Lönnrotin sanakirjan mukaan sanoilla urho ja urhea on seuraavat merkitykset: rohkea, rivakka, tuima, eloisa, hilpeä, iloinen, suruton, miehekäs.
Nimi Urho tuli Kansanvalistusseuran kalenteriin vuonna 1883. Nimi Urho katsottiin käännökseksi vanhemmasta nimestä Botolf, jonka nimipäivä on tämä sama päivä, kuin Urho-nimellä. Botolf tarkoittaa 'sankari', 'sotilas', sananmukaisesti 'hallitseva susi'.
Urho-nimi oli kansan keskuudessa käytössä jo aikaisemmin. Nimeä käytettiin jo ainakin vuonna 1879.
Autofiktiivinen ja omaelämäkerrallinen romaani ovat lähikäsitteitä, joiden käytössä on jonkin verran koulukuntaeroja ja erimielisyyttä siitä, milloin voidaan puhua omaelämäkerrasta, milloin elämäkerrallisuudesta ja milloin autofiktiosta.
Arkikielessä kirjallisuudenlajeista puhuttaessa autofiktiivinen ja omaelämäkerrallinen romaani esiintyvät synonyymeina, ja esimerkiksi kirja-arvosteluissa termien näkee jossain määrin limittyvän. Kirjallisuustieteen todellisuudessa termit eivät kuitenkaan merkitse samaa.
Autofiktio-käsitteeseen liitetään usein minä-muotoinen kerronta ja se, että kirjan minä-päähenkilö on samanniminen kuin kirjailija. Autofiktion käsitteen keksi Serge Doubrovsky, joka käytti sitä omasta romaanistaan vuonna 1977....
Tiuhti ja Viuhti (Tofslan och Vifslan) muodostavat niin erottamattoman kaksikon, ettei heitä käsitellä erikseen sellaisella tavalla, joka olisi pakottanut Tove Janssonin alkuperäisissä ruotsinkielisissä muumikirjoissa viittaamaan jompaankumpaan sukupuolta ilmaisevalla han- tai hon-pronominilla - en ainakaan sellaista kohtaa onnistunut löytämään. Jos kuitenkin otetaan huomioon se, mitä Boel Westin kirjoittaa Jansson-elämäkerrassaan Tove Jansson : sanat, kuvat, elämä, voitaneen Tiuhti ja Viuhti tulkita tytöiksi: tosielämän Tofslan ja Vifslan - joihin Taikurin hatussa esiintyvien hahmojen nimetkin perustuvat - olivat Tove Jansson itse (Tofslan) ja Vivica Bandler (Vifslan). Siellä täällä tosin näkee tulkintoja, joiden mukaan toinen olisi poika...
Muusikko ja levy-yhtiömies Vasilij ”Gugi” Kokljuschkin kertoi Iltalehden haastattelussa vuonna 2017 olleensa naimisissa vaimonsa kanssa jo 45 vuotta. Hänellä oli tällöin neljä aikuista lasta ja seitsemän lastenlasta.
Lähteet:
Jokinen, Juha Veli 2017: Suomalaisen musiikkibisneksen konkari muistelee 1970-luvun Euroviisuja - "Asemiehet olivat hisseissä konekiväärit tanassa". https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201706042200185304
Etelä-Pohjanmaan murteilla kirjoittavia kirjailijoita löytyy melkoinen määrä. Olen valinnut seuraavaan esimerkin omaiseen listaan teoksia sillä perusteella, että niiden teksti on joko kokonaan tai suurelta osin murteella kirjoitettua. Listaan en ole sisällyttänyt sanaparsia, sutkauksia enkä arvoituksia.
Tässä listassa mainittuja teoksia löytyy Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmista. Joitakin niistä meillä on vain kotiseutukokoelmassa, mutta niitä kyllä kaukolainataan.
Pohjanmaan murteilla kirjoitettua
Romaaneja:
Autio, Orvokki : Pesärikko-trilogia, Kirjayhtymä
(Viistotaival 1980, Kotipesä 1982, Merkki päällä 1985)
Hemminki, Heikki: Veli-Matin sotapäiväkirja, painokauko 1994
Kontturi, Venny: Ruukinkuja, Gummerus...
Jouko Vesikansan toimittaman Nykysuomen sanavarat –kirjan mukaan suomen kielen vanhoja omaperäisiä sanoja ovat ne , jotka ovat peräisin vähintään kantasuomesta, eli ainakin 3000 vuoden takaa (WSOY, 1989). Sanoja on lainautunut ja lainautuu suomen kieleen, kuten kaikkiin muihinkin kieliin, eri aikoina jatkuvasti. Alkuperäisiä kantasanoja, jotka yhä kuuluvat kielemme jokapäiväiseen ydinsanastoon, on hyvin vähän.
Vanhimmat suomen kielen sanat, jotka siis olivat yhteisiä kaikille uralilaisille sukukielillemme, liittyvät kirjan mukaan ruumiinosiin ja fysiologisiin toimintoihin, luonnonympäristöön, sukulaisten nimiin, tulentekoon, keittämiseen ja metsästykseen. Ikivanhoja sanoja ovat esimerkiksi sanat emä, me, muna, nimi, pala, pesä, poski...
Eevi on muunnos nimestä Eeva ja almanakkaan nimi saatiin Eevan rinnalle vuonna 1964. Eevi ja Eeva nimien taustalta löytyy heprean "elämään" ja "elämän antajaan" viittaava sana "hawwah".
Lähde: Anne Saarikalle : Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (Gummerus, 2007)
Malleja löytyy asiakirjaoppaista, esimerkiksi Lakitieto 3:sta sekä sen edellisistä painoksista Asiakirjakaavoja selityksineen, jotka ovat Esko Hakkilan ja Heikki Simolan kirjoittamia. Niitä on hyvin saatavilla Suomen kirjastoista, eivätkä kaavat ole vuosien varrella muuttuneet. - Kaksi todistajaa tarvitaan.
Kyseessä on Saima Harmajan runo "On maa". Se ilmestyi ensi kerran kokoelmassa "Kaukainen maa" vuonna 1937. Runo löytyy mm. vuonna 1952 ilmestyneestä Saima Harmajan kootuista runoista.
Runo alkaa näin:
"On maa,
johonka unten jäljet katoaa.
Lähemmäs sitä askeleeni vie
jokainen tie."
Ja runo päättyy seuraaviin säkeisiin:
"On maa,
johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi meitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.
On Rauhan maa."
Kyseessä on kappale 'Kaunis pesijätär'(Les lavandieres du Portugal), jonka säveltäjä on Andre Popp. Suomeksi sen on levyttänyt mm. Maynie Siren 50-luvulla. Laulun sanat löytyvät ainakin Suuresta toivelaulukirjasta osasta 9.
Laulun kohta kuuluu: 'Jos vain lantilla leipää saan, ostan toisella manzanillan'. Manzanilla on kuiva fino-sherry, jota tuotetaan ainoastaan Sanlucar de Barramedan kaupungissa Atlantin rannalla.
Helsingin kaupunginkirjasto ottaa lahjoituksia vastaan, mutta valitettavasti kaikkia kirjoja ei voida ottaa vaan ainoastaan niitä, joille on kysyntää tai tarvetta. Jos kirjat ovat kysyttyjä uutuuksia, ne melko varmasti otetaan vastaan. Jos taas kyse on vanhoista ja/tai huonokuntoisista kirjoista, ne eivät välttämättä kelpaa kokoelmiin. Tosin harvinaisemmista vanhoista kirjoista voi olla Pasilan kirjastossa sijaitseva HelMet-kirjavarasto kiinnostunut.
Periaatteessa lahjoituksia voi tarjota mihin tahansa Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteeseen. Isoissa kirjastoissa on kuitenkin laajimmat kokoelmat, ja niihin saatetaan ottaa helpommin harvinaisempia ja vähemmän kysyttyjä kirjoja. Isoja kirjastoja kokoelmiltaan ovat esimerkiksi Pasilan...
Tihtaali tai tiktaali on muunnos sanasta diktaali, joka tarkoittaa pohjaan juntatuista, rautarenkaalla yhteensidotuista paaluista tehtyä alusten kiinnitystukea. Sana on tullut suomalaiseen merenkulun sanastoon ruotsin kielen sanasta 'dykdalb'. Ruotsin kieleen sana puolestaan on tullut ilmeisesti joko hollannin tai saksan kielestä.
http://www.saob.se/artikel/?seek=diktal&pz=2
https://sv.wikipedia.org/wiki/Dykdalb
Valpola, Veli: Suuri sivistyssanakirja (WSOY, 2000)
Italian käärmeitä voit käydä katselemassa alla olevassa osoiteessa
http://web.tiscali.it/giodic/reptilesamphibianspage.htm
Lisäkuvia saattaa löytyä osoitteesta
http://www.naturepix.com/galleries.asp?keyword=Amphibians
Toisen maailmansodan aikana Nicaragua julisti sodan Japanille (8.12.1941), Saksalle ja Italialle (11.12.1941) sekä Bulgarialle, Unkarille ja Romanialle (19.12.1941).
Suomelle sodan julistivat Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada (7.12.1941) sekä Etelä-Afrikan Unioni (8.12.1941).
Lähde: http://worldatwar.net/timeline/other/diplomacy39-45.html
Bostonkakku on mitä luultavimmin supisuomalainen leivonnainen. Sitä ei löydy vanhemmista amerikkalaisista keittokirjoista. Vanhassa amerikansuomalaisessa Co-op keittokirjassa (s. 84) mainitaan Boston cream pie, jossa sokerikakkukerrosten väliin lisätään vaniljakreemiä. Hakusanalla Boston cake haettaessa netistä, saadaan ohjeita samanlaisiin vaniljakreemikakkuihin. Amerikansuomalaiset tunsivat myös ohjeen Bostonin ruskea leipä, joka oli ruis- ja maissijauhoista leivottu soodalla kohotettu leipä, joka kypsennettiin asettamalla leipävuoka kiehuvaan veteen. (Walli 1928, s. 320) (Keittokirja s.a., s. 34)
Bostonkakku tunnetaan amerikansuomalaisissa keittokirjoissa vasta Beatrice Ojakankaan myötä. Ojakangas on amerikansuomalainen...
Tammi, Jari: Suuri kirosanakirja (2007) mukaan tämän uskotaan viittaavan päivään 16.5.1918, jolloin järjestettiin Helsingissä vastikään päättyneen kansalaissodan paraati. Paraatissa talonpoikaisarmeijaa nöytyytettiin marssimaan valkoiselle kenraalille. Teoksessa mainitaan kuitenkin myös, että ruotsalaiset käyttävät noitumisessaan sanaa sjutton (17), ja suomenkielen sana kuustoista on ainakin vähän äänteellisesti lähempänä sanaa sjutton kuin käännös seitsemäntoista. Täyttä varmuutta asialle ei kuitenkaan ole.
Suomenkielen monimuotoisiin kirosanoihin kannattaa tutustua Suuren kirosanakirjan kanssa.
Vadelmavene on ruotsalainen makeinen, jonka valimistamisen on aloittanut ruotsalainen makeisvalmistaja Aroma jo vuonna 1928. Se on veneen muotoinen vadelmanmakuinen makeinen, jota nykyään saa mm. Malacon Pim Pim -pusseissa ja irtomakeisena Suomessa ja Ruotsissa. Miika Nousiaisen kirjassa Vadelmavenepakolainen vadelmaveneisiin jopa tiivistyy päähenkilön kokemus Ruotsin-ristelystä.
Robert Ludlumilla oli useita teoksia, jotka jäivät kesken hänen kuoltuaan. Useita niistä on viimeistelty ja julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Ludlumin kirjoissa esiintyy yleensä yksi mies tai pieni joukko, jotka taistelevat salaisia järjestöjä tai salaliittoja vastaan. Medusa-alkuisia nimiä on käytetty suomennoksissa vuodesta 1980. Medusa lienee kääntäjän antama nimi. Sen jälkeen sarjallisuus on näköjään haluttu säilyttää. Medusa (kr. Μέδουσα) oli kreikkalaisessa tarustossa hirviömäinen naispuolinen olento gorgo, joka katseellaan pystyi muuttamaan ihmisen kiveksi.
Ludlumin kirjoista on tehty monia televisiosarjoja ja elokuvia. Tunnetuimmat elokuvat ovat Verinen viikonloppu sekä Medusan verkko (The Bourne Identity), Medusan isku (The...
Sanonta "herran kukkarossa" tarkoittaa: olla hyvässä turvassa.
Sanonta tulee Raamatusta:
Jos joku ryhtyy sinua vainoamaan ja tavoittelee henkeäsi, niin Herra, sinun Jumalasi, pitää henkeäsi tallella kuin kukkarossa, elävien joukossa, mutta vihollistesi hengen hän linkoaa pois kuin kiven (1 SAM 25:29).
Lähde: Parkkinen, Jukka
Aasinsilta ajan hermolla, WSOY 2005 (s.30-31)
Neuvostoliitto piti liittoutuneiden välisissä sodanaikaisissa neuvotteluissa tiukasti kiinni siitä, että Saksan ja sen kanssa sotivien oli suoritettava sotakorvauksia. Moskovan välirauhansopimuksessa 1944 määrättiin Suomen maksettavaksi 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin määräinen sotakorvaus, joka oli suoritettava Neuvostoliitolla tavaratoimituksina kuuden vuoden aikana.
Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua rauhanehtoihin, koska olimme sodan hävinnyt osapuoli, ja vaikka sodan loppuvaiheessa taistelimmekin saksalaisia vastaan.
Lähteet ja kirjallisuutta aiheesta:
- Suomi 85 : [2] Rintamalla, s.330-
- Heikkilä, Hannu: Liittoutuneet ja kysymys Suomen sotakorvauksista 1943-1947
- Seppälä, Helge: Asemasodasta katkeraan rauhaan
-...
