Mielenkiintoinen kysymys. Erilaisissa kokoomarunoteoksissa on kyllä omat osionsa äiti-runoille, isät ovat jääneet paljon vähemmälle. Kyllä isistäkin runoja löytyy. Esimerkiksi teos Meidän isä: runoja isälle. Otava 1998 käsittelee aihetta. Isän ja pojan suhteita käsittelee myös Kalervo Kaatriala teoksessaan Sen suothan, Isä? Riimikustannus 2006. Hal Sirowitz on kirjoittanut teoksen Isä sanoi.Like 2005.
Kannattaa selata myös muiden runoilijoiden teoksia,
niistä varmasti löytyy lisää isä-runoja.
Maailman isoin eläin on sinivalas. ks. esim. Internet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sinivalas
Maalla elävistä eläimistä suurin on Afrikannorsu: http://nationalzoo.si.edu/Animals/AnimalRecords/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikannorsut
Myös kirjoista voi tutkia ”ennätyksellisiä eläimiä”. Alla muutama esimerkki:
BECKER, Geneviéve de: Eläinmaailman ennätyksiä / [teksti: Geneviéve de Becker] ; [suomennos: Heli Kalliolevo]. - Helsinki : Kirjalito, 2007. - 43, [1] s. : kuv. ; 31 cm.
GUINNESS world records 2007 / [editor-in-chief: Craig Glenday ; [suomentajat: Annukka Kolehmainen, Matti Kinnunen ... Juhani Kohonen ...] ; [toimittajat: Suvi Lehtonen, Juhani Kohonen]. - [Helsinki] : Sanoma Magazines Finland, 2006. - 288 s. : kuv. ; 31 cm.
Jo ilmaisut "kova" ja "mieto" ovat itsessään subjektiivisia, koska suomen kielen adjektiivit kertovat parina vain erosta, ei mistään täsmällisestä. Käytännössä rajaus on (päihde)poliittinen, sillä edes huumeita on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Käytännössä "huume" tarkoittaakin laittomaksi lailla määriteltyjä aineita, vaikka sanalla arkikielessä voidaan tarkoittaa muutakin. Esimerkiksi kahvia ja tupakkaa ei pidetä Suomessa huumausaineina, koska ne ovat laillisia. Tällaisia kulttuurisia eroja on muitakin, sillä esimerkiksi YK:n yleissopimukset mahdollistavat jossain määrin erilaiset kansalliset línjaukset. Monia lääkeaineita voidaan myös käyttää huumaavassa tarkoituksessa, vaikka ne ovat itsessään laillisia reseptillä hankittuna....
Hei!
Paloaseman torni on tarkoitettu paloletkujen kuivatusta varten. Asiasta kerrotaan kirjassa nimeltä Kangasalan VPK 125 vuotta. Kun paloasemaa rakennettiin, mietittiin tehtäisiinkö letkuja varten torni vai kuivauskaapit. Rakennettiin 23 metriä korkea torni. Joillakin paloasemilla palomiehet harjoittelevat kiipeämällä torneihin.
Kirjastossa on lapsille tarkoitettu Arttu Juseliuksen kirja Ransu paloasemalla. Siinä Ransu Karvakuono tutustuu paloaseman elämään.
Aale Tynnin teoksessa Tuhat laulujen vuotta (WSOY 2004) kyseinen kohta on suomennettu:
Pikari Hippokrenen vettä oivaa,
etelän lämpöisyyttä uhkuvaa
ja kimaltavaa helmin kuohuvin,
Koska kohdan ymmärtäminen vaatii säkeistön lopunkin laitan sen tähän:
[...winking at the brim,]
And purple-stainéd mouth;
That I might drink and leave the world unseen,
and with thee fade away into the forest dim.
suun juovan purppuroivaa;
juodapa muistamatta maailmaa,
vajota kauas metsän kätköihin!
Vaikuttaa siltä, että kysymääsi laulua ei ole suomennettu. Tässä muutamia englantilaisia kansanlauluja, jotka on suomennettu.
- Aikaisin aamulla (Early one morning): suomenkieliset sanat ovat ainakin kirjassa Laulumatti: lauluja arkeen ja juhlaan / [toimittanut] Paavo Alanne
- Lilja, ruusu ja kirsikkapuu (Scarborough fair): sanat esim. Suuri toivelaulukirja 5
- Sait multa kukkaset toukokuun (Greensleeves): sanat esim. Suuri toivelaulukirja 1, Kultainen laulukirja, 400 suosikkilaulua
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Regina on latinaa ja tarkoittaa kuningatarta. Nimi on esiintynyt Suomen almanakassa 7. syyskuuta vuosina 1705-1928. "Päivä viittaa ranskalaiseen neitoon, josta ei ole varmoja tietoja, mutta jonka arvellaan kuolleen marttyyrina vuoden 300 tienoilla. [...] Katolisissa maissa nimen suosiota on lisännyt Marian kunnioittaminen "taivaan kuningattarena". "
Lähde
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja
Valitettavasti hyvää karttaa koivun levinneisyydestä ei löytynyt. Kasvien maailma 2 (s. 842) sisältää pienen kartan, jossa koivua eri lajeineen näyttää kasvavan Pohjois-Amerikassa, lähes kaikkialla Euroopassa ja Aasiassakin. Kartasta ei kuitenkaan selviä kuinka yleinen puu koivu näillä alueilla on.
Myös kirjassa Suomen puu- ja pensaskasvio on pieni (2 x 2 cm) kartta koivun levinneisyydestä Euroopassa.
Encyclopedia of wood sisältää myös muutaman koivulajin pienehköt levinneisyyskartat.
Koivusta on myös erillisiä kirjoja, mutta ne eivät sisällä karttoja, tietoja lajin levinneisyydestä kylläkin.
Raulo, Jyrki: Koivukirja
Runeberg, Tutta: Koivu - birch
Euroopan metsistä löytyy tietoa esim. kirjoista:
Kuusela: Forest resources in...
Keskeisiä suomalaisia realisteja ovat Minna Canth ja Juhani Aho, molemmat eivät tosin ole puhtaasti pelkästään realisteja vaan kirjoittivat eri tyyleillä. Kummankaan teokset eivät ole paksuja, mutta sisältö on vankkaa. Canthilta kannattaa tutustua esimerkiksi näytelmiin Papin perhe, Työmiehen vaimo ja Anna-Liisa sekä novelliin Kauppa-Lopo.
Juhani Ahon teoksista keskeisiä ovat Rautatie, Papin tytär, sen jatko Papin rouva sekä Juha.
Joel Lehtoselta kannattaa lukea Putkinotko-sarja, johon kuuluvat romaanit Kerran kesällä (1917) ja Putkinotko (1919-1920) sekä novellikokoelma Kuolleet omenapuut (1918), lisäksi novellikokoelma Korpi ja puutarha (1923) sisältää Putkinotko-sarjaan liittyviä novelleja. Muista Lehtosen kirjoista kannattaa lukea...
Kirjaston näkökulmasta suosituimmat romaanit tällä hetkellä ovat Finladiapalkinnon voittanut Kjell Westön "Missä kuljimme kerran (Otava, 2006), Laila Hirvisaaren Imatrankoski -sarjan toinen osa "Myrskyn edellä" (Otava, 2006) ja Reko ja Tina Lundanin "Viikkoja, kuukausia" (WSOY, 2006). Tietokirjoista puolestaan Erkki Tuomiojan "Häivähdys punaista: Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palvelussa" (Tammi, 2006) on suosituin.
Nuorten kirjosta Ilkka Remeksen "Kidottu koodi" (WSOY, 2006)
ja Louis Sacharin "Riskitekijä" (Otava, 2006) ovat suosittuja. Erittäin paljon luettuja ovat myös erilaiset sarjat. Yksittäisistä kirjoista mainittakoon esim. R.L.Stinen Nightmare room -trilogian kolmas osa "Ei eloonjääneitä" (WSOY,...
Birger Federleyn vuonna 1907 suunnittelema ja Tampereen Ammattilaisten Kiinteimistö ja Kauppa Oy:n rakennuttama Kymmenenmiehentalo on saanut nimensä talon kymmenestä osakkaasta, jotka olivat tehtailija J. N. Salminen, nahkuri K. K. Kari, sähköteknikko Juho Holmsten-Heiniö, tehtailija J. A. Johansson, työnjohtaja Arvi Tanner, räätälimestari K. H. Pohjanpää, suutarimestari Paul Leppänen, kelloseppä C. V. Bergström, kauppias K. V. Luukkonen ja kauppias K. O. Toivonen.
Lähde:
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998
Kaikkia säilyneitä viime sotien aikaisia sotapäiväkirjoja säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä, jossa niitä on mahdollista tutkia paikan päällä.
Kansallisarkisto on digitoinut suuren osan näistä sotapäiväkirjoista ja digitointi on edelleen käynnissä. Digitoituja aineistoja voi hakea heidän verkkopalvelustaan (http://digi.narc.fi)
Kaikki sotapäiväkirjat eivät ole siis kuitenkaan säilyneet, ja kaikkia niitä ei ole vielä ehditty digitoida.
Jalkaväkirykmentti 5:n III pataljoonan Esikuntakomppanian sotapäiväkirjaa ei valitettavasti ainakaan vielä tästä digiarkistosta löytynyt. Löydettävissä oli kuitenkin ko. pataljoonan yleinen sotapäiväkirja sekä pataljoonan taistelukertomuksia.
III/JR 5 sotapäiväkirja ajalta 28.12.1941-31.12.1942...
Hottentottilaulun, san. ja säv. Thorbjörn Egner, sanat ja nuotit löytyvät esim. teoksista Suuri Toivelaulukirja 6 ja Suuri Lastenlaulukirja 2. Molempia teoksia löytyy useista kirjastoista. Tarkan saatavuuden voit katsoa pääkaupunkiseudun kirjastojen Plussa-aineistotietokannasta http://www.libplussa.fi/.
Olet yrittänyt etsiä tietoja netistä tuloksetta. Vaikka Internet onkin mitä moninaisemman tiedon lähde ei Hannu Salamasta tunnu löytyvän oikein mitään. Siksi sinun kannattaakin mennä lähikirjastoosi, sillä Salamasta on kirjoitettu kaksi kirjaa: Pekka Tarkka "Hannu Salama", Timo Harakka: "Markiisi de Salaman vuodet."
Tiivistetysti kirjailijan elämästä ja tuotannosta löytyy esimerkiksi Pekka Tarkan teoksesta Suomalaisia nykykirjailijoita.
Kirjailijasta esitelmää tehdessä on syytä tarkastella sitä aikaa ja paikkaa, missä kirjailija on elänyt ja kirjoittanut. Avuksi tällaisessa taustoittamisessa on Kai Laitisen Suomen kirjallisuuden historia.
Mainitsemieni teosten saatavuuden ja Hannu Salaman tuotannon voit tarkistaa kotikuntasi kirjaston...
Muun muassa tekijänoikeussäännösten vuoksi ei (joulu)laulujen sanoja www-sivuilta juuri löydy. Tekijänoikeuslain 43§:n mukaan tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta. Yhtä www-sivua, jossa olisi useita joululauluja ei löytynyt.
Joululaulujen sanoja löytyy yksittäisiltä www-sivuilta. Sanahaku esimerkiksi Googlella http://www.google.com laulun nimellä saattaa antaa myös laulun sanat kuten ”maa on niin kaunis” sivu: www.helsinki.fi/~jnuotio/mids/sleesia.html ja ”en etsi valtaa loistoa” sivu: http://www.helsinki.fi/kasv/nokol/runoja2.html , josta löytyy myös Sylvian joululaulun sanat.
Kirjastojen nuottikokoelmista löytyy lukuisia julkaisuja, joissa on joululauluja sanoineen. Pääkaupunkiseudun kirjastojen...
Kaisu Pato-ojan Pielisen balladi -runoelma on julkaistu sekä painettuna että äänitteenä. Äänitteet ovat 1970- ja 1980-luvuilta, ja ne ovat lp-levyjä tai c-kasetteja. Cd-levynä sitä ei ole julkaistu.
Olisiko kyseessä Puškinin runo Bahtshisarain suihkulähde, joka löytyy kokoelmasta PUšKIN, Aleksandr: Kertovia runoelmia / Aleksandr Pushkin ; suomentanut Aarno Saleva. - Espoo : Artipictura, [1999] (Jyväskylä : Kopijyvä). - 335 s ISBN 952-5347-00-1
Puškinilla on eräiden lähteiden mukaan myös lyhyempi versio runosta, mutta sen suomennosta ei löytynyt Puškinin suomennoksien joukosta, eri tietokannoista tai Internetistä.
Kirjastoissa sähköisenä käytössä oleva ”Kielitoimiston sanakirja” kertoo, että molemmat muodot ovat oikeita eli sanaa ”lepakko” voi taivuttaa monikon partitiivissa muotoon ”lepakkoja” tai ”lepakoita”.
Arvelisin, että sanaa ”lokero” käytetään kuvainnollisessa merkityksessä siitä, että pikkuveli on turkin sisässä tai alla niin tiiviisti kuin lokerossa, kun sieltä ei ilmeisesti juuri näy muuta kuin pää, joka kurkkii. Sanalle ”lokero” ei löytynyt tutkimistani sankirjoista oikein mitään muuta tähän asiayhteyteen sopivaa merkitystä.
Vuonna 2004 samaan kysymykseen vastattiin Helsingin kaupunginkirjaston tietopalvelussa. Siihen vastaukseen on vaikea keksiä mitään lisättävää.
Heikki Poroila
