Voisikohan kyseessä olla Stefan Mählqvistin Älä pelkää, isä (Gummerus, 1977)? Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokanta kertoo siitä näin: "Melkein kolmevuotias poika ei saa unta ennen kuin isä tulee viereen ja he lähtevät yhteiselle mielikuvitusmatkalle. - Kannen kuvassa sinipukuinen poika kolmen krokotiilin kanssa."
Juttusarjan pohjalta tehty kirja Sju dagar kvar att leva : en berättelse om brott och dödsstraff (2015) on suomennettu nimellä Seitsemän päivää jäljellä : kertomus rikoksesta ja kuolemanrangaistuksesta (2016). Lehtikirjoituksista en suomenkielistä käännöstä löytänyt.
Suomen urheiluliitto (SUL) on merkittävin urheilun Suomen ennätyksiä valvova taho. SUL ei pidä kirjaa maastojuoksun Suomen ennätyksistä, ja syynä tälle lienee se, että kyseisessä lajissa yhtä pitkät radat voivat kuitenkin olla enemmän tai vähemmän vaativia johtuen maaston epätasaisesta luonteesta; tämän vuoksi maastojuoksussa on mielekkäämpää vertailla juoksijoiden suorituksia jollain nimenomaisella radalla.Lista SUL:in hyväksymistä Suomen ennätyksistä: https://www.tilastopaja.eu/fi/db/rec.php
Historiantutkimuksen eräs perustavanlaatuisimmista kysymyksistä on ollut jo pitkään se, mitä tutkimuksen mahdollisuuksista puolueettomuuteen pitäisi ajatella. Keskustelun yhdessä ääripäässä ovat he, joiden mukaan historiantutkimus voi olla täysin puolueetonta, kun taas toisessa ääripäässä ovat he, joiden mukaan historiantutkimus on vääjäämättä puolueellista. Asiaa koskeviin erimielisyyksiin sisältyy kuitenkin paljon nyansseja, sillä "puolueellisuus" on käsitteenä monitulkintainen, ja puolueellisuuden voi ajatella vaikuttavan historiantutkimukseen monessa eri kohdassa. Tämän historiantutkimuksen teoreettisia lähtökohtia ja menetelmiä koskevan kysymyksen voi eräällä tavalla ajatella olevan perustavammanlaatuinen kuin historian lukemisen...
Tässä muutama toiveeseesi sopiva täsmävinkki tämän vuoden uutuuksista: Heidi Silvan: Kuinka särkeä sydän?Briitta Hepo-oja: Amalia A ja kosmiset kiemuratCatherine Doyle: Kruunun tyttäret Lisää sopivaa luettavaa voit etsiä myös Outi-verkkokirjaston Nuorten kirjasto -sivulta. Sivun lukuvinkkikarusellista löytyy monenlaisia listoja eri aiheista, esimerkiksi Nuoruuden kesäpäiviä ja tulevaisuuden haaveita | OUTI-kirjastot (finna.fi)Viime vuonna ilmestyneitä kirjoja esiteltiin tammikuun Kirjasaari-tapahtumassa, jonka kirjalistat löytyvät myös em. sivulta. Toiveesi mukaisia kirjoja voisi löytyä vaikkapa näiltä listoilta: Kirjasaari 2024: Vampyyrejä ja vihanneksia - nuorten sarjakuvia | OUTI-kirjastot (finna.fi), Kirjasaari 2024: Nuorten...
Poronpääkeitto on yksi Lapin alueen perinteisistä ruokalajeista, mutta nykyisin sitä valmistetaan harvoin. Lihaisin osuus päästä on turpa, mutta jotkut ovat syöneet myös mm. silmät. LähteetRauni Holster: "Saamelainen ei käristystä puolukalla pilaa, minä laitan sinappia" : Tutkimus ruokakulttuurin muutoksista https://www.theseus.fi/handle/10024/62717Kuolajärven kylä: Ruokaperinne https://kuolajarvenkyla.nettisivu.org/etusivu/historia/ruokaperinne/
Linnut kuulevat yleensä korkeita ääniä heikommin kuin ihminen ja muut nisäkkäät. Lintujen enemmistö kuulee tarkimmin 200–9 000 hertsin taajuiset äänet. Lajikohtaisia eroja toki esiintyy: esimerkiksi punatulkku kuulee äänet 25 000 hertsiin eli värähdykseen sekunnissa, kyyhky taas voi erottaa matalia ääniä kymmenen hertsin taajuudella.Linnuilla on ilmiömäinen kyky erottaa äänen taajuuden ja voimakkuuden vaihtelua. Vaikka peräkkäisten äänten taajuusero ei olisi prosenttia suurempi, lintu kuulee ne erillisinä, samoin jopa puolen millisekunnin välein toistuvat äänet, kun ihmisellä vastaava raja-arvo on satakertainen.Lähde: Pertti Koskimies & Markus Varesvuo, Tiesitkö tämän linnuista?
Kyseessä on varmaankin Lotte Hammerin ja Søren Hammerin romaani Saastat (Bazar, 2011). Etsivä Konrad Simonsenista kertovasta dekkarisarjasta on suomennettu myös osat Kaikella on hintansa (Bazar, 2012) ja Yksinäisten sydänten kerho (Bazar, 2013).
Helsingin tilavarauspalvelusta eli Varaamosta voit varata tapahtumaasi sopivia julkisia tiloja. Palveluun kirjaudutaan pankkitunnuksilla. Tilojen vuokrahinta vaihtelee tilan mukaan, muutamasta kymmenestä reiluun sataan euroon per tunti. Näet hinnat Varaamosta kyseisen tilan kohdalta.
Helsingin seudun puhelinluettelo vuodelta 1990 löytyy Kansalliskirjastosta Helsingistä. Osat 2 ja 3 eli yritysten tiedot ja keltaiset sivut löytyvät myös Helsingin kaupunginkirjaston Helsinki-kokoelmasta. Lainaan puhelinluetteloa ei saa mistään, vaan se on ainoastaan lukusalissa tarkasteltavissa.Linkit Finna.fiHelsingin seudun puhelinluettelo, osa 2 https://finna.fi/Record/helmet.2151880?sid=4839952444Helsingin seudun puhelinluettelo, osa 3 https://finna.fi/Record/helmet.2151881?sid=4839952444Helsingin seudun puhelinluettelo 1990 https://finna.fi/Record/fonte.167888907249300_170608902150917?sid=48399…
Kyseessä voisi olla patricia C. Wreden Lumotun metsä kronikat, neliosainen sarja, jonka alkuteokset ovat ilmestyneet 90-luvulla. Kirjat on käännetty 2000-luvun alussa suomeksi.Sarjan osat ovat:Lohikäärmeen prinsessaLohikäärmeen etsintäLohikäärmeen retkikuntaLohikäärmeen kummilapsiRisingshadow-sivustolta löytyy kuvaukset kirjojen juonesta:https://www.risingshadow.fi/book/712-lohikaarmeen-prinsessa
Tähän DDR:ssä laulettuun pioneerilauluun en löytänyt suomenkielistä sanoitusta.Laulun nimi on ilmeisesti "Das Lied der Pioniere". Se alkaa: "Für uns bringt jeder Monat Glück und Freude". Sen säveltäjäksi on merkitty "B. Mokroussow" ja alkuperäiseksi sanoittajaksi "Z. Ssolobar". Laulun venäjänkielistä nimeä en löytänyt. Saksankielisen sanoituksen on tehnyt Alexander Ott. Laulu sisältyy nuottiin "Seid bereit! : Liederbuch der Thälmann-Pioniere".Lähteitä:Laulun saksankieliset sanat:https://lieder-aus-der-ddr.de/das-lied-der-pioniereLaulun tiedot:http://www.deutscheslied.com/de/search.cgi?cmd=search&srch_Titel=F*&sort=melodiejahr-desc&start=2000
Helsinkiä ja sen historiaa käsitellään ainakin seuraavissa elämäkerta- ja muistelmateoksissa: Katri Merikallio: Tarja Halonen - erään aktivistin tarina Jeanette Björqvist: Kovat kadut - ammattirikollisen jäljillä Maria Vainio-Kurtakko: Sovelias liitto - kohtauksia Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin elämästä Anne Mattson: Irja Askola - elämäkerta Raili Vihonen: Heimer Virkkunen, nuorisorovasti - neljä vuosikymmentä seurakuntaelämää Helsingin keskustassaKalle Virtapohja: Tuntematon Paavo Nurmi Elina Seppälä: Taiteilijoiden Kulosaari Muuta tietokirjallisuutta: Pauli Jokinen: Helsingin murhahistoria - 110 tarinaa henkirikoksista Ville Jalovaara: Helsinki 1944 - taistelu pääkaupungista...
Valitettavasti ei enää. Varaamossa kerrotaan Itäkeskuksen, Pasilan ja Vuosaaren digitointilaitteista, mutta ne käyvät VHS- ja C-kaseteille. Linkki Varaamoon.
Löytämistäni lähteistä löytyi mainintoja kirjastojen omatoimikäytöstä Pohjoismaissa, Saksassa, Irlannissa ja Iso-Britanniassa sekä Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Singaporessa. Itäisen Euroopan maista ei löytynyt mainintoja.Lähteet: Public Libraries News: https://www.publiclibrariesnews.com/about-public-libraries-news/unstaffed-librariesKaija Asukas: Omatoimikirjastoja meillekin. Opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu 2020.
Lainaussäännöt ja niiden mukaiset lainattavien kirjojen enimmäismäärät ovat olleet kuntakohtaisia, joten yksiselitteistä ja kaikki kirjastot kattavaa vastausta kysymykseen on mahdotonta antaa. Esimerkiksi Tampereen kaupunginkirjastossa lainattavien kirjojen määrän rajoittaminen päättyi vuonna 1951.Yhdelle henkilölle kerrallaan lainattavien kirjojen määrä on luonnollisesti ollut suuresti riippuvainen kirjaston kirjakokoelman koosta. Kun Tampereella vuonna 1921 otettiin käyttöön kaksi lainauskorttia (toinen oikeutti saamaan kirjoja lainausosaston koko kirjavarastosta, toisella voitiin lainata vain tietokirjallisuutta), sai kummallakin lainata yhden kirjan. Vuodesta 1936 voitiin tietokirjallisuuskortilla lainata kerrallaan rajoittamaton määrä...
Punaisen käyttö hälytysvärinä ja merkkivalona on maailmanlaajuinen ilmiö. Yksi syy on se, että punainen on aistifysiologisesti erottuva väri. Näköaistimme erottaa hyvin punaiset vihreästä ja keskimäärin neutraalista ympäristöstä. Punainen on myös aallonpituudeltaan näkyvän valon pisin väri, joten se kantaa häiriöittä muita värejä pitemmän matkan haastavissakin olosuhteissa. Toisaalta se assosioituu vahvasti vereen ja vammautumiseen, mikä tekee siitä mitä suurimmassa määrin käyttökelpoisen pysähtymiskiellon antamiseen. Vihreä puolestaan tarjoaa punaiselle oivallisen vastakohdan jo siksi, että se edustaa näkyvän valon spektrissä toista ääripäätä. Symbolisesti vihreä taas liittyy nimenomaan elämän säilyttämiseen ja pelastamiseen, joten on...
Varhaisimmat tiedot joita löysin, olivat Mannelin-nimisten syntymäpaikat vuosina1888–1920 (1). Syntymäpaikat sijaitsevat pääasiassa Satakunnan ja Pirkanmaan alueella (Pori, Laitila, Kokemäki, Pöytyä, Lavia, Urjala ja Tampere). Myös Vaasassa ja Helsingissä syntyi Mannelineja tuona ajanjaksona.Alla linkki myös Digi- ja väestötietoviraston sukunimihakuun (2).https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/mannelin.htmlhttps://nimipalvelu.dvv.fi/sukunimihaku?nimi=Mannelin
