Tuija Lehtisellä on hyvin laaja tuotanto eikä siitä ole helppoa poimia mitään ns. pääteoksia. Keskeisten teemojen löytäminenkin lienee tarkoitus olla esitelmän tekijän oma tehtävä, mutta lyhyesti sanottuna Lehtinen kirjoittaa realistisesti nuorten elämästä ja ihmissuhteista. Teokset sijoittuvat yleensä nykyhetkeen ja niinpä ne peilaavat nuorten elämää tämän päivän Suomessa.
Tuija Lehtisen merkitys yhtenä maamme tuotteliaimmista nuortenkirjailijoista on huomattava; aikuisten kirjailijana hän edustaa kevyehköä, naisille suunnattua viihdekirjallisuutta.
www.nuorisokirjailijat.fi -sivustolla Lehtinen kertoo tuotannostaan. Lähdekirjallisuutena voi käyttää mm. seuraavia:
- Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3 (BTJ 2001).
- Heitä luetaan...
Suomen kielen sana yliopisto on oppitekoinen eli sepitetty uudissana, jota on ensimmäisen kerran käyttänyt J. F. Berg vuonna 1838 sanomalehtikirjoituksessa. Tätä aiemmin yliopistoa on nimitetty mm. akatemiaksi ja korkeakouluksi. 1800-luvulla ehdotettiin myös muita uudissanoja: korkeaopisto, korkioppio, pääkoulu, tiedehuone, tietehistö, ylikoulu ja ylioppio. (Lähde: Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja, 2004)
Viroksi, joka on suomen kielen sukukieli, yliopisto on Ülikool.
Molemmat kielet ovat valinneet omakielisen uudissanan eivätkä latinan kieleen perustuvaa.
Suomen ja viron kieli kuuluvat suomalais-ugrilaisiin kieliin, kun taas esimerkiksi latina, englanti, ruotsi, saksa ja ranska ovat indoeurooppalaisia kieliä:
http://www....
Sana tulistelu näyttää olevan laajemmassa kielenkäytössä suhteellisen uusi, sillä kaikki Google-osumat näyttävät olevan 2000-luvulta ja suurin osa vasta 2010-luvulta. Sanaa ei löytynyt tutkimistani sanakirjoista, joten sekin viittaa siihen, ettei sitä ole käytetty aikaisemmin laajemmin. On toki mahdollista, että se on esiintynyt murteissa tai erityisesti eräkielessä, koska sillä viitataan ilmeisesti nuotion tekemiseen tai tulipaikan sytyttämiseen.
Sanan tulistelu taustalla lienee pohjimmiltaan sana tuli, joka on Suomen sanojen alkuperän (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) mukaan erityisesti itämurteissa esiintynyt sana, joka on ollut kirjakielessä mukana Agricolan ajoista asti, esiintyy...
Tälläiseen kerrontatapaan perustuvia tarinoita saattaa olla tietysti useitakin. Mieleeni tuli Ryunosuke Akutagawan kertomus Metsikössä. Tarinassa aviopari joutuu metsässä hyökkäyksen kohteeksi. Vaimo raiskataan ja mies murhataan. Tarina kerrotaan kerrotaan moneen kertaan eri todistajien suulla: ruumiin löytäjän, eri todistajien, rikollisen, pidätyksen tehneen poliisin, raiskatun vaimon ja murhatun miehen (shamaanin välityksellä!). Jokainen tuo juttuun oman lisänsä ja kertoo täysin oman versionsa tapahtumista. Mikä on lopullinen totuus ja selviääkö se edes? Kyse on rikosjutusta, jossa on kauhutarinan aineksia. Tarina löytyy suomennettuna kokoelmasta Shosetsu.
Kirjan sijaintitiedot Helmet-kirjastoissa:
http://www.helmet.fi/search*fin/?...
Laulu löytyy Yiruman nuottikirjasta Piano album. Kirja on lainattavissa ainakin Kuopion kaupunginkirjastosta. Kaukolainapyynnön voitte tehdä lähikirjastossanne.
Helsingin seudun kirjastoista ei näytä löytyvän Åke Lindmanin Harjunpää ja kiusantekijät -elokuvaa. Helsingin seudulla sitä on saatavilla äänikirjana ja alkuperäisenä Matti Yrjänä Joensuun romaanina.
www.helmet.fi
- Elokuvan on aikanaan julkaissut videolla BTJ kirjastopalvelu.
Videokasettia on saatavilla muista Suomen kirjastoista. Esim. Tampere tai Hämeenlinna.
Kysykää elokuvaa kaukolainaksi lähimmästä Vantaan kaupunginkirjaston toimipisteestä.
Hyviä perusoppaita yleisimpien kotimaisten kasvilajien tunnistamiseen on olemassa useita, tässä muutama esimerkiksi:
BRUHN MØLLER, Kirsten, Kukat väri väriltä
-650 luonnonvaraista kasvia, jaottelu värien mukaan
FEILBERG, Jon, Kielo ja kissankello : Suomen ja Pohjolan kasveja
- 740 ruohoa, varpua ja heinää sekä 51 puuta ja pensasta eli lähes kaikki tärkeimmät luonnonkasvit systemaattisessa järjestyksessä; järjestetty niin, että toisiaan muistuttavia lajeja voidaan vertailla samalla aukeamalla
Otavan värikasvio
- vuodesta toiseen kenties suosituin kasvikirja; 869 lajia
PIIRAINEN, Mikko, Kotimaan luonnonkasvit
- 500 Suomen yleisintä kasvilajia kasvien sukulaisuussuhteisiin perustuvassa järjestyksessä
PIIRAINEN, Mikko, Luonnonkukat
- lähes 200...
”Ulysses” on ilmestynyt Yrjö Jylhän suomennoksena ”Odysseus” teoksessa ”Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 3: englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja” (WSOY, 1933).
Sen sijaan runoa ”The Lady of Shalott” ei ole mitä luultavimmin suomennettu, sillä sitä ei löydy osoitteesta http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi Lahden kaupunginkirjaston runotietokannasta eikä runsaasti runoja sisältävästä Piki-tietokannasta. On pieni mahdollisuus, että suomennos olisi voinut ilmestyä jossakin pienilevikkisessä teoksessa, jota ei ole listattu tietokantoihin, mutta todennäköisesti runoa ei ole siis kuitenkaan suomennettu. Alkuperäinen englanninkielinen runo löytyy osoitteesta http://www.lib.rochester.edu/camelot/shalcomb.htm kahtenakin...
Pääkaupunkiseudun Helmet-yhteisluettelotietokannasta http://www.helmet.fi löytyy kaksi suomenkielistä kirjaa, joista on sinulle apua. Jos olet tekemeässä opinnäytetyötä aiheesta tarvitset todennäköisesti materiaalia melko laajasti. Sellaisia kauhukertomuksia, jotka eivät ole mangasarjakuvia, löytyi yllättävän vähän.
Kirjasta "Vampyyrit kansanperinteestä populaarikulttuuriin" (Turun yliopisto 2011) löytyy Maria Patjaksen artikkeli "Vampyyrit japanilaisen populaarikulttuurin tuotteissa". Kirjan ovat toimittaneet Tuomas Hovi & Merja Leppälahti ja se kuuluu Turun yliopiston Folkloristiikan julkaisuja -sarjaan.
Toinen kirja on nimeltään Intohimon karma : Japanin kummitustarinoita (Orienta 2003). Kirjan on kirjoittanut Lafcadio Hearn....
Puutyökirjoja on tehty lapsille, osa tosin enemmänkin ohjaavan aikuisen avuksi tai ainakin aikuisen kanssa luettaviksi/kokeiltaviksi.
Tässä muutama kirja:
- Eriksen: Hauskoja puutöitä koko perheelle (2003)
- Laitinen: Puutyön ilo : vanhanajan avainkaapista mutkaluikkuun (2001)
- Köhn: Vuoleminen - puukko työkaluna (2000)
- Sundsten: Nuoren nikkarin opas (2000) sekä Nuoren nikkarin kirja (1991)
- Asunta: Nuoren nikkarin opas (1999)
- Hautakangas: Pikku nikkari - puutyökirja päiväkodeille ja alkuopetukseen (1997)sekä Lapsi nikkaroi (1992)
Euroviisujen kilpailukappaleen kolmen minuutin maksimipituus on ollut käytössä jo 1960-luvulta. Aluksi sen tarkoituksena oli karsia ylipitkät laulut, 1990-luvulla sitä perusteltiin osallistujamaiden määrän kasvulla.
Edelleen kilpailun säännöissä tuo maksimipituus on voimassa. Vastaus kysymykseen löytyy Euroviisujen kotisivujen Usein kysytyistä kysymyksistä Euroviisujen säännöistä, https://www.eurovision.com/faqs/.
Kilpailukappaleet ovat kyllä levyillä ja videoina ilmestyessään monesti pitempiä kuin 3 minuuttia. Kisaa varten niistä tehdään lyhennetty versio, joka mahtuu aikarajaan. Finaalin suorassa lähetyksessä olisi toki mahdollista esittää pitempi versio, mutta riskinä olisi hylkäys.
Orkesteri säesti laulajia vielä 1998, mutta sen...
Oravalla veitikalla on kansanlaulu, jonka tekijää ei ole tiedossa. Sävel on myös kansansävelmä. Laululeikki löytyy kirjoista Sopanen, Satu : Leikkitunti (2001) ja Ystäväni, tuttavani : laululeikkejä lapsille ( 2006).
Ajokortin edellyttämistä terveysvaatimuksista löytyy tietoa esim. Tieliikennekirjasta. Siellä todetaan mm., että näön tarkkuus silmälasein tai ilman niitä on molempien silmien yhteisnäkönä oltava vähintään 0,5. Ajokortin saadaksesi joudut hankkimaan lääkärintodistuksen terveydentilastasi, missä yhteydessä myös selviää, onko sinun näkökykysi riittävä. Lisää ajokorttiasiaa löytyy netistä esim. http://www.poliisi.fi/ sekä Ajoneuvohallintokeskuksen sivuilta http://www.ake.fi/ , joilta löytyy myös näöntarkkuutta mittaava testi kohdasta Ajokortit ja tutkinnot, Testit ja pelit.
Kirjasto on yksi kunnallinen peruspalvelu. Kirjastolain (1998) mukaan kunnan tehtävä on järjestää kirjastopalvelut kuntalaisille. Kunta voi järjestää kirjasto- ja tietopalvelut itse taikka osittain tai kokonaan yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai muulla tavoin. Kunta vastaa siitä, että palvelut ovat lain mukaisia.
Opetusministeriön kirjastosivuilla http://www.minedu.fi/opm/kulttuuri/kirjastot/yleiset_kirjastot.html olevassa Suomen kirjastoverkon esittelyssä kerrotaan, että Suomen kaikissa kunnissa on pääkirjasto. Lisäksi voi olla sivukirjastoja, laitoskirjastoja ja muita palvelupisteitä sekä kirjastoautoja.
Kirja kertoo, esittelyjen perusteella, strategisesta henkilöstöjohtamisesta ja sen merkityksestä organisaatioiden menestykselle ja tehokkuudelle. Kirja käsittelee mm. sitä, kuinka henkilöstöjohtamisen käytännöissä tulee ottaa huomioon organisaation strategiset tavoitteet ja kuinka henkilöstöjohtamisella voidaan saavuttaa kilpailukykyä ja organisaation joustavuutta.
Teoksesta löytyy Industrial & Labor Relations Review:ssa julkaistu kirja-arvostelu:
http://digitalcommons.ilr.cornell.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1048&…
Sisällysluettelo, vähän kuvausta ja myös arvostelu kirjasta löytyy seuraavasta linkistä:
http://www.palgrave.com/products/title.aspx?PID=271204
Hieman tietoa löytyy myös Amazonin sivuilta:
http://www.amazon.co.uk/...
Suomeksi ei ole käsittääkseni kirjoitettu yhtään kattavaa suomalaisen jännityskirjallisuuden historiaa. Timo Kukkolan ”Hornanlinnan perilliset: 70 vuotta suomalaista salapoliisikirjallisuutta” (WSOY, 1980) on ehkä kattavin yritys siihen suuntaan, mutta sekin on kattavuudeltaan suppea ja ohittaa esimerkiksi lehdissä ilmestyneen jännityskirjallisuuden kokonaan. Kukkolan teosta voi kuitenkin suositella, jos haluat saada jonkinlaisen yleiskäsityksen suomalaisesta jännityskirjallisuudesta.
Hyödyllisiä saattaisivat olla myös artikkelikokoelma ”Pidättekö dekkareista: jännityskirjallisuuden tekijöitä, historiaa, estetiikkaa” (Kirjastopalvelu, 1985) ja Kukkolan toinen teos ”Sherlock Holmes & Co” (Suomen dekkariseura, 1985). Erityisesti...
Seppo Juortamo kertoo Pakinoita Tampereelta nääs -kokoelmassaan (Mediapinta 2010) Rautatieläisten seuratalon eli Morkun vaiheista. Hänen mukaansa nykyistä seurataloa edelsi aiempi, "alkuperäinen Morkku", joka sijaitsi hieman etelämpänä (suunnilleen nykyisen Pendoliinon kohdalla). Vanhan talon jäätyä liian pieneksi uutta ryhdyttiin rakentamaan talkoilla. Uusi talo valmistui vuonna 1905.
Juortamon mukaan alkuperäisen Morkun nimesi rautatieläisten kirjastotoimikunnan sihteeri Pirttijoki, joka oli sitä mieltä, että kaikilla rakennuksilla on yleensä nimi. Sittemmin nimi siirtyi uudellekin seuratalolle, vaikkakaan kaikki aikalaiset eivät ilmeisesti olleet siihen tyytyväisiä.
Tässä muutamia esimerkkisarjoja:
Karo Hämäläinen: Samuli-sarja, Martin Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimisto-sarja, Tapani Baggen Urho-sarja, Tuula Kallioniemen Reuhurinne-sarja, Anders Jacobsson: Lasse-sarja, Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä-sarja, Moni Nilsson-Brännström: Tsatsiki-sarja, Astrid Lindgren: Melukylä-sarja, Marit Nicolaysen: Väinö ja rotta-sarja, Eppu Nuotio: Villilä-sarja, Jalka & Lamppu-sarja, Riika Jäntti: Vaahteratuvan väki-sarja, Pirkko-Liisa Perttula: Kummitusperhe Kammoset-sarja, Jyrki Kiiskinen: Jänis ja Vanki-sarja.
Lisää ehdotuksia esim. sivustoilta:
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/lastensivut/osaan_lukea/
http://db3.oph.fi/netlibris/tapiiri_kt.asp
http://kurikka.fi/koulut/kirjasto/kirjavinkkeja/helppolista.htm
