Kirja on suomeksi Sisyfoksen myytti ja se löytyy kokoelmasta Albert Camus: Esseitä. Kirjaa on saatavissa pääkaupunkiseudun kirjastoissa, saatavuustiedot osoitteessa www.helmet.fi
Kyseinen kirjanen näyttää olevan hyvin harvinainen. Sitä näyttäisi olevan vain Helsingissä sijaitsevassa Kansalliskirjastossa ja Tampereella sijaitsevassa Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin kirjastossa. Jälkimmäisessä on pelkkä kirja ilman äänilevyä. Soitin kuitenkin SNI:n kirjastoon, ja sieltä kerrottiin, että kirjassa ovat runomuotoiset sanat painettuina.
Valitettavasti kummastakaan kirjastosta ei saa kirjaa lainaan, mutta kirjaa lienee mahdollista lukea jommankumman kirjaston tiloissa. Kansalliskirjastossa on ehkä mahdollista kuunnella myös levyä, jos se on sinulle myös tärkeää. Asiasta kannattaa kysyä etukäteen. Jos haluat tiedustella tarkemmin mahdollisuutta saada kirjaa kaukolainaksi tai kenties kopiona lähikirjastoosi,...
Todella, kannattaa aloittaa tutustumalla kirjaan, jossa kerrotaan oopperan historiasta ja esitellään tunnetuimpia oopperoita. Tässä muutama esimerkki Helmet-tietokannasta:
Herzen, Pirjo von: Mentäiskö oopperaan! Tammi. 12 http://luettelo.helmet.fi/record=b2028212~S12*fin
Riding, Alan: Ooppera. WSOY, 2008 http://luettelo.helmet.fi/record=b1844738~S12*fin
Arni, Erkki: Tervetuloa oopperaan: johdatus jokamiehelle ja –naiselle. WSOY 1996. http://luettelo.helmet.fi/record=b1142061~S9*fin
Oppaan pohjalta varmaan löytyy ooppera, joka kiinnostaa. Suosittelisin jotain perinteistä oopperaa, jossa on kauniita, melodisia, yleisesti tunnettuja aarioita. Ennen muuta Verdiä (La Traviata, Rigoletto, Don Carlos, Aida jne. jne), tai sitten vaikka...
Yleensä nimikirjoissa kerrotaan nimien alkuperä. HelMet-haun "nimikirjat" antaa tulokseksi suuren joukon saatavilla olevia kirjoja. Perusteellisia ovat esimerkiksi: Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toimittanut Pirjo Mikkonen, 2005 sekä Suuri etunimikirja / Pentti Lempiäinen ; [toimitus: Raisa Vuohelainen, Tanja Soikkeli],
1999. Näissä ei kuitenkaan ole eroteltu nimiä alkuperämaan mukaan vaan mukana ovat niin suomalaista kuin ulkomaistakin alkuperää olevat nimet.
Verkkosivulta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_muinaisnimet löytyy lista nimistä, joiden voi olettaa olevan alkujaan suomalaisia.
Tietoa Helsingin vanhoista elokuvateattereista voi etsiä seuraavista kirjoista: 1) Elokuva ja arkkitehtuuri, Rakennustaiteen seura, 1996; 2) My darling Clio, Helsinki, 1981. Sijaintitiedot ks. http://www.libplussa.fi/ . Vanhoja elokuvateattereita koskevissa kysymyksissä voi kääntyä Suomen elokuva-arkiston kirjaston puoleen, jolla on aiheesta myös julkaisematonta tietoa. Elokuva-arkiston nettiosoite on http://www.sea.fi/ . Elokuva-arkiston kirjasto vastaa myös sähköpostitse kysymyksiin, jotka voi lähettää osoitteella kirjasto@sea.fi.
YTV:n verkkosivuilla http://www.ytv.fi kerrotaan, että käytöstä poistettavat puhelinluettelot saa laittaa asuinkiinteistöjen paperinkeräysastioihin tai viedä kotikeräyspaperin yleisiin keräyspisteisiin. Luetteloista valmistetaan paperitehtailla uutta sanomalehti- ja luettelopaperia.
Kysymyksessä on Matti Jurvan säveltämä ja Tatu Pekkarisen sanoittama laulu Hulivilipoika. Äänite löytyy ainakin Tauno Palon levyiltä Laulava sydän ja Unohtumattomat. Nuottina en valitettavsti onnistunut sitä löytämään, joten sanat asiakkaan täytynee kopioida levyltä, ellette Te siellä sitten näiden tietojen avulla löytäisi nuottiakin.
Kyseessä on TV1:n Teatteritoimituksen kaksiosainen sarja Häjyt vuodelta 1978. Se perustuu Heikki Ylikankaan kirjaan Härmän häjyt ja Kauhavan herra (1974). Yleisradion internetsivuilla on kyselty samasta sarjasta, ja vastaus on luettavissa osoitteessa http://muistikuvaputki.yle.fi/rouvaruutu/hajyt. Videona tai dvd:nä sarjaa ei ole julkaistu.
Tässä Taloustaito-lehden tuoreessa artikkelissa avataan tätä kysymystä: https://www.taloustaito.fi/koti/energiatodistus-jaa-yha-usein-hankkimatta--voiko-siita-seurata-rapsut/#25b0a147.
Suomalaisessa kirjallisuudessa on todellakin runsaasti luontoa. Proosan puolella kannattaa kääntyä mm. Aleksis Kiven, Joel Lehtosen, F.E. Sillanpään, Eila Pennasen puoleen. Runoudesta voin sensijaan antaa yksityiskohtaisempiakin vinkkejä. Ensinnäkin seuraavissa kokoomateoksissa on luonto, erityisesti suomalainen kirjallisuus ja luonto, teemana: Tule kanssani kesään (toim. S.Saure), Runoja luonnosta (toim.S. Jaatinen), Runo kukkii (toim. A-L Härkönen, J. Laine), Suviyön hymyilyä (toim. S. Saure), Runo puhuu luonnosta, Maanpäällinen paratiisi -- puutarhatunnelmia suomalaisessa kirjallisuudessa, Liljojen aikaan - kukkarunoja. Ongelmana on se, että runoissa monesti kasveista ja kukista puhutaan kovin yleisellä tai peräti ylevällä tasolla....
Edunvalvoja on henkilö, jonka tehtävä on 1999 annetun holhoustoimilain mukaan valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaiduuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan.
Uskottu mies oli vuoteen 1999 asti käytetty termi nykyisestä edunvalvojasta. Uskotuiksi miehiksi sanotaan myös kuolinpesän hoitajan kutsumaa kahta perunkirjoituksen toimittajaa. Uskottuja miehiä on myös mm. eräissä maanjakotoimituksissa.
(lähde Facta-tietopalvelu, osoite http://www.facta.fi/?cookies=True )
Kyseessä on turkkilaiseen kansansävelmään pohjautuva kappale Uska Dara. Suomeksi sen ovat levyttäneet 1950-luvulla sekä Vieno Kekkonen että Seija Lampila. Suomalaiset sanat on tehnyt Reino Helismaa. Muistamasi kohta on laulun toisesta säkeistöstä:
Uska Dara, välkkyen hohtaa
eessäsi Bosporin suu.
Niin kuin vanhan tuttavan kohtaa
sirppinä nouseva kuu.
Yhdessä ne vuosisataa monta
nähneet on häipyvän pois.
Uusi aika sinne ei voi tulla,
missä vain vanhuutta ois.
Laulun sanat löytyvät mm. Suuresta toivelaulukirjasta nro 14. Vieno Kekkosen levytys löytyy cd-levyltä "50-luvun parhaat.4: 20 suosikki-iskelmää vuosilta 1956-57" (v. 1995) ja Seija Lampilan versio cd-levyltä Lampila, Seija: Unohtumattomat (v.1999). Levyt ja kirja kuuluvat HelMet-...
Kuvasta on hieman vaikea tunnistaa kyseistä toukkaa. Toukka näyttäisi olevan karvainen, ja Rohmut ja riesat -kirjan mukaan karvainen toukka voi olla mm. ihrakuoriaisen, museokuoriaisen, riesakuoriaisen, outokuoriaisen tai turkiskuoriaisen toukka. Kaikki nuo toukat ovat noin 4-6 mm pitkiä, ihrakuoriainen vähän isompi, n. 12 mm.
Kodin tuhohyönteisistä lisätietoa mm. täältä: https://www.hel.fi/static/ymk/esitteet/tuholaisesite.pdf
Eeva Riihosen kirjassa Mikä lapselle nimeksi mainitaan, että Ariela ja Ariella -nimet ovat Arielin sisarnimiä. Ariel tarkoittanee hepreaksi jumalan leijonaa.
Sariellan selitystä siitä ei suoraan löytynyt. Sari on Saaran muunnos. Saara on heprean ruhtinatar, prinsessa. Ella on Elinan (Helenan) tai Eleonooran lyhennys. Englannissa ajatellaan sen tarkoittavan kaunista keijukaista. Helena on alkuaan kreikan loistavaa, säteilevää merkitsevä sana.
Lisää merkityksiä löydät Pentti Lempiäisen Suuresta etunimikirjasta.
Yleisesti ottaen Väinö Linnan romaanien katsotaan edustavan perinteistä realismia erotuksena esimerkiksi modernismista. Tarkemmin lajitermein puhuttaessa täytyy mennä yksittäisten teosten tasolle: Päämäärää (1947) voidaan pitää työläisromaanina, Tuntematon sotilas (1954) kuuluu kiistatta sotaromaanin lajiin ja Täällä Pohjantähden alla -trilogia (1959-1962) edustaa historiallisen romaanin lajityyppiä. Romaanien lisäksi Linna kirjoitti huomattavan määrän esseitä.
Koska Linnan teosten lajin määrittely, niin kuin kirjallisuuden lajien määrittely yleensäkin, on tässä esitettyä tiivistelmää monimutkaisempi ja kiistellympi kysymys, kannattaa tutustua esimerkiksi seuraaviin lähteisiin:
Kansallisbiografia: Linna, Väinö...
Etälukion hyviä ohjeita runoanalyysiin ryhtyvälle:
http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/aidinkieli3/runoanal.html
Mitä lyriikka on:
http://www.orivedenopisto.fi/virtuaaliakatemia/demo/lyriik1.htm
Runoarvostelusta englanniksi:
http://www.poetrymagic.co.uk/critiquing.html
Hyvä opas perusteellisen runoanalyysin tekijälle on Mervi Kantokorven Runousopin perusteet. Helsinki 1990.
Hoitamiseen ja hoitotyöhön liittyviä lauluja on mainitsemiesi Pieni Sairaanhoitaja- ja Viimeinen sairaanhoitaja-laukujen lisäksi ainakin Lulu/Amberla, Pieni karhunpoika, Loiskis laulaa Sankarihommia-levyllä 'Minä alan kuitenkin lähihoitajaksi, siinä hommassa mä aion tosi taitavaksi', Valkea sisar , säv. ja san. Maja, Martti.
Ilkka Remes on kirjoittanut novellin "Pimeän uhrit" Suomen kuvalehden vuoden 2000 numerossa 1. Kyseessä on jännitysnovelli. Lähde: Aleksi-tietokanta, jolla voi hakea lehtien viitetietoja (maksullinen, käytössä kirjastoissa).
Kotikoneelta on internetissä vapaasti käytettävissä "Sanojen aika" -sivusto, joka esittelee suomalaisia nykykirjailijoita.
http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-FI/
Pudotusvalikosta löytää kirjailijan, kirjailijoiden henkilötiedot, tuotannon ja lähteitä. Lisäksi mukana on tekstinäytteitä sekä kirjailijoiden omia sanoja ja makuasioita. Ilkka Remeksen tuotanto löytyy "Sanojen ajasta" ja omaan kirjastoon kannattaa lähteä listan kanssa kyselemään kirjoja ja lehtiä, joista artikkelit löytyvät. Vanhempia lehtiä säilytetään...
Parrankasvu on yksilöllistä ja osin perinnöllistä. Ajaminen ei kasvunopeuteen vaikuta.
Tietoa parrasta vaikkapa täältä:
http://www.nettineuvo.fi/index.asp
Pentti Lempiäisen Suuri Etunimikirja (1999) sekä Anne Saarikallen ja Johanna Suomalaisen Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (2007) kertovat mm. seuraavaa:
-Iiro on Iisakin länsisuomalainen muunnelma. Iisakki puolestaan tulee raamatun nimestä Iisak ja tarkoittaa "naurun lapsi". Nimi viitannee siihen, että Iisakin iäkkään äidin Saaran kerrotaan nauraneen, kun Jumala ilmoitti hänen saavan pojan.
-Martti on suomalainen muunnos Martinus-nimestä, joka puolestaan tulee sodanjumala Marsista. Katolisessa kirkossa Martinus on monen pyhimyksen ja autuaaksi julistetun nimi.
-Iida on alun perin muinaissaksalaisen Idan suomalainen muoto.Ida on lyhentynyt ilmeisesti ida- ja idu-alkuisista nimistä, joiden on oletettu merkitsevän työtä ja toimintaa....
