Vaikuttaa siltä, että kysymääsi laulua ei ole suomennettu. Tässä muutamia englantilaisia kansanlauluja, jotka on suomennettu.
- Aikaisin aamulla (Early one morning): suomenkieliset sanat ovat ainakin kirjassa Laulumatti: lauluja arkeen ja juhlaan / [toimittanut] Paavo Alanne
- Lilja, ruusu ja kirsikkapuu (Scarborough fair): sanat esim. Suuri toivelaulukirja 5
- Sait multa kukkaset toukokuun (Greensleeves): sanat esim. Suuri toivelaulukirja 1, Kultainen laulukirja, 400 suosikkilaulua
Valitettavasti en pysty löytämään mainittua Helsingin Sanomien juttua. Kokonaisuutena on sanottava, että tuolta ajalta säilyneistä nimistä on aika vaikea tehdä luotettavia johtopäätöksiä ja niitä on vaikea yhdistää varmasti toisiinsa. Itse asiassa jo Jahve-nimen ääntäminenkin on epävarma, minkä vuoksi mielellään käytetään vain varmoja konsonanttikirjaimia JHWH. Varsin vakiintunut juutalainen näkemys, että tämä nimi ilmoitettiin vasta Moosekselle (2. Moos. 3: 14 ja 6:3). On kuitenkin luultavaa, että JHWH-nimeä on käytetty jo ennen Mooseksen aikaa, joskin tutkijoiden parissa on epäselvyys siitä keiden parissa. Eri vaihtoehtoja on tarjottu, todennäköisimpänä on pidetty midianialaisia tai heitä lähellä olevia keniläisiä paimentolaisheimoja....
Kaikkia säilyneitä viime sotien aikaisia sotapäiväkirjoja säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä, jossa niitä on mahdollista tutkia paikan päällä.
Kansallisarkisto on digitoinut suuren osan näistä sotapäiväkirjoista ja digitointi on edelleen käynnissä. Digitoituja aineistoja voi hakea heidän verkkopalvelustaan (http://digi.narc.fi)
Kaikki sotapäiväkirjat eivät ole siis kuitenkaan säilyneet, ja kaikkia niitä ei ole vielä ehditty digitoida.
Jalkaväkirykmentti 5:n III pataljoonan Esikuntakomppanian sotapäiväkirjaa ei valitettavasti ainakaan vielä tästä digiarkistosta löytynyt. Löydettävissä oli kuitenkin ko. pataljoonan yleinen sotapäiväkirja sekä pataljoonan taistelukertomuksia.
III/JR 5 sotapäiväkirja ajalta 28.12.1941-31.12.1942...
Muun muassa tekijänoikeussäännösten vuoksi ei (joulu)laulujen sanoja www-sivuilta juuri löydy. Tekijänoikeuslain 43§:n mukaan tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta. Yhtä www-sivua, jossa olisi useita joululauluja ei löytynyt.
Joululaulujen sanoja löytyy yksittäisiltä www-sivuilta. Sanahaku esimerkiksi Googlella http://www.google.com laulun nimellä saattaa antaa myös laulun sanat kuten ”maa on niin kaunis” sivu: www.helsinki.fi/~jnuotio/mids/sleesia.html ja ”en etsi valtaa loistoa” sivu: http://www.helsinki.fi/kasv/nokol/runoja2.html , josta löytyy myös Sylvian joululaulun sanat.
Kirjastojen nuottikokoelmista löytyy lukuisia julkaisuja, joissa on joululauluja sanoineen. Pääkaupunkiseudun kirjastojen...
Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa viitataan Vilhard-nimen kohdalla nimiin Villehad, Villehard ja Villehart. Suomen almanakassa nimi on ollut aiemmin 8.11. eri kirjoitusasuissa. (Ks. esim. almanakka-arkistosta vuoden 1907 almanakan marraskuun 8. päivä osoitteesta http://almanakka.helsinki.fi .) Kirjoittajan mukaan päivä viittaa englantilaiseen Willehad-nimiseen benediktiinimunkkiin (k. noin 790). Lempiäisen mukaan muinaissaksan willio into, halu + hadu, taistelu muodostavat merkityksen innokas taistelija. Joidenkin muiden etunimikirjojen mukaan nimen pohjana on innokasta taistelijaa tai riitelijää merkitsevä sana.
Olisiko kyseessä Puškinin runo Bahtshisarain suihkulähde, joka löytyy kokoelmasta PUšKIN, Aleksandr: Kertovia runoelmia / Aleksandr Pushkin ; suomentanut Aarno Saleva. - Espoo : Artipictura, [1999] (Jyväskylä : Kopijyvä). - 335 s ISBN 952-5347-00-1
Puškinilla on eräiden lähteiden mukaan myös lyhyempi versio runosta, mutta sen suomennosta ei löytynyt Puškinin suomennoksien joukosta, eri tietokannoista tai Internetistä.
Näitä nimiä on jo aikaisemmin kysytty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelusta, tässä vastaukset:
Iivari/Ivar on skandinaavista perua ja se on alkuaan tarkoittanut ’taistelijaa, jolla on jousi’. (Kustaa Vilkuna : Etunimet, 2005)
Nimi Urho tuli Kansanvalistusseuran kalenteriin vuonna 1883. Urho katsottiin käännökseksi vanhemmasta nimestä Botolf, jonka nimipäivä on sama päivä kuin Urho-nimellä. Botolf tarkoittaa 'sankari', 'sotilas', sananmukaisesti 'hallitseva susi'.
Urho-nimi oli kansan keskuudessa käytössä jo aikaisemmin. Nimeä käytettiin jo ainakin vuonna 1879.
Lönnrotin sanakirjan mukaan sanoilla urho ja urhea on seuraavat merkitykset: rohkea, rivakka, tuima, eloisa, hilpeä, iloinen, suruton, miehekäs.
Jascha Golowanjuk eli vuosina 1903-1974. Hän oli syntyjään Venäjän juutalainen, asui mm. Tanskassa ja muutti Ruotsiin 1930-luvulla. Löydät lyhyen esittelyn kirjailijasta esim. teoksesta Otavan kirjallisuustieto (1990) s. 248
Olet yrittänyt etsiä tietoja netistä tuloksetta. Vaikka Internet onkin mitä moninaisemman tiedon lähde ei Hannu Salamasta tunnu löytyvän oikein mitään. Siksi sinun kannattaakin mennä lähikirjastoosi, sillä Salamasta on kirjoitettu kaksi kirjaa: Pekka Tarkka "Hannu Salama", Timo Harakka: "Markiisi de Salaman vuodet."
Tiivistetysti kirjailijan elämästä ja tuotannosta löytyy esimerkiksi Pekka Tarkan teoksesta Suomalaisia nykykirjailijoita.
Kirjailijasta esitelmää tehdessä on syytä tarkastella sitä aikaa ja paikkaa, missä kirjailija on elänyt ja kirjoittanut. Avuksi tällaisessa taustoittamisessa on Kai Laitisen Suomen kirjallisuuden historia.
Mainitsemieni teosten saatavuuden ja Hannu Salaman tuotannon voit tarkistaa kotikuntasi kirjaston...
Michelangelo Buonarroti oli renessanssiajan taidemaalari, kuvanveistäjä ja runoilija. Hänestä on tehty useita elämäkertoja. Uusin suomeksi käännetty on ilmestynyt tänä vuonna: Grömling, Alexandra: Michelangelo Buonarroti : elämä ja tuotanto. Suomeksi on ilmestynyt myös: Michelangelo - kuvanveistäjä, maalari, runoilija, 1980; Vasari, Giorgio: Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon, 1994. Joensuun kaupunginkirjastossa on näiden lisäksi elämäkertoja englanniksi, niiden tekijöinä John Furse, Ludwig Goldscheider, Nicholas Wadley. Hänen kuvanveistotaiteestaan löytyy kirjaston kokoelmista kaksi englanninkielistä kirjaa, joiden tekijät ovat Nathanael Harris ja Alessandro Parronchi. Kokoelma hänen runojaan on käännetty suomeksi,...
Keskeisiä suomalaisia realisteja ovat Minna Canth ja Juhani Aho, molemmat eivät tosin ole puhtaasti pelkästään realisteja vaan kirjoittivat eri tyyleillä. Kummankaan teokset eivät ole paksuja, mutta sisältö on vankkaa. Canthilta kannattaa tutustua esimerkiksi näytelmiin Papin perhe, Työmiehen vaimo ja Anna-Liisa sekä novelliin Kauppa-Lopo.
Juhani Ahon teoksista keskeisiä ovat Rautatie, Papin tytär, sen jatko Papin rouva sekä Juha.
Joel Lehtoselta kannattaa lukea Putkinotko-sarja, johon kuuluvat romaanit Kerran kesällä (1917) ja Putkinotko (1919-1920) sekä novellikokoelma Kuolleet omenapuut (1918), lisäksi novellikokoelma Korpi ja puutarha (1923) sisältää Putkinotko-sarjaan liittyviä novelleja. Muista Lehtosen kirjoista kannattaa lukea...
Kaisu Pato-ojan Pielisen balladi -runoelma on julkaistu sekä painettuna että äänitteenä. Äänitteet ovat 1970- ja 1980-luvuilta, ja ne ovat lp-levyjä tai c-kasetteja. Cd-levynä sitä ei ole julkaistu.
Kappale For he's a jolly good fellow on suomennettu nimellä Vanha veikko, kääntäjänä Erkki Ainamo. Löysin laulun kolmesta nuottikirjasta: Suuri toivelaulukirja 3 (Fazer, cop. 1979), Laulajan kirja (Otava, cop. 1969) ja 106 kitaralaulua (Fazer, 2. p. 1974). Kaikissa kirjoissa on kaksi säkeistöä sanoja suomeksi ja englanniksi. Näitä nuottikirjoja on pääkaupunkiseudun kirjastoissa kymmenittäin, paikannustiedot löytyvät aineistotietokanta Plussasta (http://www.libplussa.fi/ ). En onnistunut löytämään äänitteenä suomenkielistä versiota laulusta.
Tuo Eetu Iston maalaus on nimeltään Hyökkäys. Se on Suomen Kansallismuseon omaisuutta ja nähtävillä siellä. Maalauksesta tehtiin aikanaan kymmeniä tuhansia painokuvia ja kortteja. Seikkaperäistä tietoa Istosta ja maalauksesta löytyy Pekka Rönkön teoksesta Isto -- Eetu Isto (1865-1905) ja Hyökkäys (1899). Pohjoinen 1990.
Kortteja ja julisteita saattaa löytyä antikvariaateista. Kannattaa kysyä myös Kansallismuseon museokaupasta: http://www.nba.fi/fi/skm_museokauppa
Fennica-tietokannan mukaan Taisteluni on suomennettu kahdessa osassa vasta vuonna 1941. Fennican eli Suomen kansallisbibliografian löydät täältä:
http://finna.fi
Yleisenä periaatteena kunnia- ja ansiomerkkien osalta on se, että suomalainen sotilas ottaa vastaan vain virallisia ulkomaisia kunniamerkkejä. Ulkomainen ansiomitali tai -risti voidaan hyväksyä kannettavaksi sotilaspuvussa, jos merkin on myöntänyt maan valtioneuvosto (vast) tai puolustusvoimat (vast) ja jos merkki on myönnetty ansioista esimerkiksi ulkomailla pitempiaikaisessa palveluksessa kunnostautuneelle henkilölle.
Pääesikunnan henkilöstöosaston normin mukaan palveluksessa olevien sotilashenkilöiden tulee anoa ulkomaisen kunnia- tai ansiomerkin kanto-oikeutta sotilaspuvussa puolustusvoimain komentajalta. Reserviläiset eivät ano kanto-oikeutta, mutta heidän tulee sotilaspuvussa esiintyessään noudattaa kunnia- ja ansiomerkeistä...
Nähtävästi taiteen kohdalla ei juuri termiä wau käytetä. Sana kuuluu enemmän arkkitehtuurin puolelle. Tosin au arkkitehtiuutissa 6-7/2014 todetaan seuraavaa: ”Helsingin Sanomat uutisoi (5.6.) jutussaan Guggenheim-kisaan odotetaan osallistujahyökyä näin: ”SAFAn puheenjohtajan Esko Rautiolan mielestä taidemuseon suunnittelun ei pitäisi olla vaikeaa rakennuksen toiminnan näkökulmasta. Arkkitehtuurin puolesta hän pitää tehtävää hankalampana. ’Museossa on paljon suuria tiloja. Yleisön kierto ja logistiikka on hallittavissa. Mutta arkkitehtuurin kohdalla törmätään heti dilemmaan siitä, tehdäänkö ekspressiivistä arkkitehtuuria vai taustaa taiteelle.’ Wau-arkkitehtuurista Rautiola ei puhuisi ollenkaan. ’Se on median rakastama termi, mutta ei sitä...
Milla-nimi on tullut almanakkaan v. 1973. Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan Milla on kehittynyt nimistä Emilia, Ludmila ja Camilla. Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi -kirjassa kerrotaan Emiliasta, että se merkitsee latinankielisen alkuperänsä mukaan innokasta, ahkeraa, uutteraa tai imartelevaa ja hurmaavaa. Vilkunan kirjassa mainitaan, että slaavilaisen Ludmila-nimen merkitys on kansan rakastama. Eeva Riihosen mukaan latinankielinen Camilla tarkoittaa alttaripalvelijaa ja se pohjautuu kunniallista ja jaloa merkitsevään sanaan camillus.
Titta puolestaan on tullut almanakkaan v. 1995. Kustaa Vilkunan mukaan Titta on Tiinan ja Kristiinan hellittelymuoto. Tiina on usein Kristiinan lyhentymä, joskin lähtökohtia voi olla muitakin....
