Thore Skogmanin säveltämä alunperin ruotsinkielinen Neiti Sievänen ja minä (Fröken Johanson och jag) -laulu on levytetty suomeksikin useaan kertaan, mutta näyttää siltä, että laulun sanoja ei ole saatavilla.
Laulun sanat voi kuunnella esim. levyltä Muistojen 60-luku: 1961: rakkautta, rokkia ja muuta hauskaa (ilmestynyt 2000)
(Lähde: Suomen kansallisdiskografia Viola).
Linnunlauluäänitteitä löytää HelMetistä esim. yhdistämällä sanahaussa hakusanat ’linnut’ ja ’äänet’
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=linnut+%E4%E4net&m=&l=&Da=&Db=… . Haulla tulee melkoinen määrä äänitteitä ja esim. kirjoja, joissa on liitteenä cd-levy. Kaikkia äänitteitä ei ole tarkoitettu lajien tunnistamiseen, mutta tässä muutama esimerkki siihen tarkoitukseen sopivista:
Jännes: Linnunlaulun Suomi, kirja + cd-levy liitteenä (Otava, v. 2005)
Koskimies: Kotimaan linnut, kirja + cd-levy liitteenä (WSOY, v. 1996)
Suomen ja Euroopan lintuopas, kirja ja cd-levy erikseen (Valitut Palat, v. 2003)
Luonto soi –sarjan cd-levyt, osat 1-9 (äänittäjä Lauri Hallikainen).
Internetistä löytyy myös sivusto, josta löytyy...
Etymologinen sanakirja (Suomen sanojen alkuperä: 1: A-K) kertoo hiippa- ja hippa-sanojen alkuperän olevan samaa sanuetta. Hiippa tarkoittaa korkeaa, suippoa päähinettä, kuten kirjan mukaan mahdollisesti myös leikin nimitys hippa, koska leikkivälineenä on paikoin käytetty korkeaa päähinettä. Teos ei tunne litta-sanaa, eikä sen merkitystä valitettavasti muualtakaan saatu selville. Sitä käytetään kuitenkin melko yleisesti hippa-sanan tilalla.
Teini-sana on kuulunut kirjakieleemme jo Agricolan ajoista lähtien. Alun perin se merkitsi rahan- ja ruoankeruussa kiertänyttä koululaista tai ylioppilasta. Nykyisen merkityksensä ("teini-ikäinen, 13-19-vuotias", "toisella vuosikymmenellään oleva koulunuorison edustaja") se on saanut englannin kielen vaikutuksesta 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Voisi sanoa, että 1800-luvulla teini-ikää ei ollut vielä keksitty; sen aikaisissa oloissa ei vielä ollut käyttöä nykyisin ymmärretyn teini-iän kaltaiselle käsitteelle, eikä kielessämme varsinaisesti ollut sitä merkitsevää sanaakaan (talonpoikaisessa kulttuurissa nuoruus merkitsi lähinnä toisen ihmisen vallan alaisena elämistä). "Nuorisokin" kotiutuu suomen kirjakieleen vasta 1830-luvulla, kun Elias...
Petsamon paikannimistä tuntuu olevan niukasti lähteitä. Liinahamari kuitenkin löytyy V. Tannerin kokoamasta Petsamon alueen paikannimiä 1 : Lappalaisia paikannimiä
(Fennia 49, N:o 2, 1928, s. 20-21).
Tannerin mukaan Liinahamarin alkuperäinen nimi on koltansaameksi Lin'amraš.
Lin tarkoittaa kalastusliinaa (pitkääsiimaa) ja amra = hammer (norj.) = tuntuririutta.
Norjalaisessa 80-luvun tiekartassa nimi esitetään venäläisittäin Linakhamari.
Pääkallokeli tarkoittaa vaarallisen liukasta keliä (Kielitoimiston sanakirja).
Pääkallokeli on melko nuori sana, joka ilmestyi Suomen kielen perussanakirjaan (1990–1994), mutta puuttuu Nykysuomen sanakirjasta (1951–1961). Suomen murteiden sana-arkiston vanhimmat tiedot pääkallokelistä ovat 1930-luvulta.
On viitteitä siitä, että sana on syntynyt ikään kuin väärinymmärryksestä. Ensiksikin pää ei ole kuulunut alkuperäiseen ilmaukseen, ja kallokin on tarkoittanut tässä yhteydessä jotain muuta kuin pääkoppaa. Yhteistä sanoille kalla ja kallo on, että ne liittyvät kumpikin jäähän, jäätikköön tai jääkasaumaan. Ne ovat samaa alkuperää kuin ruotsin murteiden kalla, kalle, kall ’rannalle kasautunut lumi ja jää; luoto’.
Etelä-Pohjanmaalla on...
Yleensä listaus eri kielistä suomen kieleen käännetyistä kirjoista saadaan varsin yksinkertaisella haulla Suomen kansallisbibliografiasta. Koska suurin osa Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa kirjoitetusta kaunokirjallisuudesta on kuitenkin kirjoitettu englanniksi (en löytänyt yhtään suoraan iirinkielestä käännettyä) eikä tietokannasta voi rajata käännöksiä kansallisuuden perusteella, perustuu listani osittain muistinvaraiseen tietoon, osittain olen käyttänyt apunani kustantajaluetteloita, Contemporary Authors -romppua ym.Rajanveto irlantilaisten ja pohjois-irlantilaisten kirjailijoiden välille on vaikeaa, kulttuuriset rajat eivät Irlannissa useinkaan noudattele valtiollisia rajoja. Monia irlantilaisia kirjailijoita on myös emigroitunut...
Pyykkönen on vanha nimi. Siitä esiintyy merkintöjä 1500-luvun puolivälissä Kannakselta Jääskestä, Muolaasta ja Kivennavalta sekä Rantasalmen ja Pellosniemen suurpitäjistä, 1600-luvulla Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Pohjanmaalta. Pyykkösiä on myös Kainuussa. Pyykkö ja Pyykkönen on yhdistetty linnunnimitykseen ’pyy’. Samoilla alueilla esiintyy myös Pääkkö-nimet, jotka ovat voineet vaikuttaa nimien syntyyn. Nykyisin Pyykkösiä on eniten Oulun läänissä. Lisää sukunimistä kirjassa Mikkonen, Pirjo: Sukunimet.
Voisiko kyseessä olla P. Mustapään runo nimeltä Vanhan haudankaivajan kertomus?
Tässä pätkä haudankaivajan runoa:
” […] Ja hän hautarivit näki / ja mietti, että siinä nukkui pitäjän vanha väki: / oli paronia ja riiarinnaa ja rovastia ja muuta / – vaan itseasiassa kuitenkin vain rapiata luuta, / joka helponlaisesti murenee ja tomuksi, tuhkaksi / hajoaa, / kun kaivaessaan lapion terällä hiukkasenkin kajoaa.”
Mustapää runoilee näin kokoelmassaan Laulu vaakalinnusta (1927). Runo kuuluu kuusiosaiseen sikermään nimeltä Dominus Krabbe. Vanhan haudankaivajan kertomus löytyy myös P. Mustapään Kootuista runoista (WSOY, 1974), sivulta 119.
Telttasaunan ohjeita löytyy myös verkosta:
http://wiki.partio.net/Telttasauna
http://www.kolumbus.fi/bjorn.corander/sauna.htm
http://www.kolumbus.fi/bjorn.corander/firm/telttasauna.pdf
Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry:lle tekemäni tiedustelu tuotti eräältä jäseneltä seuraavan ehdotelman:
Mieleeni tulee tällainen leikki, sanoja muistan joitain sieltä täältä:
- Nyt myö mennään kosimaan, kosimaan, kosimaan. Nyt myö mennään kosimaan, kosimaan. Tytöt laulavat ja valitsevat rivistä vuorotellen sulhasen.
- Taavetti on jalkapuol
- Kaaleppi on kaljupää
- Jooseppikin oli jotain...
- Neljäskin mies oli...nimi?
Lopuksi laulettiin"kaikilla meillä on sulhaset" ja pyörittiin piirissä.
Olen leikittänyt tätä " ei ole leskeä ollenkaan" sävelellä.
Jos tämä on etsimäsi laululeikki, sanat ja nuotit siihen löydät nuottijulkaisusta "Suomalaisia kansanlauluja" (sovittanut Olli Heikkilä, ISBN: 952-461-046-9.) Kappaleen nimi on "Leskisillä...
"Käyn ahon laitaa" on teoksessa Suuri toivelaulukirja 7,
ISBN 951-643-710-9. Nuottikirjan saatavuuden voi tarkastaa HelMet-aineistohausta, http://www.helmet.fi/search*fin/
Kysyin asiaa Ilmatieteen laitokselta ja he tiesivät kertoa, että säähavaintoja Ilmatieteen laitoksella välittää ilmastokeskus. Puhelinnumero ilmastokeskukseen on 0600 10601 (3,98 €/min+pvm) ja sähköposti ilmastokeskus@fmi.fi. Lisätietoa löytyy alla olevasta linkistä http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastotilastot
Eli tuolta kannattaa tiedustella asiaa.
Tarjoilijaa tai viinuria tarkoittava sana kyyppari on tullut ruotsin kielen sanasta kypare ’viinikellarin esimies’. Sana juontaa juurensa keskialasaksan (1200 – 1600) sanaan kuper ’tynnyrintekijä’. Myös nykysaksassa on sana Küfer, Küper.
Sama etymologia on myös englannin sanalla cooper ’tynnyrintekijä’.
Kyyppari Suomen kielen etymologisessa sanakirjassa
https://www.merriam-webster.com/dictionary/cooper
Luokittelu tarkoittaa kirjastossa sitä, että aineiston asiasisältö määritellään ja aineisto merkitään luokkanumerolla. Suomen yleisissä kirjastoissa on käytössä Deweyn luokitusjärjestelmä (http://ykl.kirjastot.fi/), jossa aineisto on sisältönsä mukaan jaettu kymmeneen pääluokkaan (niitä merkitään numeroilla 0-9) ja kukin näistä luokista voidaan edelleen jakaa kymmeneen alaluokkaan ja taas nämä luokat kymmeneen luokkaan jne. Luokkanumero voi olla esim. muotoa:72.9131 (=Renesanssin arkkitehtuuri).
Luokittelua käytetään aineiston sijoittamiseen, löytymiseen ja järjestyksen ylläpitämiseen kirjastossa.
Aineiston löytämisen ja käyttämisen helpottamiseksi se asiasanoitetaan eli merkitään tietokantoihin aineiston perään sen sisältöä kuvaavia...
Lorcalta suomennetut valikoimat ovat yksikielisiä. Mutta voisit varmaan lukea rinnakkain suomen- ja espanjankielistä kirjaa. Pääkaupunkiseudun kirjastoista on saatavana espanjaksi kokoelma ”Poema del cante jondo”, joka on suomennettu nimellä ”Runoelma cante jondosta”, sekä kokoelma ”Romancero gitano”. Kirsi Kunnaksen suomentama valikoima ”Mustalaisromansseja” sisältää lähes kaikki ”Romancero gitanon” runot.
Suomennoksia on olemassa useimmilla kirjastoilla, espanjalaisia alkuteoksia vain muutamilla. Näet tilanteen Helmet-tietokannastamme. Esim. Helsingin pääkirjastolla on kirjaa, jossa ”Poema del cante jondo” ja ”Romancero gitano” ovat samoissa kansissa.
Lisäksi kirjastoissa on kokoelmaa ”Poet in New York”, jossa on rinnakkaisteksti...
Miesaiheisia runoja on kovin erilaisia, alla on luettelo aihetta eri tavoin lähestyvistä teoksista. Toivottavasti niiden joukosta löytyy sopivia. Kaikki kirjat ja cd löytyvät Helmet-kirjastojen kokoelmista (www.helmet.fi).
- Pimeän kirkkaus : runoja / Claes Andersson (2010)
- Kynnä "elämänsarkaa" syvältä / Matti Hulkkonen (2009)
- Erosta elossa : ero-opas miehille / Jouni Linnankoski, Markku Valtonen, (tietokirja, sisältää myös runoja, runot: Sampo Puoskari, 2008)
- Kantelettaren lauluja miehen elämästä (cd-levy, 2005)
- Matka on unta : runoja ja kuvia / tekstit Timo Hildén ; kuvat Juha Kärkkäinen (2002)
- Suomalainen mies ja muita runoja / Eero Toiviainen (1998)
- Pojat lennättävät runon leijaa / Claes Andersson .. [et al.] ; toimittanut...
Merkinannon yksinlauluun löytyy nuotti pianosäestyksellä. J. H. Erkon tekstiin pohjautuva yksinlalu löytyy nuotista Oskar Merikanto: Suomalaisia laulunsävellyksiä, osa IV.
