Elokuvassa Matti tosiaan nostaa ilmeisesti suolakalan pytystä ja syö sen. Kala näyttäisi silakalta, vaikka sitä on vaikea tunnistaa varmasti, kun pää puuttuu ja Matti avaa vatsan. Sillä ei kuitenkaan näytä olevan rasvaevää eli se ei olisi siis muikku, jolla on rasvaevä selkäevän ja pyrstöevän välissä. Salakalla vatsaevä on pidempi ja selkäevä on alempana, joten sen pitäisi näkyä kohdassa, jossa Matti pitelee kalaa.
Kirjassa Matti syö myös, mutta ei kalaa, siinä mainitaan, että hän söi varsinkin voita paljon ja ryyppäsi tuopista piimää ja seuraavana päivänä hän paistoi potattipaistikkaita.
Kalan tunnistukseen löytyy apua LuontoPortista, https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kalat/ ja Vapaa-ajan kalastajien sivuilta,...
Nyyrikki-lehtiä voi lukea Oulun pääkirjastossa mikrofilmeiltä.
https://outi.finna.fi/Record/outi.850400
https://outi.finna.fi/Record/outi.1478380
Lehtiä pääsee lukemaan myös Oulun yliopiston Tiedekirjasto Pegasuksessa. Siellä lehdet kuuluvat vapaakappalekokoelmaan eli niitä ei saa kotilainaan.
https://oula.finna.fi/Record/oy.991515143906252
Valitettavasti aiheesta löytyy niukasti kaunokirjallisuutta. Nuortenkirjoista J. S. Meresmaan Dodo saattaisi olla kiinnostava. Siinä yläkouluikäisen Iinan poikaystävä Tuukka kärsii masennuksesta ja uupumuksesta.
Aikuisille suunnatun kirjallisuuden puolelta löytyy Eva F. Dahlgrenin teos Mihin kadotin itseni? : dokumenttiromaani työuupumuksesta.
Jos liikunnasta on ikäviä muistoja tai salilla käynti on uusi tapa, aivomme pitäisivät meidät mielummin tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Tapojen kehittyminen vaatii jopa tuhansia toistoja. On tärkeää, että liikunnasta saa uusia, mukavia muistoja ja ylipuhuu itsensä lähtemään, vaikka se olisikin vaikeaa. Motivaatiota voi auttaa miettimällä mitkä ovat syyt salille menoon, valitsemalla itselle mieluisan lajin ja aloittamalla itselleen sopivalla tasolla. (lähde: Aalto ja Seppänen: 100 vinkkiä liikunnan aloittamiseen, Fitra 2016)
Elixian sivuilla norjalainen aivotutkija Per Ole Hjelle selittää tätä ongelmaa myös evoluutiolla: aivomme on alunperin ohjelmoitu säästämään energiaa, kun ruuan saanti on ollut epävarmaa.
Tutkin Ritva-tietokantaa, https://rtva.kavi.fi/, mutta ohjelmaa ei löytynyt sieltä. Löysin sen vain vanhasta urheilulehdestä, siellä kerrotaan, että se oli SLU:n tuottama ohjemalmsarja ja sitä esitettiin Urheilukanavalla, http://petanque.fi/psanomat/ps2005-6.pdf. SLU:ta ei enää ole eikä senkään seuraajaa VALO:a, joka ymmärtääkseni yhdistyi Olympiakomiteaan, https://www.olympiakomitea.fi/. Sieltä voisi tiedustella, olisiko tätä ohjelmaa arkistoista, yhteystiedot, https://www.olympiakomitea.fi/yhteystiedot/. Ohjelmaa on kuvattu Pasilan tv-studiolla, joten ehkä myös Ylen arkistoista voisi löytyä jotain, https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/20/arkistomyynti-arkistoaineistoa…
Useilla juomavalmistajilla on matalahiilihappoisia vesiä, joista osa on myös maustettu. Esimerkiksi Hartwallin Novelle ja Olvin Kevyt Olo -tuotesarjoissa on useita vaihtoehtoja hapotetuista ja maustetuista vesistä.
https://www.hartwall.fi/juomat/vedet/novelle/
https://www.olvi.fi/tuotteet/vedet/kevytolo
Pakanallisten palvontamenojen uhrilehdoissa uhrattiin ja sinne haudattiin.
Sana "hiisi" on alun perin tarkoittanut juuri uhrilehtoa. Muinaissuomalaisen perheen tai kylän hiisi sijaitsi lähellä asutusta. Se oli rajattu alue. Siellä oli pyhiä puita ja kiviä, ehkä parantavaa vettä pulppuava lähdekin, kuten Sampaan uhrilähde Halikon kirkolta jonkin matkaa pohjoiseen.
Hiisi tarkoitti myös jotakin epämääräistä metsään, uhritoimitukseen tai henkiolentoon liittyvää. Se oli samanlainen metsänolento kuin tapio. Vanha kansa on tuntenut ilmaisun hiidenväki. Tätä metsänväkeä ei pidetty erityisen vihamielisenä, mystisenä kylläkin.
Paavi Gregorius IX määräsi bullalla vuonna 1229, että pakanoiden uhrilehdot oli otettava kirkon omistukseen. Hautaamista...
Teosten nimien ja tekijöiden jäljilttämiseen on monia keinoja, joista hyvä muisti on toki yksi - helpointa ilman muuta on löytää vastaus, jos kysytty teos sattuu olemaan itselle tuttu. Ellei vastaaja tunne sitä, hän voi kääntyä myös kollegojen puoleen joko omassa työyhteisössään tai laajemmin esim. sähköpostilistan kautta, jolloin todennäköisyys sille, että teos on tuttu jollekin, kasvaa huomattavasti.
Kysyjän antaman kuvauksen pohjalta on mahdollista tehdä hakuja eri tietokannoista. Usein etsitään lasten- ja nuortenkirjoja, jolloin Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokanta on hyvä apu (https://lastenkirjainstituutti.fi/kirjasto/onnet-tietokanta). Kirjasammossa voi tehdä hakuja monin tavoin, jopa kansikuvan perusteella (https://www....
Valitettavasti teoksen Suurjännitesähköasennukset ja ilmajohdot = High-voltage electrical installations and overhead lines (Suomen Standardisoimisliitto, 2015) viimeinen kappale on poistettu Helmet-kirjastojen kokoelmista.
Kirjaa on saatavilla Helmet-alueen ulkopuolelta esimerkiksi varastokirjastosta: https://finna.fi/Record/vaari.1773837
https://finna.fi/Search/Results?limit=0&lookfor=Suurj%C3%A4nnites%C3%A4…
Voit tehdä aineistosta kaukolainapyynnön osoitteessa https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kaukopalvelu/Kaukopal…
25.1.1975 Helsingin Sanomat tosiaan uutisoi kaupungin viimeisen työhevosen kuolemasta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Liisa, vaan kuorma-auton alle jäi 18-vuotias Ukko-hevonen. Onnettomuus tapahtui Muurimestarintiellä. Ukon ylittäessä tietä tuli kuorma-auto vauhdilla hevosen kylkeen. Paikalle saapunut poliisi lopetti pahasti loukkaantuneen eläimen. Murheen murtama ajomies saattoi vain seurata kuinka halko-ja tukkikuormia kiskonut työkumppani menehtyi.
Liisa-hevosesta emme ikävä kyllä löytäneet tietoa. Liisaa ei mainita myöskään Helsingin Sanomien aikoinaan julkaisemassa kaupungin kortteleista kertovassa juttusarjassa. Ajureita, hevosia ja hevostalleja kyllä Kallion vanhoissa puutalokortteleissa riitti. Kortteli 308, joka sijoittui...
Töölön kirjastossa on paperisilppuri, jota asiakkaat voivat käyttää.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Toolon_kirjasto/Palve…
Joissakin Espoon kaupunginkirjaston toimipisteissä on myös asiakkaiden käyttöön tarkoitettu paperisilppuri. Löydät nämä kirjastot Helmet-palvelusivustolta kohdasta Kirjastot ja palvelut valitsemalla pudotusvalikosta kohdan paperisilppurit.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
Tässä muutamia teoksia, joista toivottavasti löytyy joitakin vastauksia kysymyksiinne. Kirjojen esittelyt ovat LummeFinna.tietokannasta (https://lumme.finna.fi/).
Parkkari, Juhani: Sodan oikeussäännöt, 2018
Sodan oikeussäännöt on yleistajuinen käsikirja sodan säännöistä eli kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta ja sen toteutumisesta. Siinä käsitellään sodan tuhoja rajoittamaan pyrkiviä sopimuksia ja tapaoikeussääntöjä sekä sitä, miten niitä noudatetaan käytännössä.
Kirjassa tarkastellaan sodan osapuolia, taistelijoita, sotavankeja ja siviiliväestöä sekä lääkintähuoltoa ja kansainvälisiä avustusjärjestöjä. Lisäksi perehdytään erilaisiin sodankäynnin muotoihin, kuten maa-, -meri- ja ilmasotaan, sekä uuteen uhkaan, kybersotaan. Myös...
Käy missä tahansa Helmet-kirjastossa ja esitä uudella nimelläsi varustettu henkilötodistus (tai henkilötodistus vanhalla nimelläsi ja erillinen todistus nimenmuutoksesta). Saat uuden kirjastokortin maksutta.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto/Taskukirjasto/Usein_kysyttya__Tas…
https://www.helmet.fi/fi-FI
Ymmärrän, että asia tuntuu harmilliselta. Näin elämässä usein käytännössä käy. Valitettavasti kirjasto ei voi perua aineiston korvausta. Kirjastot eivät kirjanpidollisista syistä johtuen voi toimia kuten kirjakaupat, jotka pystyvät perumaan kaupan kuittia vastaan. Meillä ei ole erillistä tiliä, jolta voisimme maksaa korvauksen peruutuksen. Aineiston korvaus paitsi palauttaa asiakkaan lainausoikeuden myös poistaa aineiston kirjaston kokoelmasta ja muuttaa korvatun aineiston asiakkaan omaisuudeksi. Kirjaston tulisi siis käytännössä ostaa korvattu kirja takaisin, mutta hankintaohjeet yleensä estävät aineiston ostamisen yksityisiltä henkilöiltä. Kirjastot voivat ostaa aineistoa vain kilpailutuksen perusteella valituilta...
Kirjastojen Kirjasampo-palvelu on hyvä paikka etsiä perustietoja kaunokirjallisuudesta. Eva Frantzin teosta kuvaillaan siellä näin: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…
Lastenkirjainstituutin verkkosivuilta löytyy myös kuvaus kirjasta: https://lastenkirjainstituutti.fi/arvostelut/kauhua-keuhkotautiparantol…
Lisää kirjasta esim. näiden linkkien takaa:
https://www.sttinfo.fi/tiedote/runeberg-junior--voittaja-osasto-23-on-j…
https://www.goodreads.com/fi/book/show/46154757-osasto-23
https://sinisethelmet.wordpress.com/2019/09/23/hiiviskelyjannitysta-kau…
Menehtyneelle mursulle tehtiin ruumiinavaus 21.7.2022. Eläimen nahka ja luusto siirrettiin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon.
https://yle.fi/a/3-12545487
Luonnontieteellinen keskusmuseo tulee tänä vuonna toimineeksi Etu-Töölössä 100 vuotta. Juhlavuonna museossa järjestetään monenlaista ohjelmaa. "Syksyllä juhliin saapuu tähtivieras eli viime kesänä Suomenlahdelle eksynyt mursu, jonka museon taitavat konservaattorit ovat laittaneet juhlakuntoon. Tarkka päivämäärä selviää hieman myöhemmin."
https://www.luomus.fi/fi/uutinen/luonnontieteellinen-museo-100-vuotta-t…
Tässä muutama sarja tai trilogia suomalaisten naiskirjailijoiden kirjoittamia Suomeen sijoittuvia historiallisia romaaneja, jotka ovat ilmestyneet ennen vuotta 1977.
Maila Talvion Itämeren tytär –trilogia. Trilogia on luettavissa myös yhtenä niteenä
Kaukaa tullut (1929)
Hed-Ulla ja hänen kosijansa (1931)
Hopealaiva (1936)
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_50961
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253AInstance_ID123175964647263
Irja Sallan Lisa-Beata-trilogia
Lisa-Beata (1940)
Kohtalon päivä (1942)
Unissakävijä (1943)
https://www.kirjasampo.fi/fi/search/kulsa/Lisa-Beata-trilogia
Eila Pennasen Tampere-sarja
Himmun rakkudet (1971)
Koreuden tähden (1972)
Ruusuköynnös (1973)
(Näille...
Hei!
Tein hakuja Kirkes -alueelta ja sain seuraavia hakutuloksia. Arvelisin, että monetkaan näistä eivät ole suoraan sopivia 1-2 -vuotiaille. Niitä voinee käyttää kuitenkin vinkkeinä, miten näitä aiheita voisi käsitellä pienen kanssa.
Kinnear: Kunnon lohikäärme
Lampela: Prinsessa Pikkiriikki -kirjat
Gehm: Mahdottomat aikuiset
Simon: Matti sanoo ei
Davidson: Pöydässä ei törttöillä, tiikerit!
Kettunen: Aarteitani Suomesta
Garhamn: Ruu ravintolassa
Ruohonen: Ei, Rane ei!
Maclainen: Tapataiturit
Allepuz: Se on minun!
Weninger: Pasi yllättää äidin
Kallio: Onnikujan kavertukset ja suuri prööt!
McMillan: Laila & Harri: hyvien tapojen kirja
Scarry: Kohtelias elefantti
Kelly: Atsiih!
Smallman: Hate haisuli
Landa: Anteeksi!...
Helmi-naistenlehti näyttäisi olevan kirjan tarinaan keksitty. Finna-aineistohaku ei löydä Helmi-nimistä lehteä 1940-luvulta, eikä lähivuosikymmeniltäkään. Vuodesta 1991 on mielenterveysyhdistys Helmi ry julkaissut mielenterveysaiheisiin keskittyvää Helmi-lehteä.
https://www.finna.fi/
Kirjailija itse kertoo seuraavaa:
"Helmi ei ole todellinen lehti, mutta olen ottanut siihen elementtejä eri suomalaisista naistenlehdistä niin kuin Eevasta ja Hopeapeilistä. Naisilla oli iso rooli lehtien toimituskunnissa, ja niissä oli pidetty esillä työtä tekeviä, kaupunkilaisia naisia. Ei ole myöskään sattumaa että Helmi asettuu tarinassa Kotilieden vastakohdaksi, sillä Kotiliedellä oli iso rooli kotiäitikuvan ja -ihanteen...
Digi- ja väestötietoviraston Nimipalvelun mukaan Suomessa on tällä hetkellä 17 henkilöä, joiden sukunimi on Simiö. Heistä seitsemän on miehiä ja 10 naisia.
https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/
