurvinen, Jorma: Kymmenen patruunaa (1989)
Palaste, Onni: Suomussalmen sankarit (1979)
Salmela, Aaro: Isät katsovat poikiaan (1980)
MIka Kähkönen mainitsee vielä kaksi uudempaa talvisotakirjaa, joiden tarkemmasta sisällöstä hänellä ei tosin ole tietoa:
Jaatinen, Pekka: Suomussalmi: talvisota 1939-40 (2019)
Kosonen, Kristian: Summan teräsmyrsky (2022)...
Latinan pakolaisleiri sijaitsi Italiassa Lazion maakunnassa, ja se oli toiminnassa vuosina 1957-1991. Alkuvaiheessa leirin pakolaiset tulivat Itä-Euroopan maista yleensä Jugoslavian vastaisen rajan yli aluksi Triesten pakolaisleirille. Useimmat pakolaiset eivät jääneet Italiaan pysyvästi vaan jatkoivat matkaa muihin maihin. Tästä aiheesta en löytänyt suomenkielisiä painettuja tai verkkolähteitä, eikä tietoa näyttäisi olevan kovin paljon tarjolla englanniksikaan. Latinon pakolaisleiristä on italiankielisessä Wikipediassa artikkeli, jonka voi kääntää myös melko ymmärrettävälle suomen kielelle. Ks. https://it.wikipedia.org/wiki/Campo_profughi_di_Latina
Hakusanoilla Campo profughi di Latina tai Rossi Longhi refugee camp löytyy...
Ilmeisesti etsimäsi laulu on nimeltään ”Koko Beetlehem nyt loistaa” (tai ”Koko Betlehem nyt loistaa”). Tästä laulusta en löytänyt sellaista julkaistua nuottia, jossa laulun sanat olisivat suomeksi. Opettaja-lehden vuosikertoja en pääse tutkimaan, joten voi olla, että laulu on julkaistu jossakin lehden numerossa. Laulu alkaa: ”Koko Beetlehem nyt loistaa sen portit kauas hohtaa”. Kertosäkeessä lauletaan juuri kuten muistat: ”Tanssivat hyppelevät pikkukalat joissa”. Suomenkielisen sanoituksen on tehnyt Anna-Kaarina Kiviniemi.
Laulun ovat levyttäneet suomeksi Simonkylän lapsikuoro ja Iin Laulupelimannit -yhtye, jonka taiteellisen johtajan Unto Kukan avulla sain selville laulun alkuperäisen nimen ”Brincan y bailan”. Suomenkieliset sanat...
Hei,Kansalliskirjaston digitoiduita sanomalehdistä (https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu) löytyy tieto, että Kalle Havas kuoli "lyhyen ankaran taudin murtamana" (Tyrvään sanomat 6.1.1937). Tämän tarkempaa tietoa en valitettavasti tähän hätään onnistunut löytämään.
Ruskeasuon ratsastushallien rakentaminen aloitettiin vuonna 1938 Helsingin saatua järjestettäväkseen vuoden 1940 kesäolympialaiset. Olympialaiset peruuntuivat 2. maailmansodan takia, ja ratsastushallien valmistuminen viivästyi talvisodan takia, mutta valmista tuli silti syksyllä 1940 (Keskustallin sivuilla valmistumisvuodeksi mainitaan 1939), jolloin tiloihin muutti Kampista Keskustallin ratsastuskoulu. Rakennuksessa on toiminut myös raitiovaunuvarikko. Nykyisellään hallit ovat liikunta- ja ratsastuskäytössä. Myös Helsingin poliisilaitoksen tallit ovat Ruskeasuolla. Keskustallin ratsastuskoulu. 31/8/1940 Ruskeasuon ratsastushalli ja tallit.Ruskeasuon ratsastushalli. Wikipedia.
