Linkola puhuu kivikirveestä ainakin kirjoituksessa Tekniikan sietämätön onnettomuus. "Kivijalkaperustelu tekniikalle on, että se helpottaa elämää. Helpottaa ja helpottaa, keksintö keksinnöltä aina vain helpommaksi. Helppo, helpompi, helpoin. Todellisuudessa ihminen on kivikirveestä lähtien ollut maapallolla ylivoimainen olento vailla kilpailua, otus jonka elämä on ollut luonnottoman ja epätoivoisen helppoa. Siitä lähtien ihmisen todellinen ongelma on ollut fyysinen helppous, tarkoituksettomuus, juurettomuus, turhautuneisuus."Alun perin Tekniikan sietämätön onnettomuus julkaistiin Suomen kuvalehden numerossa 3/1994. Se sisältyy myös Linkolan lehtikirjoituksista koottuun kirjaan Voisiko elämä voittaa (Tammi, 2004).
En löytänyt viitteitä siitä, että vaihtelu piano-sanan lausumisessa noudattelisi murrealueiden rajoja. Arvelisin, että syytä voisi hakea pikemminkin fonetiikan puolelta. Yksi selitys "pienolle" voisi olla siinä, että i ja e ovat molemmat etuvokaaleja, eli niitä äännettäessä kielen korkein kohta on edessä; a taas on takavokaali, joita äännettäessä kielen korkein kohta on takana. Pianon e:llinen ääntämys edustaisi siis eräänlaista fonologista "laiskuutta", jossa diftongin ia edellyttämä kielen liuku i:n asemasta vokaalidiagrammin etuyläkulmasta sen taka-alakulmaan a:han jätetään tekemättä ja tyydytään liu'uttamaan kieltä vain ylä-alasuunnassa suppeasta i:stä puolisuppeaan e:hen eikä lainkaan etu-taka-akselilla.Lisätietoa vokaalidiagrammista...
Anthony (=sukunimi), Piers'iltä on suomennettu vain Auringon lapsi (1989). Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kirjastojen yhteisessä aineistotietokannassa on 62 viitettä Piers Anthonyn teoksiin. Voit tarkistaa nimekkeet ja niiden saatavuuden internetistä http://www.lib.hel.fi.
Hautapaikkoja voi olla vaikea löytää. Seurakunnat rekisteröivät kuolleiden nimet, mutta aina hautapaikasta ei ole merkintää.
Seurakuntien keskusrekisteristä kannattanee aloittaa hakeminen.
Tässä yhteystiedot Helsingin toimistoon:
Aukioloaika: ma-pe klo 8.00-15.45
Osoite: Kolmas linja 22 B; 00530 Helsinki
http://www.helsinginseurakunnat.net/keskusrekisteri/
HelMet-järjestelmän kaikissa toimipisteissä voi palauttaa lainaamaansa aineistoa sekä maksaa myöhästymismaksuja eli Tikkurilasta lainatun voi oikein hyvin palauttaa Koivukylään.
Hei!
Valitettavasti ei ole sääntöjemme mukaista, henkilöllisyystodistus on näytettävä henkilökohtaisesti. Jonkun toisen henkilön pitää kertoa teille se numero, tai sitten voitte lähettää postitse valtakirjan jollekulle, joka käy kirjastossa numeron kysymässä.
Valviran ohjeen mukaan pubissa voi olla tupakointitila, mutta siellä ei saa nauttia alkoholia, eikä muutakaan.
"Tupakointitilassa ei saa tarjoilla tai nauttia ruokaa tai juomaa."
https://www.valvira.fi/tupakka/tupakointikiellot_ja_-rajoitukset
HelMet-järjestelmään tulee uutuudesta ns. ennakkotieto eli suppea bibliografinen kirjaus ilman nidetietoja. Sitä täydennetään, kun julkaisu on saatu oikeasti. Varauksia voi nykyään tehdä siitä hetkestä lähtien, jolloin tämä ennakkotieto tulee tietokantaan. Tietoa tästä hetkestä ei ole käytännössä kellään, joten se, kuka ehtii varausjonoon muita ennen, on puhdasta sattumaa eli "onnea". Uutuusluetteloon tieto tulee vasta sitten, kun julkaisuun liittyy lainattavia niteitä, joten sen seuraaminenkaan ei käytännössä auta. Lohdutukseksi voin todeta, että vaikka itse tiedän, miten systeemi toimii, aniharvoin ehdin varausjonoissa kovinkaan kärkeen. Ainoa tapa, jolla omaan sijoitukseensa voi aktiivisesti vaikuttaa, on yksittäisten nimekkeiden...
Mukavaa, että kirjastotyö kiinnostaa teitä! Helsingin kaupunginkirjaston työhönotto on nykyään osa Helsingin kaupungin työhönottoa. Tässä avoin hakemuslomake, jonka voitte täyttää ja lähettää, https://response.questback.com/isa/qbv.dll/ShowQuest?QuestID=5052219&sid=qWrrHytvhN
Asia on, kuten kysymyksessä arvelit eli julkisen sektorin velkakirjoja ostetaan vain jälkimarkkinoilta. Sen sijaan yksityisen sektorin velkakirjoja voidaan ostaa sekä ensi- että jälkimarkkinoilta. Ensi- ja jälkimarkkinoiden ero on selitetty esim. Pörssisäätiön sivuilla https://www.porssisaatio.fi/?s=j%C3%A4lkimarkkinat&cat=-54&submit=Haku.
Koska näissä asioissa on kyse lähinnä siitä, mihin uskoo, ei varsinaisesti tieteelliseksi arvioitua todistusaineistoa olla. Itse ennaltamäärätyn kohtalon ja vapaan tahdon käsitettä on käsitelty paljon, joten ehkä teos The Oxford handbook of free will, Kane, Robert (toim.) Oxford University Press 2002 olisi hyvä sopiva tutkimuksen aloittamiseen. Sitä löytyy Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastossa, https://finna.fi/Record/helka.1717935
Oletin, että tarkoitit kysymykselläsi köysimäistä vyötä. Jos olen ymmärtänyt kysymyksen väärin, lähetä tarkenne. Jumalanpalveluluksessa papit pukeutuvat useimmiten valkoiseen albaan (pitkään mekkomaiseen vaatteeseen). Sen päälle laitetaan liturgisen värin mukainen stoola ja joskus viittamainen kasukka. Albaan liittyy aina köysimäinen vyö, joka sidotaan vetosolmulla. Pappien lisäksi vyötä käyttävät myös ehtoollisavustajat.
https://yle.fi/uutiset/3-10432733
Voisiko kirja olla Rauni Kivilinnan Kotipihan tontut? Kirjaa näyttäisi olevan vielä saatavilla. Siinä esiintyvät ainakin Piki pihatonttu, Tahvo tallitonttu, Kopse
kotitonttu jne.
Kettutien toimipisteen avajaisvuosi on tosiaan 1972. Valitettavasti en onnistunut löytämään tarkalle päivämäärälle vahvistusta käsillä olevista lähteistä. Kollega Herttoniemen kirjastostakaan ei löytänyt päivämäärää, mutta vinkkasi että vastaus voisi löytyä Helsingin kaupunginarkistosta. Voit tehdä asiasta tiedustelun kaupunginarkiston palautelomakkeella: www.hel.fi/arkisto/palaute.
Tai ehkäpä joku palvelun lukijoista muistaisi tarkan päivämäärän?
Onkohan tuo arkkitehtinasta-nimitys vähän vanhahtava? Finnan hakupalvelusta löytyy kuva arkkitehtinastapakkauksesta, joka kuuluu Työväenmuseo Werstaan kokoelmiin. Pakkauksen kannessa nasta näyttäisi tavallista toimistoissa käytettävää paperinastaa pitkäteräisemmältä.
https://www.finna.fi/Record/werstas.M011-1406142
Valitettavasti emme tunnistaneet tätä kirjaa. Ilmeisesti kyseessä voisi olla lasten tai nuorten kirja, koska äiti on lukenut sitä ääneen. Ottolapsia on usein Anni Swanin kirjoissa, mutta tällaista juonta ei niistä löyty. Tutkiskelin tyttökirjoja Kirjasammosta (https://www.kirjasampo.fi) ja kirjaston hyllyistä, mutta en löytänyt. Ehkä joku lukijoistamme tunnistaa?
Sarjaa esitettiin Suomen televisiossa myöhään maanantai-iltaisin TV1-kanavalla. Ensimmäinen jakso nähtiin 19.5.1997 klo 23.10 nimellä Kauhun historia. Seuraava osa nähtiin 26.5.1997 klo 23.10. Kolmas osa jälleen viikon kuluttua 2.6.1997 klo 23.05. Viimeinen neljäs osa 9.6.1997 klo 23.15.
Lähde: Helsingin Sanomat aikakone, lehtien näköisversiot.
