Sylkemiseen osallistuvat suuontelon eri osat: hampaat, kieli ja posket. Sylkeä erittävät suuontelon seinämissä olevat sylkirauhaset: kielenalusrauhaset, leuanalussylkirauhaset ja korvasylkirauhaset.
Lähde: Päästä varpaisiin. Ihmisen anatomia ja fysiologia. (Karhumäki, Lehtonen, Nieminen, Syrjäkallio-Ylitalo). Edita, 2008.
Vaski-kirjastojen varausjärjestelmästä lähetetään noutoilmoitus asiakkaalle hänen toivomallaan tavalla joko tekstiviestillä, sähköpostitse tai kirjepostina. Nopeiten viestin saa tietysti sähköisesti. Varausta pidetään viikko ja noutamatta jättämisestä laskutetaan 2 € sakkomaksu.
Onpa laaja kysymys! Mitä tarkoitetaan "putsaamisella" ja mitä "lähes kaikella"? Ei varmaankaan ole mielekästä ajatella, että pesisit vaikkapa hiuksesi, vaatteesi, paistinpannusi ja autosi samalla aineella. Mutta jos nyt rajataan putsattavien kohteiden kirjoa hieman, niin esimerkiksi kodin siivous- ja puhdistustöistä selviää varsin suppealla ainevalikoimalla. Hyviä vinkkejä tähän löytyy Marttojen sivuilta:
https://www.martat.fi/marttakoulu/kodinhoito/siivous/siivousaineiden-valinta-ja-kaytto/
https://www.martat.fi/marttakoulu/kodinhoito/siivous/
Löysin tänä vuonna julkaistun tutkimuksen Toimeentulotuen saajien elämäntilanne, asuminen ja työnteko https://vnk.fi/julkaisut/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-287-704-8
ja toisaalta arvioita Harmaasta taloudesta Suomessa. https://www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus/laajuus/arvioita-harmaasta-taloudesta-ja-verovajeesta/
kumpikaan ei varmaan ole aivan sitä mitä kyselit, mutta kenties ne yhdessä voivat antaa jonkin kuvan sinua kiinnostavaan kysymykseen.
Monetkin elektroniset laitteet voivat varoittaa pariston heikkenemisestä äänimerkillä, mutta yleisin "vingahtaja" on palovaroitin. Jos kysyjällä on katossa sähköinen palovaroitin, suosittelen ensimmäiseksi vaihtamaan sen pariston. Palovaroittimissa käytetään yleensä isoja ja pitkäkestoisia paristoja, mutta eivät ne ikuisia ole. Kuulostaa tosin oudolta, että se olisi varoitellut vuosikausia, yleensä kyse on korkeintaan kuukausista ja sitten viimeisenä keinona varoitin yleensä päästää hälytysäänen.
Heikki Poroila
Löytämistäni ilmastonmuutosaiheisista käännöskirjoista lähimmäs kysymyksessä kuvailtua osunee Jonathan Weinerin Maapallon seuraavat 100 vuotta (Kirjayhtymä, 1992). Kirjassa puhutaan paljon hiilidioksidista ja sen osuudesta ilmaston lämpenemiseen. Se on julkaistu lähes 30 vuotta sitten ja siinä on valkoinen kansi; kohopainatusta sen kannessa ei kuitenkaan ole - kirjan ja kirjoittajan nimi on painettu sinisin kirjaimin. Voisikohan Weinerin teos tästä vakavasta puutteesta huolimatta olla etsitty kirja?
Kollega ehdotti kuunnelmaa nimeltä Kuka on Sylvia, jonka on kirjoittanut Stephen Dunstone. Yleisradio on julkaissut sen vuonna 1986. Kuunnelmateksti löytyy Jyväskylän yliopiston kokoelmakeskuksesta, josta sen saa lukusalikäyttöön:
https://jyu.finna.fi/Record/jykdok.22486
E-aineistoja hankitaan Helmet-kirjastoihin useilta eri palveluntarjoajilta. Esimerkiksi Naxos tarjoaa musiikkia, Ellibs kotimaista ja Biblio ruotsinkielistä aineistoa. Jokainen palvelu on oma kokonaisuutensa, mikä tarkoittaa sitä, että niillä on omat aineistonsa ja omat sovelluksensa. Kotimainen Ellibs ja yhdysvaltalainen Overdrive ovat kaksi eri palveluntarjoajaa eikä niiden aineistoja voi vaihtaa keskenään.
Kirjastojen sulkuaikana ei Helmet-haussa (osoitteessa haku.helmet.fi) voi toistaiseksi tehdä varauksia.
Perinteisessä Helmet-haussa (osoitteessa luettelo.helmet.fi) uuden varauksen voi tehdä jonoon, jos kaikki kappaleet ovat lainassa tai jos teos on vasta tilausvaiheessa.
https://kirjtuo1.helmet.fi/
https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Kirjastoasioinnista_koronavirusepidemian(208997)
Ekirjaston toimittaja vastaa näin: Mikäli teos on jo jollain palvelimella, ja se on vapaasti käytettävissä, se voidaan linkittää eKirjastoon.
Mikäli teos ei ole millään palvelimella, niin periaatteessa se voitaisiin viedä Digiin (https://digi.kirjastot.fi) ja sieltä sitten linkittää eKirjastoon. Tämä on kuitenkin vähän sellainen "paikkausratkaisu", koska tällaisille vapaasti käytettäville teoksille ei ole olemassa mitään yhteistä.
Selkein ratkaisu voisi siis olla se, että teos tulee välittäjän kautta eli että tekijät tarjoavat teoksen Ellibsin ja Biblion kautta tarjottavaksi. Varsinkin, jos teoksen käyttöön liittyy jotain rajoituksia, niin silloin erityisesti Ellibsin ja Biblion kautta.
Ilmateieteen laitos on julkaissut teoksen Vesilläliikkujan opas vuonna 2013. Kirjassa on perustietoa sään, tuulien, aallokon ja merivedenkorkeuden vaikutuksista vesillä liikkumiseen. Siinä kerrotaan kuinka säätä ja mitä ennusteita kannattaa seurata ja kuinka yhdistää omat havainnot ajankohtaisiin ennusteisiin.
L. G. Nilssonin Merisää vuodelta 2011 käsittelee havainnollisesti sään ilmiöitä ja niiden vaikutusta olosuhteisiin vesillä. Matalapainetta, korkeapainetta, merituulta, usvaa, aaltoja, virtauksia ja lukuisia muita ilmiöitä käsitellään perinpohjaisesti ja ymmärrettävästi.
Lisää teoksia voi hakea Helmet-luettelosta hakusanoilla veneily ja sää tai sääilmiöt
https://haku.helmet.fi/iii/encore/HomePage,...
Muutamia suihkutestejä löytyy netistä. Tekniikan maailman testi näkyy verkossa vain osittain. Koko artikkelin voi lukea vuoden 2017 lehdestä (nro 12, s.106-107):
https://test-vergleiche.com/fi/sadesuihkutesti/
https://test-vergleiche.com/fi/suihkup%C3%A4%C3%A4st%C3%B6testi/
https://tekniikanmaailma.fi/tm-testi-hydrao-first-kasisuihku-vetta-saas…
Lähetin kysymyksesi sisäministeriön pelastustoimeen, josta pelastusneuvos Janne Koivukoski antoi oman vastauksensa: "Aluehätäkeskusten käyttöönoton yhteydessä 1978 otettiin käyttöön palokunnalle hälytysnumero 000. Ennen tätä numero oli kunkin kunnan itse valitsema, vaikkakin siinäkin oli suurempien kaupunkien osalta yhtenäistä käytäntöä. Lisäksi oli erillisiä palohälytyspuhelimia, jotka oli kytketty suoraan palokuntaan. Itse olen vastannut lapsena Perhon kunnan palohälytyspuhelimeen, joka oli meidän kotinumeromme 136. Nuo Wikipedian tiedot olivat epämääräisiä ja jopa harhaan johtavia."
Toinen mahdollinen tietolähde, jota en tässä ajassa saanut käsiini, voisi olla teos Kun jotain sattuu : palo- ja pelastustoimi...
Lähtökohtaisesti hallituksen kokouspöytäkirjat eivät ole julkisia, mutta hallitus voi niin päättää, jos säännöt sen sallivat.
Lakiteknisissä asioissa kehotamme kääntymään juristin puoleen
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890503
https://www.petsamoseura.net/220
https://sopimustieto.fi/lakitieto/hallituksen-poytakirjan-julkisuus
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jyrkikasvi/219746-julkisen-yhtion-julk…
1) Karjalan kielen sanakirjasta ei löydy lesakka-sanaa. Sen sijaan siellä on lesankka, joka tarkoittaa uunin kupeessa olevaa makuulavaa tai penkkiä tai muurista porrastuvaa ulkonemaa. Sanakirjassa mainitaan myös sana lesonka, joka on uunin alaosassa oleva loukko jossa säilytetään halkoja tai merkitys on voinut olla myös pystyuuni.
Lesanka-sanahaku netissä antaa tulokseksi erilaisia majapaikkojen nimiä.
Lähdeteos: Karjalan kielen sanakirja, osa 3, 1983
2) Kotimaisten kielten keskuksen Suomen murteiden sanakirjasta lesakka ei myöskään löydy, mutta sieltä löytyy em. lesankka, lesanka sekä lesantka, jotka tarkoittavat kaikki samaa.
Ks. murresanakirja netissä osoitteesta: https://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&word=lesantka...
Parhaiten tämän saa selville lukemalla näytelmän, https://www.doria.fi/handle/10024/100898. Miljööstä saat osviittaa Kirjasammon kuvauksesta, https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_17392.
Pyysimme apua vastaamiseen kotiseutututkija Torsti Saloselta, joka on koonnut tietoa Lohjan kadunnimistä ja pitänyt näistä useita esitelmiä. Hän antoi luvan kertoa nimensä lähdetietona.
Tässä hänen vastauksensa:
"Vellamonkatu kuuluu Lohjan keskustan siihen kadunnimistöön, johon on
saatu aihe kalevalaisesta mytologiasta. Vellamo on muinaissuomalainen
veden emäntä, Ahdin puoliso. Samaa nimiryhmää ovat esimerkiksi
Pellervonkatu, Nyyrikinkatu ja Tapionkatu. Nimet annettiin
1920-1930-luvun vaihteessa suomalaiskansallisromanttisessa hengessä.
Multapäänkatu kuuluu kadunnimiin, joihin on otettu aihe Lohjanjärven
maantieteestä. Multapää on saari Liessaaren ja Ojamon välissä. Samaa
nimiryhmää ovat esimerkiksi Liessaarenkatu, Immonkatu ja jo...
Aiheesta on kysytty palvelussamme aiemminkin.
Venäjän ja valkovenäjän kielet kuuluvat itä-slaavilaisiin kieliin. Venäläiset ja valkovenäläiset ymmärtävät toisiaan melko vaivatta, samoin ukrainalaiset.
Vastaaja on viitannut Jaakko Anhavan teokseen Maailman kielet ja kielikunnat (s. 79).
https://www.kirjastot.fi/comment/66378?language_content_entity=fi
