Ellei kuvaajan nimeä ole mainittu kuvan yhteydessä, asian selvittäminen voi olla vaikeaa. Pohjolan sanomista on julkaistu ainakin kaksi historiikkia, joista voisi etsiä tietoa siitä, minkänimisiä valokuvaajia lehdessä on tuohon aikaan ylipäätään työskennellyt, mutta kuvien yksilöimiseen en valitettavasti keksi keinoa.
Mainitut teokset ovat
Siikala, Iiris: Pohjolan sanomat 1915-1965 : Tapahtumia ja kannanottoja (1970)
Jussila, Pentti: Eikö sitä totuutta saisikaan sanoa : Pohjolan sanomien yhdeksän vuosikymmentä (2005)
Finna.fi-palvelusta löytyy jonkin verran turkmeenin oppikirjoja, mutta koska kyseessä on harvinaisemmin opiskeltu kieli, materiaaleja ei ole paljoa. Iso osa kirjoista on yliopistojen kirjastoissa, joten kannattaa olla yhteydessä kyseisiin kirjastoihin suoraan ja kysyä, kuinka niiden lainaaminen onnistuisi. Finna.fi:n turkmeeninkielisiä kirjoja pääset selaamaan tästä. Lisäksi Youtubessa ja ylipäätänsä netissä näyttäisi olevan oppimateriaaleja, joita voi hyödyntää opiskeluissa.
Oppimismetodeja en osaa suositella, sillä jokainen yksilö oppii eri tavalla. Kannattaa käyttää niitä tapoja, jotka ovat toimineet sinulla aikaisemminkin kielten opiskelussa.
Lopuksi ehdottaisin suomen kieliopin ja rakenteen opiskelua. Turkkilaiset kielet,...
Perhokalastusta käsitellään mm. näissä teoksissa:
Aronen, Eeva-Kaarina: Maria Renforsin totuus
Karhu, Ismo: Tammukkapuro
MacLean, Norman: Ja keskellä virtaa joki
Norokorpi, Ilpo: Lohi vei miehen
Ronkainen, Tero: Ei vaimoa mukaan kalavesille
Tuuri, Antti: Perhokalastus Pohjanmaalla : Kalastuskertomuksia
Uurinmäki, Matti: Koarvikoddsin noita
Aloitus ja lopetus ovat hyvin kirjoittajakohtaisia. Ne vaihtelevat myös sen mukaan, onko kirjoittaja saanut muodollista koulutusta. Usein itseoppineet kirjoittajat ovat ottaneet mallia esim. sanomalehdistä, saamistaan kirjeistä tai jäljitelleet viralliselta kuulostavaa puhetapaa vaikkapa papin mallin mukaan. Usein virallisissa kirjeissä pyrittiin nöyryyteen ja "alamaisuuteen". Linkki Kirsi Keravuoren lisensiaattitutkimus 2012
Suomen kirjallisuuden seuran arkistosta löytyy esimerkkejä 1900-luvun alun ja 1800-luvun lopun kirjeistä. Linkki SKS arkistoon
Kieli on kehittynyt ja kehittyy edelleen koko ajan. Lea Puustisen pro gradu 2011 1800-luvun kielenuudistuksen uudet piirteet aikalaisten teksteissä tutkailee aihettaan...
Henkilö voi saada omia tietojaan seurakunnalta monella tavalla:
Kaikilla rekisteröidyillä on oikeus saada itseään koskevat tiedot rekisterinpitäjältä. Monilla seurakunnilla on verkossa erillinen lomake tätä varten (tietopyyntölomake). Jos lomaketta ei löydy, voit soittaa seurakunnan vaihteeseen ja kysyä, miten tietopyyntö tehdään.
Perunkirjoitusta varten on mahdollista pyytää virkatodistus, josta ilmenee vainajan sukulaisiin liittyviä tietoja. Todistus on maksullinen.
Sukututkimusta varten on mahdollista saada tietoja sekä kuolleista että elossa olevista ihmisistä. Pyyntö pitää tehdä asianmukaisella lomakkeella ja palvelu on maksullinen.
Juoni kuulostaa vahvasti kirjalta Ninni ja Nestori kadottavat Simeonin (Ernest et Célestine ont perdu Simeon, Gabrielle Vincent 1981). Ninni ja Nestori -animaatio on kuitenkin paljon uudempi, eikä Simeon on kadonnut! -jakso noudata kirjan juonta kuin päällisin puolin. Uusi Ninni ja Nestori -animaatio ei myöskään ole nukkeanimaatio.
MyHeritage-palvelu antaa Ester Valtosen syntymä- ja kuolinvuosiksi 1905-2014 (tarkempien tietojen saaminen edellyttää rekisteröitymistä palveluun). Heritage Wiki -sivustolla Valtosen syntymä- ja kuolinpäivämäärät ovat samat kuin Wikipediassa eli 17.2.1905-28.7.2014. Ilkka-lehden verkkojulkaisussa on 17.2.2014 muutaman rivin artikkeli otsikolla "Laihialla asuu Suomen toiseksi vanhin henkilö", jossa kerrotaan Valtosen juhlineen kyseisenä päivänä 109-vuotispäiväänsä Toiskan palvelukodissa Laihialla. Tässä muutaman rivin pituisessa jutussa vinkataan lopuksi lukemaan lisää seuraavan päivän paperilehdestä. Heritage Wikistä löytyi myös viite Valtosesta kertovaan Kyrönmaa-lehden artikkeliin nimeltä "Tekemättömyyteen hiljalleen oppinut", mutta...
Voisiko kyseessä olla porilainen taiteilija Aarne Elomaa? https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/aarne-elomaa
Hänen signeerauksensa on kyllä yleensä A. ELOMAA ja vuosiluku.
Porin taidemuseosta voisi kysellä, onko hänen signeerauksensa vaihdellut.
https://www.poriartmuseum.fi/me/yhteystiedot/
Taiteilijamatrikkeleista ei löytynyt muita sopivia taiteilijoita.
Vaasan kaupungin museoiden taiteesta vastaavalta amanuenssilta voisi kysyä pohjalaismaisemien tekijöistä
https://vaasankaupunginmuseot.fi/henkilokunta/
Seinäjoen taidehallilta https://www.seinajoentaidehalli.fi/etusivu/ voisi myös kysyä asiasta.
Toivottavasti taulun tekijä selviää.
Tiedonrippeillä googlaillen on tosiaan hankalaa löytää näytelmää, etenkin vähän tuntemattomampaa. Ilmeisesti teatteriryhmänne toiminnasta on lisäksi jo pitemmälti aikaa jos muistat näytelmän lapsuudestasi.
Yritimme täällä verkkohakuja käyttäen hyväksemme näitä mainitsemiasi muistikuvia. Myös englanninkielisiä yrityksiä tehtiin siltä varalta jos näytelmä oli käännös ja alkuperäisteksti olisi angloamerikkalaista perua. Mitään sopivalta tuntuvaa näytelmää ei kuitenkaan näin löytynyt.
Verkossa on Näytelmähaku-niminen näytelmäluetttelo, josta voi listata näytelmiä lajin mukaan, esimerkiksi lastennäytelmät tai vaikka nuortennäytelmät. Näin saa aika pitkän listauksen esityksiä. Tulokset voi järjestää vanhimmasta uusimpaan. Niitä...
Helmet-lukuhaasteen kannalta varmaan mukavaa on, että kirjastonhoitajan suositukset ovat sivumäärältään ennemin lyhyitä kuin pitkiä. Suomeksi kirjoitetuista teoksista suosittelen esimerkiksi Aino Frilanderin Los Angeles -esseitä, Juliana Hyrrin Päivänkakkarameri-sarjakuvaa ja Elina Hirvosen Rakkauksien lokikirjaa. Jos kirjan ei tarvitse olla suomeksi kirjoitettu vaan myös suomeksi käännetyt sopivat, suosittelen lisäksi Elisa Shua Dusapinin Sokcho talvella -teosta, Ágota Kristófin Isoa vihkoa, Annie Ernaux'n teosta Isästä/Äidistä ja Anneli Furmarkin sarjakuvaa Tule kanssani kulman taa. Tietokirjoista vinkkaan vaikkapa Raisa Omaheimon Ratkaisuja läskeille -teosta ja Hannu Salmen kirjaa Tunteiden palo: Turku liekeissä 1827. Näistä löytynee...
Wilbur Smithin Aavetulet (Ghost fire, suom. Nina Mäki-Kihniä ,2022)on Courtney-sarjan 18. osa.
Sarjan 19. osa on nimeltään Sodan perintö (Legacy of war, suom. Nina Mäki-Kihniä, 2023).
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…
https://lapinkirjasto.finna.fi/Record/lapinkirjasto.1901409
Oppikirjojen sisällöistä on löydettävissä hyvin vähän tietoa, enkä pysty valitettavasti sanomaan mikä nimenomainen kirja olisi voinut olla kyseessä, mutta Suomen yläasteilla oli 1990-luvulla laajalti käytössä ainakin sellaiset englannin oppikirjasarjat kuin You too ja OK English. Molemmista löytyy netistä kansikuvia, joita katselemalla saattaisit muistaa mikä kirja omassa koulussasi oli käytössä. Finna.fi-hakupalvelusta voit etsiä, mistä Suomen kirjastoista esimerkiksi näitä mainitsemiani oppikirjoja löytyy ja halutessasi tehdä omassa kirjastossasi kaukolainapyynnön (pyynnön voi tehdä Lastu-kirjastoissa myös lastu.finna.fi-verkkokirjastosta löytyvällä sähköisellä lomakkeella). Lastu-kirjastoista näitä oppikirjoja ei löydy.
Helsingin kaupunkitietopalvelussa aiheesta osattiin antaa seuraavat pari linkkiä:
Kartanot kaupungissa: Helsingin kartanoympäristöjen kaupunkimaistuminen, säilyttäminen ja yhteensovittaminen kaupunkirakenteeseen https://aaltodoc.aalto.fi/items/9b800ce8-a9cd-4bac-ba2e-2de065e2b4a4 .
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4377524
Kuvauksesi perusteella kirja voisi olla Tuija Lehtisen Asvalttisoturi (Otava 1997). Kirjassa päähenkilö Kim ihastuu hieman vanhempaan punkkarityttö Saraan.
Lehtinen on myös kirjoittanut Sara-hahmosta erillisen kirjasarjan, jonka ensimmäinen osa on sara(at)crazymail.com (Otava 1998).
Asvalttisoturi-kirja: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aufd3035e7-33df-4e73-9e9c-7…
Sara(at)crazymail.com-kirja: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au8d2937ad-4d25-43b3-8b28-d…
Tälle ei varsinaista termiä ole, mutta voidaan puhua erisnimen muuttumisesta yleisnimeksi (yleissanaksi). Se on kielessä varsin yleinen ilmiö, ja sitä tapahtuu niin tuotemerkkien kuin ihmisten nimienkin kohdalla: mitä tahansa särkylääkettä kutsutaan helposti buranaksi tai jotain älykästä henkilöä voitaisiin kutsua vaikkapa einsteiniksi. Erisnimien yksilöivä merkitys vähenee, kun niitä käytetään viittaamaan johonkin ominaisuuteen, ja tällöin erisnimestä voi tulla johonkin piirteeseen liittyvä luokitteleva yleissana. Oikeinkirjoituksessa kannattaa huomioida, että näissä tapauksissa sana kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
Kielitoimiston ohjepankki: Erisnimi vai ei?
Kielikello: Erisnimestä yleisnimeksi
Kielikello:...
Löysin kolme eri tietokirjasarjaa, jotka ovat ilmestyneet 1980-luvun lopulla tai 1990 -luvulla, voisiko olla joku näistä:Giuseppe Zanini: Lasten tietokirjat 1-10 (Mestarikustannus oy)J.M. Parramón: Pikkuväen tietokirjasto (Lasten Keskus)Merkurius -kirjat (eri tekijöitä) (Helsinki Media)
Nykyisin käytössä oleva pilviluokitus perustuu kansainväliseen Pilviatlakseen, jota käytetään ympäri maailman apuvälineenä pilvien havainnointiin sekä pilvitietojen laatimiseen. Teos syntyi aikoinaan (v. 1896) mm. sen havainnon pohjalta, että pilvet ovat suunnilleen samanlaisia kaikkialla maailmassa. Pilvissä ja niiden esiintyvyydessä eri puolilla maapalloa on kuitenkin myös eroja.Pilvien muodostumiseen ja koostumukseen vaikuttavat esimerkiksi ilmavirtaukset, maaston muodot ja korkeuserot, valtameret ja muut vesistöt, ilman kosteus sekä lämpötila. Myös ilmakehään liittyvät seikat vaikuttavat pilvien esiintymiseen. Esim. päiväntasaajan seudulla, jossa alailmakehä on paksumpi, pilvet ovat korkeammalla kuin napa-alueilla, joissa alailmakehä...
Ranskassa kirkollinen rakennuskanta kuuluu suurimmaksi osaksi kunnille. Tämän poikkeuksellisen käytännön takana on sekä Ranskan vallankumouksen yhteydessä tapahtunut papiston omaisuuden kansallistaminen että 9.12.1905 voimaan astunut laki valtion ja kirkon erottamisesta. Kunnat vastaavat rakennusten kunnosta ja korjaamisesta, mutta eivät peri kirkkorakennuksista vuokraa eivätkä voi tehdä yksipuolisia päätöksiä niiden käytöstä.Historiallisiksi monumenteiksi luetut kirkkorakennukset, kuten 87 katedraalia Pariisin Notre Dame mukaanlukien, ovat puolestaan Ranskan valtion omaisuutta. Niiden suojelu, konservointi ja entisöiminen kuuluu kulttuuriministeriölle. Kulttuuriministeriön, sisäministeriön ja Ranskan piispakonferenssin (CEF) laatima...
