Lohikaloja on 66 lajia. Suomen lohikalastoon kuuluu yksi haukilaji, yksi kuorelaji ja 13 lohien heimon lajia (lohi, taimen, nieriät, siiat, muikku ja harjus).
Suomen eläimet (osa 3) -kirjan mukaan lohikaloilla on kaikilla selvä yhteinen tuntomerkki: rasvaevä.
Joutilaisuuden ja laiskuuden klassinen hahmo löytyy venäläisestä klassisesta kirjallisuudesta: Ivan Gontsarovin Oblomov. Venäläisessä kirjallisuudessa on paljon esimerkkejä rikkaista joutilaisuudessa ja kaihossa elävistä aatelisista, esim Anton Tsehovin näytelmissä Kirsikkapuisto ja Kolme sisarta. Tsehovilla on myös novelli Joutilaisuudessa kokoelmassa Ensirakastaja, 1946.
Joutilaisuudesta nautitaan myös Hermann Hessen teoksessa Kylpylävieraana Badenissa. Hessen Siddhartha istuu puun alla mietiskelemässä.
Hermann Melvillen Bartleby-hahmo on eräs maailmankirjallisuuden tyylikkäimpiä pinnareita.
Marcel Proust Swannin tiestä löytyy myös joutilaisuuden kuvausta.
Epikurolaiset runoilijat ylistävät laiskuutta: Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud...
Netistä en löytänyt kaipaamaasi tietoa ainakaan vielä, mutta Europe World Year Bookista tiedot löytyvät helposti kunkin maan kohdalta.
Ruotsin yleisimmät sanomalehdet ovat Expressen, Dagens Nyheter, Aftonbladet ja Svenska Dagbladet. Norjan yleisimmät lehdet ovat Verdens Gang, Dagbladet, Aftenposten ja Bergens tidende. Tanskan yleisimmät sanomalehdet ovat Ekstra Bladet, Berlingske Tidende, B.T., ja Politiken. Islannin yleisimmät ovat Morgunbladid, DV (Dagbladid) ja Timinn. Suomen yleisimmät sanomalehdet ovat Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Aamulehti ja Turun Sanomat. Jos tarvitset tarkennusta vastaukseen, palaa asiaan.
Valintaperiaatteet vaihtelevat kirjastoittain mm. sen mukaan, millä tavoin mikin kirjasto haluaa kokoelmansa profiloituvan. Kysymyksesi on senlaatuinen, että suosittelisin sinua haastattelemaan henkilökohtaisesti vaikkapa muutamia kirjastonhoitajia eri kirjastoista, jotta saisit asiasta hieman yleiskuvaa. Aiheesta kyllä löytyy kyllä jonkin verran kirjallisuutta, esim. seuraavat (joiden saatavuutta voit kysellä omasta lähikirjastostasi ja sitä kautta myös tilata niitä kaukolainoiksi):
Eskola, Eija Rukousnauha ja muita romaaneja--suomennetun kaunokirjallisuuden valinta yleisissä kirjastoissa 1880-1939 / Eija Eskola Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä, 1991 951-680-677-5
Luoko valinta kysyntää?--Tampereen yliopiston...
1) Fly me to the moon -sanat löytyvät osoitteesta http://www.brave.com/bo/lyrics/flymeto.htm
2)"Keurusselän sini" on kysymäsi kappale ja Berit sen esittäjä. Sanat löytyvät teoksesta Elämää ja erotiikkaa: Junnun parhaat, Helsinki: F-Kustannus 2002, ISBN 952-461-085-X. Se on lainattavissa monissa pääkaupunkiseudun kirjastoissa, katso www.helmet.fi
Runon nimi on Puhelimessa ja sen on kirjoittanut Helli Hannula. Runo alkaa: "Soi Hanhelan puhelin: "Tirr-rirr-rii!" Emohanhipa hätään nyt kiirehtii." Runo löytyy esim. kirjasta Pikku Pegasos : 400 kauneinta lastenrunoa (Otava). Kirjan on toimittanut Kaarina Helakisa. Sen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1980. Runo löytyy myös joistakin vanhemmista kirjoista, esim. seuraavista: Koivu, Rudolf: Rudolf Koivun lukukirja (1977), Penttilä, Aarni: Hyvästi, aapiskukko ja Salo, Aukusti: Meidän lasten elämää (1935).
Lisää lähteitä voit löytää Lastenkirjainstituutin (http://www.lastenkirjainstituutti.fi/tietokannat) Onnet-tietokannasta (http://prettylib.erikoiskirjastot.fi/snki/lastenjanuorten.htm), josta voi etsiä myös yksittäisiä runoja ja...
Kelluva kokoelma tarkoittaa käytännössä sitä, että kirja jää hyllyyn sille osastolle, jonne se palautetaan. Kirjoilla ei siis ole varsinaisia kotiosastoja, vaan kunkin osaston/toimipisteen paikalla oleva kokoelma ikään kuin muotoutuu käytön mukaan. (Omassa kirjastossamme eivät kellu kirjat, joiden hankinnasta on alle 2 vuotta, eikä lasten- ja nuortenosastojen kirjat, mutta muitakin tapoja toteuttaa kelluvaa kokoelmaa varmasti on.)
Nummelan ponitallin Kikan ja Repen seurustelusta on kysytty useasti, lainaan tähän aiempaa vastausta: "Lukematta itse jokaista Nummelan ponitalli-kirjaa on vaikea varmuudella sanoa, missä niistä Kikka ja Repe seurustelevat. Hehän seikkailevat jollain tapaa melkein kaikissa kirjoissa."
Vuonna 2011 ilmestyneet sarjan kirjat ovat kaikki lainassa, joten niistä en pääse tarkastamaan asiaa. Vuoden 2010 kirjoista ovat paikalla Vaunukello ja Merihirviö, eikä kummassakaan nopeasti silmäilemällä selviä, seurustelevatko Kikka ja Repe. Kristiania ei näytetä mainittavan ollenkaan.
Wikipediassa kerrotaan pääkohdat Nummelan ponitaliin ja Kikan vaiheista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nummelan_ponitalli
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos Sukunimet (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi Turunen on luultavasti peräisin paikannimistä Turku. Koska nimi on vanhastaan esiintynyt muualla kuin Turun seudulla, Turunen on saatettu antaa lisänimeksi Turun suunnalta muille alueille muuttaneille. Pohjimmiltaan paikannimen taustalla lienee joissakin murteissa tunnettu turku-sanan merkitys ’tori, ’markkinapaikka’.
Toisaalta Mikkosen ja Paikkalan mukaan sukunimellä Turunen voi olla yhteinen alkuperä myös sukunimien Toro ja Toronen kanssa. Se voi perustua joko skandinaaviseen Tor-nimeen tai ortodoksiseen etunimeen Dorofei.
Johannes Häyhän teoksesta Perhe ja kylä: kuvaelmia itäsuomalaisten vanhoista tavoista (SKS 1983) löytyy pitkähkö hääonnitteluruno (s.288). Myös Kantelettaresta löytyy runsaasti hääaiheisia runoja, osa suunnattu morsiamelle ja osa sulhaselle.
Etsimäsi laulu on nimeltään ”Ero”. Sen on säveltänyt Jori Sivonen ja sanoittanut Raul Reiman. Se löytyy Kake Randelinin cd-levyiltä ”30 suosikkia” ja ”Kake Randelin” sekä kokoelmalevyltä ”Tupla Finnhits 13 & 14”. Myös parista nuottikokoelmasta se löytyy: Randelin: ”Huoleton” ja Jori Sivonen: ”Lauluja”. Levyt ja nuotit kuuluvat HelMet-kirjastojen kokoelmiin ja niiden saatavuuden voit tarkistaa täältä http://www.helmet.fi/ . Kirjoita hakukenttään ”ero randelin” (ilman lainausmerkkejä).
P. S. Kake Randelinilla on myös ”En unta saa” –niminen kappale (”en unta saa, tartun kitaraan… ” jne.).
Mammutteja oli monta lajia, joten ruokavaliotkin vaihtelivat. Pohjoisten alueiden mammuttien elinympäristö oli erilainen kuin eteläisten, ja ravintokasvitkin vaihtelivat. Kaikki mammutit söivät kuitenkin ainoastaan kasveja. Pääasiallinen ravinto oli heinä, jota täydennettiin mm. kukilla, varvuilla ja puiden osilla.
Paljon tietoa mammuteista saa mm. Adrian Listerin ja Paul Bahnin kirjasta Mammutit, jääkauden jättiläiset. Kirja on monissa pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa (www.helmet.fi).
Myös Luonnontieteellisen keskusmuseon Mammuttien maailma -sivustoon kannattaa tutustua:
http://www.fmnh.helsinki.fi/mammutit/default.htm
Kattavaa "sanakirjaa" ei liene Nivalan murteesta kirjoitettu, mutta tässä joitain teoksia, jossa käsitellään aihetta:
Sananparsia ja sutkauksia Nivalanseudulta. Toim. Robert Takalo, Toivo Junttila. Nivala-seura, 1979.
Wiik, Kalevi: Sano se murteella: minkälaisia suomen murteet ovat ja missä niitä puhutaan? Pilot-kustannus, 2006
Kettunen, Lauri: Suomen murteet 1: murrenäytteitä. SKS, 1930
Vilkuna, Kustaa: Nivalan murteen äänneoppia. SKS, 1928
Suomalainen murrelukemisto. Toim. Veikko Ruoppila, Pentti Soutkari. SKS, 1968
Suomen kansan murrekirja: Länsumurteet. WSOY, 1940
Nivala-lehdessä on julkaistu 23.1.2003 Aaro Vilkunan kirjoittama artikkeli "Nivalan murteen äänneoppia".
Myös mm. Heikki Niska on kirjoittanut useita runo- ja...
Varsinaisia espanjan kielen oppikirjoja, jotka sopivat lapsille ja nuorille, voit hakea HelMet-verkkokirjastosta näin:
Valitse etusivulta (www.helmet.fi) kohta "Hakusana(t)". Kirjoita hakukenttään "espanjan kieli" (lainausmerkeissä) ja valitse hakukentän oikealla puolella olevasta pudotusvalikosta Lasten aineisto. Napsauta painiketta "Hae". Tässä myös suora linkki tämän haun tulokseen:
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=%22espanjan+kieli%22&searchsco…
Tietysti voit käyttää muitakin lasten ja nuorten kirjoja kielen opiskeluun, varsinkin jos hallitset kieltä jo jonkin verran. Kaikki espanjankieliset lasten ja nuorten kirjat saat esille näin:
Valitse kohta "Hakusana(t)", merkitse hakukenttään yksi asteriski (*), valitse...
Suomen kuvataiteilijat matrikkelista, joka sisältää Suomen taiteilijaseuraan kuuluvat jäsenet, ei Taipale -nimistä taiteilijaa löydy 1970-luvulta eikä myöhemmistäkään painoksista.
Google-haulla löytyy muutama kuvataiteilija Taipale, mutta he näyttävät olevan nuorempia kuin nyt kysymänne henkilö.
Joillakin aikakauslehdillä on antiikin ja kuvataiteen tunnistuspalstoja, joihin lukijat voivat lähettää kuvia tauluistaan tunnistamista ja arvioimista varten. Palvelu on maksutonta.
Jos suunnittelette talujen myyntiä, hinta-arvion ja mahdollisesti myös tietoja taiteilijasta saa Bukowskin tai Hagelstamin huutokaupoista
http://www.bukowskis.com/ tai http://www.hagelstam.fi/
Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön –kirja (Saarikalle & Suomalainen, Gummerus, 2007) kertoo Rinna-nimestä seuraavaa:
”Rinna on taustaltaan epäselvä nimi. Rakenteeltaan se muistuttaa monia tuttuja nimiä, kuten Annaa, Hannaa, Minnaa ja Sannaa. Myös monissa harvinaisemmissa nimissä on vastaavanlainen muoto (esim. Inna, Ninna ja Sanna). Rinna voi olla myös muunnos nimestä Rina, jota pidetään rina-loppuisten nimien, kuten Katarinan, lyhentymänä. Skandinaviassa Rinna on lähes tuntematon nimi, mikä saattaa johtua siitä, että ruotsiksi rinna tarkoittaa ’valua, virrata’. Vaikka väestörekisteristä löytyy ensimmäinen Rinna jo 1800-luvun puolelta, nimi on jäänyt todella harvinaiseksi. Viime vuosisadalla Rinnaksi nimettiin alle sata suomalaista,...
Verbien taivutustyyppejä voi tutkia Isosta suomen keliopista, http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=71 Suomen kielen verbit voidaan eri verbityyppeihin sen mukaan, miten verbiä taivutetaan. Vartaloiden ja päätteiden perusteella verbeistä on erotettavissa neljä taivutustyyppien pääryhmää, joissa on alaryhmiä.
Keskustelin asiasta usean suomea äidinkielenä puhuvan eri aikoina koulua käyneen kanssa, eikä kukaan muista että kouluopetuksessa olisi puhuttu mitään verbityypeistä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen neuvontapuhelimeen vastannut työntekijä kertoi, että ainakin hänen opiskellessaan suomen kieltä yliopistossa siellä käytettiin verbityyppiluokittelua. Haastattelin vielä suomea toisena ja vieraana kielenä opettavaa opettajaa....
Kipparikvartetti tuli aikoinaan tunnetuksi ohjelmistolla, johon kuului paljon muiden laulajien aiemmin tunnetuksi tekemiä kappaleita. Suomen kansallisdiskografia ja nuottibibliografia VIOLA-tietokanta ei tarjoakaan yhtään nuottikokoelmaa, joka olisi julkaistu Kipparikvartetin nimellä. Parhaiten Kipparikvartetin ohjelmistoon kuuluneiden sävelmien nuotinnoksia löytää kyseisten kappaleiden, säveltäjien ja sanoittajien nimillä. Suuren toivelaulukirjan uusimman osan hakemistoa selaamalla pääsee jo pitkälle. Pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen aineistohausta (www.helmet.fi) kappaleen nimellä etsittäessä käytetään sanahakua. Hakukenttään kappale kirjoitetaan lainausmerkkien sisään, esimerkiksi
"On lautalla pienoinen kahvila" ja...
Näytelmävinkkejä esseeanalyysiin:
Jessika - vapaana syntynyt / Leea Klemola.
Kolauksia / Marita Hauhia.
Kuokkavieraat / Emilia Pöyhönen.
Kylmät kylkiluut / Kari Vaijärvi.
Missä aalto jatkuu : neljä uutta näytelmää /(toimittanut Salla Taskinen.
Perillä / Otso Huopaniemi.
Sexton / Heini Junkkaala.
Viilletty elämä / Marita Hauhia.
Ohessa pari ehdotusta Jukka-Pekka Pajuselta, joka on ansiokkaasti suomentanut saksankielistä kirjallisuutta:
Jokapäiväinen leipä / Gesine Danckwart.
Pianonsoittaja / Elfriede Jelinek.
Suosittelen näitäkin käännöksiä:
Kreisi / Benjamin Lebert.
Lukija / Bernhard Schlink.
Nuorta valoa / Ralf Rothmann.
Tapaus Kalteis / Andrea Maria Schenkel.
Tiikeri olkapäällä / Günter Ohnemus.
Kaikkien edellä mainittujen teosten...
