Halal:ista kerrotaan näin sivulla
http://www05.turku.fi/kulttuurikeskus/kvk/kulttuurit/islam.html
Kulttuurit kanssamme:
Halal(sallittu) -ruoka on tehty islamin sääntöjä noudattaen. Halal-teurastus edellyttää, että teurastettavan eläimen pää käännetään Mekkaan päin ja lausutaan: ”Jumalan, armeliaan armahtajan nimeen” ja sitten sen kaulavaltimo katkaistaan veren pois valuttamiseksi. Useissa länsimaissa tällainen teurastustapa on sallittu. Suomessa sen ehtona on eläimen tainnuttaminen ennen teurastusta.
Islamilaisen ruokaetiketin mukaan ruokaa kuuluu aina tarjota kaikille ihmisille, jotka ovat samassa huoneessa. Hyviin tapoihin kuuluu kestitä vierasta ylenpalttisesti. Vieras osoittaa kohteliaisuuttaan isäntiä kohtaan jättämällä lautaselleen...
Sekatyylistä eli kertaustyylistä kerrotaan esim. kirjoissa Hansen, Henny Harald: Muotipuku kautta aikojen, Kuitunen, Arja-Liisa: Länsimaisen muodin historia, Lappalainen, Mare: Vaatteet ennen ja nyt ja Nunn, Joan: Fashion in Costume 1200-2000 (paikalla olevia kirjoja) Internetistä löytyy myös tietoa varsinkin englanniksi, jos haet Googlesta esim. fashion 1870-1890 tai later victorian 1870-1890.
Uuno Kailas on kirjoittanut runon nimeltä "Valkoinen lintu", joka alkaa säkeillä: "Se valkolintu povessain / asusti kauan, pesässään."
Runo löytyy ainakin seuraavista valikoimista Kailaan kynäilyjä:
- Ja tomust' alkaa avaruus: valikoima Uuno Kailaan runoja. Karisto, 1984.
- Runoja: Tuuli ja tähkä; Purjehtijat; Silmästä silmään; Paljain jaloin; Uni ja kuolema. WSOY, 1932 (1. painos).
Runo muuten tunnetaan myös nimellä "Paennut lintu" ja hieman toisin sanoin. Ensimmäiset säkeet kuuluvatkin: "Paennut lintu, povessain / se asui kauan, pesässään. / Ei sitä nähnyt yksikään, sen tunsin minä vain." Tässä muodossa runo ilmestyi kokoelman Silmästä silmään (1926) ensimmäisessä painoksessa.
Alkuperäisessä asussaan "Paennut lintu" sisältyy Kailaan...
Suomenkielisistä kirjoista parhaiten kysymyksiisi vastaa varmaankin Maailma tänään osa 11 (1998). Tuoreempaa tietoa, mutta vähemmän, löytyy teoksesta Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput (2002). Internetistä kannattaa katsoa esim. http://www.makupalat.fi/ (maantieteet). Kreikan kulttuurista löytyy tietenkin runsaasti tietoa historian kirjoista.
Eläimen ruho jaetaan osiin, joissa on erilainen rasva- ja sidekudospitoisuus.
Ruhon osat vaativat erilaisen ruuanvalmistustavan ja -ajan ja soveltuvat näin ollen eri ruokalajeihin. Ruhon osien nimitykset kertovat siitä, mistä kohtaa ruhoa se on peräisin.
Potka on polven ja sorkan välinen jalan osa.
http://opetus.ruokatieto.fi/Suomeksi/Nuoret/Elintarviketeollisuus/Elint…
Naudan ja sian ruhon osia:
http://www.keittotaito.com/naudan_ruhon_tarkeimmat_osat.html
http://www.keittotaito.com/porsaan_ruhon_tarkeimmat_osat.html
Kiitos ja kiitoksia tarkoittavat samaa ja niillä on siis sama alkuperä.
Kiitos on sanan yksikkömuoto, kiitoksia taas monikko. Kielitoimiston sanakirja
Janne Saarikivi pohtii tutkielmassaan sivulla 276 sanan Kiitos etymologiaa. https://edition.fi/suomalaisugrilainenseura/catalog/view/11/1/130-1
Ensinnäkin on hyvä erottaa toisistaan lohi ja kirjolohi, jotka ovat eri kalalajeja eivätkä ole edes sukua toisilleen. Lohi eli tieteelliseltä nimeltään salmo salar on alun perin Pohjois-Atlantilta kotoisin oleva kala. Suurin osa Suomessa myytävästä lohesta on kasvatettua tuontikalaa. Kirjolohi, oncorhynchus mykiss, puolestaan on kotoisin Tyyneltämereltä. Se on Suomen tärkein viljelykala. Kirjolohi on pienempi, lohi isompi. Kirjolohi on erityisesti kyljestään värikkäämpi. Lohen liha on rasvaisempaa kuin kirjolohen, kun taas kirjolohessa on proteiinia enemmän kuin lohessa. Kirjolohen liha on usein myös vähän kiinteämpää. Kasvatetusta lohesta käytetään yleisesti nimitystä merilohi, Norjan lohi ja Jäämeren lohi, jotka...
Kansallisbibliografian mukaan Kota Matti on kuvittanut ainakin seuraavat teokset:
1. Haukkaprinssi.............................. Lempinen, Marja-Leena
2. Hiiren häät ja muita runoja................ Ikäheimo, Titvi
3. Joonas ja joka päivän rukous............... Perkiö, Pia
4. Kaukometsä..................................Karjalainen, Elina
5. Kerttulin onnennukke........................Voipio, Laura
6. Lumottu ruusu...............................Helakisa, Kaarina
7. Malinka Kuuntytär...........................Mikkola, Marja-Leena
8. Metkuttajat.................................Helakisa, Kaarina
9. ... mutta tähtein tuolla puolen ............Finne, Anneli
10. Ninni, surkea noita........................Annala, Orvokki
11. Puutarhan kätköissä...
Aleksi-tietokannasta näkee todellakin vain sen, missä julkaisussa ja millä sivulla ao. artikkeli on. Kirjastoissa on vaihtelevasti tallella aikakauslehtiä. Oman kirjastosi tilanteen saat näppärimmin soittamalla puh. 017-401382. Artikkelikopiot maksavat, kussakin kirjastossa on oma hinnastonsa kopioille. Jos omassa kirjastossa ei ole ao.lehteä, voi sen pyytää kopiona kaukopalvelun kautta. Ja kaukopalvelun hinnasto selviää myös omasta kirjastosta.
Sarjaan kuuluvat seuraavat kirjat: Muukalainen, Sudenkorento, Matkantekijä, Syysrummut, Tuliristi. Syksyllä on ilmestymässä suomeksi Lumen ja tuhkan maa. Muukalainen (Outlander) on ilmestynyt aiemmin myös nimellä Cross Stitch.
Lordin yksityisasia on erillinen, yksittäinen kirja, joka ei liity tähän sarjaan. Lordi Johnista saattaa olla tulossa jatkoa.
Lisää tietoa Diana Gabaldonista löydät Internetistä osoitteesta: http://www.dianagabaldon.com.
Näitä nimiä on jo aikaisemmin kysytty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelusta, tässä vastaukset:
Iivari/Ivar on skandinaavista perua ja se on alkuaan tarkoittanut ’taistelijaa, jolla on jousi’. (Kustaa Vilkuna : Etunimet, 2005)
Nimi Urho tuli Kansanvalistusseuran kalenteriin vuonna 1883. Urho katsottiin käännökseksi vanhemmasta nimestä Botolf, jonka nimipäivä on sama päivä kuin Urho-nimellä. Botolf tarkoittaa 'sankari', 'sotilas', sananmukaisesti 'hallitseva susi'.
Urho-nimi oli kansan keskuudessa käytössä jo aikaisemmin. Nimeä käytettiin jo ainakin vuonna 1879.
Lönnrotin sanakirjan mukaan sanoilla urho ja urhea on seuraavat merkitykset: rohkea, rivakka, tuima, eloisa, hilpeä, iloinen, suruton, miehekäs.
Ei ole, kirjojen lainauksella ei ole ikärajaa. Sen sijaan kirjastojen kokoelmissa olevilla elokuvilla ja peleillä voi olla ikäraja. Niitä ei kuitenkaan ole asettanut kirjasto, vaan ne perustuvat lakiin. Ikärajoja on eri-ikäisille lapsille. Elokuvan tai pelin lainauksen ikäraja saattaa olla esim. 7 tai 18 vuotta. Lisätietoa tästä Valtion elokuvatarkastamon sivuilta:
http://www.vet.fi/elokuvat_ikarajaluokitus.php
http://www.vet.fi/pelit.php
Signeerausten tunnistaminen vaatii asiantuntijan. Heitä voi helposti löytää esim. taidehuutokaupoista.
Kuvataiteilijamatrikkelista sekä Art Signature Dictionary palvelujen kautta voi myös hakea taiteilijoita.
http://www.hagelstam.fi/
https://www.bukowskis.com/fi/auctions/upcoming
http://www.artsignaturedictionary.com/result.php?stype=e&m=1&qMonogram=…
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/etusivu.html
Runo on mahdollisesti Hilja Karhulan kirjoittama. Runon nimestä on eri versioita kuten Vaikea risti, Sopiva risti tai Oma risti, se sopivin risti. Runoon löytyy useampia linkkejä Internetistä, tässä niistä pari: http://www.city.fi/yhteisot/blogi/kaunis_uni/90220/
http://www.jklhelluntaisrk.fi/?ib=artikkelit&id=38
Soila, Soile ja Soili ovat rinnakkaisnimiä, joista Soile on ilmeisesti varhaisin. Sitä on käytetty jo 1800-luvulla. Soila-nimeä suositteli kouluneuvos Yrjö Karilas vuonna 1919. Nimen merkitys on epävarma, mutta lähtökohtana saattaa olla "soile, soilu", joka tarkoittaa revontulten loimua. Sanalla on ilmaistu myös auringon säteitä puunrunkojen välissä. Soilua-verbi taas merkitsee veden pinnan ja aaltojen liikettä. Luontoaiheisesta nimestä on siis kyse, mutta ei saamelaisesta.
Lähde: Lempiäinen Pentti, Suuri etunimikirja (WSOY 2001)
Nimenmuutosten taustalla oli suomalaisuusaate. Sukunimien suomalaistaminen alkoi jo 1800-luvulla, mutta J. V. Snellmanin 100-vuotispäivänä vuonna 1906 järjestettiin suuri nimenmuutto, jolloin yli 30000 henkilöä vaihtoi nimensä. Vuoden 1935 nimikampanjan järjestäjänä toimi Suomalaisuuden Liitto. Tällöin nimenmuutoksia tehtiin eniten Kalevalan päivänä, Snellmanin päivänä, Hakkapeliittain päivänä (6.11) sekä uuden vuoden aattona. Vuonna 1935 suomalaistettiin yhteensä 74064 henkilön nimet.
Sirkka Paikkala käsittelee Se tavallinen Virtanen -väitöskirjassaan (https://www.kotus.fi/julkaisut/nimijulkaisut/se_tavallinen_virtanen) 1930-luvun nimikampanjoita. Sivulta 525 alkaen Paikkala esittelee...
Kysy kirjastonhoitajalta –palvelun arkistosta löytyy lukuisien etunimien merkkipäivät ja etymologiat: http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/arkisto.aspx kirjoita ”etsi arkistosta” –laatikkoon: etunimet Jenni, niin kyllä vastauksia löytyy!
http://www.behindthename.com/ -osoitteen sivuilta löytyy tietoa etenkin Yhdysvalloissa käytössä olevista etunimistä ja niiden alkuperästä. Nimiä voi hakea aakkosellisesta luettelosta tai hakuohjelmalla; tehostetussa haussa mahdollisuus hakea mm. ääntämiseltään samantapaisia nimiä. Luetteloita suosituimmista etunimistä. Lähdeluettelo. Linkkejä muille nimiä käsitteleville sivuille.
Preoperatiivisesta tai perioperatiivisesta hoitotyöstä löytyy jonkin verran kirjoja. Lukkari, Kinnunen ja Korte ovat toimittaneet teoksen "Perioperatiivinen hoitotyö" (WSOY, 2007), josta löytyy todennäköisesti myös laajamittaisiin leikkausoperaatiohin liittyvää tietoa. Teoksen vanhempi painos vuodelta 2000 löytyy Kankaanpään kirjaston kokoelmista, mutta on tällä hetkellä lainassa.
Kankaanpään ja oppilaitoksen kirjastoista kannattaa etsiskellä muutakin materiaalia. Hakusanoina voit käyttää mm. 'perioperatiivinen hoito', 'preoperatiivinen hoito' ja 'amputaatio'.
Kirjastoissa voit käyttää myös artikkelihakuja ja kotimaista terveystieteellistä viitetietokanta Mediciä.
Myös internetistä löytyy aineistoa, kuten esimerkiksi:
http://ksamk.pspt.fi...
Valitettavasti noin tarkkaa tietoa ei ole vielä saatavaissa. Kirjojen postitus, pakkaus ja muutto sekä kirjahyllyjen kestävyys on yleensä laskettu keskimääräisellä painolla. Äkkiseltään voisi ajatella, että isojen kirjojen tieto-hylly painaa paljon enemmän kuin kaunohylly. Kirjojern koko kuitenkin aiheuttaa sen, että hyllyjen välitys ei voi olla niin tiheä kuin kaunon ja paksuus taas sen, ettei hyllyyn mahdu yhtä monta kirjaa kuin kaunokirjallisuusalueella. Siksi hieman yläkanttiin painotettu keskikokoisen kirjan paino ja niteiden määrä hyllymetrillä riittänee hyvin aineiston painon arviointiin.
Kirjaston paikkakin tietysti vaikuttaa. Vanhat tilat tai vain asumiskäyttöön suunnitellut kerrostalot eivät kenties kestä kirjastoa, mutta...
Karkkila-nimi kuuluu germaaniseen nimiryhmään (Gericke, Kercho, Garko), josta Suomessa on kehittynyt mm. pitäjännimet Karkku ja Karkkila sekä sukunimet Karkkola, Kerkkonen ja Karkkonen. Lähde: Sukunimet / Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala. - Helsinki : Otava, 2000. - S. 200 - 201
